Meille luiden kanssa sattuneen hyvin säikäyttäneen episodin jälkeen ei tässä talossa ole tippunut koiran kuppiin mitään raakaa. Siirryttiin silloin kertaheitolla nappulaan ja unohdettiin raakaruoka. Hiljalleen, trauman hävittyä, mieleen on alkanut hiipiä ajatus taas raa'asta ruuasta. Koska nappula on tuntunut ihan hyvältä (ja on äärimmäisen helppo ruokintamuoto), ei siitä aijota kuitenkaan luopua. 50/50 ruokintamallista olen lukenut ja kuullut vain hyvää, joten tuumin, että lähdetään testaamaan sitä.
Periaatteessa nappula on ollut kelvollinen. Tuntuu kuitenkin, etteivät lihakset ja turkki ole aivan siinä mahtavimmissa kunnossa nappulalla, mikä Aslakilla oli raakaruualla. Lihasmassan kadottua kesällä tuumin, että se johtui vaan minimaalisesta liikkumisesta helteiden aikaan. Totta varmasti sekin, mutta tuntuu, että liikunnan taas lisäännyttyä lihasta ei ole kuitenkaan tullut ihan samaa vauhtia kuin aiemmin.
Periaatteessa nappula on ollut kelvollinen. Tuntuu kuitenkin, etteivät lihakset ja turkki ole aivan siinä mahtavimmissa kunnossa nappulalla, mikä Aslakilla oli raakaruualla. Lihasmassan kadottua kesällä tuumin, että se johtui vaan minimaalisesta liikkumisesta helteiden aikaan. Totta varmasti sekin, mutta tuntuu, että liikunnan taas lisäännyttyä lihasta ei ole kuitenkaan tullut ihan samaa vauhtia kuin aiemmin.
Vaikka syöttämämme nappula, Canagan, on ilmeisen laadukasta, ei se silti vedä vertoja lihalle. En jaksa lähteä miettimään kamalan tarkkoja ravintoarvoja, hankalia reissueväitä yms. raakaruuan varjopuolia, joten kokeillaan nyt kompromissia.
Tästä eteenpäin kuppiin siis menee Canagan Free Run Chicken -nappulaa ja toinen puolikas raakaa lihaa: kalkkunaa/broileria, nautaa(/sika-nautaa), lohta ja silloin tällöin naudanmahaa. Omanlainen haasteensa tuossa lihan syöttämisessäkin. Olen nimittäin tutkiskellut kennelrehun, vauhti-raksun ja mustin&mirrin valikoiman ja olemassa on ilmeisen vähäinen valikoima LIHAA. Siis ihka-aitoa puhdasta lihaa, johon ei olisi jauhettu myös luuta (tai muita roippeita) mukaan. Ymmärtäähän sen, että pelkkä liha on varmasti lompakolle ikävämpi kolaus, ja se sotii aitoa barffausta vastaan, mutta entä jos ei silläkään uhalla tahdo ostaa luuta? Suolitukoksen jälkeen en aio antaa Aslakille edes luullista jauhelihaa, kuin korkeintaan silloin tällöin. Mustin ja mirrin Maukas -tuotesarjan valikoimista löytyy kalkkuna sekä nauta luuttomana, poroa taas löytyy MUSH:in valikoimasta. Ja siinä se sitten oikeastaan olikin, kaikkeen muuhun on se luukin heitetty sekaan.
Äkkiseltään näyttäisi siltä, että Canaganin (n. 100g) ja lihan (n. 125-167g) jälkeen D-vitamiinin ja sinkin saanti jää aavistuksen vajaaksi. En tiedä kuinka suuri merkitys niin pienillä heitoilla todellisuudessa on, mutta onneksi niiden puute on helposti korjattavissa. Kuppiin laitetaan melkein päivittäin pieni nappi, Biotiini forte, jossa tulee siis täydennystä myös sinkin saantiin. D-vitamiinin saanti lisääntyy turskanmaksaöljyllä ja n. kerran viikossa annettavalla lohella. (Laskeskelin lähinnä D:n, A:n, kalsiumin ja sinkin.)
Vaikka raaka liha ei ollut pitkään aikaan kuulunut Aslakin ruokavalioon, tottui sen vatsa siihen uskomattoman nopeasti. Ensimmäinen lohiannos teki vatsan aavistuksen normaalia löysemmäksi yhdelle ulkoilukerralle, mutta muuten jätökset ovat olleet ihanteelliset ja aavistuksen vähäisemmät kuin pelkällä nappulalla.
Vaikka raaka liha ei ollut pitkään aikaan kuulunut Aslakin ruokavalioon, tottui sen vatsa siihen uskomattoman nopeasti. Ensimmäinen lohiannos teki vatsan aavistuksen normaalia löysemmäksi yhdelle ulkoilukerralle, mutta muuten jätökset ovat olleet ihanteelliset ja aavistuksen vähäisemmät kuin pelkällä nappulalla.
