Miksi göötti

Kun koiria on lukuisia eri rotuja, jotka ovat paitsi hyvin eri näköisiä, niin myös hyvin erilaisia alkuperäisiltä käyttötarkoituksiltaan ja myös nykyaikaisilta luonteiltaan, niin minusta on hyvin mielenkiintoista kuulla miksi kukakin on oman rotunsa valinnut.

Tämän innoittamana aloin itse pohtia nyt Aslakin täytettyä kaksi, että miksi me sitten päädyttiinkään juuri gööttiin, joka onkin tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen.

Suosikkien joukkoon nousevia rotuja oli todella monia, oikeastaan suurin osa keskikokoisista ja pienistä koiraroduista kahlattiin läpi. Aina niistä kuitenkin löytyi jotain vikaa; huono terveystilanne, aivan liikaa terävyyttä, riistaviettiä, liian iso, liian pieni, liian rajalliset harrastusmahdollisuudet, liian pehmeä luonne, liian jotain -ulkonäkö jnejne. Rotuja kaivelemalla aina se vika jostain tupsahti.

Sitten jostain mieleeni juolahti göötti, en edes muista mistä se sillä hetkellä tuli. Olin tainnut livenä nähdä yhden ainoan kappaleen ja rotu oli muutenkin täysin tuntematon meille. Se ei varsinaisesti ollut mikään ''rakkautta ensisilmäyksellä'' -tarina, sillä ensimmäiset kuvat joita olin göötistä nähnyt, eivät olleet oikein tuoneet rotua edukseen eikä se juuri viehättänyt kirjojen kuvien perusteella silmää. Sitten eksyin netin ihmeellisessä maailmassa lukemaan blogeja. Kahlasin läpi kirjoitettuja kuulumisia gööttiperheiden elämästä ja kokoajan enemmän ihastuin niin luonteesta kuin ulkonäöstäkin tulleeseen vaikutelmaan. Loppujen lopuksi käytin yönkin pikkutunteja lukemalla jok ikisen kotisivun, blogin ja muun göötistä kertovan reitin yksin kotona aikaa viettäessäni miehisen osapuolen ollessa armeijassa. Ja se alkoi tuntua jo jotenkin itsestäänselvyydeltä, että tuollainen koira on meidän koira. Sattuman kautta mieskin näki sellaisia livenä eräänä kertana kotiin lomille tullessaan, kun junassa oli matkustanut pari gööttiä. Niin minun kuin miehenkin ensikertaa näkemät göötit jäivät ikäväkyllä anonyymeiksi, mikä on jälkikäteen harmittanut. (Junassa olleita gööttejä en kykene etsintäkuuluttamaan, mutta pari vuotta sitten Savonlinnassa naisen/tytön kanssa ulkoillut harmaa töpöhäntä ilmoittautukoon.)

Ensimmäinen kerta kunnolla gööttejä nähdessä oli ikimuistoinen, nuo pienet, eloisat ja ihmisläheiset touhuajat hurmasivat meidät aivan täysin. Ei oikeastaan osattu sen kummemmin mitään edes kysellä, vaan katsottiin koiria ihaillen. Koimme sitten kuitenkin melkein rakkautta ensisilmäyksellä. Tuon jälkeen ei ollut enää epäilystäkään, etteikö se olisi ollut se oikea. Tuolloin en olisi kyllä osannut luultavasti edes perustella päätöstä.

Nyt myöhemmin uskon rodun valintaan eniten vaikuttaneen sen, että göötti on kaikkeen ''muovaantuva'' kompakti paketti. 

• Se ei ole suuri, mutta ei mikään ihan pikkuruinenkaan, siitä ei ole käsilaukkuun mutta se mahtuu kuitenkin syliin. 
• Sillä ei ole pitkää karvaa, mutta ei myöskään niukkaa Suomen talveen riittämätöntä turkkiakaan. 
• Se ei ole mikään itsestäänselvä harrastuskoira, mutta ''muovautuu'' PK-lajeja lukuunottamatta lähes kaikkiin harrastuksiin, joten tiet olivat sitä kautta täysin avoinna. 
• Se ei ole (minusta) liioitellun matala tai roteva, mutta omaa kuitenkin hieman keskivertoa massavamman rungon, mikä miellyttää omaa silmää. 
• Se ei vaadi järjettömiä määriä liikuntaa, mutta jaksaa patikoida metsissä juuri niin paljon kuin on tarvis. Sillä ei (yleensä) ole riistaviettiä, mutta se kuitenkin omaa saalisviettiä mikä on omiaan harrastuksissa. 
• Jokaisella yksilöllä on persoonallinen luonne ja jokainen on myös ulkonäöltään hyvin yksilöllinen
• Se on keskimäärin suhteellisen terve rotu. 
• Ja tänä päivänä moni göötti kuuluu kauneimpiin koskaan näkemiini koiriin.

Kertokaahan muutkin bloggaajat (tai kommentilla vähemmän bloggaavat) miksi päädyitte juuri kyseiseen valitsemaanne rotuun?

Pimeys ja koirien koulussa

Jokaisessa blogissa ja kahvipöytäkeskustelussa on varmasti päiväilty kyllästymiseen asti tätä loppumatonta pimeyttä, mutta sanompa sen vielä minäkin: järkyttävää kuinka on pimeää. Eikä se etenkään koiran kanssa elävän ja bloggaajan arkipäivässä ole mikään huomaamaton juttu: koiran kanssa joutuu lenkkeilemään vesi- ja räntäsateessa keskellä loppumatonta mustaa ja mistään onnistuneista kuvista on turha haaveillakaan.

Sen lisäksi, että jatkuva pimeys häiritsee harrastamista näköesteenä, se saa myös hyvin saamattomaksi. On huomattavasti isompi työ raahautua lenkille kylmään ja märkään kuin kimaltavien hankien keskelle. Myös treenaaminen on vaikeaa, kun on aina ajettava hallille, jonne parinkymmenen kilsan matka tuntuu hirmuiselta, kun kesän treenikentälle on meiltä noin puolitoista kilometriä. Ollaan me treenaamassa käyty, mutta ei sentään päivittäin kuten kesällä.


Toko treenit 29.12.

Tekemäni treenisuunnitelma jopa lähti lupaavasti käyntiin, kun hurautettiin tänään hallille. Hallille päästyäni en enää alkuunkaan muistanut mitä olin suunnitellut Aslakin ja itseni pään menoksi tälle kerralle, mutta jälkeen päin katsottuna osuin aika oikeaan.

Halliin tullessa laitoin Aslakin hetkeksi maahan ja siitä hetken seuruutin ja palkkasin, siinä vähän rauhoituttiin ja hiljennyttiin. Hallissa oli kevythäkissä ihana tuoksuva porokoiratytön alku ja sen lisäksi hallissa oli myös lapsia, joten Aslakilla oli haastetta keskittyä. Nopeasti se kuitenkin unohti muut ja keskittyi tekemiseen. 

Ensin seuruutin pari pätkää ja palkksin. Sitten otin seuruutus pätkän ja lopuksi vain kehuin ja silitin ja siitä siirtymä heti liikkeestä maahanmenoon. Yllätyksekseni kehuista ei lähtenyt hakoteille, vaan innostui keskittymään vaikkei nakkia tullutkaan. Liikkeestä siis maahan ja takaisin tullessa otin suoraan seuraamaan ja sitten palkkaus. Sitten taas pidempi seuruutus kaavio ja vasta lopuksi palkka, hyvin kesti kontakti. Loppuun otin vielä luoksetulon ja palkkasin, hyvällä vauhdilla tuli eikä etes törmännyt, vaan nätisti kaarsi perusasentoon.

Pientä piippailua silloin tällöin oli, mutta lopussa rauhassa palkkailin pelkästä hiljaisesta sivulla istuskelusta.

''Koirien koulussa, alaluokilla, vikistään ja vingutaan, harjoitellaan haukkumaan, alaluokilla''. Nyt on ikää jo kaksi ja käskystä osataan haukkua ja toivottavasti myös hiljetä, joten voitaisiin siirtyä tuolta Fröbelinpalikoiden alaluokilta jo pois ja jättää ne vikinätkin sinne. Tämän päiväisestä ei voi tosin moittia, kokonaisuutena oikein onnistunut treeni. :-)

Kurkistus tokon kuulumisiin

Paljon en olekaan toko treenejämme täällä avannut viimeaikoina. Teoriassa ei olla tokoa treenattu, käytännössä kyllä sitäkin enemmän. Kerran viikossa ollaan käyty arkitottelevaisuus treeneissä, jotka ovat kuitenkin tavallaan olleet toko treenit. Vajaa puoli tuntinen ollaan tehty toisten koirien kohtaamista, maahanmenoa, luoksetuloa, seuraamista jne. Vieläkään en uskalla näistä treeneistä kauheasti hehkuttaa, mutta viimisimpinä kertoina Aslak on ollut rauhallinen ja hiljainen.

Varsinaista tokoa pitäisi kuitenkin nyt taas alkaa treenata suunnitelmallisemmin. Arkitottistreenit hyödynnetään mielentilan hakemiseen, mutta palkkaamattomuutta ja paikkamakuuta täytyy harjoitella erikseen. Paikkamakuuta on nyt tehty kotona ja koska täällä se 2 minuuttia onnistuu hyvin pikku matkasta, niin tehdään nyt vaihtelevalla ajalla kotona pikkuhiljaa matkaa pidentäen. Pikkukaksiossamme ei ikäväkyllä riitä tila kovin pitkälle, mutta vahvistellaan liikettä nyt kuitenkin kotona ja muualla tehdään edelleen vain 20-30 s makuita ihan lyhkäisestä matkasta.

Tässä suunnitelma hetkeksi eteenpäin:

Piparihaaste

Pitäähän sitä yllytettäessä aina kaikkea testata. Onnistumisen salaisuutena oli nopea liipaisinsormi! Meillä kun ei mitään ''pidä'' tai muuta vastaavaa käskyä ole vielä opeteltu.

Joulu

Ruoan teon valvontaa

Poseeraus

Ja et muuten varmana laita mitään kangasta päähäni, joku raja tällä poseerauksella kuitenkin!

Herkun syöntiä tunteella

Kun pukki koputteli ikkunoihin juoksi Aslak lasten kanssa katsomassa ikkunasta toiseen. Lahjoja olohuoneeseen kannettaessa Aslak ei oikein ymmärtänyt tapahtumia ja haki vanhan rotan suuhun kun ei muuta keksinyt...

Lahjojen jaossa

Ja se paras: lahjapakettien repiminen! Meinasi jäädä päälle, kun olisi tahtonut muidenkin paketteja aukoa.

Kokonaisuudessaan käsiteltiin joulu kunnialla, syötiin hyvin ja oltiin rauhassa (myös Aslak) vaikka ympärillä oli lapsia ja vilskettä. Aattoiltana Aslak oli jo niin tottunut hulinaan, että nukkui sikeästi keskellä lattiaa lasten leikkiessä samassa huoneessa. Mitään kiellettyjä jouluruokiakaan ei Aslakin suuhun kummemmin eksynyt.

Tänään Aslak joutui hieman jännään tilanteeseen, kun oli remmilenkillä isännän ja sukulaislasten kanssa. Yhtäkkiä ihan puskista yllättäen juoksi kaksi suurta koiraa ihan iholle. Aluksi lapset ja isäntä olivat säikähtäneet, joten Aslak ei päästänyt koiria lähelle, oli vain urissut ne kauemmas. Koirat kuitenkin osoittautuivat ystävällisiksi ja sitten Aslak käveli niiden kanssa hetken rinnakkain kun totesi tilanteen turvalliseksi. Onneksi olivat ystävällisiä ja omistajakin löysi sitten koiransa ja olivat kyllä totelleet meidänkin porukan ihmisiä heti kun oli hätistelleet niitä loitommaksi Aslakista. Täytyy toivoa, ettei jäänyt Aslakille mitään räksytraumaa tai muuta sellaista.

Nyt jatketaan lomailua, toivottavasti ulkoillen muussakin kuin vesisateessa!

Hyvää joulua!

Tiedän olen nuori ikäisekseni

Kaksi vuotta sitten syntyi neljä kappaletta F-pentuja Calawan kenneliin. Tuntuu kuin oltaisiin saatu tuo kyseisen joulun paras lahja, tekstiviesti, vasta hetki sitten.

Paljon Onnea Aslak 2v. (Calawan Fjalar) ja hurjasti onnea myös siskolle ja veljille!

Rennosti

Nyt alkoi sitten virallisesti kai useimmilla joululoma, eli nyt saa sitten näyttää tältä (ei sillä etteikö meillä useinkin näytettäisi etenkin näin lenkin jälkeen, mutta nyt ilman omantunnon piikkejä). Henkilöiden Aslak, tv & sohva kanssa.

Eli rentouttavaa lomaa kaikille!

Piip piip

Tämän päivän opetus: älä treenaa pari päivää virtaa padonneen vauhtipakkauksen kanssa tokoa kylmiltään jos et halua sen ääntelevän epäkuntoisesti. Haukkuja en juurikaan saanut, mutta ainenkin kaikki muut ihmiskorvaan kuuluvalla taajuudella sijaitsevat piippaukset ja ujellukset sain kyllä kuunnella. Toisin sanoen, vakavasti ottaen, täytyypä ensi kerran treenata vähän vähemmällä energialla, jotta näen ettei piippaus yritä juurtua tavaksi.

Muuten treeni meni oikein mukavasti, mitä nyt ohjaajalla on havaittavissa jäykkyyttä liikkeissä ja kieroutta asennossa, mutta Aslak teki oikein hyvin. Seuraamista ja kaksi ihan lyhyttä n. 20-30 s. paikkamakuuta ihan lyhyestä matkasta.

''Ole aina nuori rohkea ja katso valoon päin...

... sanoin hymypoika ystäväin.''

Paikkamakuu on edelleen täysin vaiheessa, mutta valoon päin. Treenihallilla ollaan pari kertaa otettu jotain ihan lyhyttä 20 s makuuta.

Kotona tehtiin pari päivää takaperin sellainen 30 s + 30 s yhtäjaksoisesti (palkka välissä). Jälkimmäisen palkan kun vein, niin ajattelin etten ota perusasentoa vaan suoraan vapautan, siinä kehuin ja lähdin jo pois tilanteesta, omasta mielestäni oikein selkeästi osoittaen että homma on ohi. Mitä tekee Aslak? Se makaa edelleen paikallaan kuin tatti ja makasi niin kauan, että pyysin perusasentoon ja vapautin. Kyllä se jaksaa aina yllättää.

Tänään otettiin jo sitten kotona 1 min + 1 min ja oikein rauhassa jaksoi senkin, tietysti koti on täysin häiriötön ja matkaa vain jokunen metri, mutta kuitenkin. Hiljaa hyvä tulee.

Arkitottiksissa ollaan käyty hakemassa rauhoittumista ja oikeanlaista mielentilaa sekä sitä hiljaisuutta. Vielä en uskalla sen kummemmin juhlia, mutta täytyy sanoa, että muutama viime kerta on mennyt aika hyvin... *koputtaa puuta*.

Tämän vuoden tavoitteet

Vuosi alkaa lähentyä loppuaan, niin kalenterissa kuin Aslakin ikämittarissakin. Itsekin vasta nyt katsoin mitä olinkaan listannut tälle vuodelle tavoitteiksi ja nyt olisi sitten varmaan aika pohtia mitä ollaan saatu aikaan.

Toko:

• Alokas luokan liikkeet kuntoon ja seuraamisen toivoton maanhaistelu pois.

Tämän saavutimme melkein: seuraaminen alkaa olla aika hyvällä mallilla ja alokas luokan liikkeet muutenkin. Paikkamakuu on vielä täysin alkutekijöissään, joten vähän vielä jatkamme tämän tavoitteen täydentämistä.


Arkitottelevaisuus: 

• Haukkuminen treeneissä yms. ja hihnassa vetäminen pois

 Molemmat ovat aika vaihtelevia, paljon saatiin tehtyä töitä näihin vuoden aikana, nyt lähi menneisyydessä otti molemmissa aika reilusti takapakkia ja nyt taas pikkuhiljaa on menty parempaan suuntaan. Onkohan sillä joku uhma numero 2?

• Eroahdistus pois

Nyt lähiaikoina Aslak ei ole ollut enää niin paljon meidän perään, joskin kiukuttelee jatkuvasti haukkumalla yksinollessaan edelleen. Eroahdistusta on monien ihmisten voimin pohdittu ja on tultu siihen tulokseen, että kyse ei ole Aslakin hermoista, vaan sen pomoluonteesta. Se on sitä mieltä, että koska yksinolo on kurjaa, niin hän protestoi kyseistä tapahtumaa vaikka maailman tappiin asti, haukkua paukuttamalla jos saisi komennettua meidät siten vaikka takaisin.

• Arjen luoksetulo 

Vuoden aikana parantunut kyllä huimasti. Tätä on harjoiteltu ulkoilemalla metsissä vapaana ja ulkoilemalla kentillä ja metsissä liinassa. Edelleen on varmasti hetkiä, jolloin Aslak saattaa olla jonkin hajun lumoissa ja tulee vasta hetken huutelun jälkeen, mutta esimerkiksi vähän aikaa sitten ketun jälkiä suurella innolla jäljestäessä se tuli kyllä salamana luokse kun huusin. Toisen koiran ohittaminen vapaana olisi kyllä edelleen luultavasti mahdoton tehtävä, mutta jatkamme homman vahvistamista, ehkä se vielä jokin päivä. Olen myös todennut, että jos lenkillä olisi useampi koira se luultavasti kykenisi jättämään menemättä toisten luo, mutta yksin on niin tylsää.

• Ruuan varastaminen pöydiltä, pois

Tästä ollaan aika hyvin päästy eroon (koputtaa puuta). Alku vuodesta se vei jopa minultakin ruuat käsistäkin oikein röyhkeästi, mutta nyt se tulee vaan kaihoisasti kuola valuen tuijottelemaan, mutta ei varastele.

• Hanskojen varastelu pois

Tähän liittyen se myös napsi housun lahkeista innostuessaan lenkillä. Tämän sain kokonaan pois ihan vaan yksinkertaisesti sillä, kun sain napattua sen kiinni itse teosta ja kerroin sille hyvin kuuluvalla äänellä, että ei käy. Hanskojen varastelussa sitä ei ole vielä saatu kiinni itse teossa, tosin se ei ole sitä yhtä laajamittaisesti tänä talvena vielä yrittänytkään (komentamisesta ja kiinniotto yrityksistä innostuu vain lisää). Jos sitä alkaa taas ilmetä, ajattelin laittaa sen liinaan ulkoilemaan jotta pääsen puuttumaan ja nappaamaan sen kiinni.


Näyttelyt: 

• Yksi SERT aiemman kaveriksi

Tässä ylitimme tavoitteemme. Haaveena oli saada yksi SERT lisää jo yhden ennestään saadun kaveriksi ennen kahden vuoden ikää, mutta Aslak sai sertejä kaksi (toisen gööttien erikoisnäyttelystä ollessaan PU2) ja muutkin näyttelyt menivät oikein mukavasti.

• Häkissä olo 

Ei olla laiskoina harjoiteltu läheskään niin paljon kun pitäisi. Kotiin hankimme sisälle häkin, jotta siitä tulisi mukavampi paikka. Aslak hakeutuukin sinne itsekin nukkumaan, mutta lähinnä vain yöllä kun olettaa varmaan, että kukaan ei näe. Ei varmaan tahtoisi myöntää tykkäävänsä olla siellä. :D Nyt juuri viimeisimmässä näyttelyssä messukeskuksessa Aslak oli häkissä joka oli kokonaan peitetty, välillä vaan yhdeltä sivulta nostettiin huppua jotta näki meidät. Yllättävän rauhassa oli, vaikka selvästi ottikin päähän joutua sinne. Jatkamme harjoittelua tässäkin.

• Näyttelyissä esittäminen paremmaksi

Myös Aslakin esittämisestä on tullut suhteellisen vaivatonta. Meille sopivan näyttelyhihnan löydyttyä Aslak on ollut helpompi esittää ja olen saanut sen ravailemaan suht paljon eteenpäin katsoen.


Terveystarkastukset: 

• Jotkin tarkastukset tehdään (myöhemmin päätettiin, että tutkitaan silmät, lonkat, polvet, kyynärät ja selkä)

Näiden suhteen tehtiin pieni tarkoituksellinen viivästys ja nyt lähi aikoina olisi tarkoitus ne tehdä. Ajateltiin odotella kahta ikävuotta, jotta saadaan selkäkuvatkin virallisina.

Aslak on myös nauttinut koiranelämästä ihmistensä parissa elellen, harrastaen ja toki herkutellen, kuten kuvasta näkyy. Onneksi herkut yleisimmin tulee kaupasta eikä jäniksestä kuten kuvassa.

Helsinki Winner 2013

Parin tunnin uniyrityksen jälkeen suuntasimme kutakuinkin 17 tunnin näyttelyreissulle, Helsinki Winneriin. Auto starttasi kohti Helsinkiä klo 2.30 yhden göötin ja yhden mittelin voimin.

Oltiin suhteellisen ajoissa messukeskuksessa, joten otettiin Aslakillekin häkki. Ja kuka olisi uskonut, että se oli siellä melkein hiljaa. Välillä vähän kimitti ja haukahteli, mutta pääasiassa kuitenkin oli hiljaa.

Tuloksenamme oli NUO ERI NUK1 SA, tuomarina ruotsalainen Annika Ulltveit-Moe. Tulokseen olemme tyytyväisiä ja Aslak esiintyikin ihan hyvin - paras uros -kehään asti. Siellä se olisi mielummin pistänyt leikiksi muitten kanssa. Mutta ainenkin sillä oli hauskaa ja luonteesta oli mukava maininta arvostelussakin. Tarkempi arvostelu jälleen näyttelytulosten omalla sivulla (klik)

Reissusta palasi äsken kolme erittäin väsynyttä ihmistä ja kaksi hyvin väsynyttä pientä pystykorvaa. Nyt Aslakin kanssa rentoudutaan ja odotellaan ensivuoden näyttelyitä isojen poikien sarjassa kahden ikävuoden tullessa mittariin kohta...

Ps. Pitihän se myös vähän shoppailla ja mukaan tarttui muun muassa gööttimäistä tavaraa, uusi panta ja kuvassa näkyvä sorsa.

Veto!

Oi ihana talvi, saadaan mekin aikaan muutakin kuin peruslenkkejä. Tässäpä meidän tämän päivän harraste:

Ihan vaan kokeilu mielessä lähdettiin potkukelkkailemaan. Ajattelin kyllä, että Aslakhan luultavasti vaan säntäilee miten sattuu, mutta kokeillaan. Väärässäpä olin, valjaat niskaan ja menoksi. Eipä uskoisi, että noin pieni koira voi oikeasti vetää noin, yhden ihmisen seistessä potkukelkan kyydissä ei tarvinnut edes juuri potkia vauhtia, kun Aslak paahtoi menemään. Saas nähdä ''joutuuko'' sen kanssa kokeilemaan jossain vaiheessa myös hiihtämistä. Paremmat valjaat vetopuuhaan täytyy kyllä hankkia. Eihän nyt pikkugöötin kropalla oikeasti kovin kummoisia matkoja ja lasteja vedellä, mutta sopivasti keventäen mukavaa puuhaa. 

Käytiin vielä illan ratoksi treenaamassa hiukan tokoa. 

• Ensin ihan lyhyt, ehkä 20 s, paikkamakuu. Lopetin heti kun häntä laskeutui ja näytti rauhalliselta.
• Sitten laitoin hetkeksi maahan ja rauhottelin ja siitä suoraan seuraamaan.
• Pieniä seuruutuspätkiä, välillä hieman karkasi hajujen maailmaan, mutta pääasiassa hyvä.
• Liikkeestä maahanmeno, ennakoi perusasennon, otin loppuosan uudestaan ja palkkasin maahan.
• Liikkeestä seisominen, palkkasin seisomaan, hyvä.

Kokonaisuudessaan harjoiteltiin lähinnä sitä rauhallisuutta, mikä sujuikin ihan mukavasti. Ei haukkunut eikä muutenkaan säntäillyt päättömänä. Itse pitää kiinnittää huomiota vapautukseen, että koira ei itse vapauta itseään vaan se vapautus tulee ohjaajalta selkeästi.

Aktiivista laiskottelua

Oikeastaan koko tämä viikko on mennyt normaalista poiketen erittäin epäkoiramaisissa touhuissa. Nyt on kuitenkin allekirjoittanut saanut yhden vaiheen päätökseen, eli valkolakin päähänsä, ja nyt voidaan taas keskittyä normaaliin.

Aslak on joutunut olemaan muutaman päivän kovin toimeton, lyhyillä lenkeillä, isännän kanssa kotosalla tai perhepiirissä hoidossa. Samaan syssyyn hoidettiin nimittäin juhlajärjestelyjä, pikkujoulut, toisten lakkiaiset ja omat lakkiaiset juhlineen ja jatkoineen.

Torstaina ennen juhlahumun alkua käytiin Aslakin kanssa vielä metsälenkillä. Paikassa, josta meidän oli tarkoitus mennä metsään, meni hiihtoladut ja juuri se hetki kun siinä hiihtolatujen liki käveltiin niin tuli tietysti hiihtäjiä ja Aslak ei ollut hihnassa. Ja voinen sanoa, että tämä oli niitä ''tilanne jolloin häpesit koiraasi'' -hetkiä. Enpä ollut koskaan tullut ajatelleeksi, ettei Aslak ole nähnyt hiihtäjää ainenkaan kovin läheltä. Nyt se tuli kovaa vauhtia viuhtoen takaamme, jolloin Aslak nosti niskakarvat pystyyn ja hurrjana suurena koirana kai ajatteli puolustavansa meitä, kun se ärinän säestyksellä juoksi hiihtäjän perään. Noh ei se sitä kiinni saanut/ottanut, vaan meidän karjuessa kääntyi heti takaisin, eikä tilanteessa kuinkaan käynyt, mutta silti kovasti hävetti. Hiihtäjä-parka varmaan ajatteli, että kohta sillä roikkuu ylimääräinen 13 kilon paino lahkeessa... Pitääpä mennä katselemaan hiihtäjiä ihan namien kanssa, ettei jää päälle tuo. Välikohtauksen jälkeen mentiin vähän matkan päähän leikkimään, mistä näkyi vielä pari hiihtäjää.

Myös aikamoinen säihkysilmä -haaste jäi nyt vähän vaiheeseen, kun ei yksinkertaisesti ehditty tehdä mitään näiden päivien aikana. Tulevalla viikolla jatkamme hommaa, eli jospa taas viikonkuluttua palaisin asiaan.

Liikuntapäiväkirja (+aktivointi)

Pitihän sitä meidänkin tarttua blogeissa vaeltavaan haasteeseen siitä kuinka paljon todellisuudessa tuleekaan liikuttua.

Ei me kyllä aktiivisemmallakaan viikolla ylletä samoihin lukemiin mitä on monen muun blogissa nähty. Itse en koskaan ole ollut kovinkaan urheilullinen, se ei vaan jotenkaan ole eksynyt elämäntapoihini. Aslakin myötä on kuitenkin oppinut nauttimaan ulkoilusta aiempaakin enemmän ja nyt ollaan pikkuhiljaa pyritty sisällyttämään se arkeemme.

Tämä haaste on todella hyvä katsaus siihen, että näkee itsekin vähän mitä tulee tehtyä tällähetkllä. Pyrin kirjaamaan siis 7 päivän ajan meidän ulkoilut. Ohjeistuksesta poiketen kirjaan myös muun aktiivisuuden.

Viikon aikana: