30. elokuuta 2014

Kuulumisia

Joko voi sanoa, että on syksy? Oli miten oli, niin siltä ainakin tuntuu, ja se jos mikä on hienoa. Syksy on ehdottomasti koiran ja ihmisen parasta aikaa, tänäänkin paistoi aurinko ja oli viileää. Parempaa ulkoilusäätä ei voisikaan toivoa.

DSC_0003.2

DSC_0989
mustikoita
DSC_0066
Viime aikoina ei olla tehty oikeastaan mitään ja toisaalta ollaan tehty ihan hirveän paljon kaikkea.


Allekirjoittanut on päässyt taas opiskelun makuun kun opinnot ammattikorkeakoulussa alkoivat. Vapaa-aika ollaan käytetty ulkoiluun ja ollaan me paristi tokoa treenattu. 

Viime viikonloppuna käytiin katselemassa agilitykisoja. Aslak osasi käyttäytyä paikalla hyvin. Treenattiin siellä myös hieman tokoa, mutta keskittymiskyky oli hiukan hukassa kun nenä vei ja järki vikisi. Saatiin kuitenkin muutama kiva seuraamis pätkä tuollaisessa maksimihäiriössä. Tokoa on treenattu pari erinäistä muuta kertaa ihan omissa oloissa, oikein onnistuneita treenejä. 

Huomiota on kiinnitetty mm. perusasentoihin ja liikkeestä seisomisen lopun perusasennon ennakoimattomuuteen. Ainoat virheet ovat olleet ohjaajan sähläyksestä johtuneita. On taas tullut todettua, että turha hiominen ja säätäminen ei Aslakille sovi, vaan se tarvitsee selkeää ja ripeää toimintaa ja tekemistä. Perusasennon ennakoimattomuuten oli käytetty erinäisiä harjoitteita, mutta niissä koira vaan turhautui. Ystävän ideasta ollaan nyt tehty kaikessa yksinkertaisuudessaan siten, että vierelle palatessa toistan ''seiso'' -käskyn ja sillä on ongelma ratkennut. Perusasennoissa oleskeluun pitäisi saada jotenkin keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä... Katsotaan mitä siihen keksitään.

Viime viikonloppuna käytiin myös Kouvolassa näyttelemässä... Arvostelu löytyy ''Näyttelyt'' -sivulta. Näyttelystä ei juuri ole kerrottavaa, paitsi että käytiin hakemassa ensimmäinen EH sitten koko näyttelyuran ainoiden junnu EH:iden jälkeen. Arvostelu on kuitenkin ihan kiva. Esitettiin myös Calawan kasvattajaryhmä. Mukava päivä kaikenkaikkiaan ja Calawan gööteille kokonaisuudessaan mukavaa menestystä.

17. elokuuta 2014

Möllitokoissa

Pitkästä aikaa otettiin tokoa taas julkisella paikalla, Parikkalan möllitokoissa. Hurautettiin Aslakin kanssa kaksin jo hyvissä ajoin paikalle ja käytiin vähän kävelemässä ja otettiin aikaa rauhoittumiseen. Sopivasti ehtikin rauhoittua ennen homman alkua, tosin keskittymiskyky oli myöhemmin vieläkin parempi, joten jatkossa voisi harkita vielä hieman pidempää rauhoittumisaikaa. Ja ensi kerralla pitää myös muistaa tehdä hieman jotain perusasentoja yms. palkaten ennen omaa vuoroa, että keskittyy asiaan varmasti.





Suurempia ongelmia ei kuitenkaan ollut. Osallistuimme (edelleen) mölliluokkaan. Muuten alo-luokkaan osallistuminen olisi varmasti ollut ihan hyvä, mutta paikkamakuussa en uskalla vielä ottaa sitä oikeaa etäisyyttä. Suorituksemme näytti siis tältä:

Luoksepäästävyys 10 (sanoin ''odota'' kun tuomari lähestyi, ei noussut tuomaria vastaan ja kesti rapsutuksenkin ajan istumassa, jes!)
Paikalla makaaminen 1min 9 (muuten tosi hyvä, mutta lopussa ennakoi perusasennon... etäisyyttä oli vaan joku nelisen metriä)
Seuraaminen 10 (tästä tykkäsin itsekin, mitä nyt itse näin, tuntui hyvältä, kontakti pysyi alusta loppuun ja paikka oli hyvä)
Maahanmeno 0 (niin... ollaan viimeaikoina treenattu pelkkää seisomista, se maahanmeno kun on niin varma... Aslak nyt sitten ajatteli tehdä sen mistä viime aikoina on taitavaksi kehuttu, eli seisoi. Tulevaisuutta ajatellen: anna hyvä ihminen toinen käsky! Tyhmänä vaan jatkoin ja annoin jäädä seisomaan. Ennakoi vielä perusasennonkin.)
Luoksetulo 9 (en itseasiassa ole ihan varma mistä piste lähti, mutta syitähän löytyi, perusasento oli ensin ihan vino, tosin korjasi sitten itse heti suoraksi... ennen suorituksen alkua kerkesin juuri sanoa ''valmis'' kun nousi perusasennosta jotain haahuilemaan seisailleen, eli piti ottaa uudestaan sivulle ennen kuin aloitettiin)
Estehyppy 10 (hyvä, lopun perusasentoa ei etes ennakoinut!)
Kokonaisvaikutus 9

Juuri ennen paikalla makuun alkua vähän matkan päässä koirat juoksivat irti ja haukkuivat, mikä sai Aslakin vajoamaan omiin pilvilinnoihinsa, se kun tahtoisi aina olla paikalla kun jotain tapahtuu. Onneksi kuitenkin sain sen lopulta keskittymään riittävästi. Luulen, että myös oma pieni jännitys sai sen katselemaan taivaan lintuja kun olisi pitänyt keskittyä, perusasennot oli vähän hukassa ja sai tehdä töitä, että keskittyi siihen mitä tehdään eikä katsellut maisemia.

Oman suorituksen jälkeen jäätiin vielä pariksi tunniksi katsomaan muitten tekemistä. Aslak sai siis kunnon tehotreenin ihan vaan hihnan päässä odotteluun. Oikein mukavasti rauhoittuikin makoilemaan, tosin loppu ajasta alkoi jo selvästi vähän tylsistyttää. 

Oikein kiva fiilis jäi, vaikka onhan meillä vielä opittavaa. Nyt tehdään töitä noitten perusasentojen kanssa, muistutellaan jäävien erottelua, varmistellaan se ennakoimattomuus maasta ja seisomisesta perusasentoon ja treenataan paikallaan oloa suunnitelmien mukaan. Ja sitten vielä itse pitäisi kropan suorassa ja keskittyisi omiin tekemisiin sekä lakkaisi olemasta niin jäykkä. Koiralta sitä vaatii optimaalista mielentilaa ja täydellistä liikkeiden suorittamista, mutta itse ei osaa kyllä itseään säädellä.

Ps. Mölleissä kun Aslak esitteli hienosti seisomistaitojaan, niin nyt pari päivää myöhemmin se ajatteli kompensoida ja tehdä maahanmenoa niin seisomis kuin jokaisessa muussakin liikkeessä.

5. elokuuta 2014

''Välillä on syytä ihan sovinnolla olla hunningolla''

DSC_0843.4

Viime viikolla ei treenattu oikeastaan mitään. Se on harvinaista se. Ulkoiltiin, mökkeiltiin, syötiin, käytiin näyttelyssä ja levättiin. Ei yhtään tokon liikettä! Vaikka yhdessä harrastaminen koiran kanssa onkin ihan huippua, on hyvä välillä napata pieni irtiotto. Käytiin me kaupunkikävelyllä koirakko joukon kanssa, ensin huomasi ettei ihan äsken olla oltu ihmisten ilmoilla, mutta loppua kohden hihnassa kävely oli oikein nättiä.

Tänään palattiin takaisin ruotuun ja kaivettiin treenipäiväkirja esiin. Yksi viikko oli jäänyt tosiaan sieltäkin välistä, nyt sitten jatkettiin siitä. Ei kaiketi tarvitse edes mainita, että oli muuten kuuma! Se taitaa olla nykyään sääntö eikä poikkeus.

Kuumuus ja pellossa elo ehkä aavistuksen näkyivät, kun Aslak oli vähän haaveilutuulella, katseli taivaan lintuja kun olisi pitänyt lähteä liikkeelle jne, mutta pääasiassa teki kuitenkin tosi kivasti. Jotain kummallista oli kuitenkin tauon aikana tapahtunut, kun Aslak oli olevinaan unohtanut perusasennon... Noo, eihän se onneksi olekaan tokossa tärkeää, sehän on vaan koko homman perusta. :D Se seurasi kivalla paikalla ja pienin avustein tuli liikkeiden alussa oikeaan paikkaan, mutta luoksetulo tarkoitti sille vain ja ainoastaan sitä mitä se on ollut viime viikolla, eli kunhan tuli lähelle, (vaikka käsky on kyllä eri ulkoillessa ja tokoillessa)... 

Harjoiteltiin vähän paikallaan makuuta ja tehtiin perusliikkeiden lyhennettyjä versioita ketjutettuina, eli makupala tuli vaan joka toisesta ja toisissa sai pärjätä sosiaalisella palkalla. Tämä oli taas niitä kertoja, kun ihmettelen mitä me vielä treenataan pöytälaatikossa. Vapiskaa toko-kokeet, täältä tullaan... Jos onnistun johonkin vapinaltani meidät ilmoittamaan. Kyllä me vielä mennään.

3. elokuuta 2014

Kuopio KV ja muuta menoa

DSC_0870_01

DSC_0884_01
Torstaina pakattiin auto täyteen tavaraa ja suunnattiin Sulkavalle mökkeilemään. Tarkoituksena oli huidella loppu viikko ja niin tehtiinkin, tosin pari yötä käväistiin kotosalla nukkumassa.

Perjantaina lähdettiin Sulkavalta Kuopioon pyörähtämään näyttelyssä. Göötit tuomaroi tanskalainen Marianne Baden, joka piti aika tiukkaa linjaa. Aslak oli VAL ERI2, ilman mausteita. SA:n tuomari jätti antamatta, koska ei kuulemma pitänyt Aslakin selkälinjasta. Käytiin myös pyörähtämässä kehässä kasvattajaryhmän merkeissä.

Lämpöä riitti Kuopiossa enemmän kuin tarpeeksi. Aslak makoili kehän laidalla jo aivan uupuneena ennen kuin ehdittiin kehäänkään. Todella kärsivällisesti ja kauniisti se malttoi kuitenkin jälleen kehässä esiintyä. Toiset koirat saivat haukkua ja jopa rähistä, mutta Aslak kun oli tullut esiintymään, se myös siihen keskittyi, ei vilkaissutkaan muita.

DSC_0928_01

Loppu viikko vietettiin Sulkavalla sukulaisten kanssa. Aslak käyttäytyi todella hienosti, jokaisena päivänä se lähinnä otti vastaan iloisesti vieraita, niin lapsia kuin aikuisiakin, ja makoili pöydän alla. 

Pari tasaisista päivistä erottuvaa tapahtumaa viikonloppuumme kuitenkin mahtui. Torstai iltana Aslak söi ampiaisen... Heitin samointein olan yli haaveet seuraavan päivän näyttelystä ja kelasin jo päässäni lähintä eläinlääkäriä. Kuin ihmeen kaupalla Aslak ei kuitenkaan saanut mitään oireita, ötökän nielaistuaan vaan näytti huonovointiselta. Ei pienintäkään turvotusta tms. 

Lauantai aamuna menimme Aslakin kanssa kahdestaan Sulkavalle ja ketään ei ollut alkuun ''kotona'', joten ajattelimme olla hurjia ja lähteä uimaan (itse en ole tainnut pariin vuoteen mennä veteen ja Aslak tyytyy yleensä kahlailuun). Polskittiin pitkän aikaa, harmi kun ei saatu ikuistettua tätä. Aslak ui pitkiä pätkiä vierellä ja selvästi nautti yhteisestä jutusta. Lähinnä rannan suuntaisesti uitiin, kun Aslakilla ei ollut pelastusliivejä, ajattelin että pääsee huilaamaan mahdollisimman nopeasti tarvittaessa. Hyvin jaksoi, mutta loppu päivän olikin väsynyttä poikaa.

DSC_0864.2