Oppia ottamassa

Aslakin viikonloppu kului kuvien mukaisissa tunnelmissa kotosalla, mutta allekirjoittanut oli pitkästä aikaa hieman koiramaisemmassa seurassa ottamassa oppia koulutuksessa. Olin nimittäin kuuntelemassa Pekka ja Riitta Korrin toko/pk koulutusta.

Välillä on mukavaa sukeltaa ikään kuin koirien pään sisään ja pohtia hieman syvällisemmin niiden ajatuksen juoksua ja mikä tärkeintä, koiran ja ihmisen välistä suhdetta.

Tällaiset opit koskevat aina kisaavia koirakoita ja välillä tulee hieman sellainen alemmuuden tunne, kun ei itse ihan yllä noihin periaatteisiin, mutta pointit ja ajatukset ovat kuitenkin todella hyviä. Itselleni päällimmäisenä jäi mieleen korostettu ihmisen ja koiran saumaton yhteistyö ja sosiaalisen suhteen ja palkkaamisen merkitys. Keskeisenä ajatuksena luennolla oli mm. se, että koiraa ei saisi ''kadottaa'' esimerkiksi ruualle, säännöille tai välineille, vaan tekemisessä pitäisi aina olla kyse ihmisestä ja koirasta. Esimerkiksi tottelevaisuuden tarkoituksena ei pitäisi koskaan olla se, että koira tekee töitä esimerkiksi lihapullalle, lelulle tai noutokapulalle, unohtaen todellisuudessa ihmisensä läsnäolon.

Toisaalta Aslakin kanssa on tässä menty vähän metsään. Kun sitä miellyttämisen halua ei göötiltä liiemmin löydy, on sosiaalinen palkkaaminen jäänyt aivan liian vähäiseksi. Jotenkin on vaan tullut ajatelleeksi, että ei se siitä palkkaudu, ja työntänyt koiralle lihapullia suuhun minkä on ehtinyt. Luennolla tuli esille todella hyviä ajatuksia siitä, että se sosiaalinen palkkakin usein pitää, ja sen voi, opettaa koiralle. Ja kun nyt tarkemmin mietin, niin kyllähän sitä joissain tilanteissa on tullut käytettyäkin, pitäisi vaan käyttää sata kertaa enemmän! Meillä on esimerkiksi sellainen ihan turha juttu, että Aslak läppää tassulla ''ylävitosta'', eikä se koskaan ole saanut siitä mitään muuta kuin sosiaalisen palkan ja silti se on siitä huippu juttu.

Toinen juttu oli se ainainen hallinta. Täytyy kyllä sanoa, että edelleen se on meillä hukassa. En voi satasella luottaa siihen, että Aslak pysähtyisi kuin seinään irti ollessaan tai antaisi lelun, koska itse sitä haluan jne. En tosin usko sen koskaan täysin sellaiseksi tulevankaan, enkä ole siitä liiemmin ottanut stressiä. Olen uskotellut itselleni, ettei se göötille ole ehkä niin kovin luontaistakaan, mutta voihan se olla, että olen myös itse vaan laiska.

Vielä yksi herättelevä asia oli se, että kumpi päättää mitä tehdään. Itselläni on ainakin tullut paha tapa, että en kehu Aslakkia ylitsevuotavasti treenatessa, koska pelkään sen alkavan haukkua. Koulutuksessa vahvistui tästä jo alitajunnassa itsellä ollut ajatus - Ei näin! Ihminen ei voi valita ja varoa tekemisiään vaan sen perusteella, mitä koira ajattelee tai miten se toimii. Haasteita päin vain!

Tässä hieman ajatuksia, joita heräsi. Tuli niitä kyllä lukuisia muitakin, mutta tässä päällimmäiset. Hyvin lämpimästi voin suositella jos kohdalle osuu mahdollisuus lähteä heitä kuuntelemaan!

Tokokoulutus

Aslakin kanssa käytiin Oili Huotarin tokokoulutuksessa. Keskityttiin Aslakin kanssa pääasiassa itse keskittymiseen, eli tehtiin häiriö-/keskittymisharjoituksia.

Aloitettiin pienellä kävelylenkillä ja sitten sillä haastavalla osuudella, eli odottelulla. Ihan kivasti se malttoi sitten odotella loppujen lopuksi. Toinen koirakin kävi siinä vähän rähjäämässä ympärillä, mutta ei sekään kauheasti haitannut. Vähän piti haukahdella.

Ensin tehtiin harjoite, jossa Aslak oli rennommalla maassaolo käskyllä paikoillaan eikä saanut siitä lähteä huitelemaan, eli ''pakotettiin'' se rauhoittumaan.

Toinen harjoite oli sellainen, jossa sen tuli kestää siinä häiriöstä huolimatta. Vaikka kouluttaja olisi sitä houkutellut, niin mihinkään ei saanut nousta eikä lähteä, ennen kuin lupa tuli minulta. Hetken aikaa meni, ennen kuin Aslak hoksasi, että ei todella voi nousta muuten kuin miun käskystä. Pari hienoakin toistoa saatiin, joten alkoi se lopulta päästä hommasta jyvälle.

Sitten tehtiin harjoite, jossa Aslak oli paikoillaan ja laitoin makupalan sen tassujen eteen eikä se saanut ottaa sitä, vaikka kuka muu sanoisi mitä. Hetken se aina katsoi minuun, mutta sitten makupalan houkutus yhdistettynä kouluttajan häiriöön vei huomion ja lihapullanpala meni parempiin suihin. Tässäkin kuitenkin saatiin myös pari onnistumista.

Kolmas harjoite liittyi perusasennossa keskittymiseen. Otin Aslakin sivulle ja vaikka kouluttaja olisi tullut sille lirkuttelemaan viereen tai kävellyt siinä makupalojen kanssa, niin huomio oli pidettävä minussa ja katsekontakti yllä. Tässäkin sitkeästi ensin yritti kääntyä kouluttajan puoleen, mutta saatiin myös onnistumisia.

Varsinaisena tokoliikkeenä tehtiin hieman seuruuta. Siihen ainoana pienenä korjauksena oli puhe siitä, että täytyy kiinnittää huomiota ohjaajan suoruuteen (katse eteenpäin jne.) ja vauhti saisi olla reippaampi itsellä. Oikein hyvää seuruuta oli koiran osalta, niin allekirjoittaneesta kuin kouluttajankin mielestä.

Lopuksi vapautin Aslakin ja se siinä juoksenteli ja tietenkin lähti säntäämään vähän matkan päässä olevan toisen koirakon luo. Olisi taas pitänyt muistaa, että Aslakilla on tapana lähteä säntäämään jos se saa tuollaisen mitään tekemättömyys hetken vapaana. Takaisin karjaisu kaikui ihan kuuroille korville, piti ensin yrittää käydä härkkimässä tuttavuutta toisen koiran kanssa. Vasta kun toisen koiran luo ei päässyt syttyi göötinpojalla lamppu, että jaaaa, mua vissiin huudetaan ja sitten tuli takaisin. Tähän saatiin palautetta, että a) se ei missään nimessä enää tuon ikäisenä saisi tehdä tuollaista (mikä sinänsä on itsestäänselvää, tietenkään ei saisi) ja b) kun se tuli takaisin, en olisi saanut kehua sitä, vaan sille olisi pitänyt motkottaa siitä että se lähti. Vasta jälkeenpäin tajusin, että en sitten kuitenkaan oikein tajunnut kysyä mitään työkaluja tähän, että kuinka tuota nyt sitten voidaan harjoitella.

Mutta varmaan ylipäätänsä keskittymisharjoitukset ovat siihen avuksi, sitten voitaisiin taas tehdä hieman liinatreeniä ja sitten vielä se, että pitäisi itse muistaa etten jätä sitä tekemättä mitään. Tavoitteena on myös hieman nostaa omaa ja palkkojen arvoa koiran silmissä, eli muistutellaan omaa olemassaoloa ja sitä, että kaikki hyvä tulee vaan ohjaajan kautta niin arjessa kuin koulutuskentälläkin.

Ihan hyvää pointtia tuli myös ylipäätään koirien nykyisestä käytöstä, että gööttikin on kuitenkin ollut kova työläinen ennen, kuten moni koira, ja silti niiltä vaaditaan ihan olemattoman vähän tänäpäivänä. On ne sen kovankin työn kestänyt, niin voi niiltä vähän vaatia nykyisinkin.

Harvinainen tapahtuma siinä mielessä, että samalla pääsi katsomaan gööttien tekemistä. Aslakin sukua oli paikalla kolmessa polvessa, kun sekä Aslakin emä että emän emä olivat treenaamassa agilityä. Sen lisäksi oli yksi suvun ulkopuolinen aikuinen ja nähtiinpä me aivan valloittavan ihana n. 8 viikkoinen gööttikakarakin. Voihan pentukuume!

Salme Mujusen tokokoulutus 2

Viikonloppu meni taas tyypillisesti koirien parissa. Seurallamme oli taas yksi kesän treenien kohokohdista, kun Salme Mujunen oli meitä jälleen opastamassa. Viime kesänähän olimme hänen opissaan Aslakin kanssa ensimmäisen kerran.

Aslakin kanssa oltiin henkilökohtaisessa opetuksessa lauantaina tunnin verran ja tänään olin kymmenestä viiteen kuuntelemassa ja imemässä oppia. Tässä tiivistettynä meidän treeniä:

Aloitettiin juttelemalla ja kertoilemalla hieman kuulumisia, miten on sujunut ja edistynyt meidän yhteiselämä. Aslak sai hetken rauhoittua ihan vaan istuskelemalla.

Ensimmäinen harjoitus liittyi paikkamakuuseen. Mainitsin meidän ongelmakohtana olevan enimmäkseen paikkamakuussa tulevan matkan. Aikaahan Aslakille on tosiaan saatu jo se pari minuuttia kasattua, mutta matkan pidetessä tuntuu liike hajoavan. Salme neuvoi meitä harjoittelemaan ihan erillisena juttunaan matkan ottamista. Laitoin Aslakin maahan ja lähdin ottamaan matkaa haitarina. Aloitin kävelemällä n. 4 metriin, palasin ja annoin palkan, lähdin taas ja etenin aina metrin tai pari enemmän ja heti palasin takaisin. Ideana olisi saada otettua vaikka jopa 40 metriä etäisyyttä niin, että koiralle vaan saadaan tehtyä selväksi, että vaikka lähtisi kuinka kauaksi niin aina tullaan takaisin.

Seuraavaksi katsottiin hieman noutoa. Varsinaisestihan se ei ole meille vielä ajankohtainen liike, mutta koska olen ajatellut sen opettamisen ottavan Aslakin kohdalla aikaa (kantaminen ei ole sille kovinkaan luontaista), niin ajattelin että voisimme pohtia sitä yhdessä. Ensin katsottiin hieman käsien laittoa kuonon ylä ja alapuolelle, jonka tarkoituksena on siis saada taattua koiralle vakaa ja rauhallinen pito. Sitten kaivettiin kuitenkin kapula esiin ja lähdettiin tekemään pitoharjoituksia. Tehtiin vain sekunnin pitoja, jotka sujui mukavasti. Sitten siirryttiin niin, että sama sekunnin pito perusasennossa, edelleen onnistunut. Sitten pyrittiin siihen, että otetaan yksi seuruu askel kapulaa kantaen. Tämä olikin jo haastavampi, mutta alkuun päästiin siinäkin. Aslakilla tahtoi vähän tässä mopo karata käsistä, kun lähdettiin liikkeelle, yritti Aslak pistää leikiksi ja lähteä leikkimään kapulalla. Jatkamme siis pitoharjoituksia ja pyritään pieniin seuruisiin kapula suussa.

Katsastettiin seuraaminen, siinä ei ollut juuri parantamista, kisavalmista kamaa kuulemma.

Luoksetulo, muuten oikein hyvä, mutta sivulle istuminen saisi olla vielä ripeämpi (tulee suoraan sivulle). Tätä hiotaan ihan vain sivulle tulo harjoitusten merkeissä, eli makupalalla kiepsauttelua perusasentoon.

Liikkeestä maahanmenossa ei korjattavaa.

Liikkeestä seisominen: Aslak istui ensimmäisellä yrittämällä, toisella seisoi, mutta ennakoi lopussa perusasennon. Tätä lähdettiin työstämään niin, että itse menen peruuttaen ja koira tulee etupuolella ja siitä otetaan seisomisia, palkkaus selän taa, jotta saadaan sana ehdottoman varmaksi. Lopun perusasennon ennakoimattomuutta harjoitetaan niin, että Aslak seisoo ja itse olen sen etupuolella, otan vaikka yhden askeleen kohti sen kylkeä ja takaisin eteen ja palkka. Ideana se, että saan haitarimaisesti liikkua sen sivulla ja edessä niin, että seisomisessa on kestoa.

Hyppy: muuten ei korjattavaa, mutta lopun perusasennon ennakointi näkyy myös tässä.

Puhuttiin Aslakin palkkaamisesta, kun itse olen puntaroinut sitä ikuista kysymystä, palkatakko lelulla vai eikö palkata. Salme yhtyi mielipiteeseeni siitä, että en palkkaa tokossa lelulla, koska Aslak nousee siitä liikaa. Leikkiä saa ja pitää suhteen parantamiseksi ja ylläpitämiseksi, mutta se ei ole treenikentällä tarpeen vilkkaalle koiralle.

Liikkeitten välejä pohdittiin, koska vaikka treenissäkin Aslak teki todella hyvin, niin vapautettuna ''harmaalla alueella'' se tahtoo lähteä huitelemaan. Nätisti tuli kyllä takaisin kun pyysin, mutta kokeessahan se ei voi lähteä haahuilemaan. Tästä syystä tavoitteena on, että alo-liikkeet ovat yksi suuri kokonaisuus, en varsinaisesti vapauta väleissä. Tätä lähdetään harjoittelemalla ketjuttamalla kaksi liikettä putkeen, mieluiten lopusta alkuun päin (esim. hyppy-seisominen-palkka). Mietin itse sitä kahdenkin liikkeen ketjuttamista jännityksellä, että näinköhän Aslakkia kiinnostaa jos sitä palkkaa ei heti tule. Aslak kuitenkin kuulemma selkeästi nauttii tekemisestä, joten jo itse tekeminen on sen verran palkitsevaa, että pienen ketjuttamisen se kestää.

Kokonaisuudessaan saatiin oikein positiivista palautetta siitä, että Aslak tekee ilolla minulle ja minun kanssa ja yhteistyö on parantunut huomattavasti. Aslak kesti kivasti irti kuulolla, meidän jutellessa istuskeli, makoili ja nuuski, oli hiljaa lähes koko tunnin treenin.

(Nitalle iso kiitos kuvista!)

Sitä sun tätä

Ollaan touhuttu viime aikoina kaikenlaista, mutta ei kuitenkaan mitään niin erityistä, että olisi tullut kirjoiteltua kuulumisia tänne. 

Allekirjoittanut kävi muun muassa taannoin opiskelemassa koiran kotihierontaa. Mielenkiintoista oppia koiran lihaksistosta mahdollisimman paljon ja kurssi olikin oikein hyvä ja hyödyllinen, kun pääsi oikeasti näkemään otteita ja tekniikoita. Suuremmat hieronnat jäävät toki edelleen ammattilaisille, mutta on varmasti oikein hyödyllistä osata itse hieman tunnustella koiraa ja miksei tehdä välillä hieronta itse nenästä hännänpäähän asti nyt, kun tietää hieman miten mistäkin voi/uskaltaa painella.

Viimeksi epäonnistuneen paikkamakuun jälkeen pidetty tauko päätettiin tänään ottamalla ihan lyhyt makuu lyhyestä matkasta. Ei ongelmaa tällä kertaa. Nyt taas pieni tauko ja sitten jo taas aikaa ja matkaa. Tokoa ollaan jonkin verran itsekseen treenailtu, mutta ei mitään kummoista. En oikeastaan kauheasti viitsi alokasluokan liikkeitä jauhaa, ettei Aslak pääse kyllästymään niihin.

Eilen aloitettiin vapun rentoutuminen göötti elokuvan parissa. Dvd:llä oli minusta ihanan realistinen kuva göötistä, haastatteluistakin tuli ilmi kuinka mahtava onkaan tuo iso koira pienessä paketissa, mutta ei kuitenkaan ylistetty liian ruusuisia kuvitelmia noiden itsepäisten ystäviemme luonteesta. :) Tänään jatkoimme kunnon ulkoilulla (eikä edes kastuttu vaikka pitkin päivää vettä on tullutkin ihan riittävästi!). Huomenna suunnataan sitten varsinaisen vapun pariin Sulkavalle.

Ps. Aiemmin kerroin täällä aktivointilelusta, mikä oli varsin epäkelpo esitys kaikessa lyhykäisyydessään. Aivan ohimennen Mustissa ja Mirrissä tehty ''reklamaatio'' asiasta aiheutti tarinalle kuitenkin mukavan lopun, kun saimme lahjakortin korvaukseksi.

Handlerkurssilla

Eilen meillä, Savonlinnan Kennelkerholla, oli ohjelmassa Juha Kareksen handlerkurssi. Päivä koostui kahdesta käytännönharjoitus -tuokiosta sekä luennosta. Ja voin kyllä lämpimästi suositella jos tarjoutuu mahdollisuus hänen kursseilleen, päivä oli oikein mukava ja antoisa! 

Luento oli hauska ja mielenkiintoinen ja Aslakinkin kanssa saatiin käytännön harjoituksissa hyviä vinkkejä näyttelykehässä esiintymiseen. Katsottiin esimerkiksi kuinka Aslakin pää ja ryhti täytyy saada pöydällä asettumaan, jotta sen kaunis profiili tulee esille. Sen lisäksi katsottiin seisottamista maassa ja sain esimerkiksi neuvoja siihen kuinka hihnaa pidellä ryhdin parantamiseksi (korvien takana) ja missä makupalaa kannattaa pitää jotta pään asento on oikeanlainen ja tuli kyllä sellainen ''höh, miksi en oo aiemmin tajunnut'' -tunne. Kun makupalaa pidetään ylhäällä, kuten pikkukoirien kanssa varmasti monella on tapana tehdä, kun ei viitsisi itse kumarrella eikä kyykistellä, niin niska on ihan hassussa asennossa ja pää ylöspäin. Itse on aiemmin tullut ajateltua, että eikai sillä nyt niin suurta merkitystä ole, mutta nyt kun asiaa tarkastelin niin kyllä sillä vain on suuri ero katsooko koira niska notkollaan yläviistoon vai ryhdikkäästi suoraan eteenpäin.

Seisottamisen lisäksi katsottiin myös hyvää vauhtia liikkeessä. Aslakin kanssa voisi esimerkiksi edestakaisin liikkeissä etuliikkeitä katsottaessa mennä vähän hitaammin ja ympyrää mennessä vauhti saa olla kovempi kuin mitä olen aiemmin ajatellut. Jos itse menee kävellen, niin saa harppoa aika lujaa. Kunnon juoksu taas on jo liian nopeaa, joten pitäisi saada vauhti jostain siltä väliltä.

Aslakilla oli aluksi vauhtia vähän turhan paljon ja se ei millään olisi malttanut istuskella liikuntasalissa odottelemassa omaa vuoroa, ja kun isäntä lähti muualle niin piti sitäkin sitten vahdata että minne se katosi. Sitten kun se siinä pyöri ja hyöri koko alun, niin sitten sillä oli jo niin kauhean kuuma, ettei keskittymisestä tullut enää oman vuoron koitettua mitään. Sen lisäksi siellä oli jokin valloittavan ihana haju, minkä tiesi heti kun ei namit maistuneet ja vinkui vaan kun olisi pitänyt keskittyä. Loppua kohden ensimmäisessä harjoituksessa saatiin kuitenkin homma sujumaan ja Aslak osasi odotellakin nätisti. Kokonaisuudessaan se oli koko päivän todella hiljaa, mikä oli hieno juttu. Toinen harjoituskierros menikin sitten jo ihan eri meiningissä, kun oli saanut autossa levätä välissä. Esiintyminen sujui ryhdikkäästi, keskittymiskyky oli taas tallella ja odottelu meni täydessä rauhallisuudessa.

Iso kiitos vielä tätäkin kautta meidän talkooporukalle, tilojen omistajalle sekä kouluttajalle!

Möllitokoa ja opiskelua

11.9. MÖLLITOKO: käytiin jälleen möllitokoilemassa. Liikkeiksi valitsimme jälleen samat kuin viime kerralla möllitokossa käydessämme eli: mölli luokka, luoksepäästävyys, 1 min paikkamakuu, hihnassa seuraaminen, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja estehyppy.

Luoksepäästävyydessä hieman tahtoi mennä ''tuomaria'' vastaan, se kun oli sellainen ''tältä on saanu ennenkin rapsutuksia'', eli ei ollut ihan täysin vieras ihminen. Siinä sitten muiden kanssa myöhemmin jutustellessa sainkin kuulla, että ei se pieni vastaan meno haittaa, mie kun oon luullut että pitää istua kuin tatti.

Paikkamakuussa otin aika lyhyen etäisyyden, sillä selkeästi miun etäisyys on niitä haastavia juttuja ja nyt kun olin jännittynyt ja oli paljon häiriötä, niin aika lyhellä matkalla. Hyvin meni, yhdessä kohtaa kuulin pienen ''piip'' -äänen ja oli hiukka levoton, mutta rauhottui heti. (Viimeksi treeneissähän keksi uuden ei niin hauskan jutun ja haukkui maatessaan, kun oli niin lentoon lähdössä mutta tiesi ettei saa lähteä).

Hihnassa seuraaminen vähän meni alusta plörinäksi, kun kontakti tippui ja siinä vähän haisteli ja haahuili, sitten ensimmäisen käännöksen jälkeen sain taas homman kohdilleen ja nättiä seuraamista (ainenkin omasta kulmasta katsottuna) siitä eteenpäin. Nyt vaan edelleen seuraamista tiheällä palkalla, jotta saataisiin se kontakti vieläkin pysyvämmäksi.

Sitten liikkeestä maahanmeno, ei huomautettavaa, hyvää työtä.

Luoksetulo. Tällä kertaa se meidän toinen varma liike, matkan päähän päästyäni ja liikkurin pyynnöstä pysähdyttyäni ja käännyttyäni ehkä vilkaisin Aslakkia ja ennenkuin liikkuri ehti sanoa ''käsky'' niin Aslak jo viiletti tulemaan. Tästähän olisi jotain pisteitä herunut, mutta suosiolla en etes suorittanut tältä erää liikettä loppuun asti, vaan otin koko homman alusta, nolla ei haitannut kun sain tehdä onnistuneen suorituksen, että ei vaan jää päälle varastelu. Tässä pitää nyt varmaan tehdä silloin tällöin pelkkiä odotus harjoituksia, jätän istumaan ja käyn kääntymässä ja palaan takaisin palkkaamaan.

Estehyppy oikein hieno, tosin edelleen tuppaa aavistuksen ennakoimaan liikkurin ''käsky'' komennosta lopun perusasentoon, joten niitä vaan rutkasti treeneissä, että en pyydäkkään perusasentoa heti tai että liikkuri sanoo useamman kerran ennen kuin pyydän. 

Kokonaisuudessaan jäi hyvä mieli, tapahtuma järjestelyt sujuivat joissa auttelin ja omaan suoritukseen olin oikein tyytyväinen. Aslak pysytteli liikkeitten välissäkin kuulolla ja teki paikkamakuunkin niin mallikkaasti, vaikka sitä ennen ehdin sen vain pissittää ja pikku hetken rauhoitella JA kenttä oli se jossa ollaan tämä kesä treenattu agia. Autosta ottaessa oli kyllä aivan siivilleen lähdössä, mutta ei sitten juuri haukkuntkaan vaan käyttäytyi mallikkaasti.

Pisteet: luoksepäästävyys: 10, paikkamakuu 10, seuraaminen 8, liikkeestä maahanmeno 10, luoksetulo 0, estehyppy 10, kokonaisvaikutus 9,5. Sijoitus oli 4./5.

15.9. LENA DANKER: Ohjelmassa oli Lena Dankerin näyttely/anatomia koulutusta. Suunnattiin puoli kahdeksitoista paikalle, käytiin hiukan kävelemässä enimpiä energioita pois. Aslakilla sitä tosiaan ensin riitti Onni -mittelin vierellä kävellessä, mutta sitten loppua kohti muistui mieleen jo kaunis hihnakävelykin. Autossa olivat vierekkäisissä häkeissä ja koko monen tunnin luennon ajan oli auton peräluukku auki, eikä Aslak etes kiljunut! Askel parempaan siinäkin, yleensä huutaa kuin palosireeni jos takaluukku on auki.

Ensin tosiaan koulutuksessa oli useamman tunnin antoisa luento. Hurjan paljon opin uutta koiran rakenteesta, osaa näyttelyarvostelujakin lukea ihan eritavalla. Luento meni mukavalla hengellä ja oli mielenkiintoinen, Parikkalan koiraharrastijille toki myös kiitosta hyvistä järjestelyistä muun muassa tarjoilun suhteen! Luennon jälkeen oli vuorossa käytännön harjoittelua, jossa tutkiskeltiin koirien rakennetta konkreettisesti.

18.9. EROSSA OLO JA TOKO: olimme molemmat koko päivän pois ja äitini oli Aslakin seurana täällä meillä. Ei ollut meidän perään kaipaillut, joten pientä edistystä meihin suuntautuvan riippuvuuden pois kitkemisessä. Myös portti on otettu kotona käyttöön ja Aslak on muun muassa ollut öitä portin eri puolella ilman ongelmia.

Illalla ehdittiin vielä kuitenkin arkitottis ja toko treeneihin. Arkitottiksissa harjoiteltiin taas vaan yleisesti ottaen rauhoittumista ja toisten ohittelua hihnassa nätisti kulkien. Tokossa otettiin vähän seuraamista, sen verran tahtoo vietti nousta, että rupeaa edistämään kun meinaa lentoon lähteä. Tähän pitää kiinnittää nyt huomiota, ottaa vaikka kokonaan homma seis jos viilettää edellä, jotta ymmärtää ettei homma jatku ennen kun tekee nätisti oikealla kohdalla. Hyvin seurasi irti ilman houkuttimia, palkka tuli sitten aina vasta taskusta. 

Lopuksi otettiin vielä kahden koirakon voimin paikkamakuu. Kenttä oli suht rauhallinen, joten kahdella minuutilla mentiin ja hieman taas otin enempi etäisyyttä. Hieman reilu 2 min oli siis aika ja hyvin kesti. Luultavasti luki hiukan minuakin, kun olin itse todella rennolla asenteella.

Koulutuksessa

Harjoituksena vauhkoontumisen välttäminen toisten ihmisten juostessa

''Makkaraa tarjottimella, miksen saa?!''

Seuraamista

Odottelua

(Ensimmäinen kuva kaivettu omasta kamerasta, lopuista kiitos Nita Muhonen)

Tänään klo 9.30 menimme koulutus kentälle valmistautumaan ja klo 10.00 starttasi käyntiin Salme Mujusen toko koulutus, jossa olimme ensimmäisenä koirakkona. Ideana oli treenata yksi koirakko kerrallaan ja jokaiselle oli varattu noin tunti aikaa.

Aloitimme treenaamisen ''lukemalla paikallisuutiset'' eli annoimme Aslakin haistella ympäriinsä, jotta se pystyisi tämän jälkeen keskittymään paremmin.

Alkukatsauksen jälkeen lähdimme pureutumaan itse aiheeseen, eli tokoon. Otimme seuraamista jolloin kouluttaja katsoi kyseisen puolen tilanteen. Aslak seurasi oikein mallikkaasti ilman mitään ruoka-apuja ja saatiinkiin kyseisestä liikkeestä oikein positiivista palautetta.

Myöhemmällä seuruutuksen pätkällä Aslak seurasi oikein kauniisti, kunnes tuli jokin aivan odottamaton ''naps'' ja se lähti juoksemaan täysin eri suuntaan, ihan kaiketi vain juoksemisen riemusta, jonka jälkeen muutaman käskyn saatuaan palasi seuruutukseen. Kouluttajakin sanoi, ettei ole koskaan nähnyt koiran lähtevän noin varoittamatta juoksemaan rundia kesken tekemisen. Tässä heti pääsimme pureutumaan ensimmäiseen probleemaan.

Yleisterminä ongelmamme on siis hallittavuus. Aslak ei kokenut tehneensä mitään väärää, vaan otti oikeudekseen huidella missä sattuu, eikä torujenkaan kohdalla oikeastaan kokenut tehneensä väärin. Tästä siis heti ensimmäien toimenpide, eli Aslak laitettiin liinaan ja kotiläksynä on harjoitella ulkoilua liinassa jolloin tehdään n. 20 toistoa siten, että tulee ''pakkoluoksetulo'' eli jos ei käskyllä niin sitten liinan avulla. Ei treenejä tai muita nyt hetkeen irti, jotta ei pääse tekemään karkailua.

Seuraavaksi tehtiin harjoitetta, jossa laitettiin ikäänkuin namialustoja maahan ja Aslakin täytyi vastustaa halujaan ja pysyä miun kanssa, jokaisesta katsekontaktista tuli kehuja ja palkkaa ja jokaisesta namialustan lähestymisestä tai syömis yrityksestä tuli toruja. Näitä jatkamme.

Sitten tuli jostain puheeksi Aslakin riehuminen hihnassa jos kävellään isommassa ihmisjoukossa (vetämistä ja nilkoista näykkimistä, pahimmillaan), tätä harjoiteltiin ihan konkreettisesti, kasattiin ihmisiä ja otettiin yksi toinen koirakin mukaan, siinä sitten käveltiin edellä ja takana ja keskellä jne. Muiden kävellessä sujui hyvin, hihna löysällä, mutta kun muut lähtivät juoksuun, olisi Aslak juossut mukana, eikä kävellyt miun kanssa. Tässä taas pyrittiin saamaan se huomio minuun. Lopuksi vaikein, eli isäntä juoksi ohitse ja Aslak joutui silti keskittymään miun kanssa kävelemiseen. Muita vasten ei yrittänyt hyppiä (josta saattaa seurata näykkimistä) kuin Villeä.

Sitten kun oltiin saatu hyvät eväät tähän hallinnan harjoitteluun palattiin taas varsinaiseen tokoon. Ensin harjoiteltiin vain sitä liikkeelle lähtöä, kun Aslakilla on tapana käydä maahan kun nyökkään tai sanon ''kyllä'' tai ''on'' liikkurin kysyessä olemmeko valmiita. Tätä harjoiteltiin kokeilemalla sanaa ''valmis'' ja tekemällä useita toistoja, joissa palkkasin kontaktin ja perusasennon säilymisestä.

Kerroin, että meidän ongelma on liikkeiden loppujen perusasennot, joissa Aslakilla on tapana ennakoida. Otetiin sekä liikkeestä maahanmeno että seisominen ja no kappas, seisomisessa ei ennakoinut ja istui ekalla käskyllä, maahanmenossa nousi vasta toisella käskyllä. Että se siitä ennakoinnista :D Tosin tähän todettiin erittäin yksinkertainen keino: en vilkaisekkaan koiraa ja tulen täysin eleettömänä viereen ja vasta ''käsky'' ohjeen saatua katson koiraan ja pyydän istumaan.

Estehyppyä ei varsinaisesti tehty (koska oli liinassa), mutta koska Aslakilla on tullut vähän taipumusta pitää pientä ääntä hyppy esteen luona (nousee niin korkeaan vireeseen kun on kiva tehtävä + muistuttaa ehkä lievästi agility juttuja), tehtiin vain sitä että otettiin perusasentoa hypyn edessä ja palkattiin siinä rauhassa istumisesta.

Kokonaisuudessaan saimme positiivista palautetta toko liikkeiden suorittamisesta, mutta hallinta kaipaa vielä töitä. Nyt siis harjoittelemme paikkamakuuta ja sitä hallintaa, jotta päästään vielä joku päivä kisaamaan.

Oman vuoron jälkeen seurasimme 6 muuta koirakkoa, eli koko päivä siellä vierähti ruokataukoineen. Muidenkin tekemisen katsomisesta sai valtavasti oppia, kaikkea ei enää edes muista muiden koulutuksesta eikä ehkä omastakaan. Mitään en kokenut jäävän uupumaan, itse sain kaiken mahdollisen irti päivästä ja koulutus oli pätevää, antoisaa ja mukavaa!

Urheilua ja penkkiurheilua

Eilen agility treeneissä, esteinä hyppyjä, putkia, muuri ja pituus, ohjaustekniikoina lähinnä valssia. Agilityssä on tullut huomattua eräs tärkeä seikka, nimittäin se, että siinä ei ole tarkoitus juosta kilpaa koiran kanssa. Totaalisen ajattelemattomana aloittelijana miulla on ollut tapana juosta vaan Aslakin vauhdissa ja ajatella paniikin omaisesti, että en ehdi enkä kerkeä, jolloin ohjaus on mitä sattuu ja sählään vain omiani. Nyt viime aikoina oon huomannut, että vaikka Aslakin kanssa täytyy olla tarkka ja nopea, niin se kuitenkin kuuntelee miun ohjausta, jollon mie voin ottaa sitä enempi mukaan ja ohjata vähän hitaammin ja tarkemmin. Ja sehän ei siltikkään tarkoita erityisen hidasta. Oli taas oikein hyvä treeni, saatiin paljon hyvä neuvoja, oli hauskaa ja Aslak teki oikein hyvin ja kuunteli hienosti.

Edellisellä kerralla kertomaani autoon meno probleemaan täytyy kertoa huomio, nimittäin vaikka kyseessä oli agility, missä koira oikein kiihtyy, meni Aslak autoon ilman mukinoita treenien välissä ja sen jälkeen. Johtuneeko lie siitä, että sai tarpeeksi tehdä omasta mielestään ja väsyi sopivasti, vai mistä lie, mutta näin kuitenkin. Jännä juttu.

Tänään onkin sitten harrastettu agilityä sohvalta käsin katselemalla agilityn maajoukkuekarsintoja suorana internetistä ja vietelty lepopäivää oman harrastamisen osalta. 

Tauolla pientä aivojumppaa toki, huomaa kuvassa popcorni tassulla, piti odottaa lupa jotta sai sen syödä.

Ei makeaa mahan täydeltä

Aiemmin olen kehunut, kuinka Aslakin nirsoilusta ruuan suhteen ei ole ollut tietoakaan raakaruualle siirtymisen jälkeen. Nyt se on kuitenkin viime aikoina ruvennut nirsoilemaan kasvissoseen kanssa ja monena aamuna on jäänytkin ruoka kuppiin kun ei kelpaa. Pelkkä liha kyllä kelpaisi. Täytynee testata syöttää pääasiassa varmaan sitten pelkkää lihaa ilman kasvissosetta, mikä taitaa olla monella muutenkin tapana, vitamiineista kun ei kuitenkaan pitäisi pula tulla vitamiinijauheen ansiosta (eikähän ne vitamiinit pääasiassa siinä kasviksessa olekaan). Ainoa tarkkailtava kohta ilman kasvissosetta on sitten vatsan toiminta.

Toinen tämän päivän miete liittyy tämän illan agility treeneihin. Viime aikoina treenit kun on menneet niin hyvin, niin agissa kuin tokossakin, että välillä sitä pitää vähän palata maanpinnallekkin. Mentiin normaalisti agilityn ryhmätreeneihin ja kaikki sujui ihan mallikkaasti aluksi, mentiin vähän hyppy juttuja ja sen jälkeen siirryttiin harjoittelemaan A-estettä, tai siis sen kontakteja. Aslak väkisin heitti peräpään pikimmiten pois esteeltä, vaikka kokeiltiin jos jonkinlaista taktiikkaa.

Kun samaa kohtaa oli tarpeeksi kauan yrititetty, Aslak kaiketi päätti, että nyt riitti ja lähti juoksemaan omille teilleen. Se ei juossut hajujen perässä, vaan ihan yksinkertaisesti miun huomiota hakien. Ja mitäpä keksi Aslak sitten, kiipesi A-esteen päälle ja jäi sinne ylös istuskelemaan. Jos koira osaisi näyttää keskisormea tai kieltä, se olisi tehnyt juurikin niin. Siinä vaiheessa yritin vain rauhassa kannustaa sitä tulemaan esteen loppuun, ettei vain hyppäisi, mutta koska idea oli tehdä juuri päin vastoin kun käsketään, se tuli hiukan alaspäin ja hyppäsi. Silloin ajattelin, että nyt sattui, mutta jatkoi vaan juoksemista ilman mitään ontumisia tms. joten säikähdyksellä taidettiin onneksi selvitä. Ja sen jälkeen ehkä 5 min juoksi vain edelleen karkuun. Siinä vaiheessa itse tyynen viileästi lähdin kävelemään pois kentältä, jolloin Aslak toki juoksi perässä ja salakavalasti käännyin ja nappasin sen kiinni ja niinkutsutulla ''niskapers'' otteella kovien torujen kera autoon. Oli oikeastaan hyvä, että sain sen napattua ''itse teossa'', eikä niin, että olisi itse tullut luo, koska silloin olisi ollut ristiriitaista torua.

Siinä sitten muut treenaili, itse keräilin hermoja ja Aslak kasvatti korvia sekä järkeä autossa, jonka jälkeen otin sen taas uudella yrityksellä autosta. Tämän jälkeen tehtiin onnistunut ja innostunut mukava treeni, ei ollut tietoakaan mistään edellisistä typeryyksistä tai omille teilleen lähtö yrityksistä. Tehtiin hiukan hyppykuvioita, lähinnä valssi harjoituksia ja lopuksi putki ja leikkiä pallolla ja sitten jäähdyttelyn jälkeen autoon. Loppu peleissä jäi tosi hyvä mieli treeneistä, kun sain tehtyä sille selväksi, ettei sellainen vetele ja saatiin treeni päätettyä iloiseen ja onnistuneeseen.

Näyttelyharjoittelua ja muuta puuhaa

Olemme ottaneet tavaksi käydä kerran viikkoon tuossa läheisellä kentällä harjoittelemassa näyttelyjuttuja. Eilen laitettiin oikein kehä naruineen päivineen ja lisäksi pieniä varten pöytä. Pari ihmistä vuorollaan leikki tuomaria, juostiin niin ringissä kuin yksitellenkin. Taikasanana on Aslakilla toiminut tuo kuristava ketju, sen kun saa pysymään tarpeeksi ylhäällä, niin pieni nyppäisy riittää nenän pitämiseen yläilmoissa maan pinnan sijaan. Puolikuristavista ketjuista ei ole löytynyt sopivaa, kun päästä läpi menevä on muuten liian iso.

Niin seisoskelu kuin ravaaminenkin kehässä on sujunut harjoituksissa Aslakilta oikein mallikkaasti niin yhdessä kuin erikseenkin tehdyissä harjoituksissa. Pöydällä oloa Aslak ei ole koskaan pelännyt, mutta koska pentuna kerran päätti olla näyttämättä hampaita, harjoitellaan pöydällä oloa ja siinä hampaiden tutkailua säännöllisesti, jotta pysyy varmasti rutiinina. Muutenkin pöytä harjoitukset tekevät hyvää, koska jotkin tuomarit arvostelevat koiran rakenteen pöydällä, minkä vuoksi täytyy saada koira täysin rentoutuneeksi. Vaikka Aslak seisookin pöydällä rauhassa, näkyy se kuitenkin enemmän edukseen maassa seistessään.

Tänään harjoiteltiin pikaisesti tokoa, ensin herkut kourassa seuraamista ja jääviä, sitten lelupalkalla seuraamista ja lopuksi luoksetulo. Onnistui hyvin ilman herkkujakin, joten voidaan välillä tehdä väliin tälläinen treeni, että herkku ei ole näkyvissä vaan tulee taskusta.

Neljän ihmisen voimin käytiin tänään myös katsastamassa lähellä olevaa BH-koetta, hiukan tottismallia ja mielenkiinnosta sivistystä miltä kyseinen koe näyttää. Tuskin Aslakin kanssa koskaan sitä lähdetään kokeilemaan, sillä pitkät seuruutukset ja kaupunkiosuus voivat olla liian haasteellisia, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Toistaiseksi kuitenkin keskitytään tokoon.

Ruokinnasta ja haukkumisesta

Nyt on vihdoin saatu Aslakin raakaruokinta lopulliseen malliinsa. Koska kyseinen ruokintatapa tuntuu kovasti puhuttavan, ajattelin hiukan valaista kuulumisiamme ruuan suhteen. Kuten aiemmin olen jo täällä kirjoittanut, Aslak oli nappuloiden kanssa todella nirso ja välillä saattoi olla useammankin päivän syömättä. Sitten tuli jostain lieviä iho-oireita, joiden jälkeen päätin sitten alkaa syöttämään raakaruokaa, se kun oli muutenkin jo käynyt mielessä. Ja sinne hävisi nirsoilu, tällä hetkellä ei taida paljon olla sellaista, mikä ei maistuisi.

Nappulat jätettiin kerralla pois, mutta alkuun annettiin vain paria eläinlajia. Nyt ollaan kuitenkin päästy vauhtiin ja Aslakin lautaselle menee monenmoista eläintä. Aamuisin syödään n. 100-150 g jauhelihaa, joka on päivästä riippuen kalkkunaa, broileria, sika-nautaa, poroa ja kerran viikossa broilerin sisäelimiä ja kerran lohta. Jauhelihan lisukkeena toimii kasvissose, jonka teen yleensä itse tehosekoittimessa ja pakastan. Sose sisältää parsaa, kukkakaalia, salaattia, kurkkua yms. Kerran viikossa aamuruuan sekaan laitetaan myös kananmuna ja kuivattua merilevää, muina aamuina hiukan viitamiinijauhetta ja lohiöljyä. Iltaruoka on parina iltana viikossa naudan rustoluu ja muina iltoina broilerin kauloja/siipiä, sian selkää tai poron luita.

Ruokinta ei ole tuntunut työläältä eikä kalliilta, eikä se ole tähtitiedettä. Itse olen yrittäny luottaa maalaisjärkeen seuraamalla koiraa. Nyt ei tulisi enää mieleenkään vaihtaa takaisin nappulaan.



Jos raakaruokinta puhuttaa ihmisiä, niin Aslakkia puhuttaa muuten vaan kaikki. Haukkuminen on siis edelleen ''kovaa huutoa'' Aslakin mielestä ja yleisillä paikoilla on vaan pakko kommentoida kaikkea. Lainasimme taannoin sitruunapantaa, joka parilla ensimmäisellä kerralla sai Aslakin hiljaiseksi, kunnes se taisi todeta sitruunan vaarattomuuden, ja haukkui kurjasta hajusta huolimatta.

Hyvänä vinkkinä useammalta taholta tuli, että kannattaa opettaa koira haukkumaan käskystä, jolloin sille on myös helppo opettaa käsky hiljenemiseen. Noh pienten pohdintojen jälkeen (kyllä, piti keksiä miten Aslakin saa haukkumaan kotona!) sain opetettua sen haukkumaan käskystä ja myös hyvää vauhtia ollaan opeteltu käskyä ''riittää'' vahvistamalla palkaten hiljaisuudesta. No mutta kuinkas kävikään, Aslak nokkelana poikana oppi sitten kätevän taktiikan. Nimittäin nyt se tietää, että sen kannattaa haukkua, jotta voin käskeä lopettamaan, jotta se voi hiljetä jolloin se saa herkun. Että näin.

Hiljaa hyvä tulee, muutamia arkitottiksia Aslak on pysynyt hiljaisena, joten kyllä se vielä siitä. :-)

Arkea ja arkitottelevaisuutta

Täällä on eletty arkea kukin tavallaan. Allekirjoittanut sai ylioppilaskirjoitukset tältä erää ohitse ja toinen kahdella jalalla kulkeva palasi uudestaan koulun penkille. Kissa keskittyy nauttimaan kevätauringosta ja ruuasta. Aslak yrittää selkeästi samaa tyyliä kissan kanssa, sillä eilen se hyppäsi keittiön tasolle jossa kissa söi ruokaansa - eikä ihan mahtunut... Rytinällä tuli koira alas ilman herkkuja, onneksi ei tainnut pahemmin sattua.

Harrastus puoli on lähinnä koostunut viime aikoina arkitottelevaisuudesta. Toko harjoittelu on hiukan vähemmällä ollut, sillä Aslak on ollut eri aaltopituudella, eli hajujen ihmeellisessä maailmassa. Sitäkin on kuitenkin harjoiteltu säännöllisen epäsäännöllisesti.

Uudempana juttuna on oltu kaupungin vilinässä kävelemässä, ensin markkina aikaan itsekseen, eilen harrastus porukalla ja tänään taas itsekseen. Vetämättömyyttä hihnassa on kovasti harjoiteltu, kaupungin kovemmatkaan äänet tai oudommatkaan pinnat eivät tuota ihmetystä, mutta hihnakävelyyn tuo omaa haastettaan hajujen paljous ja kaupungin vilinä. Vielä emme juhli, mutta jonkin asteista edistystä hihnakävelyyn voisi olla havaittavissa. Reilun kymmenen muun koirakon kanssa kävely eilen veti Aslakin niin kierroksille, että alussa piti hyvä tovi vetää mikä lihaksistosta lähti ja uutena ihanana tapana ottaa tuo haukkuminen tähänkin hommaan: vuorotellen katsasteli koiria ja ihmisiä ja kaikille piti jutella. Tovin käveltyämme hihna alkoi hieman löystyä ja mallikelpoisen saksanpaimenkoiran rinnalla kävely alkoi hieman hidastaa Aslakinkin vauhtia. Kovasti tuota nyt harjoitellaan, jotta olisi sitten kesällä mukavempi reissata ja käydä ihmisvilinässä.

Monenmoista

Joku voi miettiä miksi lisään kuvan koirasta makoilemassa häkissä. Mutta tässä se on: todiste parin viikon takaa Aslakin ensimmäisestä kerrasta omaehtoisesti makoilemassa häkissä jossakin muualla kuin autossa!

Perjantaina käytiin ihan itsekseen hiukan treenailemassa agia. Treeni oli kyllä totaalisen epäonnistunut sähellys, sillä Aslakilla oli parempaa tekemistä kuin suorittaa rataa. Jostain syystä se ei suostunut menemään ollenkaan putkeen, mikä on kyllä sillä jo aika varma este. Tämän lisäksi Aslak hyppäsi ensimmäisen hypyn ja juoksi kaikkien muiden esteiden ohi istumaan pöytä -esteen päälle, kun itse jäin toisen esteen eteen vaan katsomaan suu auki, että mitä se touhuaa. Asenne oli siis se, että Aslak vaan valkkasi satunnaisesti jotain esteitä mitä se teki haistelun lomassa. Kaiken huippu oli suoritus, jossa Aslak oikein keskittyneesti odotteli liikkeelle lähtöä radan alussa ja kun annoin ensimmäisen käskyn ja lähdin juoksemaan rataa, lähti Aslak vastakkaiseen suuntaan tutustumaan hiekan makoisiin hajuihin, sai hyvän etumatkan lähteä toisaalle kun esitti ensin tekevänsä yhteistyötä. Totaalisen pelleilyn jälkeen kannoin Aslakin hetkeksi jäähylle autoon ja sen jälkeen otin sen kanssa vain muutaman hypyn, jotta sain treenaamisen päätettyä edes pieneen onnistumiseen. Sellaista silläkertaa. Muutenkin hajut kyllä ovat sekoittaneet pienen koiran pään ihan totaalisesti. 

Muulla saralla taas on sujunut mukavasti. Aslak on osannut kyläillä rauhallisesti, hihnassa kävelyä on kovasti yritetty harjoitella (vaatii kyllä lisää treeniä vielä) ja kotonakin ollaan oikein rauhassa. Hyvää käytöstä piti osata esittää myös vanhainkodissa lyhyellä n. 10 minuutin visiitillä, mikä tuommoiselta kaikkia rakastavalta koiralta sujui oikein mukavasti, kun vain malttoi yrittää olla neljällä tassulla. Pyörätuolikaan ei enää pelottanut, toisin kuin pentuna.

Tänään sitten oli taas ohjattua agilityä ohjelmassa. Jotain oli taas siellä korvien välissä tainnut tapahtua, sillä treenit oli ihan toista maata kuin viime kerralla. Puomilla ja A-esteellä kontaktit on kyllä totaalisen hakusessa, joten koitettiin sitten namialustalla niitä hioa. En tiedä oliko se sitten niin kauhean hyvä ratkaisu, sillä niitä käytettäessä Aslak sitten katsoi jokaista hyppyä ja muuta estettä sillä silmällä että ''tuolla ei oo namia, en mee tuota'' ja muutenkin keskittyminen herpaantui täysin: lopulta juoksi jopa aidan ''tolppaa'' päin kun olisi pitänyt hypätä, kun katse kulki vain pitkin hiekkaa jos vaikka niitä namialustoja jossain näkyisi. Namialusta -kokeiluja lukuunottamatta treeni meni kuitenkin oikein mainiosti, eikä edellis kerran pelleilystä ollut tietoakaan. Sellainen päivä sitten tänään. :) 

Aslakin kanssa treenaaminen lajissa kuin lajissa on noiden viettitasojen kanssa haastavaa. Joko se on oikein kiltisti käyttäytyvä ja rauhallinen, mutta menee vain nenä maassa eikä kuule tai näe muuta maailmaa. Toinen vaihtoehto on oikein korkean tason toiminta, mitä Aslakilla on onneksi enemmän ja mikä tekee siitä juuri niin mahtavan harrastuskoiran, mutta mikä myös tuottaa tällaiselle kokemattomammalle koiranohjaajalle pienoisia hankaluuksia ohjata se energia oikein ja oikeanlaiseen toimintaan.

Muuten päivät ovat sisältäneet ulkoilua, sillä ilmat on olleet mukavan aurinkoisia. Vapaana ulkoilu on kuitenkin jonkin asteisen koulutuksen alla, sillä Aslak jatkaa edelleen pentuna keksimäänsä hauskaa leikkiä, että se alkaa repiä vaatteista ja viedä hanskoja, mikä sinänsä ei haittaisi muuten, mutta kun vaatteiden alla sattuu olemaan ihoa (mitä Aslak ei taida edes hoksata) eikä 12 kiloa koiraa siinä roikkuen tunnu mukavalta. Vielä ei olla tähän keksitty ratkaisua, sillä komentaminen ja kiinniotto yritykset vain villitsevät sitä entisestään, mutta kunhan hiukan mielikuvitustamme kaivelemme, niin eiköhän tuostakin tavasta päästä vielä eroon. :) Kokonaisuudessaan on omanlainen haaste yrittää olla fiksua koiraa fiksumpi. ;)

Hajuja, valssia ja yhteistyötä

Tänään taas agiliidettiin. Eilen seuramme hallissa järjestettiin konekarhu ja -susi testit, minkä vuoksi hallissa oli aikamoiset hajut vieraiden koirien ja aitojen karhun ja suden hajujen vuoksi. Tällä kertaa Aslak ei päässyt kohtaamaan karhua eikä sutta, mutta hommaa katsellessani arvailin kuinka Aslak reagoisi ja mietin, että luonnetestiin sen tahtoisin ainenkin jossain vaiheessa viedä ihan mielenkiinnosta. Se kun ei vaikuta miltään hirveän pehmoiselta seurakoiratyypiltä, vaan moni on sanonut että siinä on potkua toimimaan ja työskentelemään. Hienoa olisi nähdä onko se kuitenkaan sitten niin ''kova jätkä'' vai menisikö pupu pöksyyn uudenlaisissa tilanteissa. :)

Agilityssä otettiin ihan ''helppoa'' rataa alkuun, elikkäs esteinä puomi, rengas, hyppy, hyppy ja pussi. Puomi ja pussi on olleet aika vähäisellä harjoituksella ja renkaassa Aslak tulisi mielummin renkaan ali kuin läpi, joten vaati hieman hiomista, mutta jotenkin saatiin se kuitenkin tehtyä. Toisena uudempana juttuna harjoiteltiin valssia parilla hypyllä ja putkella niin, että valsseja joutui tekemään kaksi. On muuten yllättävän hankalaa miettiä, ettei koiraa jätä selän taakse ohjatessa. Saatiin se kuitenkin sujumaan, vaikka yhdessä vaiheessa menin itse putkesta ohi ja sen eteen, niin silti Aslak meni putken kun tajusin vähän pakittaa.

Aslakin kanssa on kyllä selkeästi tehtävä lyhyttä treeniä ja mahdollisimman paljon onnistumisia, sillä sen mielenkiinto lakkaa jo muutaman yrityksen jälkeen jos homma ei onnistu. Tänään meni kuitenkin todella mukavasti ja molempien ratojen onnistuttua jätettiinkin homma siihen ja lähdettiin hyvillä mielin kotiin.

Agilityllä tuntuu olevan mukavan positiivinen vaikutus tokoonkin. Aslak kun tykkää tehdä tuollaista vauhdikkaampaa, niin se on agitreenien jälkeen aina kiinnostuneempi tekemään yhteistyötä tokossakin. Onhan se myös selvää, että jokainen harrastus yhdessä vahvistaa sitä yhteistyötä.

-

 Aiemmin totesin täällä, että agilityssä epäonnistumiset johtuvat yksinomaan ohjaajasta. Eilen Aslak näytti asian toisenkin puolen, sillä vaikka kuinka sitä yritin ohjata, oli Aslakilla lähinnä sellainen ''hyppää ite'' -asenne. Tämän lisäksi se pariin otteeseen veti korvattomana hepulirallia ympäri hallia. Homma meni niin, että radan alussa kaksi ensimmäistä hyppyä ja putki meni, mutta putken jälkeen Aslak päätti, että nyt riitti, eikä enää hypännyt seuraavaa. Viimeksi meidän harjoitellessa keppejä oli Aslakilla vähän samanlainen asenne; ensin se alkoi oikoa ja kun vein sen takaisin alkuun, se olevinaan keskittyi mutta kun annoin käskyn ''kepit'', lähti Aslak huitelemaan muualle asenteella ''en tee sit ollenkaan''.


Agi treenin jälkeen jäätiin sitten vielä vähän niinkuin vahingossa vähän treenailemaan tokoa, mikä sujui oikein mukavasti. Aslak seurasi kivasti ja jäävät liikkeet onnistui. Luoksetulokin sujui ihan hyvin, mitä nyt asento oli aika vino.

(Oheisissa kuvissa näkyy Aslakin leluille ostamani laatikko, jonka ostin ajatuksella, että kannen alla ne pysyy eikä ole ympäri kämppää. Kaksi päivää ne siellä kesti, kunnes Aslak hoksasi ottaa kannen pois ja purkaa kaikki lelut pitkin lattiaa. Ja sitten oli taas tyytyväinen koira.)

Harjoitukset

Ohessa muutama kuvatus agility treeneistämme viime viikonlopulta. Nyt onkin sitten ainenkin viikon lepotauko tuon Aslakin sairastelun vuoksi, mutta tuollaista siis viime kerralla. Viime kerran aiheena oli mennä rata, johon kuului puomi, rengas, putki sekä kaksi hyppyä. Rengas, putki ja kaksi hyppyä sujui jo ihan kivasti, puomissa on vielä harjoittamista. Aslakilla on niin vauhti päällä, että pitää kiinnittää kovasti huomiota, ettei lipsahda esteeltä jalka ohi ja sitten lopussa kontaktialue on sula mahdottomuus kestää, namialustalta ottaa namit ja kiitää eteenpäin. :D 

Viimeisestä kuvasta on vauhtia havaittavissa, kun tuo minun käsi kuuluisi olla tuolla nenän edessä, mutta en oikein kestä perässä. Joko Aslak on kauhean nopea tai sitten itse olen kauhean hidas. :D Panta ei pitäisi olla kyllä treenatessa kaulassa, mutta kun tuo on semmonen ketterä kenguru, että ei sitä saisi mitenkään ohjattua ilman pantaa esimerkiksi takaisin esteen alkuun jos menee pieleen.

Agiliitoa ja arkitottista

Agilitystä on tullut ainenkin todettua eräs tärkeä seikka: siinä on harrastus, jossa saa syyttää ainoastaan itseään jos jokin menee pieleen. 

 Aslakin kanssa edellisissä treeneissä päästiin ensimmäistä kertaa tekemään vähän radan tynkää, eli siis muutama este peräkkäin. Ensimmäisenä oli kepit, sitten kaksi hyppyä ja perässä putki. Kepit menee jo jotenkuten kun jalalla vähän avittaa, tosin sen verran on säheltämistä omassa ohjauksessa, että ei siitä ihan suoriltaan pääse jatkamaan. Kaksi hyppyä ja putki meni oikein kätevästi, kunhan vaan itse osaa ohjata. Ettäkö pitäisi osoittaa kädellä oikeaan suuntaan ja muistaa sanoa estekäsky aina oikeaan aikaan. Tuntuu, että Aslak osaa jo huomattavasti minua enemmän. 

Ja kyllä se nauttii ja vauhtia riittää, voipi olla, että en kohta kestä itse perässä, jonkinlaista ohjaajan kuntokuuria olisi varmaankin harkittava. Itse olen koiran suhteen todella varovainen ja hieman epäluuloinen harrastusta kohtaan, sillä olen tarkka etten ''särje koiraa''. Aslakin vauhti kun tosiaan vielä on aika suuri. Asiaa olen tosin miettinyt myös siltä kantilta, että eipä tuo arkisemmissakaan oloissa sen rauhallisempi ole esimerkiksi ulkoillessa, vaan ehkä jopa enemmän hurjastelee. Jospa sitä nyt sitten vaikka tänä vuonna kävisi kuvattavana (jos nyt ensin koira, vaikka omastakaan kunnosta ei ole takuita), jotta tietää sitten, että kuinka ahkeraan uskaltaa koiraa rasittaa.

Arkitottiksessa on jotain erittäin outoa: Aslak keskittyy hallissa, mutta ei ulkona. Voisi luulla, että hallissa olisi juurikin enemmän niitä hajuja, mutta kaipa sitten luulen väärin. :) Hallissa viimeksi eilen oikein sujuvaa treeniä, mitä nyt Aslakilla tapansa mukaan on aina kova tarve ilmaista itseään äänekkäämmin. Mutta on meillä kivaa. :)

Treenaamisen jälkeen on hyvä rentoutua, josta Aslak esittelee oman tapansa oheisessä kuvassa; nojatuolissa on hyvä löhöillä.

Kuulumisia

Ulkoilu päivän jälkeen on hyvä ottaa rennosti tyypillisellä tavalla;
pehmolelujen seurassa

Pakkaset ovat pysyneet vihdoin alemmissa lukemissa, joten ollaan päästy nauttimaan kunnolla ulkoilusta ja järven jäästä. Tänään kävimme kahteen otteeseen jäällä kävelemässä, jälkimmäisellä kerralla pääsimme ihan kävelyyn tarkoitetulle väylälle, jossa näki jopa pimeämmällä, mutta muita ei juurikaan ollut hämärällä sinne eksynyt, niin Aslak pääsi iritkkin juoksemaan.

Itselläni on pänttääminen kuulunut päivien pääasialliseen ohjelmaan ja Aslak mielellään auttaa kyseisessä hommassa (järsimällä kyniä ja kuolaamalla muistiinpanoihin), kuten kuvasta näkyy. Toko on nyt opiskeluni varjossa hetkeksi jäänyt, mitä nyt kotona ja lenkillä on välillä vähän kokeiltu. Agilityä kuitenkin käydään kerran viikossa harjoittelemassa ja arkitottista kahdesti viikkoon. Toissa kerralla arkitottikset menivät erittäin mallikkaasti, eikä nenäkään vienyt mennessään. Viimeisimmällä kerralla taas Aslakin kaveri Feelix oli menossa mukana, minkä johdosta Aslak ei kuullut eikä nähnyt muuta kuin Feelixin, mikä teki harjoittelusta mahdotonta. Tietääpähän, että tällainen häiriötekijä on Aslakille erittäin haastava.

Agilityssä viime kerralla käytiin taas pari uutta juttua. Uutena meille tuli keinu, jota itse jännitin varmasti Aslakkia enemmän. Nakin voimalla Aslakkia rämähdys ei jännittänyt. A-este oli myös aika uusi juttu ja ensimmäinen sellainen, jossa Aslak hieman mietti, että tahtooko sitä mennä vai ei. Parin harjoituksen jälkeen sekin kuitenkin sujui innolla. Uusien esteiden lisäksi harjoittelimme ''eteen'' -käskyä, jolla Aslakin tuli siis hypätä kolme peräkkäistä estettä viimeisen takana olevalle namialustalle. Alustalla oli aluksi vahti, joka otti alustan pois, jos koira lähti kiertämään. Aslakilla tämäkin sujui jo heti ensimmäisellä. Yllä olevasta kuvasta voi bongata heiluvan hännän, joka kertoo Aslakin innosta hommaan. Paikallaan odottelu on haastavaa puuhaa, kun tahtoisi jo päästä tekemään. :)

Voihan nenä

Otsikosta ja kuvasta voi ehkä jo päätellä tämän hetken teeman. Aslakin tämän hetken lempi puuhaa on haistelu, joka on jopa niin hauskaa, että 40 minuutin arkitottelevaisuusharjoituksen aikana voisin veikata Aslakin nenän olleen maassa ehkäpä 38 minuuttia. Nyt on kyllä mietinnän alla, että onko tokon harjoittelu vain ajan hukkaa, kun katsekontaktia en saa vaikka laulaisin sille. Minä, kuten varmasti aika moni muukin nuoren uroskoiran omistaja, olen hieman turhautunut tilanteeseen, kun upean katsekontaktin oppinut koira onkin yhtäkkiä korvaton nuuskuttaja. Myös luoksetulo on lenkillä heikentynyt jos on hyvä haju penkassa. Nyt en osaa sanoa, että onko tilanteeseen vain tyydyttävä ja odotettava aikuisempia aikoja, vai onko vika minussa ja motivoinnissa, enkö ole tarpeeksi mielenkiintoinen voittaakseni hajut? Paikallaan ollessa Aslak sentään kuuntelee, mutta heti liikkeelle lähdettäessä painuu kuono maahan.

Agilityä ollaan nyt muutamaan otteeseen käyty harjoittamassa. Tähän mennessä ollaan koitettu puomia, putkea, pussia, keppejä, hyppyä ja rengasta. Eikä yhdessäkään ongelmaa, mitä nyt ohjaaja hieman haahuilee omiaan eikä oikein meinannut keksiä kepeillä että miten sitä kättä oikein pujotetaan palkatessa. :D Ja muutoinkin on ohjaus vähän liian hidasta, pussissakin piti aluksi kannustaa ja raottaa pussin suuta, mutta enhän minä mitään kerinnyt, kun Aslak jo viipotti tulemaan. Mutta pääasia että molemmilla on kivaa.

Tavoitteita ja suunnitelmia vuodelle 2013

Vuoden vaihtuessa tulevan vuoden tavoitteet jäivät julkaisematta, sillä en ollut asiaa sen kummemmin miettinyt. Kaikilla on tainnut olla kuitenkin tapana niistä jotain kertoa, joten kävin itsekkin pohtimaan asiaa.

Harrastuksien osalta aloitimme nyt siis agilityn alkeiskurssin, se ei edelleenkään ole välttämättä ihan meidän laji, mutta mukavaa yhdessäoloa kuitenkin. Toko on se ensisijainen harrastus, tosin se saattaa joutua nyt hetkeksi vähemmälle treenille, sillä ohjattujen treenien aikaan viikolla minulla on ilta opiskelua ja viikonloppuna treenit olisi yhteen putkeen agilityn kanssa, joka saattaisi olla liikaa kerta annoksena. Keväällä sitten varmaan lähdetään testaamaan jälkeä.

Toko:

Tokossa voisi vaikka ottaa tavoitteeksi, että kaikki alokasluokan liikkeet olisi jotenkuten hallussa vuoden aikana. Maahan ja seisomaan jättö on jo suht hyvin alulla, samoin luoksetulo. Hyppy vaatii vielä paljon harjoitusta sekä paikallaan olo muiden koirien kanssa. Suurin kulmakivi tulee varmasti olemaan seuraaminen niin, että nenä pysyy irrallaan maasta. En tiedä mahtaako haistelu vimma olla ikä kysymys vai koulutuksen puutetta, mutta en oikein keksi kuinka saisin Aslakin samalla oppimaan seuraamaan ilman herkun esittelyä ja olemaan nuuskimatta.

Arkitottelevaisuus

Arkitottelevaisuudessa ehdottomasti poiskitkettävä asia on komentaminen haukkumalla. Tässä ollaan kuitenkin edistytty, sillä olen oppinut ennakoimaan, kun Aslakista jo näkee kun se jännittää vartaloa, että kohta kajahtaa. :D Myös jääräpäisyys on ottanut pienen taantuman, sillä kieltäminen alkaa jo hieman auttaa tähän haukkumiseen, aiemmin se vain yltyi. Kokonaisuudessaan olen saanut Aslakkiin ikäänkuin paremman tuntuman, kun koiraa alkaa oppia tuntemaan ja huomaa miten sitä pitäisi käsitellä. Täytyy kyllä myöntää, että jokin aika sitten meinasi sormi mennä suuhun. :D Kokonaisuudessaan sille on oltava selvästi napakampi kuin mitä pentuaikana olin. Toinen arkitottis juttu on hihnassa vetäminen, johon en ole vielä keksinyt ratkaisua. Täytyy kyllä myöntää, että siinäkin asiassa on tahtonut vähän laiskistua, kun vetäminen ei ole loppunut, niin hihnalenkkejä on tullut tehtyä vähemmän.

Ei niinkään tottelevaisuuteen, mutta arkeen liittyvä asia on Aslakin eroahdistus. Asian kanssa taisteleminen vaihtelee omassa mielessäni vuoroin epätoivon partaalle ja positiiviseen taistelunhaluun. Asia on kuitenkin positiivisessa suunnassa, tosin erittäin alkuvaiheessa. Tähän mennessä valaisevin apu on tullut niinkin läheltä, kuin marketin lehtihyllystä. Ostin lehden (Meidän Koira, 6/12) jossa oli hyvä ja kannustava juttu eroahdistuksesta (sattumalta myös juttu eräästä göötistä löytyi lehdestä sekä muuta mielenkiintoista luettavaa), jonka pohjalta olen nyt lähestynyt asiaa. Tavoitteena olisi päästä ongelmasta eroon vuoden aikana, toivotaan parasta.

Myös arjen luoksetuloa tulisi varmasti vielä vahvistaa, sillä vaikka Aslak tulee kyllä kutsusta luokse, niin oikein hyvä haju lumipenkassa saa sen jumahtamaan ja itse saa vaikka huutaa ja heittää kärrynpyörää eikä Aslak liikahda mihinkään. Toinen pattitilanne on, jos toinen koira sattuu jossain yllättämään, silloin Aslak juoksee vain ympyrää eikä anna kiinni.

Pieniä, mutta häiritseviä tapoja ovat myös ruuan varastaminen pöydältä ja hanskojen varastelu ihmisten käsistä.

Näyttelyt

Näyttelyissähän Aslak sai ensimmäisen SERTin ensimmäisessä juniori -luokan näyttelyssään. Sen jälkeen ei olla virallisissa näyttelykehissä käyty, mutta ne tulevat olemaan kyllä vuoden ohjelmassa. Toista SERTiähän sieltä toki kalastellaan, mutta tavoitteita ei myöskään laiteta liian korkealle. Tavoitteena olisi, että Aslak oppisi oleskelemaan häkissä ja näyttelypaikalla rauhassa (jostain syystä Aslak ei viihdy häkissä ulkona tai kotona, vaikka autossa se on ihan hyvä paikka). Yleisillä paikoilla oloa ja kehässä esiintymistä käydään harjoittelemassa myös ajankuluksi mätsäreissä jos niitä kohdalle sattuu, sekä seuramme järjestämissä näyttelytreeneissä silloin kun niitä on tarjolla. Olisihan se hienoa, että kehä-esiintyminen olisi satavarmaa ja olisi hienoa oppia esittämään koira niin, että se katsoisi suoraan eteen, eikä kääntäisi päätään esittäjään.

Terveystarkastukset

Tarkoituksena olisi nyt ainakin silmät tarkastuttaa, mutta muitakin kuvauksia on harkinnassa.

Kokonaisuudessaan uuteen vuoteen lähdetään innolla harrastamaan! Vuoteen 2013 mahtuu toivottavasti myös aikuistumista ja sen myötä pikkuhiljaa murkkuiän menoa. :)