Kuva: Miia Kierikki-Malinen
Savonlinnan gööttejä
Vasemmalta Touho, Aslak ja Lara
Aslakin kanssa käytiin tänään Savonlinnan torilla kaverikoirien järjestämässä match showssa. Ajattelin välillä viedä tuon landepellen vähän muistelemaan, että maailmassa on muitakin koiria ja ihmisiä. Ja ihan nätisti se loppupeleissä käyttäytyi! Jaksoi istuskella ja odotella ja kehässäkin oli rauhassa. Emme sijoittuneet, mikä saattoi osittain myös johtua siitä, että Aslak oli ihan tympääntyneen näköinen lahna. Mukavaa kuitenkin oli kaikinpuolin, nähtiin paljon tuttuja ja vietettiin laatuaikaa kiireen keskellä.
Ps. Kiitos kuvista Miialle ja Annelle, nappasin ne vähän varkain.
Pitkästä aikaa pakattiin göötinpoika autoon ja lähdettiin reissun päälle. Matkan päällimmäinen tarkoitus oli Pöytyällä järjestettävä länsigöötanmaanpystykorvien luonnetesti ja koska matka täältä on suhteellisen pitkä, otettiin se samalla lomailun kannalta.
Yövyimme Radisson Blun Marina Palaze hotellissa aivan Turun keskustassa ja täytyy kyllä sanoa positiivinen sananen kyseisestä hotellista! Hotelli oli hieno sekä kivalla paikalla ja palvelu oli erinomaista. Oikein erityinen plussa siitä, kuinka koirat oli hotellissa huomioitu. Huoneesta löytyi varusteluna mm. koiran peti sekä vesikuppi ja antimiin kuului myös kakkapussit, makupalat ja puruluut koiralle! Hienoa että tuollaiseen ''hienompaankin'' hotelliin ovat eläimet noin tervetulleita.
Varsinaisen luonnetestin lisäksi tuossa oli taas testiä maalaispojalle kerrakseen. Aslakhan on nykyään harvoin edes hihnassa, joten oli taas mielenkiintoista nähdä kuinka se sopeutuu kaupunkielämään ison kaupungin vilinässä. Hihnassa kävely ei ollut kovinkaan mallikasta, mutta muuten se oli kuin kotonaan! Hotellissa ei ihmispaljous, hissit tai erilaiset pinnat olleet mitään ja yötkin nukuttiin rennosti kaupungissa tehtyjen lenkkien jälkeen. Positiivinen yllätys oli myös se, ettei Aslak kiinnittänyt juurikaan huomiota kaupungilla vastaan tuleviin muihin koiriin, vaikka niitä ei kotopuolessa juuri näy.
Lauantai aamuna ajelimme Pöytyälle testiin. Kivasti järjestetty tapahtuma kaiken kaikkiaan ja erityisen mielenkiintoista oli nähdä myös muiden gööttien testejä.
Video kertoo aika hyvin Aslakin testistä, mutta kerrotaanpa vielä vähän lisää.
Leikkimisestä totesin, että pehmeämmällä lelulla saattaa innostua, mutta kepistä tuskin kiinnostuu. Noh, väärässä olin. Kepistä innostui, mutta narulle ei jaksanut enää syttyä.
Kelkalla reaktio oli aikalailla sitä mitä luulinkin. Tiukkaan sitä kommentoi, mutta heti katsasti tilanteen ja totesi, ettei se ollutkaan mikään ja se siitä.
Hyökkäyksessä... Noh. Siinä oli sopivasti varjo, joten Aslak ei tainnut edes oikein huomata mitään hyökkäystä. Rauhassa sai huitoa, kun hän päätti hieman viilentäytyä ja huilata varjossa. Sai sinne häntä tulla toki rapsuttelemaan, muttei hän viitsinyt liikkua.
Haalaria väisti, tietenkin, ja katsoi vähän siihen malliin, että onkohan tuolla joku ongelma, kunnes totesi ettei se ollutkaan mikään. Tynnyrillä väisti tyyliin ''hei haloo, mitä toi päälle tulee'', mutta tuntui unohtaneen samalla sekunnilla koko tynnyrin, sillä kun mentiin sitä katsomaan, meni Aslak puskaan tynnyrin viereen makaamaan.
Pimeässä toimi todella hienosti. Viipotti ensin aika vauhdilla, ei ottanut paineita tuomareiden tömistelyistä tai erikoisista alustoista ja hetken paikkojen tutkinnan jälkeen tajusi käyttää nenäänsä, jolloin löysi minut, tuli moikkaamaan ja istui jalan viereen. Sinnekin olisi mielellään jäänyt istuskelemaan viileään.
Seinä oli ehkä omasta mielestäni se epäonnistunein osuus. Minusta se meni lähinnä siihen, että Aslak räkytti sitä, että hei haloo, älä nyt tähän jätä lyhyeen naruun istumaan. Ja sitten varmaan haukkui sitäkin jo hyökkääjällekkin. Mutta ilmeisesti tuomarit kuitenkin saivat siitä jonkinlaista kuvaa ja toisaalta sehän siinä kai on osittain ideanakin, että nähdään kuinka se itseään puolustaa hylättynä.
Laukaukset meni kuten olin olettanutkin, ei Aslak edes tuntunut huomaavan mitään pamahduksia.
Kokonaisuudessaan pisteet oli aika pitkälti Aslakin näköiset. Hieman tuota sen testiä häiritsi tuo kuumuus, Aslak kun sietää sitä todella huonosti ja sen prioriteetti numero yksi kuumalla on aina vettä & varjoon, heti! Myös isännän katoaminen ja parkkipaikalle juuri parahiksi kaartanut Fanny-sisko ihmisineen vähän otti päähän, jotka johti siihen, ettei keskittyminen ollut ihan mukana.
Tuomarit näkivät kuitenkin tuon sählingin alta aika hyvin sen Aslakin todellisen luonteen. Kovahan se on, eikä se mistään ota paineita. Joskus toki saisikin vähän ottaa itseensä, kun jotain vaikkapa komennetaan. Toisaalta se on luonteeltaan hieno, sillä oltiin sitten kotona tai reissussa, voin aina olla varma, ettei se ota paineita ja suhtautuu kaikkiin ja kaikkeen ystävällisesti ja avoimesti eikä ole mitenkään arvaamaton.
Tuo hermorakenne oli se, mitä olin eniten itse tuuminut, mutta sain nyt vahvistuksen omille ajatuksilleni. Tuomarihan tosiaan tuumasi hermorakenteesta +1 (hieman rauhaton), ja osa siitäkin on tuota sen temperamenttia, joka on erittäin vilkas. Se siis antaa rauhattoman vaikutelman, vaikkei todellisuudessa sitä ole. Sillä vaan on aina niin kiire (tekemään sitä mitä sitä itseään huvittaisi). Videon lopussa näkyy tosiaan tuomareiden arvostelu, mikä kertoo kaiken.
Testin tulos oli: 154 p. +++ Laukausvarma
Pisteet eriteltynä:
Toimintakyky +1a Kohtuullinen Terävyys +1a Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua Puolustushalu -1 Haluton Taisteluhalu +2a Kohtuullisen pieni Hermorakenne +1a Hieman rauhaton Temperamentti +1 Erittäin vilkas Kovuus +3 Kohtuullisen kova Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen jne.
Blogissakin joskus esiin tullut meillä kerran päivän hoidossa ollut gööttineitonen kävi lapsukaisensa ja ihmistensä kanssa meitä moikkaamassa, kun olivat kulmilla. Voiko olla suloisempaa, kuin tuollainen göötin alku! Salaa alkaa vähän pentukuumetta pukkaamaan. Kuvissa siis Aslak ja Aurinkolan Aamu.
Välillä irrottauduttiin Aslakin kanssa remonttiympyröistä ja suunnattiin auton nokka lauantai aamuna klo 5.20 kohti Outokumpua.
Aslak sai EH:n, koska tuomari katsoi sen olevan liian pieni. Se tosin mitattiin 31 cm korkeaksi, vaikka jalostustarkastuksen ja muiden mittausten perusteella se on aiemmin ollut 33 cm. Myös toinen valioluokan uros sai EH:n sijoittuen ensimmäiseksi, joten Aslakin oli tyytyminen VAL EH 2:seen.
Keskinkertainen menestys ei kuitenkaan onneksi osunut muiden Calawanien kohdalle. Aslakin puoliveli Pontus (C. Gunde) oli PU1 saaden ensimmäisen SERTinsä! Aslakin lisäksi esitin Martan (C. Gerda) PN-kehässä, joka sijoittui toiseksi saaden myös SERTin! Ja Eve (C. Evelin) repäisi koko potin ollen ROP. Näiden lisäksi esitettiin Calawan kasvattajaryhmä, joka oli ROP & KP!
Päivä oli pitkä, kun jäimme loppukilpailuihin, mutta se kannatti. Mitä pidemmälle päivää mentiin, sitä huikeampia olivat tulokset. Aslakin mummo Vega (Cimillan Hilda Hulvaton) oli äärettömän hienosti BIS veteraani! Ja kaiken kukkuraksi Calawan BIS kasvattajaryhmä!!! Mielettömän hienoa saada kerrankin gööteille menestystä, yleensä kun ne kätellään isoista kehistä ensimmäisten joukossa ulos.
Aslak on kerran käynyt näyttelyreissulla kasvattajansa kanssa, mutta itse en ole liiemmin reissaillut muiden kuin Aslakin kanssa. Viime viikonloppuna kävin Lahti KV:ssä turistina ja kotimatkalle lähti viehättävä gööttineitonen matkaani. Olipas helppo ja mukava reissukaveri! Pysähdyttiin vielä matkalla sukuloimaan, sielläkin hän oli heti kuin kotonaan, tervehti ilolla vieraat ihmiset ja rauhoittui istuskelemaan ja jopa nukkumaan.
Reissuseurana Calawan Halla.
Kiitos myös Miialle seurasta, kyydistä ja kuvasta!
''Jos minä vähän pidän tästä näin, niin saat hyvän kuvan...''
Ihmettelen itsekkin, että voiko vielä tämän päivän laitteilla oikeasti ottaa näin karmeita kuvia? No näköjään voi. Jos joku sattuu tahtomaan yhtä hienoja kuvia blogiinsa, niin voin paljastaa salaisuutemme: ei tarvita kuin iPhone, pimeä talvi-ilta ja pieni göötanmaalainen kuvausavustaja.
Kuvien tarkoituksena oli esitellä meidän uusi numerolapunpidike, joka on tehty näköistyönä Aslakista. Kuva ei anna puoltakaan oikeutta pidikkeelle, se on todellisuudessa todella hieno. Pidike tilattiin täältä.
Viimeisenä vielä hieman parempi kuva, tosin sekään ei kyllä ole kovin hyvä, kun tuo pönötyskuvan ottaminen on kertakaikkinen mahdottomuus. Joko joku jalka sojottaa suuntaan x tai sitten selkä on miten sattuu tai sitten kun asento olisi täydellinen, niin kameran asetukset on pielessä. Mutta oishan se nyt ihan tylsää, jos noin vaan ottais onnistuneita kuvia. ;)
Numerolapunpidike pääsi koeajolle Jyväskylän KV näyttelyssä, jossa tässä taannoin vierailimme. Täytyy kyllä sanoa, että tähän mennessä haasteellisin näyttelykokemuksemme puitteiden puolesta. Auto jouduttiin jättämään kauhean kauas ja koska paikan päällä ei ulkona kukaan opastanut ihmisiä, saavuttiin kerta toisensa jälkeen monien muiden koirallisten ihmisten kanssa oville, joista koiria ei saanut tuoda sisään.
Lopulta löysimme tiemme kuitenkin näyttelyn sisätiloihin, todetaksemme, että yhtä ahtaassa näyttelyssä ei vielä ollakkaan oltu. Kehän laidalla piti seistä koira omaan jalkaan liimattuna täysin liikkumatta, jotta mahtui olemaan. Onneksi ennen gööttien arvostelun alkua iltapäivällä väki hieman väheni.
Kehät pyöri oikein hienosti ja Aslak esiintyi jälleen varmasti ja hyvin. Kehän jälkeen kierreltiin vielä vähän myyntikojuja, mallikkaasti osasi sielläkin olla, vaikka on viime aikoina hieman pellossa eletty.
Hiljaista on noin muuten ollut. Kiirettä on pitänyt itsellä opintojen parissa, ei ole tullut koneen ääressä paljon aikaa tuhlattua. Ei olla treenattu mitään järkevää varmaan pariin kuukauteen. Ulkoiltu ollaan itseksemme ja mm. göötti porukalla ja tänään sheltti tyttönen seuranamme. Kameraa yritettiin ulkoiluttaa tänään, mutta ensimmäisen testikuvan jälkeen siitä loppui akku. Että näin.
Itse olen ollut viikon lomalla (tai siis opetuksettomaksi ajaksihan tätä kutsutaan), viimeistä päivää viedään. Mitään ei olla oikein saatu aikaan, mutta ei kai sitä lomalla tarvitsekkaan.
Jonkinlaisia aikaansaannoksia olisi kyllä ollut toiveissa, sillä Aslakilla oli morsian kylässä muutaman päivän tässä viikon loppupuolella. Jostain syystä Aslak ei kuitenkaan yrittänytkään astua sitä, saa nähdä jääkö vain arvailuksi, minkä vuoksi Aslak päätti olla astumatta. Jos nyt jotain positiivistakin, niin Aslakilla oli mukavaa tyttösen kanssa, nukkuivat vieretysten ja pistivät välillä leikiksi. Ja itse sai taas tuntumaa mitä olisi elellä kahden göötanmaalaisen kanssa.
Viikon alussa käytiin hakemassa hieman häiriötreeniä, eli ottamassa vähän seuraamista yms. muiden koirien läheisyydessä, ihan liian harvoin kun tulee tuota nykyään tehtyä. Aslak pystyy kyllä suhteellisen hyvin keskittymään tuollaisessa tilanteessa, mutta tuijottamista se ei siedä yhtään. Jos joku sattuu tuijottelemaan, häviää Aslakilta korvat ja keskittymiskyky tyystin ja menee haukkumiseksi. Lenkeillä olen huomannut samaa hommaa, että tuijottavat koirat saavat Aslakin haukkumaan, vaikka muutoin ohittaa nätisti. Onhan se ihan ymmärrettävää toki. Epäluulo koki taas minusta hetkellisen voimistumisen, kun metsässä meitä vastaan törmäsi iso laumanvartija ja omistaja perässä vasta satojen metrien jälkeen. Sittenkään hän ei ottanut koiraansa edes kiinni, vaikka sanoin että Aslak ei luultavasti tykkää kun toinen uros ahdistelee. Sai kyllä olla ylpeä, että Aslak tuli luo kun kutsuin ja käveli tovin toisen ahdistellessa ympärillä, kun pyysin sen olla välittämättä. Tasainen kurina kuului kurkusta, mutta silmät sirillään ja korvat päätä vasten se viipotti eteenpäin, yritti olla ajattelematta että ympärillä pyörii joku.
Jospa sitä saataisi taas enemmän aikaan, kun palataan arkeen. :)
''Leikkisit nyt, jooko!'' Aslak yritti tehdä kaikkensa hurmatakseen vierailevan neidon
Keittiössä ei ollut yhtään yksinäistä ruokaa laittaessa...
Ensin vähän leikittiin, sitten istuttiin ja ihmeteltiin, sitten taas vähän leikittiin ja loppu aika nukuttiin. Mietinpä tuossa kahden göötin kanssa lauantai päivää viettäessäni, että eipä olisi hassumpaa jos niitä olisi kaksi. Sitten kun ne nukkuivat, niin melkein jo unohdin että niitä on kaksi yhden sijaan ja hereilläkin ne meni siinä samassa nipussa.
Launtai päiväämme piristämässä oli iloinen göötti tyttönen, Karjakon Piparminttu, ''Pepi''. Kaverukset innostuivat toistensa seurasta heti pihalla tavatessaan ja Pepi jatkoi muutamaksi tunniksi päivähoitoon meille. Etukäteen ajattelin, että toivottavasti Aslak jaksaa kotonakin leikittää nuorempaansa, mutta tilanne menikin lähinnä niin, että Aslak yritti liehitellä toista kaikin keinoin vielä sittenkin, kun toista ei enää olisi kauheasti huvittanut.
Kesäämme kuului jälleen yksi vuoden kohokohdista, nimittäin länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely. Tänä vuonna erkkarimme oli Tampereella, mutta väliin sitä ei jätetä vaikka kilometrejä kertyisi, ja pitihän meidän palauttaa viime vuonna saatu paras nuori -kiertopokaali. Paitsi että kyseinen näyttely on usein matkustelua sellaisiin kaupunkeihin, joissa ei muuten tulisi vierailtua, niin se on myös ainoa tilaisuus nähdä vuodessa paljon rodun edustajia ihmisineen. Tunnelma on tapahtumassa aina hieno, jotenkin kun nämä göötit ovat niin oma maailmansa. Näyttelyn järjestelytkin olivat oikein onnistuneet.
Erkkari oli (jälleen) hieman liian kaukana meidän makuumme päiväreissuun, joten yövyimme oikein mukavassa huoneistossa neljän ihmisen ja kolmen göötin voimin. Aslakhan sietää yleensä aika hyvin muita uroksia, mutta ilmeisesti liian läheinen tuttavuus ei ole mieleen ja tässä uroksessa oli nyt jokin miksi kemiat eivät kohdanneet, joten pojat eivät sitten viettäneet kauheasti aikaa keskenään. Mutta tilaahan meillä riitti.
Aslakin tuloksena oli VAL ERI, sen kummemmin se ei sijoittunut lukuisten valiourosten joukosta. Urokset arvosteli Pekka Teini ja Aslakin arvostelu kuullosti tältä:
''Keskikokoinen mittasuhteiltaan oikea valiouros, jolla hyvä ylälinja ja hyvä rungon volyymi. Hieno pää, hieman pysty olkavarsi. Hyvä rakenne takana. Hyvälaatuinen kesäturkki.''
Ihan kiva arvostelu siis, minusta. Kokonaisuudessaan oli taas oikein mukava reissu, Aslak käyttäytyi ihan mallikkaasti näyttelypaikalla. Toivottavasti ensi kesänä taas samoissa merkeissä reissataan.
Kyseisenä viikonloppuna hoidettiin myös hieman tutustumista, mikä johti suvunjatke suunnitelmiin. Nyt vain odotellaan morsion juoksujen alkua, jotta saadaan vietyä suunnitelmia eteenpäin. Lisää tietoa yhdistelmästä ja mahdollisesta tulevasta pentueesta voi lukea Kennel Norvillen sivuilta ja suunniteltua yhdistelmää voi tutkailla myös KoiraNetistä .
Aslakin kanssa käytiin Oili Huotarin tokokoulutuksessa. Keskityttiin Aslakin kanssa pääasiassa itse keskittymiseen, eli tehtiin häiriö-/keskittymisharjoituksia.
Aloitettiin pienellä kävelylenkillä ja sitten sillä haastavalla osuudella, eli odottelulla. Ihan kivasti se malttoi sitten odotella loppujen lopuksi. Toinen koirakin kävi siinä vähän rähjäämässä ympärillä, mutta ei sekään kauheasti haitannut. Vähän piti haukahdella.
Ensin tehtiin harjoite, jossa Aslak oli rennommalla maassaolo käskyllä paikoillaan eikä saanut siitä lähteä huitelemaan, eli ''pakotettiin'' se rauhoittumaan.
Toinen harjoite oli sellainen, jossa sen tuli kestää siinä häiriöstä huolimatta. Vaikka kouluttaja olisi sitä houkutellut, niin mihinkään ei saanut nousta eikä lähteä, ennen kuin lupa tuli minulta. Hetken aikaa meni, ennen kuin Aslak hoksasi, että ei todella voi nousta muuten kuin miun käskystä. Pari hienoakin toistoa saatiin, joten alkoi se lopulta päästä hommasta jyvälle.
Sitten tehtiin harjoite, jossa Aslak oli paikoillaan ja laitoin makupalan sen tassujen eteen eikä se saanut ottaa sitä, vaikka kuka muu sanoisi mitä. Hetken se aina katsoi minuun, mutta sitten makupalan houkutus yhdistettynä kouluttajan häiriöön vei huomion ja lihapullanpala meni parempiin suihin. Tässäkin kuitenkin saatiin myös pari onnistumista.
Kolmas harjoite liittyi perusasennossa keskittymiseen. Otin Aslakin sivulle ja vaikka kouluttaja olisi tullut sille lirkuttelemaan viereen tai kävellyt siinä makupalojen kanssa, niin huomio oli pidettävä minussa ja katsekontakti yllä. Tässäkin sitkeästi ensin yritti kääntyä kouluttajan puoleen, mutta saatiin myös onnistumisia.
Varsinaisena tokoliikkeenä tehtiin hieman seuruuta. Siihen ainoana pienenä korjauksena oli puhe siitä, että täytyy kiinnittää huomiota ohjaajan suoruuteen (katse eteenpäin jne.) ja vauhti saisi olla reippaampi itsellä. Oikein hyvää seuruuta oli koiran osalta, niin allekirjoittaneesta kuin kouluttajankin mielestä.
Lopuksi vapautin Aslakin ja se siinä juoksenteli ja tietenkin lähti säntäämään vähän matkan päässä olevan toisen koirakon luo. Olisi taas pitänyt muistaa, että Aslakilla on tapana lähteä säntäämään jos se saa tuollaisen mitään tekemättömyys hetken vapaana. Takaisin karjaisu kaikui ihan kuuroille korville, piti ensin yrittää käydä härkkimässä tuttavuutta toisen koiran kanssa. Vasta kun toisen koiran luo ei päässyt syttyi göötinpojalla lamppu, että jaaaa, mua vissiin huudetaan ja sitten tuli takaisin. Tähän saatiin palautetta, että a) se ei missään nimessä enää tuon ikäisenä saisi tehdä tuollaista (mikä sinänsä on itsestäänselvää, tietenkään ei saisi) ja b) kun se tuli takaisin, en olisi saanut kehua sitä, vaan sille olisi pitänyt motkottaa siitä että se lähti. Vasta jälkeenpäin tajusin, että en sitten kuitenkaan oikein tajunnut kysyä mitään työkaluja tähän, että kuinka tuota nyt sitten voidaan harjoitella.
Mutta varmaan ylipäätänsä keskittymisharjoitukset ovat siihen avuksi, sitten voitaisiin taas tehdä hieman liinatreeniä ja sitten vielä se, että pitäisi itse muistaa etten jätä sitä tekemättä mitään. Tavoitteena on myös hieman nostaa omaa ja palkkojen arvoa koiran silmissä, eli muistutellaan omaa olemassaoloa ja sitä, että kaikki hyvä tulee vaan ohjaajan kautta niin arjessa kuin koulutuskentälläkin.
Ihan hyvää pointtia tuli myös ylipäätään koirien nykyisestä käytöstä, että gööttikin on kuitenkin ollut kova työläinen ennen, kuten moni koira, ja silti niiltä vaaditaan ihan olemattoman vähän tänäpäivänä. On ne sen kovankin työn kestänyt, niin voi niiltä vähän vaatia nykyisinkin.
Harvinainen tapahtuma siinä mielessä, että samalla pääsi katsomaan gööttien tekemistä. Aslakin sukua oli paikalla kolmessa polvessa, kun sekä Aslakin emä että emän emä olivat treenaamassa agilityä. Sen lisäksi oli yksi suvun ulkopuolinen aikuinen ja nähtiinpä me aivan valloittavan ihana n. 8 viikkoinen gööttikakarakin. Voihan pentukuume!
Sunnuntaisen paimennustaipumustestin jälkeen suunnattiin istumaan kesäiltapäivää ja kahvittelemaan Hallan perheen mökille viiden göötin voimin. Kiitoksia kovasti heille mukavasta vierailusta!
Takaa eteen: Calawan Hertta, Calawan Fjalar (Aslak), Calawan Fanny
Aslak
Calawan Halla
Aslak & Calawan Hertta
Region's Gracious Gena (''Gena''), Hertta & Aslak
Gena, Hertta, Fanny & Aslak elämän oppitunnilla
Fanny & Halla
Aslak, Halla & Hertta
Fanny & Aslak
Fanny & Aslak
Calawan Halla (''Halla''), C. Hertta (''Hertta''), Region's Gracious Gena (''Gena''), C. Fanny (''Fanny'') & C. Fjalar (''Aslak'')
Viikonloppuna oli harvinaista herkkua koiramaisissa touhuissa, kun meidän ei tarvinnut ajaa Rantasalmea kauemmaksi (n. 25 km kotoa). Tapahtuma poikkesi muutenkin huomattavasti tavallisista harrasteistamme, kun vuorossa oli matka göötin alkuperään, eli paimennustaipumustesti.
Rotuyhdistyksemme järjesti jälleen harvinaisen tilaisuuden päästä ruotsalaisen Örjan Skoglundin testattavaksi. Testin kehittäjänäkin toiminut testaajamme saapui Ruotsista. Hänellä on vuosikymmenten kokemus gööteistä paimenina ja nytkin oli oma göötti matkassa.
Tämä koko koirien työmuoto oli itselle täysin vieras, mikä teki päivästä vieläkin mielenkiintoisemman. Koskaan en ollut nähnyt paimentavaa koiraa töissä, saati sitten gööttiä tositoimissa. Päivän aikana pääsimme näkemään kokeneempia bordercollieita työssään ja mikä parasta, upeita syttymisiä gööteiltä. Siellä nuo tappijalkaiset paimenpystykorvat menivät tarmolla ja pelottomuudella, edes vastaan laittavat ja haastavat lehmät eivät saaneet näitä ensikertalaisia säikähtämään. Juurikaan eläinten kanssa työskennelleitä koiria ei gööttien joukosta löytynyt, mutta taipumusta sitäkin enemmän, sillä valtaosa koirista alkoi hyvin nopeasti paimentaa lehmiä ja jopa luontaisen vaistonsa avulla kasata erkanevia yksilöitä takaisin läjään. Kaikkein hienointa oli nähdä sellaisten koirien työskentelyä, jotka ensin hajottivat lauman ja sen jälkeen halusivat sen kasaan, laitamille asti olisi melkein voinut kuulla raksutuksen pienten koirien päissä, kun ne miettivät kuinka saada eläimet takaisin läjään.
Oli myös todella mielenkiintoista nähdä aavistus gööttien ja bordercollieiden erosta paimenina. Kokemattomien gööttien lisäksi kun pääsi näkemään myös testaajamme oman göötin työskentelyä ja paikan bordercolliet näyttivät oman rotunsa puolta. En varsinaisesti ihmettele, että bordercolliet ovat aikanaan syrjäyttäneet göötit paimenen tehtävästä, sillä bc:llä oli kyllä aivan toisenlainen nöyryys tehdä töitä ja se selkästi nautti saada ohjeita ja työskennellä ohjaajalleen. Göötti taas teki hyvin gööttimäistä työtä, eli nautti kyllä tekemisen meiningistä, mutta olisi tehnyt mieluiten ''mennään eikä meinata'' -asenteella ja ihan omin päin. Oli myös hauskaa nähdä, mistä tietynlainen göötissä yleisesti näkyvä kipakkuus ja kovapäisyys kumpuaa, sitä nimittäin tarvittiin itsepäisten lehmien kanssa ja vaati koiralta rohkeutta nousta vastustavaa lehmää vastaan.
Ainoa regointi lehmiin, kun paikan ''haastajalehmä'' (haastoi koiria jatkuvasti) haastoi. Siinä kohtaan löytyi Aslakiltakin luonnetta kertoa, että menetkös kanttura siitä.
''Huh kun oli rankka hellelenkki ja turkkikin jotenkin kummasti likaantui täällä pyöriessä''
Omakohtaisena kokemuksena meille testi oli juuri sellainen kuin olin arvellutkin. Lehmät kiinnostivat Aslakkia juuri niin paljon kuin epäilinkin, eli ei ollenkaan. Aslak asteli lehmien aitaukseen tottuneen oloisesti, aivan kuin noita isoja eläimiä olisi meillä olohuoneessakin. Testin alussa mentiin kohti eläimiä liinassa ja odotettiin, että koira huomaisi ne. Noh, vaikka kuinka lähestyttiin ja odoteltiin, niin ei Aslak kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Haisteli läjiä maassa ja välillä vilkuili laitamille, missä oli nähnyt kauniita narttugööttejä. Meidän ihmisten innostamana se kyllä löntysteli lehmälauman perässä, mutta sillä ei ollut aikomustakaan hyökkäillä lehmiä kohti, saati sitten pelätä niitä tai tehdä niistä sen kummempaa numeroa. Kun päästin Aslakin irti, niin se lähinnä tuumasi, että kiva peltokävely. Juoksenteli heinikossa ja haisteli paikan tuoksuja. Sitten testaaja päästi oman narttugööttinsä paimentamaan Aslakin kaveriksi, jotta nähtäisiin syttyisikö Aslak toisen esimerkistä... No eipä syttynyt, ensin lähinnä katsoi, että kiva, joku tyttö liittyi mukaan kävelylle ja kun narttu lähti paimentamaan, Aslakin ilme oli lähinnä sellainen, että ''kaikenmaailman kotkotuksia noilla naisilla'' ja jatkoi omia tutkimusretkiään. Viimeisenä kokeiltiin vielä niin, että testaaja otti Aslakin hihnassa kävelemään lehmiä kohti. Aslak vain katsoi minua ja testaajaa vuorotellen, että mihinkähän tää nyt minua vie.
Lomakkeeseen oli rastitettu Aslakille seuraavanlaiset merkinnät:
- Kokemus:Ei ole nähnyt eläimiä aiemmin
- Ensimmäinen kontakti kytkettynä:
1. Täysin välinpitämätön
2. Tarkkaavainen, mutta seisoopaikallaan
3. Liikkuu epäröiden eteenpäin
4. Liikkuu määrätietoisesti eteenpäin
5. Vetää taluttimessa,syöksyy eläimiä kohti
- Ohjaajan auttaessa liikuttamaan eläimiä:
1. Täysin välinpitämätön
2. Ajaa liikkeelle epäröiden, keskeyttää
3. Ajaa liikkeelle epäröiden, lisää vauhtia myöhemmin
4. Ajaa liikkeelle määrätietoisesti
5. Syöksyy eläimiä kohti
- Loppukommentit: Ei ole kiinnostunut.
- Koira on tilanteessa osoittanut: Ei paimennustaipumusta
Aslak käyttäytyi paikanpäällä hyvin, mitä nyt korvat oli vähän hukassa tuolla hajumaailmassa. Aslak ei tainnut juuri edes haukkua koko päivänä ja muutenkin käyttäytyi samoin kuin muutkin urokset. Se vaan aina tuntuu vilkkaammalta ja äänekkäämmältä, kun vertailukohteena on yleensä muun rotuisia. :)
Tulipahan ainakin todettua, että huoletta voi ulkoilla edelleen ilman hihnaa, kun isotkaan eläimet ei aiheuta mitään reaktiota. Pohjoiseenkin voidaan suunnitella reissuja, kun porotkin saavat olla täysin rauhassa. Aslakin sisko, Calawan Fanny, osoitti hyvää paimennustaipumusta. Kokonaisuudessaan hieno kokemus ja antoisa päivä, vaikka Aslak ottikin yleisen hengailun kannalta.
Eilen pakattiin jälleen pari pikkukoiraa autoon ja lähdettiin pyörähtämään näyttelykehässä, tällä kertaa suuntanamme Joensuu. Ilma oli hieno, suht kuuma, muttei kuitenkaan ihan liian helle koirille. Näyttelypaikalle saapuessamme Aslakin piti taas ensimmäinen vartti vetää kuin juhtahärkä hajujen perässä, mutta sen jälkeen rauhoittui mukavasti. Näyttelykehän laidalla istuskellessamme se vain makoili varjossa, mitä nyt välillä piti vähän ohi menijöille haukahdella, mutta kokonaisuudessaan oli tosi nätisti ja rauhassa.
Meille tuli toissapäivänä viimetipassa tuomarimuutos ja göötit arvostelikin Paavo Mattila. Aslak esiintyi minusta todella hienosti, paremmin kuin aikoihin. Ravasi kauniisti, seisoi nätisti ja piti hännän ja korvatkin skarppina, oli selkeästi iloinen kehässä, häntä heilui ja malttoi keskittyä. Sai olla todella tyytyväinen. Ja hieno esiintyiminen tuottikin tulosta, lukuisten kehässä kierrettyjen kierrosten jälkeen Aslak korjasi niinkin kivan potin, kuin: VAL ERI VAK1 SA PU1 CACIB VSP
Näyttelyn jälkeen suunnattiin vielä muualle treffaamaan sukulaisgöötit, mukana oli sisaruksia kolmesta yhdistelmästä samalta emältä, Eve ensimmäisestä, Aslak toisesta ja Martta & Väinö edustivat kolmatta. Niitä on kyllä hauska seurata kun päästään metsään, ovat jotenkin niin elementissään vapaana juostessaan. Aslak on siitä erikoinen, että vaikka tahtoisi aina kaikkien toisten koirien seuraan, niin ei se lähde kuitenkaan paineihin mukaan, touhuilee omiaan ja katsoo kun muut leikkii, vähän juoksee mukana.
Myös korvat ja käytöstavat olivat meinanneet ensin unohtua näyttelypaikalle, kun Aslak säntäsi autosta ilman lupaa ja juoksi hetken ympyrää muut villiten, täysin ilman kuuloaistia. Kyllä ne korvatkin sitten lopulta löytyi, mutta oli ilmeisesti ylpistynyt hienosta esiintymisestään, niin piti ottaa vähän omia vapauksia. Vielä tänäänkin se koki olevansa ylemmistöä, herkutellen omin lupineen kissan kanssa broilerinfileepihvit kermakastikkeessa.
Näyttelystä kotia kohti ajellessamme vilkuilin tapani mukaan kalenteria, että mitäs seuraavaksi. Ja järkytyin kun tajusin, että meillä ei ole pariin kuukauteen yhtään näyttelyä eikä juuri mitään muutakaan menoa! Nyt pitää äkkiä keksiä jostain kalenterin täytettä. ;)
Kyllä tuli taas todettua, että göötti tuntee aina toisen göötin. Aslakin pikkusiskopuoli Martta kävi seuramme näyttelyharjoituksissa hakemassa tottumusta ulkomaailmaan. Harjoitusten jälkeen Martta pääsi tapaamaan Aslakin ja pieni alkukankeus jota pieni göötin alku tunsi muun rodun edustajia kohtaan oli tiessään Aslakin nähdessään ja voi sitä riemua mikä oli myös Aslakilla, se jo autosta ulos tullessa sekunnin sadasosassa bongasi pikkuisen Martan. Oli siinä riemua kerrakseen, kun oli kasvattaja sekä toinen samanmoinen ja molemmat piti yrittää moikata.
Rally-tokon teoriaa:
Allekirjoittanut oli tänään tutustumassa rally-tokon ihmeelliseen maailmaan, kun Pia Takkunen tuli esittelemään meille lajia. Olin alunperin ajatellut mennä Aslakin kanssa, mutta sitten totesin, että tahdon ensin nähdä mitä kysinen homma on ennenkuin lähden Aslakin kanssa sähläämään, se kun ei jaksa lukuisia toistoja ja toivotonta toistamistahan siitä olisi tullut, kun itselläkään ei ollut vielä mitään kuvaa lajista.
Päivä oli oikein antoisa ja laji vaikutti mielenkiintoiselta. Rally-tokohan tulee nyt viralliseksi lajiksi Suomeenkin, kesästä lähtien pääsee siis ihan oikeisiin kisoihinkin.
Lajin ideana tiivistetysti on suorittaa erilaisista kylteistä koostuva rata mahdollisimman tarkasti ja nopeasti. Kylteillä tapahtuvat liikkeet ovat erilaisia versioita yhdistettynä tokoa, agilityä ja koiratanssia. Itse taidan nyt ensin vähän perehtyä lisää kyltteihin ja jossain vaiheessa sitten kokeillaan tätä myös Aslakin kanssa. Jo pelkän ensikosketuksen perusteella voin lämpimästi suositella kyseistä lajia kaikille, ei taida juuri sellaista koirakkoa olla jolle tämä ei sopisi.
Kun koiria on lukuisia eri rotuja, jotka ovat paitsi hyvin eri näköisiä, niin myös hyvin erilaisia alkuperäisiltä käyttötarkoituksiltaan ja myös nykyaikaisilta luonteiltaan, niin minusta on hyvin mielenkiintoista kuulla miksi kukakin on oman rotunsa valinnut.
Tämän innoittamana aloin itse pohtia nyt Aslakin täytettyä kaksi, että miksi me sitten päädyttiinkään juuri gööttiin, joka onkin tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen.
Suosikkien joukkoon nousevia rotuja oli todella monia, oikeastaan suurin osa keskikokoisista ja pienistä koiraroduista kahlattiin läpi. Aina niistä kuitenkin löytyi jotain vikaa; huono terveystilanne, aivan liikaa terävyyttä, riistaviettiä, liian iso, liian pieni, liian rajalliset harrastusmahdollisuudet, liian pehmeä luonne, liian jotain -ulkonäkö jnejne. Rotuja kaivelemalla aina se vika jostain tupsahti.
Sitten jostain mieleeni juolahti göötti, en edes muista mistä se sillä hetkellä tuli. Olin tainnut livenä nähdä yhden ainoan kappaleen ja rotu oli muutenkin täysin tuntematon meille. Se ei varsinaisesti ollut mikään ''rakkautta ensisilmäyksellä'' -tarina, sillä ensimmäiset kuvat joita olin göötistä nähnyt, eivät olleet oikein tuoneet rotua edukseen eikä se juuri viehättänyt kirjojen kuvien perusteella silmää. Sitten eksyin netin ihmeellisessä maailmassa lukemaan blogeja. Kahlasin läpi kirjoitettuja kuulumisia gööttiperheiden elämästä ja kokoajan enemmän ihastuin niin luonteesta kuin ulkonäöstäkin tulleeseen vaikutelmaan. Loppujen lopuksi käytin yönkin pikkutunteja lukemalla jok ikisen kotisivun, blogin ja muun göötistä kertovan reitin yksin kotona aikaa viettäessäni miehisen osapuolen ollessa armeijassa. Ja se alkoi tuntua jo jotenkin itsestäänselvyydeltä, että tuollainen koira on meidän koira. Sattuman kautta mieskin näki sellaisia livenä eräänä kertana kotiin lomille tullessaan, kun junassa oli matkustanut pari gööttiä. Niin minun kuin miehenkin ensikertaa näkemät göötit jäivät ikäväkyllä anonyymeiksi, mikä on jälkikäteen harmittanut. (Junassa olleita gööttejä en kykene etsintäkuuluttamaan, mutta pari vuotta sitten Savonlinnassa naisen/tytön kanssa ulkoillut harmaa töpöhäntä ilmoittautukoon.)
Ensimmäinen kerta kunnolla gööttejä nähdessä oli ikimuistoinen, nuo pienet, eloisat ja ihmisläheiset touhuajat hurmasivat meidät aivan täysin. Ei oikeastaan osattu sen kummemmin mitään edes kysellä, vaan katsottiin koiria ihaillen. Koimme sitten kuitenkin melkein rakkautta ensisilmäyksellä. Tuon jälkeen ei ollut enää epäilystäkään, etteikö se olisi ollut se oikea. Tuolloin en olisi kyllä osannut luultavasti edes perustella päätöstä.
Nyt myöhemmin uskon rodun valintaan eniten vaikuttaneen sen, että göötti on kaikkeen ''muovaantuva'' kompakti paketti.
Se ei ole suuri, mutta ei mikään ihan pikkuruinenkaan, siitä ei ole käsilaukkuun mutta se mahtuu kuitenkin syliin.
Sillä ei ole pitkää karvaa, mutta ei myöskään niukkaa Suomen talveen riittämätöntä turkkiakaan.
Se ei ole mikään itsestäänselvä harrastuskoira, mutta ''muovautuu'' PK-lajeja lukuunottamatta lähes kaikkiin harrastuksiin, joten tiet olivat sitä kautta täysin avoinna.
Se ei ole (minusta) liioitellun matala tai roteva, mutta omaa kuitenkin hieman keskivertoa massavamman rungon, mikä miellyttää omaa silmää.
Se ei vaadi järjettömiä määriä liikuntaa, mutta jaksaa patikoida metsissä juuri niin paljon kuin on tarvis. Sillä ei (yleensä) ole riistaviettiä, mutta se kuitenkin omaa saalisviettiä mikä on omiaan harrastuksissa.
Jokaisella yksilöllä on persoonallinen luonne ja jokainen on myös ulkonäöltään hyvin yksilöllinen
Se on keskimäärin suhteellisen terve rotu.
Ja tänä päivänä moni göötti kuuluu kauneimpiin koskaan näkemiini koiriin.
Kertokaahan muutkin bloggaajat (tai kommentilla vähemmän bloggaavat) miksi päädyitte juuri kyseiseen valitsemaanne rotuun?
Aslak edellä ja Fanny perässä (Aslakin lempi leikki juosta karkuun)
Vasemmalta Fanny, Gena & Aslak
Kokonaisen viikon toimettomuuden jälkeen Aslak pääsi hiukan purkamaan virtaa siskotyttö Fannyn (Calawan Fanny) kanssa. Mukana menossa oli myös Fannyn ''sisko'' eli elinkumppani Gena.
Kivasti Aslak tuli toimeen tyttöjen kanssa ja etenkin Fanny-siskon kanssa viiletettiin menemään yhdessä eteenpäin. Myös Fannyn ja Genan leikkeihin Aslak yritti kovin osallistua, mutta ei oikein voinut ymmärtää äänekkäämpiä painileikkejä, vaan enemmänkin pomppi vieressä. :D
Kuvista voi hyvin huomata Aslakin ja Fannyn yhdennäköisyyden, vain väri on eri. Ja eroa löytyy kyllä vihdoin myös maskuliinisuudesta, kun Aslak on hiukan miehistynyt. Kuvat ei kylläkään ole laadulla pilattu, kun ei enää valo tahtonut riittää
Riekkumisen jälkeen tämä kolmikko siirtyi autoihin lepäämään ja me ihmiset lähdettiin katsomaan Aslakin ja Fannyn puolisisaruksia, Calawan G-pentuetta, jotka ovat nyt kuusiviikkoisia. Kyllä ne vaan on suloisia riiviöitä göötinpennut tuossa iässä. :)
Kiitosta siis mukavasta iltapäivästä/illasta Fannyn ja Genan omistajalle Suville ja Anne-kasvattajalle. :)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
