Aikaansaamattomuutta

Itse olen ollut viikon lomalla (tai siis opetuksettomaksi ajaksihan tätä kutsutaan), viimeistä päivää viedään. Mitään ei olla oikein saatu aikaan, mutta ei kai sitä lomalla tarvitsekkaan.

Jonkinlaisia aikaansaannoksia olisi kyllä ollut toiveissa, sillä Aslakilla oli morsian kylässä muutaman päivän tässä viikon loppupuolella. Jostain syystä Aslak ei kuitenkaan yrittänytkään astua sitä, saa nähdä jääkö vain arvailuksi, minkä vuoksi Aslak päätti olla astumatta. Jos nyt jotain positiivistakin, niin Aslakilla oli mukavaa tyttösen kanssa, nukkuivat vieretysten ja pistivät välillä leikiksi. Ja itse sai taas tuntumaa mitä olisi elellä kahden göötanmaalaisen kanssa. 

Viikon alussa käytiin hakemassa hieman häiriötreeniä, eli ottamassa vähän seuraamista yms. muiden koirien läheisyydessä, ihan liian harvoin kun tulee tuota nykyään tehtyä. Aslak pystyy kyllä suhteellisen hyvin keskittymään tuollaisessa tilanteessa, mutta tuijottamista se ei siedä yhtään. Jos joku sattuu tuijottelemaan, häviää Aslakilta korvat ja keskittymiskyky tyystin ja menee haukkumiseksi. Lenkeillä olen huomannut samaa hommaa, että tuijottavat koirat saavat Aslakin haukkumaan, vaikka muutoin ohittaa nätisti. Onhan se ihan ymmärrettävää toki. Epäluulo koki taas minusta hetkellisen voimistumisen, kun metsässä meitä vastaan törmäsi iso laumanvartija ja omistaja perässä vasta satojen metrien jälkeen. Sittenkään hän ei ottanut koiraansa edes kiinni, vaikka sanoin että Aslak ei luultavasti tykkää kun toinen uros ahdistelee. Sai kyllä olla ylpeä, että Aslak tuli luo kun kutsuin ja käveli tovin toisen ahdistellessa ympärillä, kun pyysin sen olla välittämättä. Tasainen kurina kuului kurkusta, mutta silmät sirillään ja korvat päätä vasten se viipotti eteenpäin, yritti olla ajattelematta että ympärillä pyörii joku. 

 Jospa sitä saataisi taas enemmän aikaan, kun palataan arkeen. :)

Syys

''Nauraen kuljen kuin kuningas mä oisin''

''Ilo irti mistä ikin lähtee, sata prossaa mitä ikinä teen, vähempäänkään en tyydy ja tää hymy, se ei hyydy.''

Välillä tuntuu, että harrastaminen menee tällaisella perfektionistilla hieman kulmien kurtisteluksi. Sitten kun on valinnut harrastuskaverikseen tuollaisen pienen pystykorvaisen paimenen, jonka visio ei aina kohtaa omaani, tietäähän sen, että siitä ei hyvän mielen treenejä synny. Tähän asti olen aina kuvitellut, että Aslak ei ota paineita omista mielipiteistäni ja se viis veisaisi mitä tuumin asioista. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että jos olen siihen tyytymätön tai olen kireä ja hermostunut, se ei kykene toimimaan ja vetää hommat ihan pelleilyksi. Löytyy sieltä itsepäisen kuoren alta siis myös herkempää puolta.

Tällä viikolla otettiin ilon ja rentouden kannalta. Keskiviikkona käytiin pitkästä aikaa ihan arkitottelevaisuusharjoituksissa, jotta saatiin pidettyä yleisillä paikoilla olon rutiinia yllä ja mukavaa yhteistä tekemistä ilman kummempia tavoitteita. Pieni toko-treenikin otettiin siihen perään. Paikkamakuussa oli vielä aika maksimaalinen häiriö, kun itse menin seisomaan selkä metsää vasten ja jokin, oletettavasti metsäkanalintu, alkoi riehua puussa. Aslak katsoi sinne silmät suurena ja toivoin vain, että se jokin ei hyökkää sieltä allekirjoittaneen päähän. Noh, ei hyökännyt ja Aslakkikin kesti hienosti paikoillaan. Kokonaisuudessaan meillä oli äärimmäisen mukavaa.

Ollaan ulkoiltu paljon ihanassa syys-säässä ja otettu välillä lelukin mukaan, että pidetään kunnolla hauskaa. Tänään olin itse katsomassa hienoja iloisia suorituksia toko kokeessa ja kokeen päätyttyä treenasin Aslakkia kentällä. Tehtiin alokasluokan liikkeitä yksikseen, joskin kauempana oli toisia koirakoita. Aslak teki hienosti ja koska meillä oli kivaa!