28. kesäkuuta 2015

Paimenpoika

DSC_0689DSC_0755

DSC_0726

DSC_0700

Saanen esitellä tonttimme uudet asukit! Ainotar eli ''Alma'', Punahilkka eli ''Hilkka'' ja Rinsessa Ruusunen eli ''Hilma''.

Juhannuksen tienoilla pihaamme muutti kolme määkivää, eli uuhi kahden karitsansa kanssa. Kun lampaat olivat vuorokauden saaneet kotiutua, pääsi Aslak niitä tapaamaan. Göötinpoika taisi ensin säikähtää niitä, ja siitäkös riemu ratkesi. Se haukkui ja säntäili ja mietin jo, että kuinkahan tässä käy jollei se totu niihin laisinkaan.

Viikon ajan ollaan lähes joka päivä käyty syömässä aitauksen reunalla. Aslakille nappuloita ja lampaille kauran jyviä. Tosin Aslak on yrittänyt itse päättää, että hänkin siirtyisi kaura-ruokintaan. Ei taida täyttää koiran ravitsemustarpeita...

Yllätyksekseni Aslak on kuitenkin alkanut tottua lampaisiin. Välillä se saattaa haukahtaa, jos lampaat eivät tule tervehtimään kun hän tahtoisi ja välillä ei meinaa oikein pöksyissään kestää, kun on turhan innoissaan lampaista, mutta muuten osaa olla nätisti.

Aslak on ottanut tavakseen ulkoilemaan lähdettäessä, sisälle mentäessä ja kotiin tultaessa mennä vilkaisemaan lampaita ja sitten heti jatkaa matkaa. Tänään se jälleen kotiin tullessa juoksi lampaille, mutta sitä ei näkynytkään takisin ja pihan perältä alkoi kuulua päättäväinen göötinhaukku. Ja ei suotta, siellä oli lampaat karkuteillä popsimassa vihreämpää ruohoa aidan väärällä puolen. Olisin kuvitellut Aslakin ja lampaiden keskinäistä kohtaamista irrallaan katastrofiksi, mutta päin vastoin. Aslak kiltisti vahtasi lampaita katsellen kun ne söivät heinää. 

Ja mikä kummallisinta, se auttoi lampaiden siirrossa takaisin aitaukseen. Mopo meinasi vähän karata välillä lapasesta siinä hommassa ja meinasi mennä vähän säntäilyksi, mutta joku ajatuksen siemen siinä kuitenkin oli, kun se pyrki pitämään lampaat läjässä ja ohjailemaan niitä oikeaan suuntaan, missä isäntä johdatti lampaita edeltä. Mielenkiintoinen tilanne, kun Aslakilla ei paimennustaipumustestin perusteella ollut paimennustaipumusta.



ps. Toinen karitsoistamme sairastaa/on loukkaantunut/jotain, toivotaan että se toipuisi, ettei lauma heti pienenisi yhdellä!

Oppia ottamassa

DSC_0833

DSC_0832

Aslakin viikonloppu kului kuvien mukaisissa tunnelmissa kotosalla, mutta allekirjoittanut oli pitkästä aikaa hieman koiramaisemmassa seurassa ottamassa oppia koulutuksessa. Olin nimittäin kuuntelemassa Pekka ja Riitta Korrin toko/pk koulutusta.

Välillä on mukavaa sukeltaa ikään kuin koirien pään sisään ja pohtia hieman syvällisemmin niiden ajatuksen juoksua ja mikä tärkeintä, koiran ja ihmisen välistä suhdetta.

Tällaiset opit koskevat aina kisaavia koirakoita ja välillä tulee hieman sellainen alemmuuden tunne, kun ei itse ihan yllä noihin periaatteisiin, mutta pointit ja ajatukset ovat kuitenkin todella hyviä. Itselleni päällimmäisenä jäi mieleen korostettu ihmisen ja koiran saumaton yhteistyö ja sosiaalisen suhteen ja palkkaamisen merkitys. Keskeisenä ajatuksena luennolla oli mm. se, että koiraa ei saisi ''kadottaa'' esimerkiksi ruualle, säännöille tai välineille, vaan tekemisessä pitäisi aina olla kyse ihmisestä ja koirasta. Esimerkiksi tottelevaisuuden tarkoituksena ei pitäisi koskaan olla se, että koira tekee töitä esimerkiksi lihapullalle, lelulle tai noutokapulalle, unohtaen todellisuudessa ihmisensä läsnäolon.

Toisaalta Aslakin kanssa on tässä menty vähän metsään. Kun sitä miellyttämisen halua ei göötiltä liiemmin löydy, on sosiaalinen palkkaaminen jäänyt aivan liian vähäiseksi. Jotenkin on vaan tullut ajatelleeksi, että ei se siitä palkkaudu, ja työntänyt koiralle lihapullia suuhun minkä on ehtinyt. Luennolla tuli esille todella hyviä ajatuksia siitä, että se sosiaalinen palkkakin usein pitää, ja sen voi, opettaa koiralle. Ja kun nyt tarkemmin mietin, niin kyllähän sitä joissain tilanteissa on tullut käytettyäkin, pitäisi vaan käyttää sata kertaa enemmän! Meillä on esimerkiksi sellainen ihan turha juttu, että Aslak läppää tassulla ''ylävitosta'', eikä se koskaan ole saanut siitä mitään muuta kuin sosiaalisen palkan ja silti se on siitä huippu juttu.

Toinen juttu oli se ainainen hallinta. Täytyy kyllä sanoa, että edelleen se on meillä hukassa. En voi satasella luottaa siihen, että Aslak pysähtyisi kuin seinään irti ollessaan tai antaisi lelun, koska itse sitä haluan jne. En tosin usko sen koskaan täysin sellaiseksi tulevankaan, enkä ole siitä liiemmin ottanut stressiä. Olen uskotellut itselleni, ettei se göötille ole ehkä niin kovin luontaistakaan, mutta voihan se olla, että olen myös itse vaan laiska.

Vielä yksi herättelevä asia oli se, että kumpi päättää mitä tehdään. Itselläni on ainakin tullut paha tapa, että en kehu Aslakkia ylitsevuotavasti treenatessa, koska pelkään sen alkavan haukkua. Koulutuksessa vahvistui tästä jo alitajunnassa itsellä ollut ajatus - Ei näin! Ihminen ei voi valita ja varoa tekemisiään vaan sen perusteella, mitä koira ajattelee tai miten se toimii. Haasteita päin vain!

Tässä hieman ajatuksia, joita heräsi. Tuli niitä kyllä lukuisia muitakin, mutta tässä päällimmäiset. Hyvin lämpimästi voin suositella jos kohdalle osuu mahdollisuus lähteä heitä kuuntelemaan!

15. kesäkuuta 2015

Vauva vieraita



Blogissakin joskus esiin tullut meillä kerran päivän hoidossa ollut gööttineitonen kävi lapsukaisensa ja ihmistensä kanssa meitä moikkaamassa, kun olivat kulmilla. Voiko olla suloisempaa, kuin tuollainen göötin alku! Salaa alkaa vähän pentukuumetta pukkaamaan. Kuvissa siis Aslak ja Aurinkolan Aamu.

(Hannalle kiitos kuvista!)