Leikkimässä

Ei paljon pentuus vauhtia haittaa, Aslak ei meinaa edes perässä kestää

??

Gööttien juomatauko :)

Alakynnessä

Välillä pitää huilia

Ja välillä on hyvä vähän syödä, tietysti muilta kerjäten

Tässä ihan meidän kotikulmilla on laitettu pystyyn kerran viikkoon pidettävät leikki treffit. Tapaaminen on oikeasti tarkoitettu pennuille ja kuvista voikin huomata, että kaikki muut Aslakkia lukuun ottamatta ovat vielä pentuja. Koska osa pennuista ovat kuitenkin jo Aslakkia kookkaampia ja Aslak jos joku tykkää leikkimisestä, lähdettiin mekin mukaan. Ja hyvin Aslak sopeutui pienempien joukkoon ainenkin minun näkökulmastani. Mukavaa oli ja helteessä riehumisen jälkeen piti lähteä vielä vähän uimaan.

Mätsäri ja hellettä

Mätsäri kehässä pyörähdimme jälleen, tällä kertaa olimme kylläkin mätsärissä enemmänkin talkoo hengessä mukana, mutta ajattelin harjoituksen vuoksi sitten samalla käydä Aslakin kanssa kehässäkin. Lämpöä riitti enemmän kuin tarpeeksi, mikä oli varmasti osa syy siihen, että Aslak käyttäytyi koko muutaman tunnin oikein hyvin. Ei haukkunut, vaan tarkkaavaisena vain katseli ihmisiä ja koiria.

Sijoituksena oli yhdistettyjen roturyhmien 5, 6 & 7 sija 2. Ei ollut esiintymisessä valittamista, ravasi nätisti, seisoi maltillisesti ja seisoi rentona pöydälläkin. Kokonaisuudessaan sai siis olla päivän saldosta ylpeä!

Muuten hellepäivämme ovat koostuneet voimavarojen mukaisesta rennosta lenkkeilystä ja uimisesta. Jospa sitä taas ensi viikolla pääsisi treenailemaan, pidämme peukut ja tassunvarpaat pystyssä, että lämpötila hieman alenisi.

Bikinikuntoon

Nyt se sitten taitaa olla täällä. Nimittäin karvanlähtö. Toiset väittää, että göötistä lähtee paljon karvaa, Aslakista nyt ei vieläkään taida lähteä ihan samassa mittakaavassa kuin gööteistä yleensä, mutta näin paljoa siitä ei ole vielä lähtenyt koskaan.

Hellepäivän kunniaksi vähän riisuduttiin ja välineenä tavallinen karsta. Ennen ei ole furminaattorillakaan irronnut tällaista karvan määrää, nyt furminaattorilla olisi varmaan tullut länsigöötanmaankarvatonkoira.

Yhtään se ei kyllä karvattomammalta näytä nytkään, hyvin tuo villa sinne piiloutuu.

Juhannus

Aslak ja me muut toivotamme kaikille oikein hyvää keskikesän juhlaa! Juhannusta olemme viettäneet mökkeillen lenkkeilyn, ruuan ja nähtävyyksien merkeissä. Aslak on viihdyttänyt itseään muun muassa yrittämällä paimentaa ihmis paljoutta, kun ei ole oikein tottunut kävelemään suuremman ihmis määrän kanssa.

Punkkejakin on saanut napsia Aslakista muutaman, vaikka niitä ei ole vielä tänä kesänä näkynyt, nyt on siis todistetusti se kesä. Palasimme juuri kotiin, eikä tainnut paljon pienen koiran tarvita etsiä unta, sen verran ottaa voimille tuo ihmisten ja tekemisen paljous.

Fiasko

Kävin Aslakin kanssa treenaamassa tokoa ja näin välillä pitää nähtävästi palata hiukan maanpinnalle, nimittäin treeni oli aikamoinen fiasko. Aina ei voi mennä kuin elokuvissa, viime aikoina treenit onkin menneet vähän liian hyvin. ;)

Aloitin treenaamisen sillä, että ajattelin harjoitella hihnassa seuraamista, sillä Aslakhan seuraa huomattavasti paremmin vapaana kuin hihnassa. Pistin sille pannan joka on ollut meillä käytössä joskus aiemmin tokossa. Mutta kuinkas kävikään? Aslak huiteli omiaan, haisteli, katseli taivaalle ja vinkui, eli selkeästi paineistui. Kuten jo aiemmin olen todennut, että ollaan otettu tokossa reilusti takapakkia, sillä vaadin selkeästi liikaa liian aikaisin. Ja tämä kyseinen panta muistutti Aslakille mieleen selvästi taas sen, että ainiin, tää ei ookkaan mitään kivaa.

Ja noidankehä on valmis, itse en osaa olla hermostumatta kun Aslak ei teekkään yhtäkkiä niitä juttuja jotka se varmasti jo osaa. Ja sitten se ei varmasti tee, kun vaistoaa minusta, että kyseessä ei ole mukavaa tekemistä. Mutta kaikki pitää oppia vaikka sitten virheistä, tästä ei voi syyttää kuin itseään. Laitoin Aslakin huilille autoon, jonka jälkeen otin sen autosta ja vaihdoin pannan sekä mielentilan. Sitten onnistui jo huomattavasti paremmin. Tästä on myös helppoa tehdä huomio, kuinka välineurheilijoita koirat todella onkaan!

Agia

Oppiminen tapahtuu selvästi nukkuessa ja taukoa pitäessä. Tänään oli taas agility harjoitukset ja rengas, jota Aslak ei talvella millään sisäistänyt (eikä sitä nyt niin hirveästi harjoiteltukkaan), meni tänään kuin tutumpikin este.

Tänään harjoiteltiin renkaan lisäksi vain odottamista radan alussa ja helppoja hyppykuvioita, sillä meitä treenaajia pääsi paikalle vain kaksi ja itse en pystynyt kovin kummoista juoksemista tehdä, kun polveni onnistuin satuttamaan (lähdin kävelemään Aslakin kanssa uudet kengät jalassa ja mietin, että vaatii keskittymistä kun on erilaiset, keskityin kaiketi liikaa kun tein komean mahalennon viiden metrin jälkeen :D)

Kokonaisuudessaan oli hyvä agility treeni, vaikka ei mitään kummoista tehty, mutta sitä yhteistyötä koiran kanssa ja Aslak oli oikein hyvin kuulolla. Ainoa asia, johon tämän päiväisen treenin jälkeen täytyy kiinnittää huomiota on ehdottomasti odottaminen alussa, ei millään olisi malttanut istua vaan tahtoi varastaa.

Näyttelyharjoittelua ja muuta puuhaa

Olemme ottaneet tavaksi käydä kerran viikkoon tuossa läheisellä kentällä harjoittelemassa näyttelyjuttuja. Eilen laitettiin oikein kehä naruineen päivineen ja lisäksi pieniä varten pöytä. Pari ihmistä vuorollaan leikki tuomaria, juostiin niin ringissä kuin yksitellenkin. Taikasanana on Aslakilla toiminut tuo kuristava ketju, sen kun saa pysymään tarpeeksi ylhäällä, niin pieni nyppäisy riittää nenän pitämiseen yläilmoissa maan pinnan sijaan. Puolikuristavista ketjuista ei ole löytynyt sopivaa, kun päästä läpi menevä on muuten liian iso.

Niin seisoskelu kuin ravaaminenkin kehässä on sujunut harjoituksissa Aslakilta oikein mallikkaasti niin yhdessä kuin erikseenkin tehdyissä harjoituksissa. Pöydällä oloa Aslak ei ole koskaan pelännyt, mutta koska pentuna kerran päätti olla näyttämättä hampaita, harjoitellaan pöydällä oloa ja siinä hampaiden tutkailua säännöllisesti, jotta pysyy varmasti rutiinina. Muutenkin pöytä harjoitukset tekevät hyvää, koska jotkin tuomarit arvostelevat koiran rakenteen pöydällä, minkä vuoksi täytyy saada koira täysin rentoutuneeksi. Vaikka Aslak seisookin pöydällä rauhassa, näkyy se kuitenkin enemmän edukseen maassa seistessään.

Tänään harjoiteltiin pikaisesti tokoa, ensin herkut kourassa seuraamista ja jääviä, sitten lelupalkalla seuraamista ja lopuksi luoksetulo. Onnistui hyvin ilman herkkujakin, joten voidaan välillä tehdä väliin tälläinen treeni, että herkku ei ole näkyvissä vaan tulee taskusta.

Neljän ihmisen voimin käytiin tänään myös katsastamassa lähellä olevaa BH-koetta, hiukan tottismallia ja mielenkiinnosta sivistystä miltä kyseinen koe näyttää. Tuskin Aslakin kanssa koskaan sitä lähdetään kokeilemaan, sillä pitkät seuruutukset ja kaupunkiosuus voivat olla liian haasteellisia, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Toistaiseksi kuitenkin keskitytään tokoon.

Nokkosia

Tähän asti nokkonen on ollut minulle vain se ikävä turha kasvi, jota pitää varoa. Taannoin kuitenkin kuulin sen ravintoarvosta ja tutkailin asiaa sitten tarkemmin netistä. Ja kappas, sehän sisältää runsaasti C-vitamiinia ja rautaa sekä muita vitamiineja, kuten A-, B-, E-, ja K-vitamiinia. Koska Aslak saa joka aamu kasvissosetta, laitettiin tuumasta toimeen ja lähdettiin keräämään. Nyt on sitten kasvissoseessa muiden vihreiden (kurkku, salaatti, parsa) lisäksi tätäkin ja lähdetään nyt sitten testaamaan, että sopiihan se elimistölle.

Toko treeniä ja kulmakiviä

Käytiin taas harjoittelemassa tokoa ja sainkin Aslakin kanssa treenit kasaan, mutta heti sen jälkeen piti lähteä rankkasadetta ja ukkosta karkuun.

Tehtiin taas pienen tauon jälkeen liikkeitä kokeenomaisena kokonaisuutena ''liikkurin'' kanssa (tosin tiheällä palkalla ja liikkeiden välissä kunnon vapautuksella). Otettiin vapaana seuraaminen, maahan jättö, luoksetulo, seisomaan jättö ja estehyppy. Kaikki liikkeet sujui mukavasti, mutta esiin on tullut myös pieniä ongelmia, joihin pitäisi kiinnittää erityishuomiota:

- Liikkurin kysyessä aluksi ''Onko valmista?'' ja minun vastatessa ''On'' Aslak menee maahan (en ymmärrä miksi menee maahan, vaikka siinä käsky on kunnolla painotettu maahan, eli ei mitään tekemistä sanan ''on'' kanssa). Tätä siis yritettiin hioa toistamalla kysymystä ja vastausta. Pitää tätä varmaan harjoitella niin, että käsken Aslakin perusasentoon ja jutustelen jonkun kanssa ja palkkaan aina jutustelun välissä siitä, että kestää siinä tekemättä mitään vaikka itse puhuisin ja elehtisin.

-Hypyssä olen käskenyt Aslakin hyppäämään ja heti toisella puolella seisomaan (käännyttyä minua kohti). Tähän mennessä olen aina käynyt hakemassa niin, että ollaan vaan suoraan lähdetty liikkeelle, enkä ole pyytänyt perusasentoa, jotta istuminen esteen sillä puolen ei jäisi päälle eikä ennakoisi, vaan seisominen jäisi päällimmäisenä mieleen. Nyt kokeiltiin ensimmäistä kertaa niin, että pyysin seisonnasta perusasentoon. Tässä tuli sitten eteen se ongelma, että Aslak ennakoi heti: kävi istumaan perusasentoon ennen kuin kerkesin mitään käskeä. Kyseistä tilannetta pyritään nyt korjaamaan niin, että menen vierelle ja etäännyn, enkä käskekkään vielä perusasentoon, vaan Aslak joutuu seisomaan vaikka minä tulen vierelle, pois ja takaisin.

-Myös toinen juttu hypyssä mihin pitää kiinnittää huomiota on se, että jos vielä joskus menemme kisoihin, niin talutan Aslakin ihan pannasta hypyn luo, nimittäin tänään se kerkesi innokkaana hyppiä hyppyä edes takaisin ennen kuin edes aloitettiin koko liikettä. Kokeessahan se tarkoittaisi automaattisesti sitä, että suoritus olisi sitten siinä.

Muutoinkin ennakointiin pitää kiinnittää huomiota. Harjoiteltiin esimerkiksi maahan jätössä minun palatessa luo niin, että liikkuri sanoi kahdesti ''käsky'' ja vasta toisen jälkeen käskin Aslakin perusasentoon, jotta ei ala ennakoimaan liikkurin käskyistä.

Liitoa

Nyt on taas agility korkattu pienen tauon jälkeen, kun saatiin uusi ohjaajakin seuraamme. Mukavaa oli ensimmäisissä agi treeneissä, vaikka niin koirat kuin ohjaajatkin keskittyivät puolet ajasta veden hörppimiseen, lämpöä kun riitti.

Vähän oli este taitojen kartoitusta näin tauon jälkeen ja jotta uusi ohjaaja pääsi hiukan näkemään mitä osataan. Aslakin kanssa kokeiltiin lyhkäisiä keppejä ja se lähti kivasti jotenkin itse jo niitä rytmittämään, kun ennen on minusta vaan seurannut herkkua. Lisäksi putkea, hyppyjä, keinua, puomia ja a-estettä. Keinua vielä pehmennetysti, kun sitä niin vähän tehty, mutta Aslak kun on sen verta rohkea ja vauhdikas tyyppi, niin ei ole keinun pamauksiin kiinnittänyt juurikaan huomiota. Kontakti esteiden kontakteissa on kyllä hakemista Aslakin kanssa, kaikki kun pitäisi tehdä sata lasissa. Puomilla sain sitä jo aika kivasti odota -käskyllä pysähtymään alastulolle.

Vaikka agility ei edelleenkään ole meille se ykkös laji, niin todettiin se taas aika mukavaksi puuhaksi. Ainoa vaan, että treenamista Aslakin kanssa saa aina miettiä aika tarkkaan kuinka sen tekee, sillä Aslakilla on jokaisessa asiassa vähän taipumusta turhautua jos homma ei onnistu parilla eka yrittämällä. Tästä syystä esimerkiksi keppien opettelu on hankalaa ja muutenkin esteiden hiominen ehkä pulma. Tästä syystä yritetäänkin nyt tehdä joka lajissa treeneistä vaan mahdollisimman hauskoja ja saada aikaan paljon onnistumisia, jotta mielenkiinto säilyy. :-)

Ruokinnasta ja haukkumisesta

Nyt on vihdoin saatu Aslakin raakaruokinta lopulliseen malliinsa. Koska kyseinen ruokintatapa tuntuu kovasti puhuttavan, ajattelin hiukan valaista kuulumisiamme ruuan suhteen. Kuten aiemmin olen jo täällä kirjoittanut, Aslak oli nappuloiden kanssa todella nirso ja välillä saattoi olla useammankin päivän syömättä. Sitten tuli jostain lieviä iho-oireita, joiden jälkeen päätin sitten alkaa syöttämään raakaruokaa, se kun oli muutenkin jo käynyt mielessä. Ja sinne hävisi nirsoilu, tällä hetkellä ei taida paljon olla sellaista, mikä ei maistuisi.

Nappulat jätettiin kerralla pois, mutta alkuun annettiin vain paria eläinlajia. Nyt ollaan kuitenkin päästy vauhtiin ja Aslakin lautaselle menee monenmoista eläintä. Aamuisin syödään n. 100-150 g jauhelihaa, joka on päivästä riippuen kalkkunaa, broileria, sika-nautaa, poroa ja kerran viikossa broilerin sisäelimiä ja kerran lohta. Jauhelihan lisukkeena toimii kasvissose, jonka teen yleensä itse tehosekoittimessa ja pakastan. Sose sisältää parsaa, kukkakaalia, salaattia, kurkkua yms. Kerran viikossa aamuruuan sekaan laitetaan myös kananmuna ja kuivattua merilevää, muina aamuina hiukan viitamiinijauhetta ja lohiöljyä. Iltaruoka on parina iltana viikossa naudan rustoluu ja muina iltoina broilerin kauloja/siipiä, sian selkää tai poron luita.

Ruokinta ei ole tuntunut työläältä eikä kalliilta, eikä se ole tähtitiedettä. Itse olen yrittäny luottaa maalaisjärkeen seuraamalla koiraa. Nyt ei tulisi enää mieleenkään vaihtaa takaisin nappulaan.



Jos raakaruokinta puhuttaa ihmisiä, niin Aslakkia puhuttaa muuten vaan kaikki. Haukkuminen on siis edelleen ''kovaa huutoa'' Aslakin mielestä ja yleisillä paikoilla on vaan pakko kommentoida kaikkea. Lainasimme taannoin sitruunapantaa, joka parilla ensimmäisellä kerralla sai Aslakin hiljaiseksi, kunnes se taisi todeta sitruunan vaarattomuuden, ja haukkui kurjasta hajusta huolimatta.

Hyvänä vinkkinä useammalta taholta tuli, että kannattaa opettaa koira haukkumaan käskystä, jolloin sille on myös helppo opettaa käsky hiljenemiseen. Noh pienten pohdintojen jälkeen (kyllä, piti keksiä miten Aslakin saa haukkumaan kotona!) sain opetettua sen haukkumaan käskystä ja myös hyvää vauhtia ollaan opeteltu käskyä ''riittää'' vahvistamalla palkaten hiljaisuudesta. No mutta kuinkas kävikään, Aslak nokkelana poikana oppi sitten kätevän taktiikan. Nimittäin nyt se tietää, että sen kannattaa haukkua, jotta voin käskeä lopettamaan, jotta se voi hiljetä jolloin se saa herkun. Että näin.

Hiljaa hyvä tulee, muutamia arkitottiksia Aslak on pysynyt hiljaisena, joten kyllä se vielä siitä. :-)

Hellettä

Kyllä muuten riittää lämpöä. 25 C° varjossa on meillä niin kaksi kuin nelijalkaisillekkin hiukan liian korkealle kipuava lämpötila. Turhauttaa, kun päivät menee tekemättä mitään. Allekirjoittaneella ei kyllä varsinaisesti käy aika pitkäksi, sillä koulukirjat pitävät kyllä kiireisenä. Aslakilla sen sijaan on tylsää. Tosin eipä sekään paljon varmasti tällä säällä jaksaisi.

Tänään Aslak korkkasi tältä kesältä uintiuransa, kun kahden hovawartin ja ihmisten perässä piti pyyhältää rantaviivaa pidemmälle. Muut kun vielä kahlasivat, niin Aslak joutui oikeasti uimaan. Välillä piti rannalla käydä haukkumassa, että eikö muutkin voisi tulla matalammalle, mutta sitten uskaltautui taas polskimaan. Kahlaaminen ja järven pohjassa makoiluhan on aina ollut Aslakin juttu, mutta osaa se oikeasti uidakkin.