Tytöt

Alma

Liina

Hilma

Lyhyt sananen näistä meidän villaisista nelijalkaisista. Täällä ne tepastelee pitkin pihamaata. Olen kokoajan ajatellut, että niistä ei tule mitään kunnon lemmikkejä, vaan ne olla elelee ja sitten ne syödään. Saa nähdä raaskiiko noita syödä, kun ovat niin hauskoja. 

Jänniä luonne-eroja noissakin. Jotenkin olen aina ajatellut, että ovat tosi persoonattomia. Vanhimmainen, eli porukan pomo Alma, oli alussa vähän epäsosiaalinen ihmisiä ja koiria kohtaan. Mutta se oli toki ymmärrettävää, kun oli karitsat. Nyt kun lapsukaisensa Hilma alkaa olla jo aikuinen uuhi, on Almasta tullut ihmisten ja Aslakin kaveri. Ne Aslakin kanssa saattavat pitkiäkin aikoja nojailla toisiinsa ja Aslak nuolee Alman turpaa (tai mikä niillä nyt sitten onkaan tuossa silmien alapuolella) ja Alma heiluttaa häntää. 

Hilmahan on ihan karitsasta asti ollut todella sosiaalinen ja ottanut koirasta mallia tavoissaan. Sen sijaan tämä tuorein tapaus, Liina, ei vieläkään pidä koirista eikä ihmisistä. Varovasti saattaa tulla ihmistä katsomaan, mutta koiraa puskee heti jos menee liian lähelle. 

Pakko vielä mainita, etten ole koskaan pitänyt lampaita kovinkaan kauniina eläiminä. Hilma ja Liina hieman kumoavat tuota, mutta Alma vahvistaa käsitystäni. Kuva (ensimmäinen) kertoo kaiken.

Täällä myö

Enimmäkseen omassa pihapiirissä. Vihdoin saatiin koko tonttikin aidatuksi, mitä luksusta. Niin navetan ovi kuin kodin ulko-ovikin on saaneet olla lähes yötä päivää auki. Niin ihmiset kuin nelijalkaisetkin ovat saaneet mennä mielensä mukaan. Paitsi tänään piti kyllä ulko-ovi hetkeksi sulkea, kun lampaat olivat jo astumassa eteiseen. 

Lopetetun karitsan tilalle meille muutti toinen ruskea karitsa, Liina nimeltään. Kuviin on kuitenkin taas osunut vain Hilma, sillä niiden sosiaalisuudessa on huima ero. Siinä missä Liina välttelee kontaktia ihmisiin, Hilma yrittää kiivetä syliin ja tulee kerjäämään rapsutuksia.

Aslakin paimennusvietti on aika olematon, mutta kun lampaat pääsivät ensimmäistä kertaa koko tontille vapaaksi, oli Aslak hetken kuluttua kuljettanut ne takaisin navetalle. Ajatteli vissiin, että pahukset meni ja karkasi. Silloin tällöin innostuu vähän liikaa ja yrittää niitä näykkiä, mutta muuten lähinnä makoilee ja pitää vahtia kun eläimet syö.

Paimenpoika

Saanen esitellä tonttimme uudet asukit! Ainotar eli ''Alma'', Punahilkka eli ''Hilkka'' ja Rinsessa Ruusunen eli ''Hilma''.

Juhannuksen tienoilla pihaamme muutti kolme määkivää, eli uuhi kahden karitsansa kanssa. Kun lampaat olivat vuorokauden saaneet kotiutua, pääsi Aslak niitä tapaamaan. Göötinpoika taisi ensin säikähtää niitä, ja siitäkös riemu ratkesi. Se haukkui ja säntäili ja mietin jo, että kuinkahan tässä käy jollei se totu niihin laisinkaan.

Viikon ajan ollaan lähes joka päivä käyty syömässä aitauksen reunalla. Aslakille nappuloita ja lampaille kauran jyviä. Tosin Aslak on yrittänyt itse päättää, että hänkin siirtyisi kaura-ruokintaan. Ei taida täyttää koiran ravitsemustarpeita...

Yllätyksekseni Aslak on kuitenkin alkanut tottua lampaisiin. Välillä se saattaa haukahtaa, jos lampaat eivät tule tervehtimään kun hän tahtoisi ja välillä ei meinaa oikein pöksyissään kestää, kun on turhan innoissaan lampaista, mutta muuten osaa olla nätisti.

Aslak on ottanut tavakseen ulkoilemaan lähdettäessä, sisälle mentäessä ja kotiin tultaessa mennä vilkaisemaan lampaita ja sitten heti jatkaa matkaa. Tänään se jälleen kotiin tullessa juoksi lampaille, mutta sitä ei näkynytkään takisin ja pihan perältä alkoi kuulua päättäväinen göötinhaukku. Ja ei suotta, siellä oli lampaat karkuteillä popsimassa vihreämpää ruohoa aidan väärällä puolen. Olisin kuvitellut Aslakin ja lampaiden keskinäistä kohtaamista irrallaan katastrofiksi, mutta päin vastoin. Aslak kiltisti vahtasi lampaita katsellen kun ne söivät heinää. 

Ja mikä kummallisinta, se auttoi lampaiden siirrossa takaisin aitaukseen. Mopo meinasi vähän karata välillä lapasesta siinä hommassa ja meinasi mennä vähän säntäilyksi, mutta joku ajatuksen siemen siinä kuitenkin oli, kun se pyrki pitämään lampaat läjässä ja ohjailemaan niitä oikeaan suuntaan, missä isäntä johdatti lampaita edeltä. Mielenkiintoinen tilanne, kun Aslakilla ei paimennustaipumustestin perusteella ollut paimennustaipumusta.

ps. Toinen karitsoistamme sairastaa/on loukkaantunut/jotain, toivotaan että se toipuisi, ettei lauma heti pienenisi yhdellä!