Päivän kauempana lapsuutta, päivän matkan kauempana kotoa

Aslak karisteli miesten kanssa kaupungin pölyt tassuistaan ja suuntasi mökkeilemään ja kalastamaan vuorokaudeksi. Varoittelin hieman, että en todellakaan tiedä osaako tämä kaupunkilainen rauhoittua nukkumaan metsän keskellä vieraassa paikassa, saati sitten käyttäytä veneessä. Mutta mitä vielä, siellä se oli matkustanut veneessä uteliaan tyytyväisenä aivan rauhassa, juoksennellut pitkin pihaa, lepäillyt tuvassa miesten saunoessa ja kiivennyt yöpuulle ihmisten viereen nukkuen koko yön kuin tukki. Edes veneillessä päälle laitettu välttämätön paha, pelastusliivit, eivät olleet Aslakkia vaivanneet, vaikka yleensähän se ei siedä edes valjaita saati jotain vaatteita.

Eilen kotiin palasi väsynyt, jatkuvasti nälkäinen ja iloinen pikkukalastaja. Meidän pikku näyttelypuudeli toi tuliasena muun muassa teräketjuöljyyn sotkeutuneen turkkinsa, kylpyhetki siis tiedossa.

Lämmikettä

Aslak ei ehkä niinkään ilahtunut tästä löydöstä, itse olin postilaatikkoon saapuneesta paketista huomattavasti iloisempi. Olin jo pidempään ajatellut, että pitää hankkia jokin mantteli treenien odottelu ajaksi ja muutenkin jos joutuu autossa värjöttelemään enemmän, pysyy lihaksetkin paremmassa kunnossa.

Pomppa oli haaveena, mutta kun käytettynä löytyi musta Hurtan mantteli, niin se sai kelvata, säästyipähän varmaan yksi 50 euroa. Koko on 40 (selän mitta), pari lisä senttiä ei haittaisi, mutta kyllä tuokin juuri ja juuri ylettyy tarpeeksi pitkälle. Ja on kyllä laadukkaan oloinen ja istuu hyvin. 

Ulos päästyään Aslak kiersi puun ja jäi koivun taakse istumaan, varmaan ajatteli, ettei naapurin koirat vaan näe.

Siipien katkontaa ja muuta puuhaa

Pieni yhteenveto taas viimeisimmästä toko treenistä:

• Alussa Aslak oli ihan lentoon lähdössä ja ajattelin, että näinköhän on paikkamakuutakaan turha käydä harjoittelemaan, kun se vaan piippasi ja oli muutenkin todella levoton. Sain sen jotenkuten rauhoittumaan ja otettiin paikkamakuu toisen koiran kanssa. Aika: n. 2 min, matka: n. 10 m. Rauhallisesti kesti, haukotteleminen toimii hyvänä rauhoitus signaalina.
• Seisomisen vahvistelua ihan vain itsekin pysähtyen.
• Luoksetulo, tutusta liikkurista ja siihen kohdistuvista rakkauden osoitusten tarpeista huolimatta nappi suoritus.
• Liikkeestä maahanmeno. Hyvä, tosin lopun perusasennon ennakoi hiukan ennen kun tuli liikkurilta ''käsky''. Käskin uudestaan maihin, käännähdin pienen matkan ja otettiin loppu siis uusiksi, sitten ei ennakoinut eikä noussut liikkurin käskystä (odotan treeneissä aina hetken ennen kuin itse sanon).
• Hyppy taas pienen tauon jälkeen, hyvin teki, lopussa menin luo ja syötin heti kädestä jotta pysyi seisomassa ja heti vapautus, ei perusasentoa.
• Hieman seuruutusta, ei valitettavaa. 
• Kokonaisuudessaan yritin alun levottomuuden jälkeen keskittyä rauhoittumiseen. Liikkeitten tekemistä aloitettaessa otin autosta ulos ja heti pienen pätkän seuraamista, jotta tein heti selväksi ettei tultu riekkumaan. Tottistelun lopuksi pyrin vain rauhoittelemaan silittelyllä ja nameilla, ettei ihan jäisi lento asentoon. Kaikille koirille on mielestäni tärkeää opettaa myös sitä rauhoittumista, eritoten tuollaiselle joka kuvittelee olevansa vähintään lentäjän poika.

Muuten meille ei kuulu juurikaan mitään uutta. Agility on jäänyt tällä hetkellä kokonaan, tehdään sitä sitten taas omaksi iloksi kun aikaa ja innostusta siihen riittää. Tokoon lähinnä ollaan keskitytty, myös jälkeä olisi mukava vielä yrittää treenailla hiukan ennen talven tuloa. Ollaan myös nautittu ilmojen viilenemisestä ja sen mukanaan tuomista viileämmistä ulkoiluista, lenkkejä tehdään nyt varmasti taas hiukan enemmän.

Tässä vielä loppuun kuva, jolla Aslak tahtoo näyttää kaikille lukijoille kuinka häntä on kidutettu. Kurja ihminen meni ja puki koira raukalle heijastinliivin iltalenkille! Ulko ovesta sisään raahauduttuaan (lenkillä ensin lehtikasoissa möyrittyään ja jatkuvasti ravisteltuaan) se ryömi tuohon, juuri ja juuri pois ulko-oven välistä, ja valitti. Liivin riisumisen jälkeen se lösähti takaisin sijoilleen, huokaisi ja katsoi minua merkitsevästi kulmien alta, ''Olen syvästi loukkaantunut tekemästäsi vääryydestä''.

Pukimet

Syksyn tullen lenkkeillessä on hyvä muistaa käyttää jotain mahdollisimman näkyvää. Jo ennen oman koiran tuloa vannoin heijastinliivien nimeen, sillä autoillessa ne erottuivat koirien päällä niin mukavasti omaan silmään. Aslakilla on kaapissa jo pidemmän aikaa odotellut Hurtan heijastinliivi, joka taitaa istua päälle oikein hyvin. Liivin lisäksi hihnassa roikkuu vielä Marimekon Bo Boo -heijastin. Pitäisi varmaankin etsiä jotain hihnan toiseenkin päähän... heijastinliivejä ei taida kaapista löytyä, mutta jos edes muita heijastimia.

Nähtäväksi jää kuinka sopuisasti Aslak suostuu liiviä pitämään. Ilme ei ole ollut erityisen ilahtunut, mutta liiviä on testailtu pariin otteeseen ihan muiden mieliksi. Pienempänä Aslakilla oli tapana mennä kyhjöttämään seinän viereen jos sitä jollakin vaatteella kiusattiin. Kuvassa Aslakilla on kasvattajan tekemä villapaita jota pidettiin talvipakkasilla karvattoman vatsan suojana Aslakin ollessa tuollainen maitopurkin kokoinen.