29. joulukuuta 2012

Tokoa


Toko liikkeitä on tullut harjoiteltua pienissä erissä tiheästi ja kehitystä on pikkuhiljaa nähtävissä. Ohessa videomateriaali harjoituksesta, välillä olen käskenyt taltioimaan reenaamisia jotta voin itse katsoa niistä mitä pitäisi tehdä toisin. Tuota juoksussa seuraamista täytyy harjoitella, sillä Aslakilla on tapana ruveta hyppimään juostessa. Tällä hetkellä myös hajut haittaavat reeniä, sillä Aslakin nenä tahtoo painua seuratessa maahan ja esimerkiksi maahan jätössä pitää haistella ensin hiekka ja sitten vasta asettua maahan (eihän sitä tietysti voi haistamatta tietää mitä likaa siinä on, että voiko siinä makoilla). Hallissa kun käy niin nättejä tyttöjäkin ja makkaranpalojakin aina saattaa löytyä.

25. joulukuuta 2012

Joulu





Aslakin lahjapaketeista paljastui pehmolelu (josta pitäisi tehdä reklamaatio, sillä se ei kestänyt viittä minuuttia pidempää ehjänä, vaikka Aslak ei koskaan ole rikkonut yhtäkään pehmolelua) sekä luu, jota Aslak kuvan mukaisesti esitteli koko lahjojen jaon ajan.

Kokonaisuudessaan joulu sujui kunnialla, ulkoilun jälkeen Aslak malttoi levätäkkin muiden syödessä. Joulun saldona koiran suuhun hävisi pala kalaa ja joulutortun sakara, joten vähillä varkauksilla päästiin.

23. joulukuuta 2012

1v.
























Niin se vuosi on tosiaan vierähtänyt, vaikka ei voisi uskoa!
Aslak toivottaa kovasti onnea myös sisaruksilleen 1-vuotis päivän johdosta!


Ja näin sitä on vuoden kuluessa kasvettu:


2kk


3kk
4kk




5kk

6kk

9kk


Hyvää Joulua!


21. joulukuuta 2012

Loma


Tätä onkin jo odoteltu, nimittäin lomaa ja vieläpä koko meidän porukan yhteistä sellaista. Loma on korkattu siivoamalla ja ostoksia tekemällä. Mustista ja Mirristä tällä kertaa tarttui mukaan uuden hihnan tarpeessa Rok straps -hihna, mikä siis pitäisi mainospuheiden mukaan auttaa hihnassa vetämiseen. Odotukset vetämisen suhteen eivät ole korkealla, mutta joka tapauksessa joustavan hihnan pitäisi olla vähemmän rasittava niin koiran kuin hihnan toisenkin pään lihaksille.

Harrastusten puolella kuulumiset koostuvat lähinnä tokoilusta, arkitottista käydään harjoittamassa kerran tai kahdesti viikossa ja tokoa kahdesti viikossa. Myös ilman ohjausta käydään sillon tällöin harjoittelemassa toko liikkeitä. Tokossa ollaan kaikissa liikkeissä päästy hyvään alkuun, eilen käytiin harjoittelemassa hyppyä ja seisomista. Pääasiassa Aslak on joka paikassa aikamoinen sählä, mutta kun jotain treenataan niin se tehdään kunnolla. Eilenkin oli oikein hauskaa kiinnittää huomiota siihen, miten tiiviisti Aslak hallissa ilman hihnaa istuskeli vieressä ja katse kysyi kokoajan ''mitä nyt tehtäis?'', vaikka tilaisuus olisi ollut mennä juoksentelemaan putkeen (mitä Aslak tekisi jatkuvasti mielellään) tai mennä moikkaamaan isäntää ja kouluttajaa.

Sydämen tykytysten aiheuttamistakaan Aslak ei ole unohtanut, muutama päivä takaperin meillä nimittäin syötiin tankoparsaa ja parafiiniöljyä, jälkeen sen kun oli maisteltu kovamuovista kakkulaatikkoa. Mitään oireita ei ole tullut, joten säikähdyksellä taidettiin onneksi selvitä.

Murrosiän kokeilut ovat vahvoina päällä, ''uudempana juttuna'' Aslak on keksinyt, että autoon ei suostuta menemään joka kerta. Ongelma on selkeästi ilmennyt vain silloin, kun Aslakilla on kierrokset päällä muista koirista, kivoista ihmisistä tai menevämmistä treeneistä. Tätä ei ole onneksi pitkään jatkunut ja nyt ollaan jo päästy aika pitkälle homman pois kitkemiseksi, herkun tai lelun perässä autoon nimittäin suostutaan itse hyppäämään.

Nyt sitten nautitaan viikon verran ulkoilusta, ruuasta ja treenailusta. Aattoa vietetään sukulaisten voimin, hiukan jännittää miten Aslakin ylimääräiset energiat saadaan kitkettyä ennen ruokailua ja kuinka saadaan pidettyä herkut poissa pienen koiran suusta.

6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivän mätsäri ja hoitopäiviä

Tänään aamulla kello kahdeksan päätimme, että lähdetäänpäs käymään match showssa Kuopiossa, kun muita suunnitelmia vapaapäivälle ei oltu tehty. Paikalle päästyämme oli suuri järkytys kuinka paljon paikalle oli saapunut koiria ja kuinka pieni oli halli, mikä on tietysti ymmärrettävää, että tällaisilla pakkasilla ei ole lämpimiä halleja kovin monia.

Huoli oli kuitenkin turha. Leiriydyimme hallin reunustalle istuskelemaan ja Aslak makoili sylissä tai vieressä, oli rauhallinen eikä edes kommentoinut asioihin. Jouduimme kuitenkin odottamaan tunnin verran ennen kuin alkoi tapahtua, joten kehäkunto ei sitten ollut enää parasta mahdollista. Eniten olenkin iloinen siitä, että pystyimme rauhallisesti istuskelemaan ja jutustelemaan muitten kanssa ilman sähläystä ja Aslakin säestystä keskustelujen taustalla ja että Aslak jaksoi niin kauan olla rauhassa.

Kehässä kilpailtiin pareittain ja jo ennen kehään astumista tiesin meidän saavan sinisen, sen verran ''patsasmainen'' kilpakumppani oli. Sinisten kehässä saatiin kuitenkin sijoitus sijalle 4. Aslakin piti välillä kehässä seistessä vähän kommentoida asioihin haukahtamalla, mistä tuomari antoi meille kovasti moitteita. Myös Aslakin seisonta asennosta ja omistajan esittämistavasta tuli moitetta, kun kolmio ei ollut tarpeeksi suora. Täytyy sanoa, että yhtä tiukkaa palautetta ei vielä ollakkaan saatu. Aslak käyttäytyi kehässä oikein mallikkaasti, mutta ei oikein jaksanut keskittyä vaan haahuili omiaan. Kokonaisuudessaan meni kuitenkin ihan hyvin ja kaikilla oli mukava päivä.

Toissapäivänä Aslak oli ihan vain harjoituksen vuoksi äitini luona hoidossa sen aikaa kun itse olin koululla. Aslak oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti, kiukuttelun elkeet alkoivat vasta kun itse menin sinne. Aslak olisi selvästi ihan mielellään jäänyt sinnekkin eikä ollut pariin päivään läheskään niin meidän perään. Eilen illalla Aslakilla oli taas meillä kotona hoitajat, kun itse lähdimme viettämään Savonlinnan Kennelkerhon pikkujouluja. Niin Aslakilla kuin ihmisilläkin oli oikein mukava ilta, vaikka koiristahan toki oli puhe lähes koko illan.

2. joulukuuta 2012

Näyttelyharjoitusta




Tänään käytiin vähän näyttelytreeneissä, kun Savonlinnan Kennelkerholla on vihdoin halli missä treenata. Saatiin kyllä hyvää opastusta ja mukavaa oli. Ensin käytiin Aslakin kanssa odotellessa vähän kokeilemassa agility putkea yms. mitä hallissa oli, ja se teki kyllä ehdottomasti hyvää, sillä pienen touhuamisen jälkeen Aslak malttoi hienosti keskittyä itse aiheeseen.

Tuli harjoiteltua oikein monipuolisesti, meille ehkä hyödyllisin juttu oli koirien vaihto, eli hetki treenailtiinkin jonkun muun kuin oman koiran kanssa. Aslak jopa meni oikein nätisti erään toisen käsittelyssä ja itse pääsin kokeilemaan ohjata pientä cairn tyttöstä. Aslakille tällaiset harjoitukset tekee erittäin hyvää, se kun on niin kovasti omien ihmisten perään. Sen lisäksi yritettiin Aslakin kanssa vähän harjoitella sitä kävelyä ilman jatkuvaa katsekontaktia, jotta jalat ei niin vispaisi. Hyvä alku jo saatiin, tosin nenä tahtoo sitten painua maahan tuollaisessa uudessa paikassa.

Harjoitusten päätteeksi totesin, että omalla mielentilalla on kyllä huima vaikutus koiraan. Itse kun otin homman vain harjoituksena eikä tarvinnut jännittää yhtään, niin yhteistyö sujui huomattavasti hienommin ja Aslak osasi parituntisen käyttäytyä oikein hyvin. Muutamat kommentit asioihin piti sillon tällöin esittää, mutta yllättävän hyvin se jaksoi myös odotella ilman haukkumista.


P.S. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei kyllä Aslakin elämästä tunnu puuttuvan. Vasta lähti nenästä nahkat ja nyt kun nenä alkaa parantua niin tänään aukesi sitten tassu. Paksussa lumessa ulkoiltiin metsässä, liekö jokin terävä osunut vaiko sitten vain kova pakkaslumi tehnyt haavan anturaan.

1. joulukuuta 2012

Punakuonon kuulumisia


Täällä iloitaan vihdoin sataneesta lumesta. Aslakin kanssa lähdettiin tänään kaksin lenkille ja syrjempään päästyämme ajattelin vähän harjoitella ''turvallista luoksetuloa'' ja laitoin Aslakin liinaan. Hienostihan se yleensä tulee luokse, mutta jos sattuukin toinen koira tulemaan vastaan niin sen kanssa pitäisi ehdottomasti saada leikkiä viitisen minuuttia ennen luoksetuloa, joten vahvistustahan se kaipaa. Saapa nähdä että kuinka paljon sen täytyy aikuistua että malttaa jättää leikit väliin ja tulla samantien luokse.

Kuva esittää idean toteutusta. Liinaa ei oltu saatu edes pois rullalta, kun Aslak oli kieputtanut meidät yhteen jotenkin kummallisesti niin liinalla kuin hihnallakin, kun ei malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Myös narut oli solmussa keskenään. Tästä siis opimme, että tuulessa ja tuiskussa kahden kesken suuri virta päällä ei kannata ihmisen alkaa säätämään ja opettelemaan mitään. Aslak on kyllä omistajalle niin paljon opettanut kärsivällisyyttä, että tilanne vain nauratti.

Kuvasta on nähtävissä Aslakin joulukuun alun kunniaksi toteuttama punakuono. Taitanee jäädä mysteeriksi mitä nenälle on käynyt, todennäköisesti se on työntänyt sitä oven alitse. Nahkat on siis pois, mutta onneksi se ei tunnu kipeä olevan ja on jo parantunut aika hyvin. Musta värikin on alkanut palautua, onneksi, sillä aloin jo kehittää kauhukuvia päässäni että nenä jää vaaleanpunaiseksi.


Ennen lumien tuloa piti käydä pesulla pitkästä aikaa, oli sen verran mutaojissa kahlattu että turkki oli kestolikainen. Viimeksi joskus pentuna oli käyty kunnon pesulla, mutta eipä se ollut kummoisempi juttu. Märkä turkki oli kyllä sitten sitäkin kurjempi, kuten kuvasta näkyy.