Alkeisagin lopetus

Tänään treenailtiin tämän ''kauden'' viimeinen halli treeni agilityssä, sillä halli siirtyy nyt taas kesäksi takaisin omiin tehtäviinsä eli taimille. Aslakilla oli taas vähän semmoinen ''teen mitä tykkään'' -päivä, mutta saatiin me jotain harjoiteltuakin. Selkeästi pitää tehdä reilulla palkkauksella lyhyempiä pätkiä. Hallissa oli myös ikävän kuuma auringon paistaessa, kasvihuone kun on. 

Mukavaa on ollut agia treenata ja varmaankin mahdollisuuksien mukaan sitä jatkamme ihan omaksi iloksi.

Pääsiäinen

Kevät: maata näkyvissä

Pääsiäisen kunniaksi pupuloikkia pupun jäljillä

(P.s. Kuvista on nähtävissä jotain ennen kuulumatonta: Aslakilla on fleksi. Tähän asti ollaan päätetty, että ei fleksiä meille ikinä koskaan, mutta kun sattui löytymään joutava sellainen, niin pätettiin sitä sitten kokeilla. Ja kyllä se vaan on kätevä. Taajamassa ja muutenkin hihnalenkit on toki aina hihnalenkkejä ja ne suoritetaan perinteisessä nahkaremmissä ja harjoitellaan sitä vetämättömyyttä, mutta taajaman ulkopuolella missä koiraa ei voi pitää irti, mutta ei viitsi vierelläkään kävelyttää, on fleksi kätevä keksintö. Olisi myös tarkoitus yhdistää se nimenomaan valjaisiin, jotka tarkoittavat vapaampaa kulkemista ja haistelulupaa, mutta Aslak tottumattomana ei vielä oikein osaa kulkea niissä, vaan pyörii kuperkeikkoja hangessa kun valjaat niin kovin ahdistaa.)

Mukavaa pääsiäistä! :-)

Arkea ja arkitottelevaisuutta

Täällä on eletty arkea kukin tavallaan. Allekirjoittanut sai ylioppilaskirjoitukset tältä erää ohitse ja toinen kahdella jalalla kulkeva palasi uudestaan koulun penkille. Kissa keskittyy nauttimaan kevätauringosta ja ruuasta. Aslak yrittää selkeästi samaa tyyliä kissan kanssa, sillä eilen se hyppäsi keittiön tasolle jossa kissa söi ruokaansa - eikä ihan mahtunut... Rytinällä tuli koira alas ilman herkkuja, onneksi ei tainnut pahemmin sattua.

Harrastus puoli on lähinnä koostunut viime aikoina arkitottelevaisuudesta. Toko harjoittelu on hiukan vähemmällä ollut, sillä Aslak on ollut eri aaltopituudella, eli hajujen ihmeellisessä maailmassa. Sitäkin on kuitenkin harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti.

Uudempana juttuna on oltu kaupungin vilinässä kävelemässä, ensin markkina aikaan itsekseen, eilen harrastus porukalla ja tänään taas itsekseen. Vetämättömyyttä hihnassa on kovasti harjoiteltu, kaupungin kovemmatkaan äänet tai oudommatkaan pinnat eivät tuota ihmetystä, mutta hihnakävelyyn tuo omaa haastettaan hajujen paljous ja kaupungin vilinä. Vielä emme juhli, mutta jonkin asteista edistystä hihnakävelyyn voisi olla havaittavissa. Reilun kymmenen muun koirakon kanssa kävely eilen veti Aslakin niin kierroksille, että alussa piti hyvä tovi vetää mikä lihaksistosta lähti ja uutena ihanana tapana ottaa tuo haukkuminen tähänkin hommaan: vuorotellen katsasteli koiria ja ihmisiä ja kaikille piti jutella. Tovin käveltyämme hihna alkoi hieman löystyä ja mallikelpoisen saksanpaimenkoiran rinnalla kävely alkoi hieman hidastaa Aslakinkin vauhtia. Kovasti tuota nyt harjoitellaan, jotta olisi sitten kesällä mukavempi reissata ja käydä ihmisvilinässä.

Monenmoista

Joku voi miettiä miksi lisään kuvan koirasta makoilemassa häkissä. Mutta tässä se on: todiste parin viikon takaa Aslakin ensimmäisestä kerrasta omaehtoisesti makoilemassa häkissä jossakin muualla kuin autossa!

Perjantaina käytiin ihan itsekseen hiukan treenailemassa agia. Treeni oli kyllä totaalisen epäonnistunut sähellys, sillä Aslakilla oli parempaa tekemistä kuin suorittaa rataa. Jostain syystä se ei suostunut menemään ollenkaan putkeen, mikä on kyllä sillä jo aika varma este. Tämän lisäksi Aslak hyppäsi ensimmäisen hypyn ja juoksi kaikkien muiden esteiden ohi istumaan pöytä -esteen päälle, kun itse jäin toisen esteen eteen vaan katsomaan suu auki, että mitä se touhuaa. Asenne oli siis se, että Aslak vaan valkkasi satunnaisesti jotain esteitä mitä se teki haistelun lomassa. Kaiken huippu oli suoritus, jossa Aslak oikein keskittyneesti odotteli liikkeelle lähtöä radan alussa ja kun annoin ensimmäisen käskyn ja lähdin juoksemaan rataa, lähti Aslak vastakkaiseen suuntaan tutustumaan hiekan makoisiin hajuihin, sai hyvän etumatkan lähteä toisaalle kun esitti ensin tekevänsä yhteistyötä. Totaalisen pelleilyn jälkeen kannoin Aslakin hetkeksi jäähylle autoon ja sen jälkeen otin sen kanssa vain muutaman hypyn, jotta sain treenaamisen päätettyä edes pieneen onnistumiseen. Sellaista silläkertaa. Muutenkin hajut kyllä ovat sekoittaneet pienen koiran pään ihan totaalisesti. 

Muulla saralla taas on sujunut mukavasti. Aslak on osannut kyläillä rauhallisesti, hihnassa kävelyä on kovasti yritetty harjoitella (vaatii kyllä lisää treeniä vielä) ja kotonakin ollaan oikein rauhassa. Hyvää käytöstä piti osata esittää myös vanhainkodissa lyhyellä n. 10 minuutin visiitillä, mikä tuommoiselta kaikkia rakastavalta koiralta sujui oikein mukavasti, kun vain malttoi yrittää olla neljällä tassulla. Pyörätuolikaan ei enää pelottanut, toisin kuin pentuna.

Tänään sitten oli taas ohjattua agilityä ohjelmassa. Jotain oli taas siellä korvien välissä tainnut tapahtua, sillä treenit oli ihan toista maata kuin viime kerralla. Puomilla ja A-esteellä kontaktit on kyllä totaalisen hakusessa, joten koitettiin sitten namialustalla niitä hioa. En tiedä oliko se sitten niin kauhean hyvä ratkaisu, sillä niitä käytettäessä Aslak sitten katsoi jokaista hyppyä ja muuta estettä sillä silmällä että ''tuolla ei oo namia, en mee tuota'' ja muutenkin keskittyminen herpaantui täysin: lopulta juoksi jopa aidan ''tolppaa'' päin kun olisi pitänyt hypätä, kun katse kulki vain pitkin hiekkaa jos vaikka niitä namialustoja jossain näkyisi. Namialusta -kokeiluja lukuunottamatta treeni meni kuitenkin oikein mainiosti, eikä edellis kerran pelleilystä ollut tietoakaan. Sellainen päivä sitten tänään. :) 

Aslakin kanssa treenaaminen lajissa kuin lajissa on noiden viettitasojen kanssa haastavaa. Joko se on oikein kiltisti käyttäytyvä ja rauhallinen, mutta menee vain nenä maassa eikä kuule tai näe muuta maailmaa. Toinen vaihtoehto on oikein korkean tason toiminta, mitä Aslakilla on onneksi enemmän ja mikä tekee siitä juuri niin mahtavan harrastuskoiran, mutta mikä myös tuottaa tällaiselle kokemattomammalle koiranohjaajalle pienoisia hankaluuksia ohjata se energia oikein ja oikeanlaiseen toimintaan.

Muuten päivät ovat sisältäneet ulkoilua, sillä ilmat on olleet mukavan aurinkoisia. Vapaana ulkoilu on kuitenkin jonkin asteisen koulutuksen alla, sillä Aslak jatkaa edelleen pentuna keksimäänsä hauskaa leikkiä, että se alkaa repiä vaatteista ja viedä hanskoja, mikä sinänsä ei haittaisi muuten, mutta kun vaatteiden alla sattuu olemaan ihoa (mitä Aslak ei taida edes hoksata) eikä 12 kiloa koiraa siinä roikkuen tunnu mukavalta. Vielä ei olla tähän keksitty ratkaisua, sillä komentaminen ja kiinniotto yritykset vain villitsevät sitä entisestään, mutta kunhan hiukan mielikuvitustamme kaivelemme, niin eiköhän tuostakin tavasta päästä vielä eroon. :) Kokonaisuudessaan on omanlainen haaste yrittää olla fiksua koiraa fiksumpi. ;)

Hajuja, valssia ja yhteistyötä

Tänään taas agiliidettiin. Eilen seuramme hallissa järjestettiin konekarhu ja -susi testit, minkä vuoksi hallissa oli aikamoiset hajut vieraiden koirien ja aitojen karhun ja suden hajujen vuoksi. Tällä kertaa Aslak ei päässyt kohtaamaan karhua eikä sutta, mutta hommaa katsellessani arvailin kuinka Aslak reagoisi ja mietin, että luonnetestiin sen tahtoisin ainenkin jossain vaiheessa viedä ihan mielenkiinnosta. Se kun ei vaikuta miltään hirveän pehmoiselta seurakoiratyypiltä, vaan moni on sanonut että siinä on potkua toimimaan ja työskentelemään. Hienoa olisi nähdä onko se kuitenkaan sitten niin ''kova jätkä'' vai menisikö pupu pöksyyn uudenlaisissa tilanteissa. :)

Agilityssä otettiin ihan ''helppoa'' rataa alkuun, elikkäs esteinä puomi, rengas, hyppy, hyppy ja pussi. Puomi ja pussi on olleet aika vähäisellä harjoituksella ja renkaassa Aslak tulisi mielummin renkaan ali kuin läpi, joten vaati hieman hiomista, mutta jotenkin saatiin se kuitenkin tehtyä. Toisena uudempana juttuna harjoiteltiin valssia parilla hypyllä ja putkella niin, että valsseja joutui tekemään kaksi. On muuten yllättävän hankalaa miettiä, ettei koiraa jätä selän taakse ohjatessa. Saatiin se kuitenkin sujumaan, vaikka yhdessä vaiheessa menin itse putkesta ohi ja sen eteen, niin silti Aslak meni putken kun tajusin vähän pakittaa.

Aslakin kanssa on kyllä selkeästi tehtävä lyhyttä treeniä ja mahdollisimman paljon onnistumisia, sillä sen mielenkiinto lakkaa jo muutaman yrityksen jälkeen jos homma ei onnistu. Tänään meni kuitenkin todella mukavasti ja molempien ratojen onnistuttua jätettiinkin homma siihen ja lähdettiin hyvillä mielin kotiin.

Agilityllä tuntuu olevan mukavan positiivinen vaikutus tokoonkin. Aslak kun tykkää tehdä tuollaista vauhdikkaampaa, niin se on agitreenien jälkeen aina kiinnostuneempi tekemään yhteistyötä tokossakin. Onhan se myös selvää, että jokainen harrastus yhdessä vahvistaa sitä yhteistyötä.