Ulkona

Tänään huomasin aamulla Aslakin kanssa lenkillä erään arkitottelevaisuus harjoittelun tuloksen, johon ei ole tullut kiinnitettyä huomiota. Aiemmin Aslakilla oli lenkillä välttämätön tarve päästä kaikkien ihmisten ja eläinten luo nähdessään jonkun. Tänään Aslak ohitteli rauhallisesti muutaman ihmisen ilman mitään yrityksiä syöksyä kaikkien syliin. Tämä on näitä pieniä suuria asioita, joita ei sen kummemmin tule ajateltua, mutta jotka helpottavat sitä arkea.

Lenkkeily on kokonaisuudessaan aika jännittävää puuhaa pienelle koiralle (parempi kävellä korkeammalla penkan päällä kuten kuvasta näkyy). Lenkin aikana hirvitystä aiheutti suuri parkissa oleva peräkärry josta vielä roikkui jotain aivan kauhean pelottavaa, nimittäin muovipussi. Vähän väliä piti katsastaa taakse, ettei se pussi vaan seuraa meitä. Myös koti pihan tuntumassa parkissa oleva traktori sai murinaa osakseen, tosin lähempää tarkasteltuna se ei ollutkaan niin pelottava.

-

 Aiemmin totesin täällä, että agilityssä epäonnistumiset johtuvat yksinomaan ohjaajasta. Eilen Aslak näytti asian toisenkin puolen, sillä vaikka kuinka sitä yritin ohjata, oli Aslakilla lähinnä sellainen ''hyppää ite'' -asenne. Tämän lisäksi se pariin otteeseen veti korvattomana hepulirallia ympäri hallia. Homma meni niin, että radan alussa kaksi ensimmäistä hyppyä ja putki meni, mutta putken jälkeen Aslak päätti, että nyt riitti, eikä enää hypännyt seuraavaa. Viimeksi meidän harjoitellessa keppejä oli Aslakilla vähän samanlainen asenne; ensin se alkoi oikoa ja kun vein sen takaisin alkuun, se olevinaan keskittyi mutta kun annoin käskyn ''kepit'', lähti Aslak huitelemaan muualle asenteella ''en tee sit ollenkaan''.


Agi treenin jälkeen jäätiin sitten vielä vähän niinkuin vahingossa vähän treenailemaan tokoa, mikä sujui oikein mukavasti. Aslak seurasi kivasti ja jäävät liikkeet onnistui. Luoksetulokin sujui ihan hyvin, mitä nyt asento oli aika vino.

(Oheisissa kuvissa näkyy Aslakin leluille ostamani laatikko, jonka ostin ajatuksella, että kannen alla ne pysyy eikä ole ympäri kämppää. Kaksi päivää ne siellä kesti, kunnes Aslak hoksasi ottaa kannen pois ja purkaa kaikki lelut pitkin lattiaa. Ja sitten oli taas tyytyväinen koira.)

Tuusniemi näyttely 2013

Tänään herätyksemme oli kello viisi aamulla ja suuntasimme kohti Tuusniemen näyttelyä. Päivä meni ihan mukavasti, Aslak toki heti parkkialueella hiukan villiintyi nähdessään oman merkkisiä koiria ja kovasti joutuu tehdä töitä siinä, että Aslak ei jatkuvasti ilmaisisi itseään haukkumalla. Helpottavaa oli kyllä huomata, että ei ollut ainoa jöötti jonka täytyi kommentoida, toisen rotuiset kun on yleensä niin hiljaisia. :)

Kehässä liikkeen määrä oli minimalistinen ja koin, että Aslakin liikkeet eivät ehtineet tulla ollenkaan esille. Vähän hajut tahtoo viedä nenää maahan, mutta kokonaisuudessaan Aslak esiintyi ihan hyvin. Tuloksena tuli siis JUN EH ja JUK3, eli aika heikkoa aiempaan verraten. Mutta saatiinhan me edes harjoitusta :D

Arvostelu Näyttelyt sivulla.

-

Harjoitukset

Ohessa muutama kuvatus agility treeneistämme viime viikonlopulta. Nyt onkin sitten ainenkin viikon lepotauko tuon Aslakin sairastelun vuoksi, mutta tuollaista siis viime kerralla. Viime kerran aiheena oli mennä rata, johon kuului puomi, rengas, putki sekä kaksi hyppyä. Rengas, putki ja kaksi hyppyä sujui jo ihan kivasti, puomissa on vielä harjoittamista. Aslakilla on niin vauhti päällä, että pitää kiinnittää kovasti huomiota, ettei lipsahda esteeltä jalka ohi ja sitten lopussa kontaktialue on sula mahdottomuus kestää, namialustalta ottaa namit ja kiitää eteenpäin. :D 

Viimeisestä kuvasta on vauhtia havaittavissa, kun tuo minun käsi kuuluisi olla tuolla nenän edessä, mutta en oikein kestä perässä. Joko Aslak on kauhean nopea tai sitten itse olen kauhean hidas. :D Panta ei pitäisi olla kyllä treenatessa kaulassa, mutta kun tuo on semmonen ketterä kenguru, että ei sitä saisi mitenkään ohjattua ilman pantaa esimerkiksi takaisin esteen alkuun jos menee pieleen.

Vuoden penska

Ihmisväki kävi tänään Savonlinnan Kennelkerhon vuosikokouksessa ja toi toipilaalle (korvatulehdus antibioottien voimalla hiipumaan päin, tilalla flunssa/nenäpunkki/joku, tänään alkoi sitten nenäpunkki kuuri) tämmöisen koiran kokoisen pokaalin. Pokaali on siis vuodesta -94 kiertänyt Vuoden pentu -palkinto, jonka Aslak oli voittanut itselleen vuodelta 2012! Aikas hieno kakara siis. Ja hieno on myöskin pokaali. Myös meitä omistajia oli muistettu Vuoden 2012 ahkera koiranohjaaja -kunniakirjalla ja mitaleilla.

Ruoka

''Tässä me tehdään pienenpieniä lihapullia''

Kuten jo aiemmin kerroin, Aslakin ruokintaa on täällä kovasti pohdittu. Tällähetkellä Aslakilla on siis meneillään jokin reaktio jostakin ruoka-aineesta, mikä ei varmaankaan ole niin varsinainen allergia, kun yhtäkkiä alkoi, vaan tosiaan vaan herkkyys jollekin tietylle aineelle/ruualle. Joka tapauksessa Aslak on ollut aina nappuloiden suhteen tosi nirso ja vielä nykyäänkin sitä pitää oikein houkutella syömään. Kyllähän tietysti koira syö kun sillä on nälkä, mutta se ei varmasti osaa ajatella, että kuinka hyvin se syömistään määristä saa tarvittavat ravintoaineet.

Niinpä siis päätimme, että mikäli nappula ei kerta maistu, niin miksipä sitä tarvitsisi väkisin yrittää päivästä toiseen antaa. Nyt meillä on siis aloitettu barffaus, tietoa on kaiveltu kirjoista, netistä ja kaikilta koiraihmisiltä ja ollaan päästy alkuun. Ruoka vaihdettiin kerralla (mikä jakaa kovasti mielipiteitä puolesta ja vastaan) ja ainakin tähän asti on nyt sujunut oikein hyvin. Eikä muuten tarvitse Aslakkia kupille houkutella! Ruokavalioon kuuluu nyt alkuun vain yhtä eläintä, elikkäs broilerin jauhelihaa ja jauhettua broilerin siipeä. Tämän lisäksi Aslak on syönyt soseutettua kurkkua, salaattia ja parsakaalia, jonka sekaan laitetaan välillä kananmunaa, kuivattua merilevää ja raejuustoa. Myös lohiöljy olisi tarkoitus sekoittaa ruokaan, mutta sen kanssa nyt hiukan odotellaan, sillä korvatulehduksen alkaessa Aslak söi lohi pohjaista ruokaa, pelataan siis oikein varman päälle.

Seuraavaksi olisi sitten tarkoitus alkaa harjoittelemaan broilerin siipien syöntiä jauhamattomana ja ottaa mukaan varmaankin naudan jauhelihaa ja rustoluita. Treeni palkaksi kuivattiin naudan maksaa (mikä ei tosin saata tulla kovin yleiseksi tavaksi, sen verran oli työlästä ja antoi kotiin omanlaisen tuoksun :D). Aiemmin olin ajatellut barffauksen olevan kovin työlästä, mutta ei se oikeastaan olekaan. Täytyy nyt vain seurata, että kaikki tarvittava tulee ruuasta. Tällä nyt yritämme jatkaa, sillä on erittäin mukavaa katsoa, kun ruoka oikeasti maistuu (kuppi pitää käydä vähän väliä tarkastamassa, jos vaikka olisi ilmaantunut lisää ruokaa). :)

Agiliitoa ja arkitottista

Agilitystä on tullut ainenkin todettua eräs tärkeä seikka: siinä on harrastus, jossa saa syyttää ainoastaan itseään jos jokin menee pieleen. 

 Aslakin kanssa edellisissä treeneissä päästiin ensimmäistä kertaa tekemään vähän radan tynkää, eli siis muutama este peräkkäin. Ensimmäisenä oli kepit, sitten kaksi hyppyä ja perässä putki. Kepit menee jo jotenkuten kun jalalla vähän avittaa, tosin sen verran on säheltämistä omassa ohjauksessa, että ei siitä ihan suoriltaan pääse jatkamaan. Kaksi hyppyä ja putki meni oikein kätevästi, kunhan vaan itse osaa ohjata. Ettäkö pitäisi osoittaa kädellä oikeaan suuntaan ja muistaa sanoa estekäsky aina oikeaan aikaan. Tuntuu, että Aslak osaa jo huomattavasti minua enemmän. 

Ja kyllä se nauttii ja vauhtia riittää, voipi olla, että en kohta kestä itse perässä, jonkinlaista ohjaajan kuntokuuria olisi varmaankin harkittava. Itse olen koiran suhteen todella varovainen ja hieman epäluuloinen harrastusta kohtaan, sillä olen tarkka etten ''särje koiraa''. Aslakin vauhti kun tosiaan vielä on aika suuri. Asiaa olen tosin miettinyt myös siltä kantilta, että eipä tuo arkisemmissakaan oloissa sen rauhallisempi ole esimerkiksi ulkoillessa, vaan ehkä jopa enemmän hurjastelee. Jospa sitä nyt sitten vaikka tänä vuonna kävisi kuvattavana (jos nyt ensin koira, vaikka omastakaan kunnosta ei ole takuita), jotta tietää sitten, että kuinka ahkeraan uskaltaa koiraa rasittaa.

Arkitottiksessa on jotain erittäin outoa: Aslak keskittyy hallissa, mutta ei ulkona. Voisi luulla, että hallissa olisi juurikin enemmän niitä hajuja, mutta kaipa sitten luulen väärin. :) Hallissa viimeksi eilen oikein sujuvaa treeniä, mitä nyt Aslakilla tapansa mukaan on aina kova tarve ilmaista itseään äänekkäämmin. Mutta on meillä kivaa. :)

Treenaamisen jälkeen on hyvä rentoutua, josta Aslak esittelee oman tapansa oheisessä kuvassa; nojatuolissa on hyvä löhöillä.

Potilas

Noin viikko takaperin Aslak alkoi ravistella päätään ja rapsutella korvia. Kävin ostamassa pudistusainetta ja kuluneen viikon puhdistelin joka toinen päivä korvia sillä. Ei tuottanut tulosta. Tänään sitten menin käymään eläinlääkärillä joka ehti ottaa meidät vastaan samantien, korvat katsastettiin ja näyte tutkittiin. Hiivaa ei löytynyt, mutta bakteereja kyllä. Korvat eivät olleet erityisen likaiset, mutta punoitti huomattavasti.

Eläinlääkäri epäili korvien tulehduksesta ja aavistuksen silmien ympärillä olevasta karvattomasta alueesta (jollaista en itse ole huomannut), että oireet johtuvat jostakin ruoka-aineesta. Ihan pienenä Aslakhan aloitti ruokailun yhdellä ruualla, mikä sitten vaihdettiin lievien vatsaoireiden vuoksi. Toinen ruoka tuntui sopivan, ennen kuin korvat alkoi siitä likaantua. Toivotaan että tuo tämän hetkinen nyt sitten sopisi, mitään suuria allergia oireita ei ole ollut, mutta pienetkin olisi paras saada pysymään poissa, jottei tällaista tulehdusta tai muuta ikävää pääse enää syntymään. Nykyistä ruokaa (Brit Carea) Aslak söi tovin joskus aiemminkin ja silloin korvat pysyivät puhtaana. Nyt menee hyllylle myös nakit ja makkarat (nuo Askakin kuulon ja totteluhalun herättävät herkut), joita on välillä käytetty treenipalkkana, sillä se on suhteellisen uusi ruoka-aine meidän kaapissa, joten se on vahva epäilty. Herkuksi pitäisi varmaan kokeilla paljon kehuttua kuivattua maksaa, kun ihmisväki ottaisi itseään niskasta kiinni, ostaisi maksan ja valmistaisi sen.

Korvatulehdus sattui oikein sopivaan aikaan, nimittäin ilmoitin Aslaki päivää ennen oireiden alkua näyttelyynkin. Antibiootti ehtii kuitenkin onneksi juuri loppumaan niin, että doping aika ehtii kulua ja päästään näyttelyyn. Peukkuja pidellään pystyssä, että korvat nyt sitten hoituisi kerralla. Täällä nyt sitten vain kasvatellaan lihaksia ja laitetaan tippoja (ei meinaan ole peace of cake, kun korvia ei ole ennen sörkitty ja nyt ne ovat varmaan hirveän kipeätkin).

Muuten Aslak on tavallisen energinen itsensä ja muutenkin kuuluu hyvää. :)