Mitä meillä syödään

Meille luiden kanssa sattuneen hyvin säikäyttäneen episodin jälkeen ei tässä talossa ole tippunut koiran kuppiin mitään raakaa. Siirryttiin silloin kertaheitolla nappulaan ja unohdettiin raakaruoka. Hiljalleen, trauman hävittyä, mieleen on alkanut hiipiä ajatus taas raa'asta ruuasta. Koska nappula on tuntunut ihan hyvältä (ja on äärimmäisen helppo ruokintamuoto), ei siitä aijota kuitenkaan luopua. 50/50 ruokintamallista olen lukenut ja kuullut vain hyvää, joten tuumin, että lähdetään testaamaan sitä.

Periaatteessa nappula on ollut kelvollinen. Tuntuu kuitenkin, etteivät lihakset ja turkki ole aivan siinä mahtavimmissa kunnossa nappulalla, mikä Aslakilla oli raakaruualla. Lihasmassan kadottua kesällä tuumin, että se johtui vaan minimaalisesta liikkumisesta helteiden aikaan. Totta varmasti sekin, mutta tuntuu, että liikunnan taas lisäännyttyä lihasta ei ole kuitenkaan tullut ihan samaa vauhtia kuin aiemmin. 

Vaikka syöttämämme nappula, Canagan, on ilmeisen laadukasta, ei se silti vedä vertoja lihalle. En jaksa lähteä miettimään kamalan tarkkoja ravintoarvoja, hankalia reissueväitä yms. raakaruuan varjopuolia, joten kokeillaan nyt kompromissia. 

Tästä eteenpäin kuppiin siis menee Canagan Free Run Chicken -nappulaa ja toinen puolikas raakaa lihaa: kalkkunaa/broileria, nautaa(/sika-nautaa), lohta ja silloin tällöin naudanmahaa. Omanlainen haasteensa tuossa lihan syöttämisessäkin. Olen nimittäin tutkiskellut kennelrehun, vauhti-raksun ja mustin&mirrin valikoiman ja olemassa on ilmeisen vähäinen valikoima LIHAA. Siis ihka-aitoa puhdasta lihaa, johon ei olisi jauhettu myös luuta (tai muita roippeita) mukaan. Ymmärtäähän sen, että pelkkä liha on varmasti lompakolle ikävämpi kolaus, ja se sotii aitoa barffausta vastaan, mutta entä jos ei silläkään uhalla tahdo ostaa luuta? Suolitukoksen jälkeen en aio antaa Aslakille edes luullista jauhelihaa, kuin korkeintaan silloin tällöin. Mustin ja mirrin Maukas -tuotesarjan valikoimista löytyy kalkkuna sekä nauta luuttomana, poroa taas löytyy MUSH:in valikoimasta. Ja siinä se sitten oikeastaan olikin, kaikkeen muuhun on se luukin heitetty sekaan.

Äkkiseltään näyttäisi siltä, että Canaganin (n. 100g) ja lihan (n. 125-167g) jälkeen D-vitamiinin ja sinkin saanti jää aavistuksen vajaaksi. En tiedä kuinka suuri merkitys niin pienillä heitoilla todellisuudessa on, mutta onneksi niiden puute on helposti korjattavissa. Kuppiin laitetaan melkein päivittäin pieni nappi, Biotiini forte, jossa tulee siis täydennystä myös sinkin saantiin. D-vitamiinin saanti lisääntyy turskanmaksaöljyllä ja n. kerran viikossa annettavalla lohella. (Laskeskelin lähinnä D:n, A:n, kalsiumin ja sinkin.)

Vaikka raaka liha ei ollut pitkään aikaan kuulunut Aslakin ruokavalioon, tottui sen vatsa siihen uskomattoman nopeasti. Ensimmäinen lohiannos teki vatsan aavistuksen normaalia löysemmäksi yhdelle ulkoilukerralle, mutta muuten jätökset ovat olleet ihanteelliset ja aavistuksen vähäisemmät kuin pelkällä nappulalla.

Barffaajan painajainen

Ihan ensin täytyy sanoa, että tämä ei ole riemun kiljahdus eikä voitonjuhlaa, koska asioista iloitseminen ei selvästikään johda hyviin tuloksiin, kuten ei tälläkään kertaa. Olen kuitenkin tämän hetken tilanteesta iloinen.

Juuri keskiviikko iltana toko treeneissä kehuin kuinka hyvin raakaruokinta on meillä toiminut. Illalla mentiin normaalisti kotiin, Aslak söi iltapalaksi luun ja kävi pienellä kävelyllä. Heti tämän jälkeen tv:n ääreen asetuttuamme huomasin, että nyt on huono olo. Noh en siitä sen kummemmin huolestunut vielä, seurailin tilannetta ja odotin, että kohta oksentaa.

Oksentamista ei kuitenkaan tapahtunut ja vielä kolmen aikoihin yöllä Aslak näytti todella huonovointiselta. Kaivoin päivystävän lääkärin numeron esiin ja valvoin tunti toisensa jälkeen tarkkaillen, valmiina nappaamaan koiran kainaloon ja kiitämään lääkärin etsintään, ensimmäisenä kun mieleen tuli vatsalaukun kiertymä.

Koko tänä loputtomalta tuntuvana yönä Aslak nukkui yhteensä 10 min kun otin sen viereen ja silitin, kunnes taas hyppäsi takaisin ylös. Muuten seisoi koko yön. Itse en nukkunut laisinkaan yöllä, aamulla isännän noustua tunnin verran. Vatsalaukunkiertymä kuitenkin sulkeutui pois, kun vointi ei muuttunut eikä ilmennyt oksennus yrityksiä ja ulosti aamulla. Herättyäni totesin Aslakin edelleen seisovan huono vointisena ja soitin heti lääkäriin, sieltä saatiin ohjeet tulla puolen päivän aikaan paikalle kun lääkäri saapuu.

Autosta nostaessa ulisi ja lääkärin vastaanotolla seisoi häntä koipien välissä ja tärisi (jokainen Aslakin nähnyt voi ymmärtää, että silloin tosiaan joku on pielessä, kun edes ihmiset ei saa häntää nousemaan). Suunta oli heti röntgeniin, missä huomattiin luumassasta tukkiutunut vatsalaukku, ruokatorvessa oleva luunpalanen ja paksusuolen täydeltä kovaa uloste massaa.

Aslak jäi päiväksi sinne tipan kautta nesteytykseen ja sai kipulääkettä sekä pahoinvointilääkettä. Aloitettiin myös RC kuitu ruuan ja parafiiniöljyn antaminen. Illalla röntgen näytti hieman paremmalta, ruokatorven palanen oli muun muassa lähtenyt liikkeelle ja Aslak pääsi yöksi kotiin.

Perjantai aamuna Ville vei Aslakin taas röntgeniin, kun en itse päässyt viemään. Tilanne ei ollut kriittinen, sillä ulostemassa oli saatu jo hyvin liikkeelle. Luumassa vatsalaukussa kuitenkin vielä oli, tosin se oli vähentynyt. Iltapäivällä taas jälleen röntgeniin ja menin itse katsomaan kuvia. Aamulla lääkäri oli vahvasti ollut sitä mieltä, että vatsalaukku täytyy leikata auki. Nyt luumassakin oli hieman liikkunut, joten vielä ei ryhdytty leikkaamaan, vaan jatkettiin nappulaa ja öljyä ja paljon kävelyä.

Mehän noudatettiin todella hoito-ohjetta, syötettiin nappulaa sen minkä Aslak vaan söi, annettiin runsaasti parafiiniöljyä ja käveltiin kävelemisen perään, metsässä, kotiympäristössä, keskustassa.

Tänään, lauantaina, 12.10. mentiin sitten klo 13 jälleen röntgeniin ja suunnitelma oli se, että todennäköisesti myös keskustelemaan leikkauksesta. Kävely, kuituruoka ja öljy olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä, sillä vatslaukussa ei enää näkynyt ainuttakaan luunpalasta! Vielä ei täysin huokaista helpotuksesta, sillä vielä on riski, että esimerkiksi voi ilmetä jonkinlainen tulehdus tms, mutta hyvältä kuitenkin näyttää ja leikkaukselta vältyttiin. Nyt näyttää siltä, että selvittiin huolella ja säikähdyksellä ja kaljulla jalalla.

Meille siis kävi tämä raakaruokkijan pahin painajainen ja luu aines ei sulanutkaan koiran vatsassa. Ei tälläistä edes osaa pelätä, ennekuin se sattuu omalle kohdalle, eikä myöskään vastaavanlaisen tilanteen vakavuutta olisi osannut kuvitellakkaan, itkuhan siinä pääsi kun Aslak jäi tippaan ja näin kuinka kivulias se oli. Vaikka tälläisestä nyt ei kaikki varmaan tekisi mitään hätiköityjä päätöksiä, niin itse totesin jo ensimmäisen röntgenin jälkeen, että tässä talossa ei muuten koira enää syö ainuttakaan luuta. Nyt jatketaan muutama päivä tuolla kuitunappulalla ja sen jälkeen aletaan sekoittamaan siihen jotakin nappulaa.

Koskaan näitä paria vuorokautta ennen en ole ollut yhtä iloinen noustessani päästämään Aslakkia ulos keskellä yötä, enkä muutenkaan ole iloinnut yhtä paljon sen ulostamisesta. Myös ohikulkijat saivat varmasti huvia, kun koluttiin pitkin tienpientareita hokien jatkuvasti ''tee kakka, tee kakka''. Myöskään Aslakin riehakkuus ja esimerkiksi hanskojen varastamis yritykset lenkillä eivät ole sisäisesti ilahduttaneet vielä koskaan yhtä paljon kuin eilen illalla, vaikka esitinkin olevani kovin harmistunut siitä hanskojen repimisestä. :D

Eilen illalla oli jo vähän rentoutuneempi ja parempivointinen tunnelma:

Tämän jälkeen en voi kyllä muuta sanoa, kuin että tarkkailkaa tarkkaakin tarkemmin mitä koiranne syö ja miettikää sen sulavuutta!

Lopuksi täytyy myös mainita toissijainen seikka: koiran vakuutus ei koskaan ole turha ja juuri postilaatikkoon tipahtanutta vakuutusmaksua ei harmita yhtään niin paljon maksaa.