31. lokakuuta 2013

Yhteiseloa ja treeniä


Kuvassa Aslak ja kissamme Tiuku. Aslak on vihdoin hieman rajoittanut sitä pakonomaista tarvettaan jahdata kissaa, jonka myötä myös Tiuku on oppinut paremmin Aslakia sietämään. Olenpa jopa kerran nähnyt kissan nuolevan Aslakin päätä. Edelleen kiintymys on kuitenkin aika yksipuoleista, Aslak tahtoisi niin kovin pestä kissan korvat, silmät, suun ja jokapaikkaan pusutella, kissa ei niin erityisesti näistä nauti, mutta ei enää kauheasti vastaankaan laita.


Tokoa 30.10:

Eilen taas pienen tauon jälkeen mentiin arkitottis ja toko treeneihin. Ensin hiukan arkitottelevaisuutta, ihan vaan toisten koirien ohituksia yms. Ensin piti vähän huudella, mutta nopeaan hiljeni ja rauhottui ja ihan kivasti meni. Pitäisikin muistaa merkata miten ollaan treeneihin valmistauduttu, jotta osaisi verrata onko sillä eroa. Ennen näitä treenejä ei käyty millään kummemmalla lenkillä.

Sitten taas autossa huilia, josta toko treeneihin. 

Aloitettiin paikkamakuulla, käytin ensin pientareella ja sitten riviin rauhoittumaan. Silittelin ja annoin nameja ja rauhoittui mukavasti. Luoksepäästävyys otettiin alkuun, ihminen oli tuttu, joten ensin meni hiukan vastaan, tokalla istui ja odotti nätisti. Paikkamakuussa matkaa oli n. 10 m ja aikaa n. 2 min. Rauhassa ja kivasti kesti, välillä niukkaeleisesti kehuin ja haukottelu on tehokasta, sitä tein paristi. Lopuksi menin luo, kehuin ja palkkasin maahan, jonka jälkeen pyysin perusasentoon, nousi ekalla. Oikein hieno suoritus siis. Nyt tuskin enää tehdään ulkona tätä, kun maa on niin kauhean kylmä. Odotellaan jos päästäisiin parin viikon kuluttua halliin. (Jännää on huomata miten rauhoittavasti tämä liike vaikuttaa koiraan. Paikkamakuun jälkeen kun käveltiin kentän laitaan, niin käveli rauhallisesti ja nätisti hihnassa.)

Paikkamakuun jälkeen käytiin taas pientareella, jonka jälkeen otettiin hieman yksilöliikkeitä. Myös muutama muu koira oli kentällä yhtäaikaa. 
  • Ensin hiukan hihnassa seuraamista. Kivasti seurasi.
  • Sitten otin hihnan irti (ensimmäistä kertaa muiden koirien yhtäaikaa treenatessa). Namien voimalla keskittyi oikein hyvin, hiukan irti seuraamista, hyvä.
  • Liikkeestä seisahtuminen, pienen käsiavun annoin, hyvä. Palkkasin takaisin tullessa seisomaan ja vapautin.
  • Liikkeestä maahanmeno, palkkasin maahan ja vapautin.
  • Luoksetulo, ehkä 8 m. Kivalla vauhdilla tuli, ei törmännyt. Aavistuksen väljä perusasento, pienellä oman vartalon liikkeellä korjasi nättiin, sitten kehut ja palkka.

Kokonaisuudessaan oikein onnistuneet treenit. Tauko teki ehkä ihan hyvääkin. :-)

27. lokakuuta 2013

Sisko ja sen veli

Aslak edellä ja Fanny perässä (Aslakin lempi leikki juosta karkuun)

Vasemmalta Fanny, Gena & Aslak

Kokonaisen viikon toimettomuuden jälkeen Aslak pääsi hiukan purkamaan virtaa siskotyttö Fannyn (Calawan Fanny) kanssa. Mukana menossa oli myös Fannyn ''sisko'' eli elinkumppani Gena.

Kivasti Aslak tuli toimeen tyttöjen kanssa ja etenkin Fanny-siskon kanssa viiletettiin menemään yhdessä eteenpäin. Myös Fannyn ja Genan leikkeihin Aslak yritti kovin osallistua, mutta ei oikein voinut ymmärtää äänekkäämpiä painileikkejä, vaan enemmänkin pomppi vieressä. :D

Fannyn menoa voi seurata enemmänkin heidän omasta blogistaan (klik).

Kuvista voi hyvin huomata Aslakin ja Fannyn yhdennäköisyyden, vain väri on eri. Ja eroa löytyy kyllä vihdoin myös maskuliinisuudesta, kun Aslak on hiukan miehistynyt. Kuvat ei kylläkään ole laadulla pilattu, kun ei enää valo tahtonut riittää

Riekkumisen jälkeen tämä kolmikko siirtyi autoihin lepäämään ja me ihmiset lähdettiin katsomaan Aslakin ja Fannyn puolisisaruksia, Calawan G-pentuetta, jotka ovat nyt kuusiviikkoisia. Kyllä ne vaan on suloisia riiviöitä göötinpennut tuossa iässä. :)

Kiitosta siis mukavasta iltapäivästä/illasta Fannyn ja Genan omistajalle Suville ja Anne-kasvattajalle. :)

25. lokakuuta 2013

Siivouspäivä


Edelleen tässä talossa on menty hieman hitaammalla rytmillä, kipeä jalka tosiaan tämän viikon alkupuolella vaihtui sitten karmeaksi flunssaksi, nyt alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa ehkä tauti väistyä. Tänään jaksettiin jopa kaivaa siivousvälineet esiin.

Se miksi kerron Aslakin kuulumisissa siivoamisesta, liittyy sen vihaan imuria kohtaan. En tulkitsisi sen pelkäävän imuria, mutta se on silti vähintäänkin avaruudesta tullut ihmetys ja koska me ihmiset ollaan niin tyhmiä, että kosketetaan sitä, niin Aslakin kaiketi pitäisi yrittää se karkoittaa.

Imurin karkoitusyritykset ilmenevät siis niin, että Aslak hyökkii imuria kohti ja päästää olevinaan vakuuttavia murärmur ääniä. Nämä ottelut ovat päättyneet kutakuinkin 6-0 Aslakin voitoksi, nimittäin imuri on tällä hetkellä kasassa teippailtuna. Laiska omistaja on monesti pistänyt Aslakin autoon siivouksen ajaksi, mutta tänään otettiin sitten itseämme niskasta kiinni. Ensin Ville imuroi suurimman osan asuntoa ja Aslakin kanssa makoiltiin toisessa huoneessa. Ensin piti vähän kiljahdella, onhan se isäntä sen hirmuliskon kanssa toisellapuolella, mutta sitten rauhoittui makaamaan ja mököttämään. 

Viimeisen osion imuroin Aslakin kanssa, kaverinamme namipurkki. Annoin nameja imurin päältä ja palkkailin sitä vähän väliä rauhallisesta käytöksestä ja katseesta minuun. Selvittiin ilman ainoatakaan hyökkäystä imuriin. Näitä kun vain jaksaisi nyt tehdä useita, niin Aslak varmasti rauhoittuisi ja ystävystyisi tuon ärsyttävän pedon kanssa.
Myös lattioiden pyyhkiminen/luuttuaminen aiheuttaa samaa hyökkäilyä, hiukan lievempänä tosin. Katuharja kuuluu myös tähän kategoriaan. Olen lukenut muidenkin paimenkoirien omistajien kirjoituksia samasta aiheesta, en tiedä onko tuo sitten jokin saalistusvietin aste tai paimentamiseen liittyvä piirre (imurin kohdalla yhditettynä ärsytykseen ja epäluuloon), mutta jokatapauksessa siinä köyhtyy lompakko siivousvälineitä uusiessa ja siivoaminen on aika hidasta puuhaa. Täytyy siis harjoitella tätä, jotta imurista tulisi kaveri. 

(Täytyy vielä sanoa, jos joku miettii miksi en yksinkertaisesti kiellä sitä tekemästä niin: siitäkös se vasta yltyy, kun komennan.)


24. lokakuuta 2013

Toimettomampia päiviä


Alkuviikosta flunssa alkoi ilmoitella tulostaan, mutta maanantaina ja tiistaina jaksoin vielä raahautua ulkoilemaan. Tiistai iltana tauti kaatoi aika voimattomaksi, joten nyt on kohta pari päivää menty suht toimettomana. 

Aslak on siis viettänyt lomaviikkoa treeneistä ja kaikesta muustakin. Yllättävän hyvin se on jaksanut vain kyhjöttää sisällä, eilen oli kyllä ilmakin sellainen, että ei ulkoilu houkuttanut kaksi- eikä nelijalkaisia. Vaikka Aslak ei sinänsä vesisadetta säiky, mutta kova tuuli ja räntäsade saa senkin mukavuudenhalun heräämään, kyllä se ulos lähtee, mutta selkeästi pysyy myös mielellään sisällä. Lyhyillä pissilenkeillä ollaan siis menty.

Tänä aamuna Aslak alkoi kaiketi jo tuumia, että minun makoilut alkaisi riittää. Se kipitteli ympäriinsä ja valitti, mikä kertoo aina siitä, että sen on päästävä juuri nyt ja heti ulos. Pitkän harkinnan jälkeen kaivauduin peittojen alta ja menin päästämään sen ulos - ja Aslak kömpi samalla paikalleni sänkyyn pehmoleluineen päivineen. On se ovela.

Iltaruoka aktivointipallosta, että olisi edes hiukan tekemistä tylsinä päivinä

Vielä pieni väliaikatieto ruokinta-asioista. Nyt meillä on syöty jo toista viikkoa Canagan nappulaa ja hyvin on edelleen maistunut. Harvemmin tulee kerrottua ruuasta jo koiran läpi tulleena, mutta kerronpa nyt senkin, että jätösten määrä ei ole juurikaan muuttunut, eli raakaruualla sekä tällä nappulalla jätökset ovat inhimillisen kokoisia, mikä omalta osaltaan kertoo varmasti ruuan imeytyvyydestä. Ruoka on tullut vaivattomasti ulos, mutta vatsa ei ole mennyt löysälle. Lupaavalta siis näyttää. Aika näyttää kuinka se tulee sopimaan esimerkiksi iholle ja turkille jne. 

19. lokakuuta 2013

Treeniä


Ajeltiin Aslakin kanssa kahdestaan lauantai päivän iloksi treenikentälle, kun oma jalka hieman vähentää pidempiä lenkkejä (kipeytynyt jalkaterä, enkä tiedä mistä, ei kärsi astua kunnolla) ja jotain aktiviteettia piti keksiä.

  • Ensin harjoiteltiin ihan vaan arkista luoksetuloa, eli Aslak sai juoksennella liinassa. Häiriö oli suuri, sillä kentän viereisellä pihalla oli ihmisiä. Tyhjällä kentällä on aina häiriöherkempi ulkopuolisille tekijöille.
  • Pari lyhyttä seuraamista, sekä rauhoittumista perusasentoon.
  • Paikkamakuu n. 12 m etäisyyttä, reilu 1 min. Häiriönä edelleen pihalla olevat ihmiset sekä niin kova tuuli, etten meinannut pystyssä pysyä. Hienosti kuitenkin kesti, vaikka pihalle vilkuili. Palkkaus maahan ja sitten pyyntö perusasentoon, nousi hieman epäröiden mutta kuitenkin ekalla.
  • Liikkeestä seisominen, istui heti takaisin palatessani, joten otin uudestaan. Palkkasin seisomista takaisin tullessa ja vapautin siitä.
  • Liikkeestä maahanmeno, hyvä, palkkasin maahan ja vapautin.
  • Luoksetulo, n. 20 metriä, käveltyäni pois Aslakin luota ja käännyttyäni oli noussut seisomaan (varmaan jäi päälle liikkeestä seisomisen harjoittelusta). En sanonut mitään, kävin vain hakemassa mukaan ja muutaman askeleen päästä otin homman uusiksi. Sitten onnistui.
  • Muutama vapaamuotoinen ''seiso'' käsky ja pallo lensi kun pysähtyi napakasti käskystä.
  • Loppuun ihan vaan perusasennossa istuskelua ja muuta oleilua, rauhoittumista.
  • Ennen kentältä lähtöä harjoiteltiin myös häkissä rauhassa oloa. Laitoin Aslakin auton takaosassa olevaan häkkiin ennenkuin korjailin tavarat autoon ja kun takaluukku oli auki pidempään --> alkoi uikutus/piippaus/mölinä. Menin istumaan takaluukun reunalle ja yksinkertaisesti odottelin hiljenemistä ja palkkasin parista hiljenemisestä ja sitten takaluukku kiinni ja kotiin.

Palkkasin luoksetulon pallolla, mutta ensi kerralla pitää muistaa palkata nameilla, jotta säilyy se oikea paikka mihin tullaan ja missä kestetään. Nyt tulee kyllä oikealle kohdalle, mutta heti irtaantuu ja on lentoon lähdössä, kun odottaa palloa.





16. lokakuuta 2013

Syyssää ja tokoa



 Seisomapönötys kuva, takajalka sojottaa kyllä ihan omaan suuntaan, mutta oli kuitenkin paras otos. Seisomis kuvan ottaminen on todellinen taitolaji.
Muutama kuvakin tuli napattua pitkästä aikaa, kuvat ovat olleet viimeaikoina lähinnä laatua iPhone, sillä järjestelmäkameramme pitkä objektiivi on edelleen rikki enkä siihen totuttuani enää oikein tykkää kuvata tuolla lyhyellä, mutta nyt otin sen kuitenkin lenkille mukaan.

15.10. Tiistai


Aamu aloitettiin tokon parissa. Alkuun otettiin kolmen koirakon voimin paikkamakuu, hienosti kesti n. 1 min vajaassa 10 metrissä. Kävin palkkaamassa ja ajattelin jatkaa makuuta, mutta Aslak ei kai oikein tajunnut, että homma jatkuu ja itse lähdin epävarmana, joten lähti perään. Palautin ja taas lähti perään ja veti taas vähän rallia, kun huusin ''tähän'' niin juoksi hetkeksi kiljuen makaamaan jalkani viereen, mutta ei selvästi pystynyt pidätellä itseään ja juoksi taas uuden rallikierroksen. Mutta noh, loppu hyvin kaikki hyvin, loppuun sain lyhyen onnistuneen makuun.

Sitten vähän seuraamista ja jääviä, kaikki meni oikein hyvin.

Illalla menin taas kentälle näyttelytreeneihin vetopuolelle, mutta koska olin jo puoltatuntia ennen treenien alkua paikanpäällä, niin otin Aslakin vähän liinaan juoksemaan, otin vähän seisomista ja lopuksi vajaan pari minuuttisen paikkamakuuta. Loppupuolella nousi jonkun hajun perässä hiukan yläasentoon maasta, mutta kun ärähdin kauempaa, niin tippui salamana takaisin maahan.

Itse kopeloin ja juoksutin treeneissä pienet koirat, mutta mentiin sitten Aslakin kanssa lopussa isojen koirien sekaan kehään. Turhautuneena siitä, että kaikkien luo ei pääse ja kaikki ihmiset ei ole häntä varten, piti taas vähän huudella joka suuntaan, pikkuhiljaa kuitenkin hiljeni ja rauhoittui. Näyttelyissä nyt ei onneksi oikeasti mennä heti kehään, joten siellä ehtii ne huutelut hoitaa pois alta aiemmin. Yleisillä paikoilla ei kuitenkaan tarvitsisi komentaa ketään sillä haukkumisella, joten edelleen treeniä että saadaan se kitketyksi pois.

16.10. Keskiviikko

Aamulla tehtiin kotona sisällä 2 min 20 s paikkamakuu. Aslakille on tullut tapa, että maahan käydessään laittaa toisen tassun kropan alle. Varsinaisestihan se ei mitään haittaa, mutta joskus myöhemmin siitä voi olla haittaa jos rupeaa sitten kesken asentoa korjailemaan. Nyt en kuitenkaan tuollaisia ole hionut. Kotona harjoitelelssa laittaa myös leuan maahan, mutta kun kerta rauhallisena makoilee, niin hyvä niin. Hienosti kesti, loppuun ajattelin ottaa perusasennon pitkästä aikaa, neljännellä käskyllä vasta nousi. Joko se ennakoi tai ei nouse ollenkaan, eli pitää varmaan tehdä kuitenkin treenatessa molempia, päättää perusasentoon ja välillä vapauttaa maasta. Palkkaan kuitenkin aina maahan.

Iltapäivällä käytiin ulkoilemassa syyssäässä ja illalla käytiin arkitottelevaisuuksissa tokossa. Ensin hieman arkitottelevaisuutta, pientä riekkumista alussa, mutta nopeasti rauhoittui eikä ollut samanlainen kiljukaula kun eilisissä näyttelyharjoituksissa. Sitten Aslak sai mennä huilille autoon ja itse tuurastin hieman arkitottelevaisuusvetäjää. 

Arkitottisten jälkeen alkoi toko harjoitukset, otettiin kolmen koirakon voimin paikkamakuu. Paikanpäällä hieman kauempana oli myös muita koiria ja ihmisiä ja suht lähellä ajoi autoja, joten häiriötä kyllä riitti. Noin 1,5 min oli luultavasti aika, vajaa 10 m matkaa ja hienosti kesti vaikka valppaana vilkuilikin muualle. Muita liikkeitä en viitsinyt ottaa, en viitsi niitä kauhean paljon tahkota jatkuvasti, kun ne suht hyvin jo sujuu, tuo paikkamakuu on vain se mikä pitäisi saada valmiiksi.

14. lokakuuta 2013

Voi vehnä ja tee

Luista aiheutuneen tukoksen vuoksi (josta kerroin edellisessä tekstissä), olemme päättäneet siirtyä syöttämään Aslakille nappulaa. Vaikka tukos johtuikin luusta, eikä raakaruuan syöttämisessä lihojen osalta ole ollut mitään ongelmaa ja vaikka hommaa voisi jatkaa ilman niitä luitakin, niin jostain syystä takaraivoon jäi ensimmäisen röntgenin jälkeen vahva ajatus siitä, että ruokavalio laitetaan nyt kokonaan uusiksi.

Raakaruoka on toiminut tähän asti hyvin, enkä missään nimessä halua sitä mustamaalata, vaikken sillä enää koiraani, enkä luultavasti tuleviakaan, halua ruokkia. Turkki on kiiltänyt, hampaat pysyneet puhtaina ja ruoka on ollut maistuvaa.

Jälkeenpäin olen pohtinut muun muassa sitä, että enkö osannut tulkita ruuan huonon sulavuuden ja vatsan kovettuvuuden merkkejä ja olen etsinyt syitä siihen mitä tehtiin väärin, kun periaatteessa kyseisen ruuan pitäisi sopia koiralle hyvin. Silloin tällöin Aslak oksensi luun palasia jotka eivät olleet sulaneet mahassa, tätä mietin ja tuskailin, että miksei jo silloin lopetettu koko raakaruokintaa. En koskaan ajatellut ulosteen olevan liian kovaa, koska se ei yleensä ollut esimerkiksi jauhomaista, mutta jälkeenpäin olen nyt miettinyt, että Aslak kyllä ulosti tulostettavansa aika moneen kertaan vuorokaudessa, jospa se sitten kuitenkin oli kovaa ja työlästä saada ulos.

Vaikka raakaruoka on ollut oikein hyvä ruokintatapa, enkä varsinaisesti ole kokoenut sitä työlääksi, on nappulaan siirtymisessä monia hyviäkin puolia, kuten reissunpäällä ruokinnan helppous sekä se, että kuivan ruuan voi ottaa treeneihin välillä mukaan ja illan treeneissä palkata sillä, niin ei tule erilaisia ruokalajikkeita sekaisin eikä täyty vatsa millään turhalla. Myös raakaruuan sotkevuus oli huonopuoli, lihoista tuli aina sotkua ja luidenkaan kanssa ei sotkuilta vältytty, Aslak kun ei millään ole osannut syödä niitä muualla kuin olohuoneen matolla. Välillä raakaruuan kanssa on myös tullut mietittyä, että tuleeko kaikki ravintoaineet varmasti saatua.

Jokatapauksessa siirrymme nyt siis kokeilemaan nappulaa, vaikka en oikeastaan kovin hyvin edes osaa perustella tätä päätöstä. Olen nyt viikonlopun aikana pohtinut mikä olisi se nappula. Myös lompakkoa vähemmän keventäviä vaihtoehtojahan olisi tarjolla, mutta jostain syystä minulla itselläni on tarkkoja kriteerejä sille mitä ruoka saa sisältää. Ruuassa ei saisi olla mitään ''turhuuksia'', kuten maissia ja vehnää. Lihan tulisi olla oikeasti kunnon lihaa ja rasvan ja proteiinin määrät pitäisi olla kohdillaan. Vaikka osa ruuista olisikin edullisempia, eikä varmasti ole huonoja, mutta silti maksan mielummin hiukan enemmän nappulasta jossa on jotain mistä maksaa, enkä vähemmän pelkistä turhista täyteaineista.

Taulukoin itselleni 20 eri nappula vaihtoehtoa joita saa järkevästi läheltä, vertaillen ravintoarvoja ja hintoja. Yllätykseksi koin ensinnäkin sen, että lähestulkoon jokainen ruoka sisältää riisiä ja maissia ja vehnääkin oli varmaan jokatoisessa ruuassa. Sitten kun päästään muuten miellyttävään vaihtoehtoon, niin listasta löytyy vihreä tee. Siis vihreä tee? Mitä ihmettä koira tekee kyseisellä aineella ja kyseinen ainesosa lasketaan dopingiksi. En tiedä näkyykö sellainen määrä oikeasti missään testissä, mutta täysin periaatekysymyksenä en halua syöttää koiralle tuollaisia aineita. Myös muita erikoisia ainesosia löytyi tuoteselosteista, kuten viinirypäleet, jotka ovat koiralle myrkyllisiä. Enää puuttuisi kahvi ja suklaa nappuloista.

Päädyttiin nyt sitten testailemaan suht uudehkoa Canagan nappulaa versiona kana, siinä on ainenkin ravintoarvot kohdillaan, kunnon lihaa eikä turhia täyteaineita. Myös maku on kohdallaan, sillä enpä muista mitä Aslak olisi syönyt tuollaisella himolla, yritti kupinkin kääntää ympäri jos lisää löytyisi. Sillä onkin makutakuu, mutta pussia ei nähtävästi tarvitse kiikuttaa takaisin kauppaan. Täytyy vain toivoa, että maistuvuus pysyisi kohdallaan ja merkki sopisi muutenkin.

12. lokakuuta 2013

Barffaajan painajainen

Ihan ensin täytyy sanoa, että tämä ei ole riemun kiljahdus eikä voitonjuhlaa, koska asioista iloitseminen ei selvästikään johda hyviin tuloksiin, kuten ei tälläkään kertaa. Olen kuitenkin tämän hetken tilanteesta iloinen.

Juuri keskiviikko iltana toko treeneissä kehuin kuinka hyvin raakaruokinta on meillä toiminut. Illalla mentiin normaalisti kotiin, Aslak söi iltapalaksi luun ja kävi pienellä kävelyllä. Heti tämän jälkeen tv:n ääreen asetuttuamme huomasin, että nyt on huono olo. Noh en siitä sen kummemmin huolestunut vielä, seurailin tilannetta ja odotin, että kohta oksentaa.

Oksentamista ei kuitenkaan tapahtunut ja vielä kolmen aikoihin yöllä Aslak näytti todella huonovointiselta. Kaivoin päivystävän lääkärin numeron esiin ja valvoin tunti toisensa jälkeen tarkkaillen, valmiina nappaamaan koiran kainaloon ja kiitämään lääkärin etsintään, ensimmäisenä kun mieleen tuli vatsalaukun kiertymä.

Koko tänä loputtomalta tuntuvana yönä Aslak nukkui yhteensä 10 min kun otin sen viereen ja silitin, kunnes taas hyppäsi takaisin ylös. Muuten seisoi koko yön. Itse en nukkunut laisinkaan yöllä, aamulla isännän noustua tunnin verran. Vatsalaukunkiertymä kuitenkin sulkeutui pois, kun vointi ei muuttunut eikä ilmennyt oksennus yrityksiä ja ulosti aamulla. Herättyäni totesin Aslakin edelleen seisovan huono vointisena ja soitin heti lääkäriin, sieltä saatiin ohjeet tulla puolen päivän aikaan paikalle kun lääkäri saapuu.

Autosta nostaessa ulisi ja lääkärin vastaanotolla seisoi häntä koipien välissä ja tärisi (jokainen Aslakin nähnyt voi ymmärtää, että silloin tosiaan joku on pielessä, kun edes ihmiset ei saa häntää nousemaan). Suunta oli heti röntgeniin, missä huomattiin luumassasta tukkiutunut vatsalaukku, ruokatorvessa oleva luunpalanen ja paksusuolen täydeltä kovaa uloste massaa.

Aslak jäi päiväksi sinne tipan kautta nesteytykseen ja sai kipulääkettä sekä pahoinvointilääkettä. Aloitettiin myös RC kuitu ruuan ja parafiiniöljyn antaminen. Illalla röntgen näytti hieman paremmalta, ruokatorven palanen oli muun muassa lähtenyt liikkeelle ja Aslak pääsi yöksi kotiin.

Perjantai aamuna Ville vei Aslakin taas röntgeniin, kun en itse päässyt viemään. Tilanne ei ollut kriittinen, sillä ulostemassa oli saatu jo hyvin liikkeelle. Luumassa vatsalaukussa kuitenkin vielä oli, tosin se oli vähentynyt. Iltapäivällä taas jälleen röntgeniin ja menin itse katsomaan kuvia. Aamulla lääkäri oli vahvasti ollut sitä mieltä, että vatsalaukku täytyy leikata auki. Nyt luumassakin oli hieman liikkunut, joten vielä ei ryhdytty leikkaamaan, vaan jatkettiin nappulaa ja öljyä ja paljon kävelyä.

Mehän noudatettiin todella hoito-ohjetta, syötettiin nappulaa sen minkä Aslak vaan söi, annettiin runsaasti parafiiniöljyä ja käveltiin kävelemisen perään, metsässä, kotiympäristössä, keskustassa.

Tänään, lauantaina, 12.10. mentiin sitten klo 13 jälleen röntgeniin ja suunnitelma oli se, että todennäköisesti myös keskustelemaan leikkauksesta. Kävely, kuituruoka ja öljy olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, sillä vatslaukussa ei enää näkynyt ainuttakaan luunpalasta! Vielä ei täysin huokaista helpotuksesta, sillä vielä on riski, että esimerkiksi voi ilmetä jonkinlainen tulehdus tms, mutta hyvältä kuitenkin näyttää ja leikkaukselta vältyttiin. Nyt näyttää siltä, että selvittiin huolella ja säikähdyksellä ja kaljulla jalalla.

Meille siis kävi tämä raakaruokkijan pahin painajainen ja luu aines ei sulanutkaan koiran vatsassa. Ei tälläistä edes osaa pelätä, ennekuin se sattuu omalle kohdalle, eikä myöskään vastaavanlaisen tilanteen vakavuutta olisi osannut kuvitellakkaan, itkuhan siinä pääsi kun Aslak jäi tippaan ja näin kuinka kivulias se oli. Vaikka tälläisestä nyt ei kaikki varmaan tekisi mitään hätiköityjä päätöksiä, niin itse totesin jo ensimmäisen röntgenin jälkeen, että tässä talossa ei muuten koira enää syö ainuttakaan luuta. Nyt jatketaan muutama päivä tuolla kuitunappulalla ja sen jälkeen aletaan sekoittamaan siihen jotakin nappulaa.

Koskaan näitä paria vuorokautta ennen en ole ollut yhtä iloinen noustessani päästämään Aslakkia ulos keskellä yötä, enkä muutenkaan ole iloinnut yhtä paljon sen ulostamisesta. Myös ohikulkijat saivat varmasti huvia, kun koluttiin pitkin tienpientareita hokien jatkuvasti ''tee kakka, tee kakka''. Myöskään Aslakin riehakkuus ja esimerkiksi hanskojen varastamis yritykset lenkillä eivät ole sisäisesti ilahduttaneet vielä koskaan yhtä paljon kuin eilen illalla, vaikka esitinkin olevani kovin harmistunut siitä hanskojen repimisestä. :D

Eilen illalla oli jo vähän rentoutuneempi ja parempivointinen tunnelma:



Tämän jälkeen en voi kyllä muuta sanoa, kuin että tarkkailkaa tarkkaakin tarkemmin mitä koiranne syö ja miettikää sen sulavuutta!

Lopuksi täytyy myös mainita toissijainen seikka: koiran vakuutus ei koskaan ole turha ja juuri postilaatikkoon tipahtanutta vakuutusmaksua ei harmita yhtään niin paljon maksaa.


7. lokakuuta 2013

Nopea treeni

Käytiin tänään taas ihan yksikseen ottamassa nopea treeni tuossa läheisellä kentällä. Pienenä valaistuksena, ollaan toki tehty muutakin kuin tokoiltu, muun muassa ulkoiltu syys-säässä, mutta mitään kertomisen arvoista ei ole tapahtunut.

Ensin pientareelle tarpeilleen, sitten vaan hieman virran purkua luvallisella juoksemisella, käsittämätöntä kuinka koira voikaan nauttia pelkästään juoksemalla ympyrää. Toisen kerran Aslakin elämän aikana itse tein pahan mokan, nimittäin unohdin sille juoksemisen ajaksi pannan kaulaan, ja pannan ketju meni varpaiden väliin. Pysähtyi kuitenkin nopeasti onneksi odottamaan, että kävin irroittamassa pannan. Jospa tästä lähtien muistaisi, että pantoja ei jätetä irti ollessa kaulaan! Onneksi selvittiin säikähdyksellä.


  • Pienen tuulettelun jälkeen otettiin hihnatta seuraamista. Pari kertaa otti katsekontaktia ruohonjuuriin, muuten oikein nättiä seuraamista.
  • Sitten luoksetulo, hiukan taas törmäsi, mutta pikku vikoja, pallon kanssa juhlittiin.
  • Liikkeestä seisominen, pieni käsiapu, nätisti pysähtyi, palkka heti takaisin tullessa.
  • Liikkeestä maahanmeno, täydellisesti tippui heti, palkkaus maahan heti takaisin tullessa.


Pallo palkkaa käytetään nykyään lähinnä vain luoksetulossa (nostaa muissa vähän liikaakin) ja silloin tällöin seuraamisessa. Seuraamista pallolla palkatessa tulisi muistaa, että en ikinä enää koskaan heitä palloa eteenpäin, vaan aina sivulle tai taakse, sillä ''etuilua'' seuraamisessa tahtoo tulla helposti muutenkin vietin noustessa.

Loppuun otettiin paikkamakuu. Aikana 2 min, matkaa n. 15 metriä (uskalsin ottaa 5 metriä lisää matkaa kun ei ollut ihmeemmin häiriötä, lukuunottamatta kentällä olevaa isäntää, sekin on kyllä monesti paha häiriö). Todella rauhallisessa mielentilassa makoili, jopa leuan painoi hetkeksi maahan, mikä nyt ei ehkä ole se unelmien asento, mutta Aslakin kohdalla rauhallisuus asennosta riippumatta on aina täydellistä.

3. lokakuuta 2013

Olipahan treenit

Viime aikoina on päässyt lähinnä raapustamaan siitä, miten kivasti kaikki treenit ovat sujuneet. Välillä pitää kuitenkin palata maanpinnalle, joten nyt ei sitten mennyt taas ihan kuin elokuvissa.

Lähinnä homman fiaskoituminen oli täysin omaa syytäni, oletin taas Aslakin osaamistason paljon korkeammaksi kuin mitä se sitten oli.

Harjoitus meni niin, että kävimme rinkiin, laitoimme koirat maahan ja kävelimme ringin keskellä ristiin rastiin. Aslak kesti todella hienosti, mutta sitten kun pari ihmistä käveli oikein läheltä, niin nousi ja kun karjaisin sille ringin keskeltä, niin sehän siitä villiintyi ja alkoi juosta ympäriinsä kuin päätön kana. Tästäkös treenien saksanpaimenkoirakin sitten innostui, kun pikkukoira säntäili sinne tänne kuin paraskin saaliseläin. Onneksi se ei kuitenkaan ehtinyt saada vikkelää Aslakkia kiinni, vaan Aslak juoksi lähelle erästä treeni kaveria, joka tallasi hihnan päälle, josta pääsin nappaamaan Aslakin itse teosta taas kiinni. Ja suurten torujen kera pääsi taas autoon jäähylle. (Tälläistä pelleilyä ei olekaan tapahtunut kesäisen agility treenin jälkeen).

Jäähyn jälkeen teki ihan ok, otin about puolen minuutin paikkamakuunkin yksin, rauhassa makoili. Muodostin jo päässäni kauhukuvia siitä, että meidän paikkis on nyt menetettyä peliä tuon jälkeen, mutta onneksi homman luonne ja muodostelma ei vastannut mitenkään tokon paikkamakuuta, täytyy vaan toivoa, että unohtuu koko homma.

1. lokakuuta 2013

-

Viimeisimmässä toko treenissä käytiin läpi kaikki alo -luokan liikkeet lukuunottamatta paikkamakuuta (ajattelin, että siitä hyvä pitää vähän taukoa välillä). Aloitettiin luoksepäästävyydestä, namin voimalla istui paikallaan.

Seuraaminen hihnassa ja vapaana, molemmat todella hienoa ja hyvässä mielentilassa, teki iloisella asenteella, ei ollut ihan lentoon lähdössä.

Liikkeestä maahanmeno, ennakoi lopun perusasennon, otettiin loppu uusiksi niin, että palkkasin vaan maahan. Pitää vaan vahvistaa tuota, että kestää siellä maassa ja jättää perusasennot aika vähälle.

Luoksetulo, oikein hyvä.

Liikkeestä seisominen, pienen käsiavun annoin, hyvin pysähtyi. Lopussa palkkasin heti ettei ehdi istumaan.

Hyppy, ei korjattavaa, lopussa palkkasin heti ettei ehdi istua.