Nyt ei olla lähiaikana treenattu juuri muuta kuin tokoa. Suht tasaisesti ollaan pyritty treenailemaan kaikkia liikkeitä, tosin nyt sitä seisomista hiukan enempi, kun se ei millään tahdo olla muistissa.
Keskiviikon paikkamakuu harjoituksessa oli paljon koiria ja meidän molemmin puolin sattui aloittelevammat koirakot. Aslak kesti oikein hyvin siihen asti, ennen kun molemmat narttu koirat molemmin puolin nousi jatkuvasti, pää pyöri Aslakilla kuin väkkärä ja sitten nousi ja tuli luo. Palautin ja loppu ajan kesti hyvin. Yksilöliikkeiden harjoittelun ohessa otin vielä yksin paikkamakuuta, jotta sain onnistuneemman suorituksen. Ensin lyhyt aika, kesti hyvin, menin luo ja palkkasin ja heti perään toinen lyhyt ja edelleen onnistunut suoritus ja sitten reilusti palkkaa. Keskiviikon treeneissa harjoiteltiin myös hyppyä, missä ei varsinaisesti ole mitään hiomista, mutta pitää aina muistutella sitä mieleen ettei pääse unohtumaan. Ensimmäisellä yrittämällä iski ilmasta joku mahti tuoksu ja piti mennä viereinen pusikko haistelemaan, kävin nappaamassa koiran kantoon ja tiukasti kannoin takaisin hypylle. Uusi yritys ja pari toistoa, nappiin meni.
Torstaina oli viimeisimmät treenit. Mentiin kentälle hieman ennen treeniseuramme saapumista ja otin Aslakin kanssa pientä luoksetuloa liinassa ja käytin tarpeilla. Sen jälkeen pienelle huilille autoon.
Tämän jälkeen otin Aslakin autosta, annoin vettä ja käytin jälleen tarpeilla jonka jälkeen otettiin paikkamakuu, seuranamme varma hoffinarttu. Valmistelut oli juuri sopivat, ensin energian purkua ja sitten rauhoittuminen, tarpeille ja vettä. En osaa sanoa paljon oli aika, luultavasti minuutin verran, ehkä hieman yli. Puolessa välin kävin palkkaamassa, jonka jälkeen oli aiempaakin rauhallisempi. Sitten palasimme koirien luo ja jälleen reilu palkka jonka jälkeen taas pientareelle haistelemaan ja kävelemään.
Yksilöliikkeinä harjoiteltiin sitä seisomista, tietynlaisella käskyn äänenpainolla saatiin onnistuneita suorituksia, toivottavasti osaan sanoa sen samoin vielä jatkossakin. Hieman seuruutusta, missä tuli todettua sen ajoittaisen jätättämisen johtuvan siitä liinasta, sillä nyt hihnassa kun oli ja innoissaan, niin melkein enempi edisti. Hieman hiottiin omaa käsien asentoa, jotta saadaan sillä hiottua parempi seuruutus asento, eli pitäessä kättä hiukan alempana ja taaempana kuin aiemmin, niin paikka on juuri oikea.
Nyt on otettu eilinen ilta ja tämä aamu hiukan rauhallisemmin, kun jokin pöpö kaiketi iskenyt koiralla vatsaan, yöllä piti käydä takaovi avaamassa useamman kerran ja aamullakin paristi. Tosin eilisellä mökkireissullakin voi olla osuutta asiaan, kun suuhun aina eksyy kaikenlaisia herkkuja.
31. elokuuta 2013
25. elokuuta 2013
Ristiina näyttely
Lauantaina 24.8. pakattiin Aslak ja Onni -mitteli autoon ja suunnattiin Ristiinan ryhmänäyttelyyn. Paikanpäällä oli taas mukavasti gööttejä, niin kehään menijöitä kuin turistiksi paikalle tulleitakin. Uroksia taisi olla seitsemän kappaletta, ellen aivan väärin muista.
Kehässä ja ylipäätänsä paikanpäällä oli jotain valtavan hyviä tuoksuja, sillä Aslak kirjaimellisesti ryömi pitkin nurmikkoa haistellen ja välillä kaihoisasti valittaen. Juuri siinä kohtaa missä kehässä olisi pitänyt seisoa oli joku haju ja Aslak oli kovin erimieltä patsastelusta. Sain sen kaiketi kuitenkin tarpeeksi liikkumaan ja seisomaan jotta tuomari pääsi riittävästi näkemään, liikkeessä ei sitten onneksi ihan yhtä paljon vieneet hajut, vaikka siinäkin huomattavasti edellis kertoja enemmän.
Uroksista SA:n sai ainoastaan Aslak ja sen velipuoli Eka saman emän edellisestä pentueesta. Parhaan uroksen tittelin ja vielä ROP:inkiin vei velipoika (onnittelut heille jälleen hienosta suorituksesta), mutta koska Eka on jo valio, niin SERT siirtyi sitten Aslakille.
Aslakhan on vielä suhteellisen kevyt urokseksi, mutta tällä kertaa se oli kaiketi tuomarin mieleen. Myös omaan silmään Aslakin toinen ''heikko kohta'' eli häntä miellytti tuomaria. Itsehän olen nyt pyrkinyt sitä nostamaan selän päälle, jotta ei näyttäisi vain epämääräiseltä perässä roikkuvalta ulokkeelta, mutta tällä kertaa tuomari ei pitänyt tiiviimmälle kiepille kääntyvästä hännästä, mikä oli Aslakin etu.
Kokonaisuudessaan rivimme näytti siis tältä:
NUO ERI NUK1 SA PU2 SERT, tuomarina Tapani Pukkila.
Tarkempi arvostelu löytyy jälleen Näyttelyt -sivulta.
Tältä vuodelta meidän näyttelyt olivat nyt sitten luultavasti siinä, joulukuussa Aslakille tulee täyteen se kahden vuoden ikä, joten jatkanemme näyttelemistä sitten vuodenvaihteen jälkeen, jotta saataisiin sitten vielä SERT muotovalion arvoa varten. Nämä kolme SERTiä ja ihan mukavan kuulloiset arvostelut riittävät ennen sitä.
Tokoilemassa
Perjantai (23.8.) lähdettiin heti aamusta treenikentälle tokon pariin.
Alkuun otettiin kolmen koirakon voimin paikkamakuuta. Ensimmäisellä kerralla Aslak kesti alusta ihan hyvin, kunnes alkoi kutittaa lonkan kohdilta ja piti sitten nousta sitä varten istumaan, kävin palauttamassa maahan. Sitten taas kesti hyvin, kunnes ihan yhtäkkiä haukahti ja juoksi luo, tai oikeastaan vähän ohitse ja ajattelin, että vetää ihan pelleilyksi, mutta antoi kiinni ja palautin taas, sitten vielä lyhyt pätkä onnistumisella ja palkkaus.
Sitten Aslak meni huilille autoon ja n. 15-20 min päästä uusiksi paikkamakuuseen. Nyt kesti oikein hyvin, niin kauan ennen kuin viereinen lähti, Aslak katsoi terhakkaana sekunnin sinne ja lähti perään, yritti pistää leikiksi. Palautin torujen kera takaisin paikalleen, minkä jälkeen kesti vaikka toinen nousi uudestaan. Sitten otettiin hetken päästä vielä lyhyt, jotta saataisiin kokonaisuudessaan onnistunut, ja kolmas kerta toden sanoo. Nyt Aslak kesti oikein rauhallisin mielin eikä edes harkinnut nousemista, eli saatiin se onnistunutkin sitten vihdoin sieltä. Palkkasin runsaasti nameilla siinä maassa, jonka jälkeen vapautus pientareelle haistelemaan.
Pienenä huomiona mietin treenin jälkeen omia käsiäni paikkamakuun aikana. Olen aina arponut, että pidänkö niitä ns. ristittynä tuohon eteen vaiko sivuilla. Aiemmin ajattelin, että käsien sivuilla ollessa näytän Aslakin silmään rentoutuneemmalta, mutta sitten totesin, että tämä muistuttaa toisaalta täysin luoksetulon asentoa, nyt siis taidan jatkaa käsiä edessä pitäen.
Tämän jälkeen otettiin vapaana (liinassa) seuraaminen, vähän tuntui jo toistamiseen minusta jätättävän, mutta todettiin sen johtuvan todennäköisesti liinasta, se kun tuonne tappijalkoihin tahtoo osua. Tähän täytyy nyt kiinnittää huomiota, ettei tule ns. pakotetta sen liinan välityksellä väärään paikkaan. Muutoin oikein mallikasta.
Sitten luoksetulo ja maahanmeno, molemmat sujui oikein hyvin. Luoksetulossa palkkana lensi pallo, jäävässä namia ja kehuja.
Viimeisenä liikkeestä seisominen. Nyt ollaan jauhettu tuota maahanmenoa, kun se oli tahtonut unohtua, niin onpa nyt sitten ainenkin se jäänyt sinne korvien väliin, nimittäin tällä kertaa oli sitten ihan vierasta semmoinen seisominen. Millään ei tahtonut sitä sieltä saada, loppujen lopuksi pysähtyen ja hiukan käsi liikkeen kanssa sain jäämään, jolloin palkkaus ja siihen lopetettiin. Nyt sitten täytyy yrittää tätä treenata, mutta myös tehdä aina myöskin se liikkeestä maahan meno. Sitten kun molemmat taas kunnolla hallussa, niin täytyy kaiketi muistaa joka kerta treeneissa tehdä molemmat jäävät jos toisen tekee, ettei toinen jää ainoana mieleen.
Alkuun otettiin kolmen koirakon voimin paikkamakuuta. Ensimmäisellä kerralla Aslak kesti alusta ihan hyvin, kunnes alkoi kutittaa lonkan kohdilta ja piti sitten nousta sitä varten istumaan, kävin palauttamassa maahan. Sitten taas kesti hyvin, kunnes ihan yhtäkkiä haukahti ja juoksi luo, tai oikeastaan vähän ohitse ja ajattelin, että vetää ihan pelleilyksi, mutta antoi kiinni ja palautin taas, sitten vielä lyhyt pätkä onnistumisella ja palkkaus.
Sitten Aslak meni huilille autoon ja n. 15-20 min päästä uusiksi paikkamakuuseen. Nyt kesti oikein hyvin, niin kauan ennen kuin viereinen lähti, Aslak katsoi terhakkaana sekunnin sinne ja lähti perään, yritti pistää leikiksi. Palautin torujen kera takaisin paikalleen, minkä jälkeen kesti vaikka toinen nousi uudestaan. Sitten otettiin hetken päästä vielä lyhyt, jotta saataisiin kokonaisuudessaan onnistunut, ja kolmas kerta toden sanoo. Nyt Aslak kesti oikein rauhallisin mielin eikä edes harkinnut nousemista, eli saatiin se onnistunutkin sitten vihdoin sieltä. Palkkasin runsaasti nameilla siinä maassa, jonka jälkeen vapautus pientareelle haistelemaan.
Pienenä huomiona mietin treenin jälkeen omia käsiäni paikkamakuun aikana. Olen aina arponut, että pidänkö niitä ns. ristittynä tuohon eteen vaiko sivuilla. Aiemmin ajattelin, että käsien sivuilla ollessa näytän Aslakin silmään rentoutuneemmalta, mutta sitten totesin, että tämä muistuttaa toisaalta täysin luoksetulon asentoa, nyt siis taidan jatkaa käsiä edessä pitäen.
Tämän jälkeen otettiin vapaana (liinassa) seuraaminen, vähän tuntui jo toistamiseen minusta jätättävän, mutta todettiin sen johtuvan todennäköisesti liinasta, se kun tuonne tappijalkoihin tahtoo osua. Tähän täytyy nyt kiinnittää huomiota, ettei tule ns. pakotetta sen liinan välityksellä väärään paikkaan. Muutoin oikein mallikasta.
Sitten luoksetulo ja maahanmeno, molemmat sujui oikein hyvin. Luoksetulossa palkkana lensi pallo, jäävässä namia ja kehuja.
Viimeisenä liikkeestä seisominen. Nyt ollaan jauhettu tuota maahanmenoa, kun se oli tahtonut unohtua, niin onpa nyt sitten ainenkin se jäänyt sinne korvien väliin, nimittäin tällä kertaa oli sitten ihan vierasta semmoinen seisominen. Millään ei tahtonut sitä sieltä saada, loppujen lopuksi pysähtyen ja hiukan käsi liikkeen kanssa sain jäämään, jolloin palkkaus ja siihen lopetettiin. Nyt sitten täytyy yrittää tätä treenata, mutta myös tehdä aina myöskin se liikkeestä maahan meno. Sitten kun molemmat taas kunnolla hallussa, niin täytyy kaiketi muistaa joka kerta treeneissa tehdä molemmat jäävät jos toisen tekee, ettei toinen jää ainoana mieleen.
21. elokuuta 2013
Treenejä
Eilen käytiin taas joka tiistaisissa näyttelytreeneissä. Itse lähinnä keskityin tutkiskelemaan muiden koiria, mutta pääsi Aslak myös vähän oleskelemaan ja hieman kävelemään näyttelyhihnassa ja pöydälle tutkittavaksi.
Tänään oli taas vuorossa keskiviikon treenit, eli arkitottelevaisuus ja toko. Ensin otettiin liinassa pienen matkan päässä muista luoksetuloa, jonka jälkeen vaihdettiin normaaliin remmiin ja mentiin rinkiin muiden kanssa. Siinä lähinnä harjoiteltiin oleskelua toisten koirien ja ihmisten keskuudessa ja hihnassa kävelyä. Oikein hienosti Aslak rauhoittui, ihan makoilikin välillä odotellessa ja hihnassakin käveltiin nätisti.
Arkitottelevaisuuden jälkeen oli lepotauko autossa ja sitten taas tokoa. Otettiin tätä viime kerran ongelmakohtaa, eli maahanmenoa (Aslak on tosiaan nyt jotenkin keksinyt, ettei semmoisa liikettä ole kuullutkaan). Nyt meni maahanmeno oikein hienosti, sitten lyhyt paikallaanolo yksin ja kahteen erään jaettuna, hienosti rauhassa oli ja kesti, sitten vapautusta ja sitten vielä luoksetulo, nappiin sekin. Tällä kertaa siis taas oikein onnistuneet harjoitukset. :)
Jäävissä liikkeissä pyrin välttämään ennakointia niin, että niissäkin palkkaan nyt suhteellisen rauhallisesti ja vain ruualla, eli ei nostattavaa lelupalkkausta. Lelulla palkataan riehakkaammin vain luoksetulossa ja seuraamisessa.
18. elokuuta 2013
Toko treeneissä
Tänään käytiin taas ryhmätreeneissä hieman eri ympäristössä. Ensimmäisenä otettiin porukalla luoksepäästävyys ja paikkamakuu. Luoksepäästävyys suijui hyvin, mutta sitten.
Paikkamakuu on tähän mennessä sujunut aivan yllättävän hyvin. Nyt Aslak nousi ensin kerran, näytin vain kädellä niin tippui takaisin maahan. Hetken päästä nousi taas ja jouduin käydä luona palauttamassa maihin. Lopun kesti, mutta ennakoi perusasennon.
Sitten otettiin yhden toisen koiran kanssa jonkin ajan kuluttua uudelleen ja taas nousi kerran, kävin luona palauttamassa ja sitten kesti. Ei voi muuta sanoa, kuin että voi itku! Liian hyvinhän se meinasikin ruveta sujumaan.
Möllitokossa ensimmäistä kertaa Aslak keksi tämän, että ei mennytkään jäävässä maahan. Ja samalla linjalla nyt jostain syystä jatkaa, tarjoaa siihen haukkumista, seisomista, istumista ja kaikkea muuta mitä osaa, mutta maahanmenoa sen varsinaisessa merkityksessä ei olevinaan ole koskaan kuullutkaan. Pahoin pelkään, että on yhdistänyt nyt kaiken maahanmenon tuohon paikkamakuuseen ja kokee sen liian tylsäksi puuhaksi... Nyt sitten harjoitellaan vain toistoja pelkästään vahvistamaan tuota sanaa ja sitä, että se on kiva juttu tuo maahanmeno ja tehdään lyhyempiä paikkamakuita. Myös paikkamakuiden välimatkaa pitää varmasti lyhentää takaisinpäin, tänään olin hieman aiempaa kauempana.
Kurjaa ja turhauttavaa tällainen takapakki, itse ei jaksa olla kärsivällinen kun koira ei tee sellaista, minkä on ennen osannut hyvin! :( Mutta ei auta muu kuin nostaa kuono pystyyn ja jatkaa harjoittelua, toivottavasti seuraavalla kerralla onnistuneemmin. Positiivisiakin puolia oli treenissä: seuraaminen, luoksetulo ja seisomaan jättö sujuivat kaikki hyvin.
Paikkamakuu on tähän mennessä sujunut aivan yllättävän hyvin. Nyt Aslak nousi ensin kerran, näytin vain kädellä niin tippui takaisin maahan. Hetken päästä nousi taas ja jouduin käydä luona palauttamassa maihin. Lopun kesti, mutta ennakoi perusasennon.
Sitten otettiin yhden toisen koiran kanssa jonkin ajan kuluttua uudelleen ja taas nousi kerran, kävin luona palauttamassa ja sitten kesti. Ei voi muuta sanoa, kuin että voi itku! Liian hyvinhän se meinasikin ruveta sujumaan.
Möllitokossa ensimmäistä kertaa Aslak keksi tämän, että ei mennytkään jäävässä maahan. Ja samalla linjalla nyt jostain syystä jatkaa, tarjoaa siihen haukkumista, seisomista, istumista ja kaikkea muuta mitä osaa, mutta maahanmenoa sen varsinaisessa merkityksessä ei olevinaan ole koskaan kuullutkaan. Pahoin pelkään, että on yhdistänyt nyt kaiken maahanmenon tuohon paikkamakuuseen ja kokee sen liian tylsäksi puuhaksi... Nyt sitten harjoitellaan vain toistoja pelkästään vahvistamaan tuota sanaa ja sitä, että se on kiva juttu tuo maahanmeno ja tehdään lyhyempiä paikkamakuita. Myös paikkamakuiden välimatkaa pitää varmasti lyhentää takaisinpäin, tänään olin hieman aiempaa kauempana.
Kurjaa ja turhauttavaa tällainen takapakki, itse ei jaksa olla kärsivällinen kun koira ei tee sellaista, minkä on ennen osannut hyvin! :( Mutta ei auta muu kuin nostaa kuono pystyyn ja jatkaa harjoittelua, toivottavasti seuraavalla kerralla onnistuneemmin. Positiivisiakin puolia oli treenissä: seuraaminen, luoksetulo ja seisomaan jättö sujuivat kaikki hyvin.
17. elokuuta 2013
Kouvola KR
Tänään (17.8.) käytiin näyttelemässä Kouvolan kaikkien rotujen näyttelyssä. Fanny siskoa ollaankin viime aikoina nähty oikein tiheään, tällä kertaa näimme myös Aslakin puolisisaruksia omistajineen. :)
Aslak esiintyi omaan silmään kaikilta osin oikein hyvin. Tuloksena oli NUO ERI NUK 2 SA PU4. PU1 ja SERT meni oikeaan osoitteeseen Aslakin velipuolelle, joka oli oikein komea ja sai viimeisen sertin muotovalion arvoa varten. Onnittelut vielä heille! :)
Meille aivan uutena juttuna otimme osaa myös kasvattajaryhmään. Kaikki koirat olivat hieman erinäköisiä, mutta tuomari löysi niistä kuitenkin riittävästi yhteneväisyyksiä. Tuloksensa siis ROP ja KP.
Mukava aamupäivä vierähti näyttelyssä ja tuloksiinkin ollaan oikein tyytyväisiä, tarkempi arvostelu löytyy taas Näyttelyt -sivulta.
Aslak käyttytyi suhteellisen rauhallisesti, sisarusten saapuessa paikalle piti sitten vähän ottaa vauhtia ja yrittää madella kaikkien, niin ihmisten kuin koirienkin edessä, jotta joku huomaisi. Leikkimään kun ei päässyt niin odottaminen alkoi jo vähän tympiä, mutta sekin meni pienen kiukuttelun jälkeen ohitse.
Aslak esiintyi omaan silmään kaikilta osin oikein hyvin. Tuloksena oli NUO ERI NUK 2 SA PU4. PU1 ja SERT meni oikeaan osoitteeseen Aslakin velipuolelle, joka oli oikein komea ja sai viimeisen sertin muotovalion arvoa varten. Onnittelut vielä heille! :)
Meille aivan uutena juttuna otimme osaa myös kasvattajaryhmään. Kaikki koirat olivat hieman erinäköisiä, mutta tuomari löysi niistä kuitenkin riittävästi yhteneväisyyksiä. Tuloksensa siis ROP ja KP.
Mukava aamupäivä vierähti näyttelyssä ja tuloksiinkin ollaan oikein tyytyväisiä, tarkempi arvostelu löytyy taas Näyttelyt -sivulta.
Aslak käyttytyi suhteellisen rauhallisesti, sisarusten saapuessa paikalle piti sitten vähän ottaa vauhtia ja yrittää madella kaikkien, niin ihmisten kuin koirienkin edessä, jotta joku huomaisi. Leikkimään kun ei päässyt niin odottaminen alkoi jo vähän tympiä, mutta sekin meni pienen kiukuttelun jälkeen ohitse.
16. elokuuta 2013
MölliTOKO
Nyt on sitten sekin korkkaus tehty, nimittäin otettu tuntumaa jonkin asteiseen kisajännitykseen. Eilen 15.8. oltiin Parikkalassa ottamassa osaa möllitokoihin mölliluokkaan.
Otin Aslakin autosta n. 20 min ennen meidän suoritusta. Käytiin haistelemassa ympäristö ja sitten istuttiin alas hieman rauhoittumaan.
Ensimmäisenä luoksepäästävyys. Tämähän on ollut suhteellisen haastava liike, kun Aslak tahtoisi heittäytyä rapsuteltavaksi. Annoin kuitenkin juuri ennen omaa vuoroa herkun ja pidin katsekontaktia yllä, joten Aslak istui kuin tatti, jopa kohdassa jossa kylkiä kopeloitiin.
Toinen liike oli tuttuun tapaan paikkamakuu, mölliversioina 1 min. Etäisyyttä koirasta piti olla vähintään metrin verran. Jätin maahan hihnan, jotta ei olisi pilattu muitten suoritusta jos Aslak olisi keksinyt lähteä. Huolimatta siitä, että Aslakin mielestä aivan vastustamaton kasvattaja oli sopivasti näköetäisyyden päässä ja huolimatta toisten koirien nousemisesta tai haukkumisesta Aslak kesti hyvin paikallaan. Nyt vain alamme harjoittelemaan ajan ja etäisyyden kasvattamista. Lopussa miusta tuntuu, että Aslak kuunteli liikkurin sanaa ''käsky'' eikä miun ''seuraa'' käskyä, mutta tuomari ei tällaista ainenkaan huomannut.
Seuraava liikkeemme oli hihnassa seuraaminen. Aslak seuraa yleensä paremmin ilman hihnaa kuin hihnan kanssa, mutta en halunnut ottaa riskiä, että se keksii juosta hepulirallia kuten viikonlopun toko koulutuksessa, joten tehtiin tällä kertaa hihnassa. Kauniisti seurasi pääasiassa, hieman kontakti tahtoo välillä tippua, joten sitä edelleen vahvistamme.
Seuraavana vuorossa (ei kuvaa) oli liikkeestä maahanmeno. Valitsin maahanmenon seisomisen sijaan, sillä se on aina ollut täysin varma liike. Kuinkas sitten kävikään, treeneissä käskynä on ollut MAAhan, nyt suusta tuli sellainen kotkotuksen ja kiekumisen välimalli maahan. En tiedä johtuiko huonosta käskystä vai oliko Aslakin ajatus muualla, mutta jäi istumaan! Ei ole koskaan ennen tätä käynyt. (''Kyllä se aina kotona osaa!'' :D) Noh mutta ohjaaja opettelee artikulaatiota. :)
14. elokuuta 2013
Arkista ja vähemmän arkista tottista
Päivällä käytiin metsässä tekemässä tämän päivän hallinta treeni, eli taas ulkoilua liinassa ja luokse kutsuntoja. Muuten tuli nätisti pyytäessä, mutta pusikossa piti juosta sammakon perässä jolloin ei heti ehtinyt oikein tulla (liinasta vedin vähän matkaa, josta tuli itse ja sitten taas palkkaus).
Illemmalla jatkui taas kesätauolla ollut arkitottelevaisuus treeni. Ensin piti vähän haukkua, mutta muuten käyttäytyi oikein nätisti treenin ajan. Hiukan otettiin siinä samalla sitten tokon luoksepäästävyyttä, istua napotti herkun voimalla. Tässä kuitenkin vielä tekemistä, nimittäin ilman sitä namia olisi ollut taatusti heti selällään tai muuten vaan jaloissa. Hieman otin myös seuruutusta, hyvin sujui sekin.
Arkitottiksen perään jatkui heti toko treenit. Pienen autossa huilailun jälkeen annoin vettä ja käytin tarpeilla, josta lähdettiin tekemään paikkamakuuta. Kentällä oli paljon muita koiria ja vierustoveriksi sattui collie, jota Aslak ei ollut ennen nähnyt. Pyysin ''liikkuria'' kertomaan minuutin kuluneen, vaikka muut ottivat kaksi. Minuutin kesti, hieman vilkuili välillä sivuille, mutta ei näyttänyt edes harkitsevan nousemista. Minuutin kohdalla kävelin luo, kehuin ja palkkasin, pyysin perusasentoon ja vapautin ja lähdettiin pientareelle rauhassa kävelemään. Paikkamakuussa palkkaan aina ainoastaan ruualla ja kehun runsaasti, mutta rauhallisesti ja sen jälkeen lähdetään rauhassa kävelemään, eli ei mitään virettä nostavaa.
Ps. Jutut joutuu kirjoittamaan hieman kuvattomina, sillä kameran objektiivi sanoi sopimuksensa irti viikonloppuna.
Illemmalla jatkui taas kesätauolla ollut arkitottelevaisuus treeni. Ensin piti vähän haukkua, mutta muuten käyttäytyi oikein nätisti treenin ajan. Hiukan otettiin siinä samalla sitten tokon luoksepäästävyyttä, istua napotti herkun voimalla. Tässä kuitenkin vielä tekemistä, nimittäin ilman sitä namia olisi ollut taatusti heti selällään tai muuten vaan jaloissa. Hieman otin myös seuruutusta, hyvin sujui sekin.
Arkitottiksen perään jatkui heti toko treenit. Pienen autossa huilailun jälkeen annoin vettä ja käytin tarpeilla, josta lähdettiin tekemään paikkamakuuta. Kentällä oli paljon muita koiria ja vierustoveriksi sattui collie, jota Aslak ei ollut ennen nähnyt. Pyysin ''liikkuria'' kertomaan minuutin kuluneen, vaikka muut ottivat kaksi. Minuutin kesti, hieman vilkuili välillä sivuille, mutta ei näyttänyt edes harkitsevan nousemista. Minuutin kohdalla kävelin luo, kehuin ja palkkasin, pyysin perusasentoon ja vapautin ja lähdettiin pientareelle rauhassa kävelemään. Paikkamakuussa palkkaan aina ainoastaan ruualla ja kehun runsaasti, mutta rauhallisesti ja sen jälkeen lähdetään rauhassa kävelemään, eli ei mitään virettä nostavaa.
Ps. Jutut joutuu kirjoittamaan hieman kuvattomina, sillä kameran objektiivi sanoi sopimuksensa irti viikonloppuna.
13. elokuuta 2013
Harrastusten täyteinen päivä
Aslakin kanssa suunnattiin hakemaan isäntä koululta heti klo 13.00 ja ajeltiin muutaman muun seurana metsän siimekseen. Tavoittena oli treenata erinäisiä metsässä treenattavia lajeja, mikä kellekkin ajankohtaista.
Aslakille teimme päivän aikana kaksi jälkeä, suhteellisen lyhyitä, suoria, luultavasti 20 metrin molemmin puolin oli jäljet pituuksiltaan. Edellisistä muutamista Aslakin ajamista jäljistä oli jo rutkasti aikaa eikä itsellä ole oikein tieto ja taito hyppysissä vielä kyseisessä lajissa, joten onneksi meillä oli pari vähän kokeneempaa opastamassa.
Ensimmäisen jäljen poljin itse, toisen Ville, molemmilla jäljillä oli jotain syötävää joka askeleella (tosin toisella jäljellä puolet herkuista oli mystisesti kadonneet siinä vartin aikana, muurahaiset tai varikset varmaankin asialla).
Aslakille valjaat ja liina niskaan ja menoksi. Ei muuten jokainen uskoisi, että jäljen alkuun asti säheltävä Aslak (myös Sähläkkinä ja Häsläkkinä tunnetaan) muuttuu rauhassa ja tarkasti nuuskuttavaksi jälkikoiraksi heti ensimmäiseltä jäljen askeleelta alkaen kun piuha siirtyy pannasta valjaisiin ja jäljen haju yltää nenään.
Ensimmäisellä jäljellä jäi muutama askel poimimatta, muuten jäljesti tarkasti. Toisella jäljellä sieltä täältä meni askeleen yli, mutta palasi tarkistamaan ja näin ollen otti joka ikisen askeleen. Vauhti oli sopiva ja nenä pysyi sammalikossa. Ensimmäisellä jäljellä kehuin vasta jäljen lopuksi, toisella kehuin välillä tarkasta työskentelystä. Itse täytyisi kiinnittää huomiota, että en kävele liian lähelle koiraa. Tällä kertaa ei siitä häiriintynyt, mutta jatkossa täytyy silti muistaa antaa parempi työskentelyrauha. Aslakin tekemistä ei luultavasti paljon tarvitse itse ruveta parantelemaan, työskentely tarkkenee kokemuksen myötä lisää. Nyt mennään sitten jonkin aikaa suht tiheillä nameilla askeleilla, jonka jälkeen ruvetaan sitten harjoittelemaan tulevaisuudessa myös kulmia. Koira nauttii (ja väsyy).
Suoriltatein metsästä muiden jälkien ja haun seurailun jälkeen täytyikin jo kiitää näyttelytreeneihin. Aslak harjoitteli ensin oleskelemalla isännän kanssa kentän laidalla kun itse huitelin muualla (sehän on oikea opin paikka kun itse olen muiden koirien kanssa kauempana). Tämän jälkeen käytiin hieman harjoittelemassa taas menoa näyttelyhihnassa ja pöydällä seisoskelua, mistä taas kentän laidalle hetkeksi huilimaan. Tämän jälkeen tehtiin vielä tätä meidän hallinta harjoittelua, elikkä Aslakin laitoin liinaan ja mentiin kentän toiseen päähän, annoin juoksennella ja vähän väliä kutsuin luokse. Aluksi parilla ensimmäisellä kerralla haju pusikossa meinasi viedä voiton, joten jouduin liinalla vähän muistuttelemaan mitä se ''tänne'' tarkoittikaan, tämän jälkeen tuli hienosti heti pyydettäessä, jopa niin että lähti toisia koiria kohti katselemaan ja sieltäkin heti kääntyi pyydettäessä ympäri ja tuli luo.
Myös eilen käytiin tekemässä yksin treenikentällä tällainen hallinta harjoitus jonka lisäksi otin lopuksi 1 min paikkamakuun, hyvin kesti minuutin ilman välipalkkausta. :)
Ps. Näin jälkikäteen sain viikonlopun koulutuksesta kuviakin http://slakki.blogspot.fi/2013/08/koulutuksessa.html
Aslakille teimme päivän aikana kaksi jälkeä, suhteellisen lyhyitä, suoria, luultavasti 20 metrin molemmin puolin oli jäljet pituuksiltaan. Edellisistä muutamista Aslakin ajamista jäljistä oli jo rutkasti aikaa eikä itsellä ole oikein tieto ja taito hyppysissä vielä kyseisessä lajissa, joten onneksi meillä oli pari vähän kokeneempaa opastamassa.
Ensimmäisen jäljen poljin itse, toisen Ville, molemmilla jäljillä oli jotain syötävää joka askeleella (tosin toisella jäljellä puolet herkuista oli mystisesti kadonneet siinä vartin aikana, muurahaiset tai varikset varmaankin asialla).
Aslakille valjaat ja liina niskaan ja menoksi. Ei muuten jokainen uskoisi, että jäljen alkuun asti säheltävä Aslak (myös Sähläkkinä ja Häsläkkinä tunnetaan) muuttuu rauhassa ja tarkasti nuuskuttavaksi jälkikoiraksi heti ensimmäiseltä jäljen askeleelta alkaen kun piuha siirtyy pannasta valjaisiin ja jäljen haju yltää nenään.
Ensimmäisellä jäljellä jäi muutama askel poimimatta, muuten jäljesti tarkasti. Toisella jäljellä sieltä täältä meni askeleen yli, mutta palasi tarkistamaan ja näin ollen otti joka ikisen askeleen. Vauhti oli sopiva ja nenä pysyi sammalikossa. Ensimmäisellä jäljellä kehuin vasta jäljen lopuksi, toisella kehuin välillä tarkasta työskentelystä. Itse täytyisi kiinnittää huomiota, että en kävele liian lähelle koiraa. Tällä kertaa ei siitä häiriintynyt, mutta jatkossa täytyy silti muistaa antaa parempi työskentelyrauha. Aslakin tekemistä ei luultavasti paljon tarvitse itse ruveta parantelemaan, työskentely tarkkenee kokemuksen myötä lisää. Nyt mennään sitten jonkin aikaa suht tiheillä nameilla askeleilla, jonka jälkeen ruvetaan sitten harjoittelemaan tulevaisuudessa myös kulmia. Koira nauttii (ja väsyy).
Suoriltatein metsästä muiden jälkien ja haun seurailun jälkeen täytyikin jo kiitää näyttelytreeneihin. Aslak harjoitteli ensin oleskelemalla isännän kanssa kentän laidalla kun itse huitelin muualla (sehän on oikea opin paikka kun itse olen muiden koirien kanssa kauempana). Tämän jälkeen käytiin hieman harjoittelemassa taas menoa näyttelyhihnassa ja pöydällä seisoskelua, mistä taas kentän laidalle hetkeksi huilimaan. Tämän jälkeen tehtiin vielä tätä meidän hallinta harjoittelua, elikkä Aslakin laitoin liinaan ja mentiin kentän toiseen päähän, annoin juoksennella ja vähän väliä kutsuin luokse. Aluksi parilla ensimmäisellä kerralla haju pusikossa meinasi viedä voiton, joten jouduin liinalla vähän muistuttelemaan mitä se ''tänne'' tarkoittikaan, tämän jälkeen tuli hienosti heti pyydettäessä, jopa niin että lähti toisia koiria kohti katselemaan ja sieltäkin heti kääntyi pyydettäessä ympäri ja tuli luo.
Myös eilen käytiin tekemässä yksin treenikentällä tällainen hallinta harjoitus jonka lisäksi otin lopuksi 1 min paikkamakuun, hyvin kesti minuutin ilman välipalkkausta. :)
Ps. Näin jälkikäteen sain viikonlopun koulutuksesta kuviakin http://slakki.blogspot.fi/2013/08/koulutuksessa.html
Vielä vähän erkkaria
Tässä vielä pari otosta gööttien erikoisnäyttelystä:
.JPG) |
| Vahingossa sattui Aslak hetken pysymään paikallaankin. :) (Kiitos kuvasta Ada Walder) |
 |
| Ja tässä kahden göötin kohtaaminen kehänlaidalla :D (Aslak oikealla) (Kiitos kuvasta Anni Lehto) |
11. elokuuta 2013
Koulutuksessa
 |
| Harjoituksena vauhkoontumisen välttäminen toisten ihmisten juostessa |
 |
| ''Makkaraa tarjottimella, miksen saa?!'' |
 |
| Seuraamista |
 |
| Odottelua |
(Ensimmäinen kuva kaivettu omasta kamerasta, lopuista kiitos Nita Muhonen)
Tänään klo 9.30 menimme koulutus kentälle valmistautumaan ja klo 10.00 starttasi käyntiin Salme Mujusen toko koulutus, jossa olimme ensimmäisenä koirakkona. Ideana oli treenata yksi koirakko kerrallaan ja jokaiselle oli varattu noin tunti aikaa.
Aloitimme treenaamisen ''lukemalla paikallisuutiset'' eli annoimme Aslakin haistella ympäriinsä, jotta se pystyisi tämän jälkeen keskittymään paremmin.
Alkukatsauksen jälkeen lähdimme pureutumaan itse aiheeseen, eli tokoon. Otimme seuraamista jolloin kouluttaja katsoi kyseisen puolen tilanteen. Aslak seurasi oikein mallikkaasti ilman mitään ruoka-apuja ja saatiinkiin kyseisestä liikkeestä oikein positiivista palautetta.
Myöhemmällä seuruutuksen pätkällä Aslak seurasi oikein kauniisti, kunnes tuli jokin aivan odottamaton ''naps'' ja se lähti juoksemaan täysin eri suuntaan, ihan kaiketi vain juoksemisen riemusta, jonka jälkeen muutaman käskyn saatuaan palasi seuruutukseen. Kouluttajakin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt koiran lähtevän noin varoittamatta juoksemaan rundia kesken tekemisen. Tässä heti pääsimme pureutumaan ensimmäiseen probleemaan.
Yleisterminä ongelmamme on siis hallittavuus. Aslak ei kokenut tehneensä mitään väärää, vaan otti oikeudekseen huidella missä sattuu, eikä torujenkaan kohdalla oikeastaan kokenut tehneensä väärin. Tästä siis heti ensimmäien toimenpide, eli Aslak laitettiin liinaan ja kotiläksynä on harjoitella ulkoilua liinassa jolloin tehdään n. 20 toistoa siten, että tulee ''pakkoluoksetulo'' eli jos ei käskyllä niin sitten liinan avulla. Ei treenejä tai muita nyt hetkeen irti, jotta ei pääse tekemään karkailua.
Seuraavaksi tehtiin harjoitetta, jossa laitettiin ikäänkuin namialustoja maahan ja Aslakin täytyi vastustaa halujaan ja pysyä miun kanssa, jokaisesta katsekontaktista tuli kehuja ja palkkaa ja jokaisesta namialustan lähestymisestä tai syömis yrityksestä tuli toruja. Näitä jatkamme.
Sitten tuli jostain puheeksi Aslakin riehuminen hihnassa jos kävellään isommassa ihmisjoukossa (vetämistä ja nilkoista näykkimistä, pahimmillaan), tätä harjoiteltiin ihan konkreettisesti, kasattiin ihmisiä ja otettiin yksi toinen koirakin mukaan, siinä sitten käveltiin edellä ja takana ja keskellä jne. Muiden kävellessä sujui hyvin, hihna löysällä, mutta kun muut lähtivät juoksuun, olisi Aslak juossut mukana, eikä kävellyt miun kanssa. Tässä taas pyrittiin saamaan se huomio minuun. Lopuksi vaikein, eli isäntä juoksi ohitse ja Aslak joutui silti keskittymään miun kanssa kävelemiseen. Muita vasten ei yrittänyt hyppiä (josta saattaa seurata näykkimistä) kuin Villeä.
Sitten kun oltiin saatu hyvät eväät tähän hallinnan harjoitteluun palattiin taas varsinaiseen tokoon. Ensin harjoiteltiin vain sitä liikkeelle lähtöä, kun Aslakilla on tapana käydä maahan kun nyökkään tai sanon ''kyllä'' tai ''on'' liikkurin kysyessä olemmeko valmiita. Tätä harjoiteltiin kokeilemalla sanaa ''valmis'' ja tekemällä useita toistoja, joissa palkkasin kontaktin ja perusasennon säilymisestä.
Kerroin, että meidän ongelma on liikkeiden loppujen perusasennot, joissa Aslakilla on tapana ennakoida. Otetiin sekä liikkeestä maahanmeno että seisominen ja no kappas, seisomisessa ei ennakoinut ja istui ekalla käskyllä, maahanmenossa nousi vasta toisella käskyllä. Että se siitä ennakoinnista :D Tosin tähän todettiin erittäin yksinkertainen keino: en vilkaisekkaan koiraa ja tulen täysin eleettömänä viereen ja vasta ''käsky'' ohjeen saatua katson koiraan ja pyydän istumaan.
Estehyppyä ei varsinaisesti tehty (koska oli liinassa), mutta koska Aslakilla on tullut vähän taipumusta pitää pientä ääntä hyppy esteen luona (nousee niin korkeaan vireeseen kun on kiva tehtävä + muistuttaa ehkä lievästi agility juttuja), tehtiin vain sitä että otettiin perusasentoa hypyn edessä ja palkattiin siinä rauhassa istumisesta.
Kokonaisuudessaan saimme positiivista palautetta toko liikkeiden suorittamisesta, mutta hallinta kaipaa vielä töitä. Nyt siis harjoittelemme paikkamakuuta ja sitä hallintaa, jotta päästään vielä joku päivä kisaamaan.
Oman vuoron jälkeen seurasimme 6 muuta koirakkoa, eli koko päivä siellä vierähti ruokataukoineen. Muidenkin tekemisen katsomisesta sai valtavasti oppia, kaikkea ei enää edes muista muiden koulutuksesta eikä ehkä omastakaan. Mitään en kokenut jäävän uupumaan, itse sain kaiken mahdollisen irti päivästä ja koulutus oli pätevää, antoisaa ja mukavaa!
Tänään klo 9.30 menimme koulutus kentälle valmistautumaan ja klo 10.00 starttasi käyntiin Salme Mujusen toko koulutus, jossa olimme ensimmäisenä koirakkona. Ideana oli treenata yksi koirakko kerrallaan ja jokaiselle oli varattu noin tunti aikaa.
Aloitimme treenaamisen ''lukemalla paikallisuutiset'' eli annoimme Aslakin haistella ympäriinsä, jotta se pystyisi tämän jälkeen keskittymään paremmin.
Alkukatsauksen jälkeen lähdimme pureutumaan itse aiheeseen, eli tokoon. Otimme seuraamista jolloin kouluttaja katsoi kyseisen puolen tilanteen. Aslak seurasi oikein mallikkaasti ilman mitään ruoka-apuja ja saatiinkiin kyseisestä liikkeestä oikein positiivista palautetta.
Myöhemmällä seuruutuksen pätkällä Aslak seurasi oikein kauniisti, kunnes tuli jokin aivan odottamaton ''naps'' ja se lähti juoksemaan täysin eri suuntaan, ihan kaiketi vain juoksemisen riemusta, jonka jälkeen muutaman käskyn saatuaan palasi seuruutukseen. Kouluttajakin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt koiran lähtevän noin varoittamatta juoksemaan rundia kesken tekemisen. Tässä heti pääsimme pureutumaan ensimmäiseen probleemaan.
Yleisterminä ongelmamme on siis hallittavuus. Aslak ei kokenut tehneensä mitään väärää, vaan otti oikeudekseen huidella missä sattuu, eikä torujenkaan kohdalla oikeastaan kokenut tehneensä väärin. Tästä siis heti ensimmäien toimenpide, eli Aslak laitettiin liinaan ja kotiläksynä on harjoitella ulkoilua liinassa jolloin tehdään n. 20 toistoa siten, että tulee ''pakkoluoksetulo'' eli jos ei käskyllä niin sitten liinan avulla. Ei treenejä tai muita nyt hetkeen irti, jotta ei pääse tekemään karkailua.
Seuraavaksi tehtiin harjoitetta, jossa laitettiin ikäänkuin namialustoja maahan ja Aslakin täytyi vastustaa halujaan ja pysyä miun kanssa, jokaisesta katsekontaktista tuli kehuja ja palkkaa ja jokaisesta namialustan lähestymisestä tai syömis yrityksestä tuli toruja. Näitä jatkamme.
Sitten tuli jostain puheeksi Aslakin riehuminen hihnassa jos kävellään isommassa ihmisjoukossa (vetämistä ja nilkoista näykkimistä, pahimmillaan), tätä harjoiteltiin ihan konkreettisesti, kasattiin ihmisiä ja otettiin yksi toinen koirakin mukaan, siinä sitten käveltiin edellä ja takana ja keskellä jne. Muiden kävellessä sujui hyvin, hihna löysällä, mutta kun muut lähtivät juoksuun, olisi Aslak juossut mukana, eikä kävellyt miun kanssa. Tässä taas pyrittiin saamaan se huomio minuun. Lopuksi vaikein, eli isäntä juoksi ohitse ja Aslak joutui silti keskittymään miun kanssa kävelemiseen. Muita vasten ei yrittänyt hyppiä (josta saattaa seurata näykkimistä) kuin Villeä.
Sitten kun oltiin saatu hyvät eväät tähän hallinnan harjoitteluun palattiin taas varsinaiseen tokoon. Ensin harjoiteltiin vain sitä liikkeelle lähtöä, kun Aslakilla on tapana käydä maahan kun nyökkään tai sanon ''kyllä'' tai ''on'' liikkurin kysyessä olemmeko valmiita. Tätä harjoiteltiin kokeilemalla sanaa ''valmis'' ja tekemällä useita toistoja, joissa palkkasin kontaktin ja perusasennon säilymisestä.
Kerroin, että meidän ongelma on liikkeiden loppujen perusasennot, joissa Aslakilla on tapana ennakoida. Otetiin sekä liikkeestä maahanmeno että seisominen ja no kappas, seisomisessa ei ennakoinut ja istui ekalla käskyllä, maahanmenossa nousi vasta toisella käskyllä. Että se siitä ennakoinnista :D Tosin tähän todettiin erittäin yksinkertainen keino: en vilkaisekkaan koiraa ja tulen täysin eleettömänä viereen ja vasta ''käsky'' ohjeen saatua katson koiraan ja pyydän istumaan.
Estehyppyä ei varsinaisesti tehty (koska oli liinassa), mutta koska Aslakilla on tullut vähän taipumusta pitää pientä ääntä hyppy esteen luona (nousee niin korkeaan vireeseen kun on kiva tehtävä + muistuttaa ehkä lievästi agility juttuja), tehtiin vain sitä että otettiin perusasentoa hypyn edessä ja palkattiin siinä rauhassa istumisesta.
Kokonaisuudessaan saimme positiivista palautetta toko liikkeiden suorittamisesta, mutta hallinta kaipaa vielä töitä. Nyt siis harjoittelemme paikkamakuuta ja sitä hallintaa, jotta päästään vielä joku päivä kisaamaan.
Oman vuoron jälkeen seurasimme 6 muuta koirakkoa, eli koko päivä siellä vierähti ruokataukoineen. Muidenkin tekemisen katsomisesta sai valtavasti oppia, kaikkea ei enää edes muista muiden koulutuksesta eikä ehkä omastakaan. Mitään en kokenut jäävän uupumaan, itse sain kaiken mahdollisen irti päivästä ja koulutus oli pätevää, antoisaa ja mukavaa!
10. elokuuta 2013
Sienessä
9. elokuuta 2013
Match Show Parikkala
8.8. käytiin taas mätsärissä, tällä kertaa Parikkalassa. Tuli taas harjoiteltua sitä Aslakille vaikeinta, eli odottamista, loppu ajasta alkoi vähän tarve jutella, mutta muuten osasi ihan nätisti odotella.
Kehässä esiintyi oikein kivasti, rauhallisesti ravaili ja antoi tutkia.
Tuloksena oli nuorten (1-2v.) punaisten 2.
:)
8. elokuuta 2013
Tokon ryhmätreenissä
Eilen 7.8. suuntasimme Aslakin kanssa taas harjoittelemaan tokoa ryhmätreeneihin. Edellis kerran totaalisen epäonnistuneen treenin jälkeen oli pientä jännitystä itsellä, että näiköhän se taas menee ihan penkin alle koko homma.
Ensimmäisenä otettiin paikkamakuu, jossa taisi olla meidän lisäksi neljä koirakkoa. Aslakin kanssa menimme reunaan ja ihan hyvän välin päähän viereisestä koirasta. Paikkamakuu oli sen 2 minuuttia, suht tiheästi kävin Aslakkia palkkaamassa, hyvin kesti maissa (mitä nyt yhden palkkauksen aikana sähläsin itse, niin hiukan nousi).
Paikkamakuun jälkeen Aslak lepäili autossa, kun treenattiin taas yksi koirakko kerrallaan. Omalla vuorollamme tehtiin seuruutusta niin ruualla kuin lelullakin palkaten, hyvin seurasi. Pientä hiomista on esimerkiksi täyskäännöksissä sillä jos en itse muista tehdä sitä pienin askelin, kaartaa Aslak aika kaukaa. Sekin tosin voi tosiaan olla vain omista eleistä kiinni, että koira ei oikein osaa lukea mihin ollaan menossa.
Sitten harjoiteltiin taas hyppyä, siinä ei mitään parannettavaa, lukuunottamatta lopun perusasentoa, joka edelleenkin on erittäin ennakoiva. Pitää siis vaan edelleen vahvistaa sitä seisonta asentoa minun tullessa vierellekkin. Tämähän on koiralle todella ristiriitainen liike nämä liikkeiden lopun perusasennot, sillä esim seuruutuksissa koiralta vaaditaan automaattista perusasentoa ilman käskyä aina paikallaan ollessa, kun taas näissä se ei saa istua siihen ennen käskyä.
Lopuksi vielä luoksetulo, hyvin odotti, tuli vauhdikkaasti pyytäessä ja suht hyvään perusasentoon (ehkä aavistuksen verran vino). Hyvin meni sekin.
Tällä kertaa siis jäi taas oikein hyvä fiilis treeneistä, lopuksi vielä vähän istuskeltiin ihmisten seurassa, moikattiin pientä lasta (osaa uskomattoman hyvin rauhassa moikata) ja istuskeltiin ihmisten seurassa useampi koira piirissä mukana, sekin sujui ok. :)
Ensimmäisenä otettiin paikkamakuu, jossa taisi olla meidän lisäksi neljä koirakkoa. Aslakin kanssa menimme reunaan ja ihan hyvän välin päähän viereisestä koirasta. Paikkamakuu oli sen 2 minuuttia, suht tiheästi kävin Aslakkia palkkaamassa, hyvin kesti maissa (mitä nyt yhden palkkauksen aikana sähläsin itse, niin hiukan nousi).
Paikkamakuun jälkeen Aslak lepäili autossa, kun treenattiin taas yksi koirakko kerrallaan. Omalla vuorollamme tehtiin seuruutusta niin ruualla kuin lelullakin palkaten, hyvin seurasi. Pientä hiomista on esimerkiksi täyskäännöksissä sillä jos en itse muista tehdä sitä pienin askelin, kaartaa Aslak aika kaukaa. Sekin tosin voi tosiaan olla vain omista eleistä kiinni, että koira ei oikein osaa lukea mihin ollaan menossa.
Sitten harjoiteltiin taas hyppyä, siinä ei mitään parannettavaa, lukuunottamatta lopun perusasentoa, joka edelleenkin on erittäin ennakoiva. Pitää siis vaan edelleen vahvistaa sitä seisonta asentoa minun tullessa vierellekkin. Tämähän on koiralle todella ristiriitainen liike nämä liikkeiden lopun perusasennot, sillä esim seuruutuksissa koiralta vaaditaan automaattista perusasentoa ilman käskyä aina paikallaan ollessa, kun taas näissä se ei saa istua siihen ennen käskyä.
Lopuksi vielä luoksetulo, hyvin odotti, tuli vauhdikkaasti pyytäessä ja suht hyvään perusasentoon (ehkä aavistuksen verran vino). Hyvin meni sekin.
Tällä kertaa siis jäi taas oikein hyvä fiilis treeneistä, lopuksi vielä vähän istuskeltiin ihmisten seurassa, moikattiin pientä lasta (osaa uskomattoman hyvin rauhassa moikata) ja istuskeltiin ihmisten seurassa useampi koira piirissä mukana, sekin sujui ok. :)
5. elokuuta 2013
Vielä vähän lomailua
 |
| Erkkarista (kaksinkappalein) voitettu possu on päässyt jo kovaan käyttöön |
Porin reissusta väsyneenä (ja auton pakotettua meidät pysymään kävelyetäisyydellä) on otettu viikko erittäin rennosti. Helteetkin palasivat iloksemme, joten ollaan lenkkeiltykkin suhteellisen niukasti. Tämän lisäksi oman talomme ympäristössä ei voi ulkoilla juuri ollenkaan, sillä Aslak on löytänyt jo kahdesti kanaa pusikosta (ei onneksi ole ehtinyt syömään) ja juorut kiertää useista myrkytys tapauksista tässä meidän kaduilla, asiasta ei sen enempää, sillä verenpaine nousee pilviin jo ajatellessani koko asiaa.
Yhden kerran käytiin viikon aikana tokoilemassa, mikä meni kyllä ihan pelleilyksi, se oli taas sarjassamme sellainen ''tee ite'' päivä. Lopuksi saatiin kuitenkin pieni onnistunut pätkä harjoiteltua seuruun käännöksiä, mikä riitti siltä erää. Nyt pitäisi taas ottaa itseä niskasta ja jatkaa harjoittelua, epäonnistuneiden harjoitusten jälkeen jää aina pieni epävarmuus kytemään, että onnistuuko se seuraavakaan treeni jne.
Eilen käytiin pienen tauon jälkeen leikkitreffeillä. Aslak oli taas jälleen sosiaalinen itsensä ja minkä koiven nostamiselta ehti niin leikki pentujen sekä toisen aikuisen uroksen kanssa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)