Jäljillä

Useimmiten saan Aslakista vain kahdenlaisia kuvia. Toiset ovat lähinnä abstraktia taidetta ja niistä voi kuvitella hahmottavansa göötin muotoisen eläimen jos oikein pistää mielikuvitus-solut liikkeelle, toiset ovat sitten terhakoita poseerauskuvia kun se sattumalta pysähtyy sekunnin sadasosaksi linssin taakse.

Välillä on myös näitä hetkiä, jotka näissä kuvissa esiintyy, hetkiä jolloin se oikeasti kuuntelee ja katselee suoraan silmiin. Näitä kuvia katsoessani tuli mieleeni eräs asia, joka on mielestäni yksi tällaisen koiran parhaita puolia. Koira ottaa katsekontaktia ja sillä on paljon ilmeitä. En tiedä onko tämä vain omaa kuvitelmaani, mutta en voisi kuvitella saavani samanlaista yhteyttä esimerkiksi koiraan jonka naaman löytää vain kaivamalla karvojen seasta tai joka on muuten ilmeetön. On iso rikkaus, että ilmeitä on monia ja niistä voi tulkita koiran mielenliikkeitä (vaikka harvoin niitä ymmärtääkään).



Eilen vihdoin otettiin itseämme niskasta kiinni ja suunnattiin metsään. Metsään suuntaamisessa ei sinänsä ole mitään poikkeavaa, koska siellä lenkkeilemme harvasen päivä. Nyt ei kuitenkaan suunnattu lenkille, vaan jälkeä talsimaan. Jälki ei ollut kovinkaan pitkä ja makupala oli jokaisella askeleella. Maaston sanelemana jouduin tekemään jälkeen myös mutkan, mikään kulma se ei varsinaisesti ollut. Tässä ''ongelma kohdassa'' ei ollut mitään hankaluuksia. Joissain kohdissa Aslak hieman harhaili jäljeltä, mutta palasi kyllä hyvin nopeasti takaisin. Hieman epätarkkuuttahan siinä oli, kun harhautuessa jäi pari askelta käymättä. Nameista jäi varmaan puolet harakoille, otti hyvin kyllä kyseiset jäljet muttei syönyt nameja. Kyllä se on mukavaa puuhaa, kun näkee miten koira nauttii nenän käytöstä. Täytyy vaan taas itse perehtyä asiaan paremmin, että mitä tehdään jos se alkaa enemmän tuolla tavoin harhailemaan. Seuraavalla kerralla annetaan jäljen ehkä painua hiukan pidempään.

Harrastusten täyteinen päivä

Aslakin kanssa suunnattiin hakemaan isäntä koululta heti klo 13.00 ja ajeltiin muutaman muun seurana metsän siimekseen. Tavoittena oli treenata erinäisiä metsässä treenattavia lajeja, mikä kellekkin ajankohtaista.

Aslakille teimme päivän aikana kaksi jälkeä, suhteellisen lyhyitä, suoria, luultavasti 20 metrin molemmin puolin oli jäljet pituuksiltaan. Edellisistä muutamista Aslakin ajamista jäljistä oli jo rutkasti aikaa eikä itsellä ole oikein tieto ja taito hyppysissä vielä kyseisessä lajissa, joten onneksi meillä oli pari vähän kokeneempaa opastamassa.

Ensimmäisen jäljen poljin itse, toisen Ville, molemmilla jäljillä oli jotain syötävää joka askeleella (tosin toisella jäljellä puolet herkuista oli mystisesti kadonneet siinä vartin aikana, muurahaiset tai varikset varmaankin asialla).

Aslakille valjaat ja liina niskaan ja menoksi. Ei muuten jokainen uskoisi, että jäljen alkuun asti säheltävä Aslak (myös Sähläkkinä ja Häsläkkinä tunnetaan) muuttuu rauhassa ja tarkasti nuuskuttavaksi jälkikoiraksi heti ensimmäiseltä jäljen askeleelta alkaen kun piuha siirtyy pannasta valjaisiin ja jäljen haju yltää nenään.

Ensimmäisellä jäljellä jäi muutama askel poimimatta, muuten jäljesti tarkasti. Toisella jäljellä sieltä täältä meni askeleen yli, mutta palasi tarkistamaan ja näin ollen otti joka ikisen askeleen. Vauhti oli sopiva ja nenä pysyi sammalikossa. Ensimmäisellä jäljellä kehuin vasta jäljen lopuksi, toisella kehuin välillä tarkasta työskentelystä. Itse täytyisi kiinnittää huomiota, että en kävele liian lähelle koiraa. Tällä kertaa ei siitä häiriintynyt, mutta jatkossa täytyy silti muistaa antaa parempi työskentelyrauha. Aslakin tekemistä ei luultavasti paljon tarvitse itse ruveta parantelemaan, työskentely tarkkenee kokemuksen myötä lisää. Nyt mennään sitten jonkin aikaa suht tiheillä nameilla askeleilla, jonka jälkeen ruvetaan sitten harjoittelemaan tulevaisuudessa myös kulmia. Koira nauttii (ja väsyy).

Suoriltatein metsästä muiden jälkien ja haun seurailun jälkeen täytyikin jo kiitää näyttelytreeneihin. Aslak harjoitteli ensin oleskelemalla isännän kanssa kentän laidalla kun itse huitelin muualla (sehän on oikea opin paikka kun itse olen muiden koirien kanssa kauempana). Tämän jälkeen käytiin hieman harjoittelemassa taas menoa näyttelyhihnassa ja pöydällä seisoskelua, mistä taas kentän laidalle hetkeksi huilimaan. Tämän jälkeen tehtiin vielä tätä meidän hallinta harjoittelua, elikkä Aslakin laitoin liinaan ja mentiin kentän toiseen päähän, annoin juoksennella ja vähän väliä kutsuin luokse. Aluksi parilla ensimmäisellä kerralla haju pusikossa meinasi viedä voiton, joten jouduin liinalla vähän muistuttelemaan mitä se ''tänne'' tarkoittikaan, tämän jälkeen tuli hienosti heti pyydettäessä, jopa niin että lähti toisia koiria kohti katselemaan ja sieltäkin heti kääntyi pyydettäessä ympäri ja tuli luo.

Myös eilen käytiin tekemässä yksin treenikentällä tällainen hallinta harjoitus jonka lisäksi otin lopuksi 1 min paikkamakuun, hyvin kesti minuutin ilman välipalkkausta. :)

Ps. Näin jälkikäteen sain viikonlopun koulutuksesta kuviakin http://slakki.blogspot.fi/2013/08/koulutuksessa.html

Metsäpäivä

Valjaiden laittoa

Jäljen aloitus

Tositoimia

Tänään ohjelmassamme metsäpäivä, joka tosin Aslakin osalta oli lähinnä peltopäivä. Olimme siis tutustumassa haku ja jälki hommiin ja Aslakin kanssa kokeiltiin ensimmäistä kertaa peltojälkeä. Ensin meni vähän sählätessä, kun isäntä yritti viedä yksin hommiin, niin eihän Aslak voinut ilman minua lähteä työskentelemään. Sen jälkeen alku pätkä meni höseltäessä, kun valjaatkin kutitti ja oli hätä ja vaikka mitä, mutta kun Aslak hoksasi mistä on kyse, niin hyvin seurasi jälkeä ja poimi herkkuja. Ja vaikka jäljelle mentiin suoraan autolta, niin pelkän jäljen jälkeen Aslak oli ihan väsynyt, hyvin purkaa energiaa tuo nenän käyttö. Tätä lisää siis. :-)

Ajattelin, että koko homma ei tule onnistumaan valjaissa, kun Aslakhan niitä tunnetusti inhoaa yli kaiken, mutta eipä ne paljon häirinneet jäljestäessä.