Hiljaisuus

''Jos minä vähän pidän tästä näin, niin saat hyvän kuvan...''

 Ihmettelen itsekkin, että voiko vielä tämän päivän laitteilla oikeasti ottaa näin karmeita kuvia? No näköjään voi. Jos joku sattuu tahtomaan yhtä hienoja kuvia blogiinsa, niin voin paljastaa salaisuutemme: ei tarvita kuin iPhone, pimeä talvi-ilta ja pieni göötanmaalainen kuvausavustaja. 

Kuvien tarkoituksena oli esitellä meidän uusi numerolapunpidike, joka on tehty näköistyönä Aslakista. Kuva ei anna puoltakaan oikeutta pidikkeelle, se on todellisuudessa todella hieno. Pidike tilattiin täältä.

Viimeisenä vielä hieman parempi kuva, tosin sekään ei kyllä ole kovin hyvä, kun tuo pönötyskuvan ottaminen on kertakaikkinen mahdottomuus. Joko joku jalka sojottaa suuntaan x tai sitten selkä on miten sattuu tai sitten kun asento olisi täydellinen, niin kameran asetukset on pielessä. Mutta oishan se nyt ihan tylsää, jos noin vaan ottais onnistuneita kuvia. ;)

Numerolapunpidike pääsi koeajolle Jyväskylän KV näyttelyssä, jossa tässä taannoin vierailimme. Täytyy kyllä sanoa, että tähän mennessä haasteellisin näyttelykokemuksemme puitteiden puolesta. Auto jouduttiin jättämään kauhean kauas ja koska paikan päällä ei ulkona kukaan opastanut ihmisiä, saavuttiin kerta toisensa jälkeen monien muiden koirallisten ihmisten kanssa oville, joista koiria ei saanut tuoda sisään. 

Lopulta löysimme tiemme kuitenkin näyttelyn sisätiloihin, todetaksemme, että yhtä ahtaassa näyttelyssä ei vielä ollakkaan oltu. Kehän laidalla piti seistä koira omaan jalkaan liimattuna täysin liikkumatta, jotta mahtui olemaan. Onneksi ennen gööttien arvostelun alkua iltapäivällä väki hieman väheni. 

Kehät pyöri oikein hienosti ja Aslak esiintyi jälleen varmasti ja hyvin. Kehän jälkeen kierreltiin vielä vähän myyntikojuja, mallikkaasti osasi sielläkin olla, vaikka on viime aikoina hieman pellossa eletty.

Hiljaista on noin muuten ollut. Kiirettä on pitänyt itsellä opintojen parissa, ei ole tullut koneen ääressä paljon aikaa tuhlattua. Ei olla treenattu mitään järkevää varmaan pariin kuukauteen. Ulkoiltu ollaan itseksemme ja mm. göötti porukalla ja tänään sheltti tyttönen seuranamme. Kameraa yritettiin ulkoiluttaa tänään, mutta ensimmäisen testikuvan jälkeen siitä loppui akku. Että näin.

Päivän kauempana lapsuutta, päivän matkan kauempana kotoa

Aslak karisteli miesten kanssa kaupungin pölyt tassuistaan ja suuntasi mökkeilemään ja kalastamaan vuorokaudeksi. Varoittelin hieman, että en todellakaan tiedä osaako tämä kaupunkilainen rauhoittua nukkumaan metsän keskellä vieraassa paikassa, saati sitten käyttäytä veneessä. Mutta mitä vielä, siellä se oli matkustanut veneessä uteliaan tyytyväisenä aivan rauhassa, juoksennellut pitkin pihaa, lepäillyt tuvassa miesten saunoessa ja kiivennyt yöpuulle ihmisten viereen nukkuen koko yön kuin tukki. Edes veneillessä päälle laitettu välttämätön paha, pelastusliivit, eivät olleet Aslakkia vaivanneet, vaikka yleensähän se ei siedä edes valjaita saati jotain vaatteita.

Eilen kotiin palasi väsynyt, jatkuvasti nälkäinen ja iloinen pikkukalastaja. Meidän pikku näyttelypuudeli toi tuliasena muun muassa teräketjuöljyyn sotkeutuneen turkkinsa, kylpyhetki siis tiedossa.

Sitä sun tätä

Ollaan touhuttu viime aikoina kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan mitään niin erityistä, että olisi tullut kirjoiteltua kuulumisia tänne. 

Allekirjoittanut kävi muun muassa taannoin opiskelemassa koiran kotihierontaa. Mielenkiintoista oppia koiran lihaksistosta mahdollisimman paljon ja kurssi olikin oikein hyvä ja hyödyllinen, kun pääsi oikeasti näkemään otteita ja tekniikoita. Suuremmat hieronnat jäävät toki edelleen ammattilaisille, mutta on varmasti oikein hyödyllistä osata itse hieman tunnustella koiraa ja miksei tehdä välillä hieronta itse nenästä hännänpäähän asti nyt, kun tietää hieman miten mistäkin voi/uskaltaa painella.

Viimeksi epäonnistuneen paikkamakuun jälkeen pidetty tauko päätettiin tänään ottamalla ihan lyhyt makuu lyhyestä matkasta. Ei ongelmaa tällä kertaa. Nyt taas pieni tauko ja sitten jo taas aikaa ja matkaa. Tokoa ollaan jonkin verran itsekseen treenailtu, mutta ei mitään kummoista. En oikeastaan kauheasti viitsi alokasluokan liikkeitä jauhaa, ettei Aslak pääse kyllästymään niihin.

Eilen aloitettiin vapun rentoutuminen göötti elokuvan parissa. Dvd:llä oli minusta ihanan realistinen kuva göötistä, haastatteluistakin tuli ilmi kuinka mahtava onkaan tuo iso koira pienessä paketissa, mutta ei kuitenkaan ylistetty liian ruusuisia kuvitelmia noiden itsepäisten ystäviemme luonteesta. :) Tänään jatkoimme kunnon ulkoilulla (eikä edes kastuttu vaikka pitkin päivää vettä on tullutkin ihan riittävästi!). Huomenna suunnataan sitten varsinaisen vapun pariin Sulkavalle.

Ps. Aiemmin kerroin täällä aktivointilelusta, mikä oli varsin epäkelpo esitys kaikessa lyhykäisyydessään. Aivan ohimennen Mustissa ja Mirrissä tehty ''reklamaatio'' asiasta aiheutti tarinalle kuitenkin mukavan lopun, kun saimme lahjakortin korvaukseksi.

Aslak testaa, osa 2

Ajatuksen voimalla

Ei lannistuttu edellisestä aktivointilelu kokeilusta, vaan napattiin heti uutta lelua testiin, tosin tällä kertaa tehtiin ensin hieman taustatutkimusta. Eikä muuten jouduttu pettymään!

Tämä lelu on nyt StarMark Everlasting BentoBall ja se on ollut erittäin hyvä, ellei täydellinen. Lelu on peruskongeihin ja vieritettävään aktivointipalloon tottuneelle Aslakille juuri sopivan haastava ja täydet pisteet se saa kestävyydestä. Jo ensimmäisellä käyttökerralla Aslak piti siitä tassuilla kiinni ja repi (hajota ja hallitse taktiikka) sitä hampailla sen minkä jaksoi. Siitä huolimatta vielä nyt viidennellä käyttökerrallakaan lelussa ei ole edes hampaanjälkiä! Kuvien otto hetkellä leluun laitettiin tuollainen niihin myytävä keksi ja nappuloita toiseen osaan, mutta yleensä ollaan vain täytetty se nappuloilla. Periaatteessa tässäkin lelussa on kuitenkin vain mielikuvitus rajana millä sitä voi täyttää. Ja vaikka tämä ei olekaan mikään maksettu mainos, niin voimme Aslakin kanssa suositella näitä leluja lämpimästi!

Aslak testasi

Huomioi imperfekti. Ei meinaan testaa näitä leluja enää.

 Eilen Aslakille ruokaa ostettaessa napattiin mukaan tällainen aktivointilelu. Ajattelin, että nyt olisi aika hieman laajentaa meidän leluvalikoimaa muuhunkin kuin perus Kong leluun ja aktivointipalloon. Nappasin sitten tuollaisen mukaan.

Aslak purki energiaansa ja... niisti nenäänsä? leluun noin 5 minuuttia. Jonka jälkeen otin lelun kesken pois sen näyttäessä tältä:

Ei voi kyllä kuin todeta, että on surkea lelu. Meillä esimerkiksi Kongin lelu on kestänyt varmaan yli vuoden päivät, eikä siinä taida olla edes hampaan jälkiä. Se tosin onkin extreme malli (koska musta oli hieno), mutta tuntuu ne tavallisetkin kestävän vaikka mitä käsittelyä. Aina olisi kivempi kertoa tyytyväisyydestään johonkin tuotteisiin, mutta tästä ei kyllä nyt irtoa mitään positiivista sanottavaa. Okei, oli se paketissa hieno.

Råtta

Ikeasta kotoisin olevat rotat tuskin kaipaavat sen kummempaa esittelyä ja niiden suosiokin taitaa olla ihan yleistä koirien keskuudessa. Niin ihania ne ovat Aslakin mielestä, että ansaitsevat ihan tällaisen oman kuvasarjan.

Lämmikettä

Aslak ei ehkä niinkään ilahtunut tästä löydöstä, itse olin postilaatikkoon saapuneesta paketista huomattavasti iloisempi. Olin jo pidempään ajatellut, että pitää hankkia jokin mantteli treenien odottelu ajaksi ja muutenkin jos joutuu autossa värjöttelemään enemmän, pysyy lihaksetkin paremmassa kunnossa.

Pomppa oli haaveena, mutta kun käytettynä löytyi musta Hurtan mantteli, niin se sai kelvata, säästyipähän varmaan yksi 50 euroa. Koko on 40 (selän mitta), pari lisä senttiä ei haittaisi, mutta kyllä tuokin juuri ja juuri ylettyy tarpeeksi pitkälle. Ja on kyllä laadukkaan oloinen ja istuu hyvin. 

Ulos päästyään Aslak kiersi puun ja jäi koivun taakse istumaan, varmaan ajatteli, ettei naapurin koirat vaan näe.

Uusi panta

Kuvien tarkoituksena oli esitellä uutta hienoa pantaa, mutta Aslak taas kuvauksellisena tyyppinä otti vähän eri linjan ja päätti enemmänkin tehdä kuvasarjaa ''kuinka tehdä typeriä ilmeitä''.

Mutta voi niistä pannankin bongata ja hieno panta onkin, osoitteesta http://tassuttelijoiden-pannat.blogspot.fi/ . Joku voi tunnistaakkin kyseisellä sivulla esiintyvän mallin, täällä blogissa aiemmin esiintynyt Aslakin kaveri Feelix on päässyt omistajansa koekaniiniksi testaamaan tuotteiden kestävyyttä. :)

Fiasko

Kävin Aslakin kanssa treenaamassa tokoa ja näin välillä pitää nähtävästi palata hiukan maanpinnalle, nimittäin treeni oli aikamoinen fiasko. Aina ei voi mennä kuin elokuvissa, viime aikoina treenit onkin menneet vähän liian hyvin. ;)

Aloitin treenaamisen sillä, että ajattelin harjoitella hihnassa seuraamista, sillä Aslakhan seuraa huomattavasti paremmin vapaana kuin hihnassa. Pistin sille pannan joka on ollut meillä käytössä joskus aiemmin tokossa. Mutta kuinkas kävikään? Aslak huiteli omiaan, haisteli, katseli taivaalle ja vinkui, eli selkeästi paineistui. Kuten jo aiemmin olen todennut, että ollaan otettu tokossa reilusti takapakkia, sillä vaadin selkeästi liikaa liian aikaisin. Ja tämä kyseinen panta muistutti Aslakille mieleen selvästi taas sen, että ainiin, tää ei ookkaan mitään kivaa.

Ja noidankehä on valmis, itse en osaa olla hermostumatta kun Aslak ei teekkään yhtäkkiä niitä juttuja jotka se varmasti jo osaa. Ja sitten se ei varmasti tee, kun vaistoaa minusta, että kyseessä ei ole mukavaa tekemistä. Mutta kaikki pitää oppia vaikka sitten virheistä, tästä ei voi syyttää kuin itseään. Laitoin Aslakin huilille autoon, jonka jälkeen otin sen autosta ja vaihdoin pannan sekä mielentilan. Sitten onnistui jo huomattavasti paremmin. Tästä on myös helppoa tehdä huomio, kuinka välineurheilijoita koirat todella onkaan!

Kuulumisia

Ulkoilu päivän jälkeen on hyvä ottaa rennosti tyypillisellä tavalla;
pehmolelujen seurassa

Pakkaset ovat pysyneet vihdoin alemmissa lukemissa, joten ollaan päästy nauttimaan kunnolla ulkoilusta ja järven jäästä. Tänään kävimme kahteen otteeseen jäällä kävelemässä, jälkimmäisellä kerralla pääsimme ihan kävelyyn tarkoitetulle väylälle, jossa näki jopa pimeämmällä, mutta muita ei juurikaan ollut hämärällä sinne eksynyt, niin Aslak pääsi iritkkin juoksemaan.

Itselläni on pänttääminen kuulunut päivien pääasialliseen ohjelmaan ja Aslak mielellään auttaa kyseisessä hommassa (järsimällä kyniä ja kuolaamalla muistiinpanoihin), kuten kuvasta näkyy. Toko on nyt opiskeluni varjossa hetkeksi jäänyt, mitä nyt kotona ja lenkillä on välillä vähän kokeiltu. Agilityä kuitenkin käydään kerran viikossa harjoittelemassa ja arkitottista kahdesti viikkoon. Toissa kerralla arkitottikset menivät erittäin mallikkaasti, eikä nenäkään vienyt mennessään. Viimeisimmällä kerralla taas Aslakin kaveri Feelix oli menossa mukana, minkä johdosta Aslak ei kuullut eikä nähnyt muuta kuin Feelixin, mikä teki harjoittelusta mahdotonta. Tietääpähän, että tällainen häiriötekijä on Aslakille erittäin haastava.

Agilityssä viime kerralla käytiin taas pari uutta juttua. Uutena meille tuli keinu, jota itse jännitin varmasti Aslakkia enemmän. Nakin voimalla Aslakkia rämähdys ei jännittänyt. A-este oli myös aika uusi juttu ja ensimmäinen sellainen, jossa Aslak hieman mietti, että tahtooko sitä mennä vai ei. Parin harjoituksen jälkeen sekin kuitenkin sujui innolla. Uusien esteiden lisäksi harjoittelimme ''eteen'' -käskyä, jolla Aslakin tuli siis hypätä kolme peräkkäistä estettä viimeisen takana olevalle namialustalle. Alustalla oli aluksi vahti, joka otti alustan pois, jos koira lähti kiertämään. Aslakilla tämäkin sujui jo heti ensimmäisellä. Yllä olevasta kuvasta voi bongata heiluvan hännän, joka kertoo Aslakin innosta hommaan. Paikallaan odottelu on haastavaa puuhaa, kun tahtoisi jo päästä tekemään. :)

Loma

Tätä onkin jo odoteltu, nimittäin lomaa ja vieläpä koko meidän porukan yhteistä sellaista. Loma on korkattu siivoamalla ja ostoksia tekemällä. Mustista ja Mirristä tällä kertaa tarttui mukaan uuden hihnan tarpeessa Rok straps -hihna, mikä siis pitäisi mainospuheiden mukaan auttaa hihnassa vetämiseen. Odotukset vetämisen suhteen eivät ole korkealla, mutta joka tapauksessa joustavan hihnan pitäisi olla vähemmän rasittava niin koiran kuin hihnan toisenkin pään lihaksille.

Harrastusten puolella kuulumiset koostuvat lähinnä tokoilusta, arkitottista käydään harjoittamassa kerran tai kahdesti viikossa ja tokoa kahdesti viikossa. Myös ilman ohjausta käydään sillon tällöin harjoittelemassa toko liikkeitä. Tokossa ollaan kaikissa liikkeissä päästy hyvään alkuun, eilen käytiin harjoittelemassa hyppyä ja seisomista. Pääasiassa Aslak on joka paikassa aikamoinen sählä, mutta kun jotain treenataan niin se tehdään kunnolla. Eilenkin oli oikein hauskaa kiinnittää huomiota siihen, miten tiiviisti Aslak hallissa ilman hihnaa istuskeli vieressä ja katse kysyi kokoajan ''mitä nyt tehtäis?'', vaikka tilaisuus olisi ollut mennä juoksentelemaan putkeen (mitä Aslak tekisi jatkuvasti mielellään) tai mennä moikkaamaan isäntää ja kouluttajaa.

Sydämen tykytysten aiheuttamistakaan Aslak ei ole unohtanut, muutama päivä takaperin meillä nimittäin syötiin tankoparsaa ja parafiiniöljyä, jälkeen sen kun oli maisteltu kovamuovista kakkulaatikkoa. Mitään oireita ei ole tullut, joten säikähdyksellä taidettiin onneksi selvitä.

Murrosiän kokeilut ovat vahvoina päällä, ''uudempana juttuna'' Aslak on keksinyt, että autoon ei suostuta menemään joka kerta. Ongelma on selkeästi ilmennyt vain silloin, kun Aslakilla on kierrokset päällä muista koirista, kivoista ihmisistä tai menevämmistä treeneistä. Tätä ei ole onneksi pitkään jatkunut ja nyt ollaan jo päästy aika pitkälle homman pois kitkemiseksi, herkun tai lelun perässä autoon nimittäin suostutaan itse hyppäämään.

Nyt sitten nautitaan viikon verran ulkoilusta, ruuasta ja treenailusta. Aattoa vietetään sukulaisten voimin, hiukan jännittää miten Aslakin ylimääräiset energiat saadaan kitkettyä ennen ruokailua ja kuinka saadaan pidettyä herkut poissa pienen koiran suusta.

Punakuonon kuulumisia

Täällä iloitaan vihdoin sataneesta lumesta. Aslakin kanssa lähdettiin tänään kaksin lenkille ja syrjempään päästyämme ajattelin vähän harjoitella ''turvallista luoksetuloa'' ja laitoin Aslakin liinaan. Hienostihan se yleensä tulee luokse, mutta jos sattuukin toinen koira tulemaan vastaan niin sen kanssa pitäisi ehdottomasti saada leikkiä viitisen minuuttia ennen luoksetuloa, joten vahvistustahan se kaipaa. Saapa nähdä että kuinka paljon sen täytyy aikuistua että malttaa jättää leikit väliin ja tulla samantien luokse.

Kuva esittää idean toteutusta. Liinaa ei oltu saatu edes pois rullalta, kun Aslak oli kieputtanut meidät yhteen jotenkin kummallisesti niin liinalla kuin hihnallakin, kun ei malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Myös narut oli solmussa keskenään. Tästä siis opimme, että tuulessa ja tuiskussa kahden kesken suuri virta päällä ei kannata ihmisen alkaa säätämään ja opettelemaan mitään. Aslak on kyllä omistajalle niin paljon opettanut kärsivällisyyttä, että tilanne vain nauratti.

Kuvasta on nähtävissä Aslakin joulukuun alun kunniaksi toteuttama punakuono. Taitanee jäädä mysteeriksi mitä nenälle on käynyt, todennäköisesti se on työntänyt sitä oven alitse. Nahkat on siis pois, mutta onneksi se ei tunnu kipeä olevan ja on jo parantunut aika hyvin. Musta värikin on alkanut palautua, onneksi, sillä aloin jo kehittää kauhukuvia päässäni että nenä jää vaaleanpunaiseksi.

Ennen lumien tuloa piti käydä pesulla pitkästä aikaa, oli sen verran mutaojissa kahlattu että turkki oli kestolikainen. Viimeksi joskus pentuna oli käyty kunnon pesulla, mutta eipä se ollut kummoisempi juttu. Märkä turkki oli kyllä sitten sitäkin kurjempi, kuten kuvasta näkyy.

Pukimet

Syksyn tullen lenkkeillessä on hyvä muistaa käyttää jotain mahdollisimman näkyvää. Jo ennen oman koiran tuloa vannoin heijastinliivien nimeen, sillä autoillessa ne erottuivat koirien päällä niin mukavasti omaan silmään. Aslakilla on kaapissa jo pidemmän aikaa odotellut Hurtan heijastinliivi, joka taitaa istua päälle oikein hyvin. Liivin lisäksi hihnassa roikkuu vielä Marimekon Bo Boo -heijastin. Pitäisi varmaankin etsiä jotain hihnan toiseenkin päähän... heijastinliivejä ei taida kaapista löytyä, mutta jos edes muita heijastimia.

Nähtäväksi jää kuinka sopuisasti Aslak suostuu liiviä pitämään. Ilme ei ole ollut erityisen ilahtunut, mutta liiviä on testailtu pariin otteeseen ihan muiden mieliksi. Pienempänä Aslakilla oli tapana mennä kyhjöttämään seinän viereen jos sitä jollakin vaatteella kiusattiin. Kuvassa Aslakilla on kasvattajan tekemä villapaita jota pidettiin talvipakkasilla karvattoman vatsan suojana Aslakin ollessa tuollainen maitopurkin kokoinen.

(koira) rukka

Sunnuntain ohjelmana oli arkitottiksen sijaan tottiksen kaupunkikävely. Koska Aslakin tämän hetkinen käytännön pulma on ehdottomasti ollut hihnassa vetäminen, oli tällainen koulutustuokio meille erittäin hyödyllinen. Tähän mennessä ollaan ehdottomasti päätetty, että ei mitään puolikurkkaria meidän koiralle, että normaalilla solkipannalla mennään ja opetetaan vetämättömyys ilman apuvälineitä. Noh, kouluttaja oli Aslakkia taluttaessaan hiukan eri mieltä... Koira kun on kiskonut hihnassa niin kauan kun sillä on siihen voimat riittäneet, on kaulan lihakset jo sitä luokkaa että vetäminen normaalilla pannalla ei tuota sille minkäänlaista ongelmaa. Näinpä siis suuntasimme ostoksille ja hankimme puolikuristavan kaulapannan.

Panta on rukan mallistoa ja osoittautunut erittäin toimivaksi. Muutaman kiskonnan jälkeen on alkanut Aslak tajuamaan, että vetäminen ei olekaan niin mukava juttu. Rukan tuotteet ovat yleisesti ottaen laadukkaita, joten luottoa löytyy ja silmääkin miellyttää.

(Jälkimmäisestä kuvasta voisi päätellä, että Aslakkia panta ei miellytä yhtä paljon kuin hihnan toista päätä)

Uusia tuulia

Mistä tietää että ilma on viilentynyt? Siitä, että meidän pehmeitä nukkumapaikkoja karttanut koira hakeutuu lämpimämmille petipaikoille. Huippua tietysti Aslakin mielestä on myös tarpeeksi muuntelukykyinen peti jonka voi siirtää eri oviaukkoihin tarpeen mukaan.

Viilennyt ilma innostaa myös niin koiraa kuin ihmistäkin liikkumaan enemmän ulkona ja lenkkeilyn lisäksi arkitottelevaisuuskoulutuksissa käydään ahkerasti. Voiko parempaa yhdessäoloa koiran kanssa olla, kuin ahkera opiskelu jossa näkee konkreettisesti niin oman kuin koirankin jatkuvan kehittymisen. Tänään ensimmäistä kertaa osallistuttiin Savonlinnan kennelkerhon koulutukseen ja siellä ehdottomasti myös jatketaan eteenpäin. Paljon opimme taas uutta ja yhdessäolo koirien ja koiraihmisten kanssa on mukavaa irtiottoa arjesta, helposti sinne vierähti parituntinen.

Unilelu

Pehmolelut on ehdottomasti Aslakin ''juttu''. Mitkään muut lelut ei kummemmin saa leikkiä aikaan, pehmoleluista on moneksi. Milloin niitä ''hoidetaan'', toisinaan taas heitellään seinille. Etenkin tylsistyessä alkaa lelujen ''komentaminen'' ja seinille viskely.

Yllä olevassa kuvassa näkyy ehdoton lemppari, kani. Kuvassa on myös Aslakin tyyny ja kuva on tämän viikon mökki reissulta. Uni mökilläkin tuli parhaiten oman lelun ja tyynyn kanssa. Kani pitäisi muutenkin olla kaikessa mukana, aamuisin Aslak odottaa ulko-ovella kani suussa ja ottaisi sen mieluiten mukaan myös lenkille.

Kuvia Aslakista lelujen kanssa löytyy paljon, sillä kotona se kulkee jatkuvasti pehmolelun kanssa.