Aslak ihmisten ilmoilla

Kuva: Anne Laamanen
Aslak pöydällä arvosteltavana

Kuva: Miia Kierikki-Malinen
Savonlinnan gööttejä
Vasemmalta Touho, Aslak ja Lara

Aslakin kanssa käytiin tänään Savonlinnan torilla kaverikoirien järjestämässä match showssa. Ajattelin välillä viedä tuon landepellen vähän muistelemaan, että maailmassa on muitakin koiria ja ihmisiä. Ja ihan nätisti se loppupeleissä käyttäytyi! Jaksoi istuskella ja odotella ja kehässäkin oli rauhassa. Emme sijoittuneet, mikä saattoi osittain myös johtua siitä, että Aslak oli ihan tympääntyneen näköinen lahna. Mukavaa kuitenkin oli kaikinpuolin, nähtiin paljon tuttuja ja vietettiin laatuaikaa kiireen keskellä.

Ps. Kiitos kuvista Miialle ja Annelle, nappasin ne vähän varkain.

Paimenpoika

Saanen esitellä tonttimme uudet asukit! Ainotar eli ''Alma'', Punahilkka eli ''Hilkka'' ja Rinsessa Ruusunen eli ''Hilma''.

Juhannuksen tienoilla pihaamme muutti kolme määkivää, eli uuhi kahden karitsansa kanssa. Kun lampaat olivat vuorokauden saaneet kotiutua, pääsi Aslak niitä tapaamaan. Göötinpoika taisi ensin säikähtää niitä, ja siitäkös riemu ratkesi. Se haukkui ja säntäili ja mietin jo, että kuinkahan tässä käy jollei se totu niihin laisinkaan.

Viikon ajan ollaan lähes joka päivä käyty syömässä aitauksen reunalla. Aslakille nappuloita ja lampaille kauran jyviä. Tosin Aslak on yrittänyt itse päättää, että hänkin siirtyisi kaura-ruokintaan. Ei taida täyttää koiran ravitsemustarpeita...

Yllätyksekseni Aslak on kuitenkin alkanut tottua lampaisiin. Välillä se saattaa haukahtaa, jos lampaat eivät tule tervehtimään kun hän tahtoisi ja välillä ei meinaa oikein pöksyissään kestää, kun on turhan innoissaan lampaista, mutta muuten osaa olla nätisti.

Aslak on ottanut tavakseen ulkoilemaan lähdettäessä, sisälle mentäessä ja kotiin tultaessa mennä vilkaisemaan lampaita ja sitten heti jatkaa matkaa. Tänään se jälleen kotiin tullessa juoksi lampaille, mutta sitä ei näkynytkään takisin ja pihan perältä alkoi kuulua päättäväinen göötinhaukku. Ja ei suotta, siellä oli lampaat karkuteillä popsimassa vihreämpää ruohoa aidan väärällä puolen. Olisin kuvitellut Aslakin ja lampaiden keskinäistä kohtaamista irrallaan katastrofiksi, mutta päin vastoin. Aslak kiltisti vahtasi lampaita katsellen kun ne söivät heinää. 

Ja mikä kummallisinta, se auttoi lampaiden siirrossa takaisin aitaukseen. Mopo meinasi vähän karata välillä lapasesta siinä hommassa ja meinasi mennä vähän säntäilyksi, mutta joku ajatuksen siemen siinä kuitenkin oli, kun se pyrki pitämään lampaat läjässä ja ohjailemaan niitä oikeaan suuntaan, missä isäntä johdatti lampaita edeltä. Mielenkiintoinen tilanne, kun Aslakilla ei paimennustaipumustestin perusteella ollut paimennustaipumusta.

ps. Toinen karitsoistamme sairastaa/on loukkaantunut/jotain, toivotaan että se toipuisi, ettei lauma heti pienenisi yhdellä!

Vauva vieraita

Blogissakin joskus esiin tullut meillä kerran päivän hoidossa ollut gööttineitonen kävi lapsukaisensa ja ihmistensä kanssa meitä moikkaamassa, kun olivat kulmilla. Voiko olla suloisempaa, kuin tuollainen göötin alku! Salaa alkaa vähän pentukuumetta pukkaamaan. Kuvissa siis Aslak ja Aurinkolan Aamu.

(Hannalle kiitos kuvista!)

Lenkkiseuraa

göötti aina mukana, huolimatta siitä, että kenestä kuvaa otetaan

''vieraskoreat'' makupalan kerjuut (kaikki mulle tänne heti nyt, piti olla jo menossa!)

Lauantai päivän iloksi saatiin kaunista sheltti seuraa lenkille. Rinnakkaiselo sujui sheltillä ja göötillä ihan hyvin tälläkin kertaa, vaikka tuo göötin vauhdikas huumorintaju ei oikein uppoakaan shelttineidolle. Kun toinen kertoo, että älä tule liian lähelle tungetellen, Aslak ei oikein tiedä kuinka suhtautua ja alkaa vaan juosta päättömänä sinne tänne, kuten yleensä, eikä sillä nyt ainakaan tee vaikutusta. 

Hiljaisuus

''Jos minä vähän pidän tästä näin, niin saat hyvän kuvan...''

 Ihmettelen itsekkin, että voiko vielä tämän päivän laitteilla oikeasti ottaa näin karmeita kuvia? No näköjään voi. Jos joku sattuu tahtomaan yhtä hienoja kuvia blogiinsa, niin voin paljastaa salaisuutemme: ei tarvita kuin iPhone, pimeä talvi-ilta ja pieni göötanmaalainen kuvausavustaja. 

Kuvien tarkoituksena oli esitellä meidän uusi numerolapunpidike, joka on tehty näköistyönä Aslakista. Kuva ei anna puoltakaan oikeutta pidikkeelle, se on todellisuudessa todella hieno. Pidike tilattiin täältä.

Viimeisenä vielä hieman parempi kuva, tosin sekään ei kyllä ole kovin hyvä, kun tuo pönötyskuvan ottaminen on kertakaikkinen mahdottomuus. Joko joku jalka sojottaa suuntaan x tai sitten selkä on miten sattuu tai sitten kun asento olisi täydellinen, niin kameran asetukset on pielessä. Mutta oishan se nyt ihan tylsää, jos noin vaan ottais onnistuneita kuvia. ;)

Numerolapunpidike pääsi koeajolle Jyväskylän KV näyttelyssä, jossa tässä taannoin vierailimme. Täytyy kyllä sanoa, että tähän mennessä haasteellisin näyttelykokemuksemme puitteiden puolesta. Auto jouduttiin jättämään kauhean kauas ja koska paikan päällä ei ulkona kukaan opastanut ihmisiä, saavuttiin kerta toisensa jälkeen monien muiden koirallisten ihmisten kanssa oville, joista koiria ei saanut tuoda sisään. 

Lopulta löysimme tiemme kuitenkin näyttelyn sisätiloihin, todetaksemme, että yhtä ahtaassa näyttelyssä ei vielä ollakkaan oltu. Kehän laidalla piti seistä koira omaan jalkaan liimattuna täysin liikkumatta, jotta mahtui olemaan. Onneksi ennen gööttien arvostelun alkua iltapäivällä väki hieman väheni. 

Kehät pyöri oikein hienosti ja Aslak esiintyi jälleen varmasti ja hyvin. Kehän jälkeen kierreltiin vielä vähän myyntikojuja, mallikkaasti osasi sielläkin olla, vaikka on viime aikoina hieman pellossa eletty.

Hiljaista on noin muuten ollut. Kiirettä on pitänyt itsellä opintojen parissa, ei ole tullut koneen ääressä paljon aikaa tuhlattua. Ei olla treenattu mitään järkevää varmaan pariin kuukauteen. Ulkoiltu ollaan itseksemme ja mm. göötti porukalla ja tänään sheltti tyttönen seuranamme. Kameraa yritettiin ulkoiluttaa tänään, mutta ensimmäisen testikuvan jälkeen siitä loppui akku. Että näin.

Aikaansaamattomuutta

Itse olen ollut viikon lomalla (tai siis opetuksettomaksi ajaksihan tätä kutsutaan), viimeistä päivää viedään. Mitään ei olla oikein saatu aikaan, mutta ei kai sitä lomalla tarvitsekkaan.

Jonkinlaisia aikaansaannoksia olisi kyllä ollut toiveissa, sillä Aslakilla oli morsian kylässä muutaman päivän tässä viikon loppupuolella. Jostain syystä Aslak ei kuitenkaan yrittänytkään astua sitä, saa nähdä jääkö vain arvailuksi, minkä vuoksi Aslak päätti olla astumatta. Jos nyt jotain positiivistakin, niin Aslakilla oli mukavaa tyttösen kanssa, nukkuivat vieretysten ja pistivät välillä leikiksi. Ja itse sai taas tuntumaa mitä olisi elellä kahden göötanmaalaisen kanssa. 

Viikon alussa käytiin hakemassa hieman häiriötreeniä, eli ottamassa vähän seuraamista yms. muiden koirien läheisyydessä, ihan liian harvoin kun tulee tuota nykyään tehtyä. Aslak pystyy kyllä suhteellisen hyvin keskittymään tuollaisessa tilanteessa, mutta tuijottamista se ei siedä yhtään. Jos joku sattuu tuijottelemaan, häviää Aslakilta korvat ja keskittymiskyky tyystin ja menee haukkumiseksi. Lenkeillä olen huomannut samaa hommaa, että tuijottavat koirat saavat Aslakin haukkumaan, vaikka muutoin ohittaa nätisti. Onhan se ihan ymmärrettävää toki. Epäluulo koki taas minusta hetkellisen voimistumisen, kun metsässä meitä vastaan törmäsi iso laumanvartija ja omistaja perässä vasta satojen metrien jälkeen. Sittenkään hän ei ottanut koiraansa edes kiinni, vaikka sanoin että Aslak ei luultavasti tykkää kun toinen uros ahdistelee. Sai kyllä olla ylpeä, että Aslak tuli luo kun kutsuin ja käveli tovin toisen ahdistellessa ympärillä, kun pyysin sen olla välittämättä. Tasainen kurina kuului kurkusta, mutta silmät sirillään ja korvat päätä vasten se viipotti eteenpäin, yritti olla ajattelematta että ympärillä pyörii joku. 

 Jospa sitä saataisi taas enemmän aikaan, kun palataan arkeen. :)

Kyläilijä

''Leikkisit nyt, jooko!'' Aslak yritti tehdä kaikkensa hurmatakseen vierailevan neidon

Keittiössä ei ollut yhtään yksinäistä ruokaa laittaessa...

Ensin vähän leikittiin, sitten istuttiin ja ihmeteltiin, sitten taas vähän leikittiin ja loppu aika nukuttiin. Mietinpä tuossa kahden göötin kanssa lauantai päivää viettäessäni, että eipä olisi hassumpaa jos niitä olisi kaksi. Sitten kun ne nukkuivat, niin melkein jo unohdin että niitä on kaksi yhden sijaan ja hereilläkin ne meni siinä samassa nipussa.

Launtai päiväämme piristämässä oli iloinen göötti tyttönen, Karjakon Piparminttu, ''Pepi''. Kaverukset innostuivat toistensa seurasta heti pihalla tavatessaan ja Pepi jatkoi muutamaksi tunniksi päivähoitoon meille. Etukäteen ajattelin, että toivottavasti Aslak jaksaa kotonakin leikittää nuorempaansa, mutta tilanne menikin lähinnä niin, että Aslak yritti liehitellä toista kaikin keinoin vielä sittenkin, kun toista ei enää olisi kauheasti huvittanut.

Kiitoksia vierailusta ja tervetuloa uudestaan! :)

Kokoontuminen

Sunnuntaisen paimennustaipumustestin jälkeen suunnattiin istumaan kesäiltapäivää ja kahvittelemaan Hallan perheen mökille viiden göötin voimin. Kiitoksia kovasti heille mukavasta vierailusta!

Takaa eteen: Calawan Hertta, Calawan Fjalar (Aslak), Calawan Fanny

Aslak

Calawan Halla

Aslak & Calawan Hertta

Region's Gracious Gena (''Gena''), Hertta & Aslak

Gena, Hertta, Fanny & Aslak elämän oppitunnilla

Fanny & Halla

Aslak, Halla & Hertta

Fanny & Aslak

Fanny & Aslak

Calawan Halla (''Halla''), C. Hertta (''Hertta''), Region's Gracious Gena (''Gena''), C. Fanny (''Fanny'') & C. Fjalar (''Aslak'')

Gööttejä ja göötinalkuja

Gena & Aslak 

Fanny & Aslak

Käytiin ihastelemassa Aslakin siskopuolen kuusiviikkoisia gööttivauvoja, Calawan Kennelin H-pentuja. Kaksi pientä tomeraa tyttöä siellä oli ja molemmat aivan valloittavan ihania! Noita pieniä ihmeitä uskaltaa käydä katsomassa, kun niillä on jo omat kodit tiedossa.

Samalla käytiin sitten nämä ''aikuisemmat'' göötit juoksuttamassa, eritoten siksi, että pääsivät taas sisarukset Aslak ja Fanny viettämään laatuaikaa. Usein kun nähdään, niin ollaan jossain tapahtumassa missä leikkiminen ei ole sallittua ja sekös on sisaruksista typerää. Jälleennäkemisen riemu oli suuri, Fannyn tullessa autosta ulos ei Aslak tahtonut kestää nahoissaan. Nyt sitten malttaa taas hetken erossa siskotytöstä aina ensikertaan.

Kaverin kanssa

Piilosilla

''Huoh, miehet''

Alkaa ottaa jo koville tää koiven nosto jumppa ja naisen kanssa juoksentelu

Näyttelypäivän VSP ja ROP, Aslak ja Lara, karistivat esiintymispölyt leikkimällä päivän päätteeksi. Ulkona tosin Aslakilla oli kova homma, kun piti samalla yrittää nostaa se jalkakin joka kohtaan. Sisällä kaverukset sitten pelasivat tuollaisella aktivointilelulla. Sopuisasti sitä pöyrittelivät ja söivät saalista yhdessä. Aslakin ainainen unelmahan on päästä leikkimään jokaisen koiran kanssa. Sitten kun siihen tuli tilaisuus, niin Aslak tykkäsikin tuollaisesta yhdessä puuhailusta eikä lähtenytkään kokoaikaa painimaan. Hassu tyyppi. Mutta gööttikaksikolla taisi olla mukavaa. :-) Eilisen pitkän päivän jälkeen täällä onkin käynyt, tämän päiväistä hetken ulkoilua lukuunottamatta, tasaisen jatkuva tuhina.

Kiitos Miialle kuvista!