30. heinäkuuta 2013

Gööttien erikoisnäyttely 2013 Pori



































Tänä vuonna Länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely oli Porissa ja ensin mietittiin, että lähdetäänkö ollenkaan, kun on niin paljon matkaa, mutta ajateltiin tehdä sitten kesäloma reissua samalla, kun ei oltu Porissa ennen käyty.

Lauantai aamuna klo 5.00 käänsimme auton keulan kohti Poria ja aamupäivällä oltiin perillä. Päivän aikana käytiin katselemassa maisemia, pyörähdettiin kauppakeskuksessa, käytiin katsomassa merta ja uimassa koirien uimarannalla, lenkkeilmässä Porin metsässä (jäljestämässä jänistä) ja illalla hieman istumassa terassilla. Yö meni rauhallisesti, Aslak nukkui kuin kotonaan, vaikka hotellihuoneemme olikin turhan kuuma.

Sunnuntai aamu startattiin hotellin aamupalalla ja sen jälkeen lähdettiin lenkille, mistä suuntasimme näyttelypaikalle. Näyttely oli järjestetty oikein hyvin ja oli mukavaa nähdä taas paljon gööttejä, niitä kun ei juuri täällä kotipuolessa näe. Aslak käyttäytyi kokonaisuudessaan näyttelypaikalla hyvin, ei juurikaan haukkunut ja sen kanssa pystyi kiertelemään kojujakin ilman kummempaa hihnassa vetämistä tai muuta riekkumista. Kuumuus otti osansa senkin energiasta, kuten myös ihmisten. Onneksi oli teltta missä oleskella varjossa.

Alkuun Aslak esiintyi reippaasti kuumuudesta huolimatta, mutta loppua kohden kehän kiertely ei enää meinannut huvittaa, vaan yritti vain vetää varjoon ja juomaan. Liikkua se jaksoi ihan hyvin vielä loppu puolellakin, mutta seisominen rivissä kuvia varten oli jo mahdoton tehtävä, mahtoi tulla hienoja kuvia, kun Aslak pyöri kuin hyrrä. :D Oli tosiaan sen mielestä sietämättömän kuuma, kun ei nakitkaan kiinnostanut (yleensä niitä se ei voi vastustaa missään tilanteessa).

Sen suurempia tavotteita ei oltu näyttelylle asetettu, kunhan ''muodon vuoksi'' lähdettiin ja ajattelin, että kunhan nyt ei EH:ta huonompaa tule, niin iha tyytyväisiä ollaan. Aslak kuitenkin ylitti kaikki odotukset ja enemmänkin, kun tulos rivi näytti tältä:

NUO ERI NUK1 SA PU2 SERT,

minkä lisäksi Aslak vielä kilpaili rotunsa parhaan nuoren tittelistä siskotyttö Fannya vastaan korjaten senkin pokaalin kotiin. Onnittelut kuitenkin myös Fannylle, kivasti meni silläkin. :)

Mikä sen hienompaa, kuin saada toinen serti jo nyt ja etenkin saada se rodun erikoisnäyttelystä, on siis saatu komea göötti miehen alku, siitä toki kiitosta kasvattajalle. :) Nyt sitten kierretään parit näyttelyt joihin ollaan jo ilmottauduttu, minkä jälkeen varmaan odotellaan kahden vuoden ikää kolmannen sertin metsästystä varten.

Kotimatkalla autokin otti ja hajosi, mutta toi meidät juuri ja juuri kuitenkin kotiin asti, mutta reissu kyllä kannatti.

Tarkempi arvostelu näyttelyt sivulla.



24. heinäkuuta 2013

Paikkamakuu

Paikkamakuu on nyt tosiaan se ainoa alokasluokan liike, joka on vielä täysin alkutekijöissään. Eilen lähdin Aslakin kanssa hyvissä ajoin näyttelyharjoituksiin, jotta kerkesin käyttää sitä hiukan kävelemässä ja ottaa sen kanssa paikkamakuun kentällä reilusti ennen näyttely asioiden harjoittelua.

Se kävi kyllä nätisti maahan, mutta heti huomasin, että on tosi levoton. Sitten kentän takana olevan talon pihaan tuli auto ja Aslak vilkuili sitä hiukan olan yli, sitten katsoi miettivän näköisenä minuun ja sitten nousi ja hipsi oman auton toiselle puolelle, jos olisi puhua osannut niin olisi varmasti sanonut ''oota ihan pikku hetki, pakko käydä kattoo kuka tonne tuli''. Tämän jälkeen palautin maahan ja palkkasin kun pienen hetken kesti.

Kotona harjoiteltiin makuuta ja ajattelin, että kyllä se täysin häiriöttömässä tilassa sen minuutin kestää. 40 sekunnin kohdalla laittoi pään maahan, mitä ei tarvitsisi tehdä, mutta ajattelin, että olkuut jos kestää kuitenkin siinä. 50 sekunnin kohdalla nousi ja tuli minua kohti, luultavasti ajatteli, että ai ei tässä nyt tehtykkään mitään. Taas palautin ja pienen hetken jälkeen palkkasin.

Ei voi kyllä syyttää kuin itseään, ollaan edetty kyseisessä liikkeessä aivan liian nopeasti. Tänään otettiin kotona minuutti siten, että n. 10 s välein palkkasin. Tällä tavoin täytyy varmasti harjoitella, jotta pysyy skarppina ja jotta tajuaa sen liikkeen jatkuvan. Kyseinen liike on kuitenkin harjoiteltava Aslakin kohdalla tuolla tavoin positiivisesti eikä pakon kautta, sillä jos se vain pakotettaisiin pysymään siellä, niin se ei taatusti kisatilanteessa pysyisi maassa saatikka hiljaa.

Hiljaa hyvä tulee, vielä kun itse malttaisin tehdä hitaasti.

Myöhempi lisäys:
Käytiin vielä tänään tokon ryhmä treeneissä. Otin kaksi erillistä treeniä, ensimmäisellä kerralla alettiin selkeästi tehdä liian nopeasti autosta oton jälkeen, Aslak olisi mielummin vain juossut ihan päättömänä ympyrää ja touhunnut kaikkea muuta. Otettiin kuitenkin muutama onnistunut estehyppy.

Toisella kerralla käytiin kävelemässä ja haistelemassa ensin, jotta hiukan rauhottui. Sitten mentiin sivuun ihmis joukosta (muut koirat olivat autoissa) ja otettiin siellä paikkamakuu. Kouluttajamme otti kauempana aikaa ja otettiin ihan täysi 2 min paikallaanolo siten, että kävin vähän väliä palkkaamassa. Alku puolella pieni lapsi itki äänekkäästi kentällä, jolloin Aslakin piti kuikuilla mikä siellä takana on hätänä, mutta ei kuitenkaan noussut.

Lopuksi vielä hiukan seurusteltiin kentällä, jotta tuli vähän taas tuota harjoitusta pelkässä odottelussa. Rauhallisesti ja hiljaisesti sujui sekin. :-)

20. heinäkuuta 2013

Urheilua ja penkkiurheilua


Eilen agility treeneissä, esteinä hyppyjä, putkia, muuri ja pituus, ohjaustekniikoina lähinnä valssia. Agilityssä on tullut huomattua eräs tärkeä seikka, nimittäin se, että siinä ei ole tarkoitus juosta kilpaa koiran kanssa. Totaalisen ajattelemattomana aloittelijana miulla on ollut tapana juosta vaan Aslakin vauhdissa ja ajatella paniikin omaisesti, että en ehdi enkä kerkeä, jolloin ohjaus on mitä sattuu ja sählään vain omiani. Nyt viime aikoina oon huomannut, että vaikka Aslakin kanssa täytyy olla tarkka ja nopea, niin se kuitenkin kuuntelee miun ohjausta, jollon mie voin ottaa sitä enempi mukaan ja ohjata vähän hitaammin ja tarkemmin. Ja sehän ei siltikkään tarkoita erityisen hidasta. Oli taas oikein hyvä treeni, saatiin paljon hyvä neuvoja, oli hauskaa ja Aslak teki oikein hyvin ja kuunteli hienosti.

Edellisellä kerralla kertomaani autoon meno probleemaan täytyy kertoa huomio, nimittäin vaikka kyseessä oli agility, missä koira oikein kiihtyy, meni Aslak autoon ilman mukinoita treenien välissä ja sen jälkeen. Johtuneeko lie siitä, että sai tarpeeksi tehdä omasta mielestään ja väsyi sopivasti, vai mistä lie, mutta näin kuitenkin. Jännä juttu.

Tänään onkin sitten harrastettu agilityä sohvalta käsin katselemalla agilityn maajoukkuekarsintoja suorana internetistä ja vietelty lepopäivää oman harrastamisen osalta. 

Tauolla pientä aivojumppaa toki, huomaa kuvassa popcorni tassulla, piti odottaa lupa jotta sai sen syödä.



17. heinäkuuta 2013

Ryhmä treeniä

Tänään taas treenattiin tokoa ryhmässä. Ensin otettiin paikkamakuuta, itse meinasin ensin kieltäytyä koko hommasta, niin kovin jännitän kyseistä liikettä, sillä olen aina ajatellut sen olevan meille tosi vaikea ellei mahdoton. Nyt ollaan kuitenkin päästy siinä hyvään alkuun, kotona ollaan tehty 1 min paikallaan oloa, joten rohkaistuin sitten mukaan riviin. En ottanut kovin suurta etäisyyttä ja kävin pari kertaa palkkaamassa. Aslak makasi oikein hienosti ja hetken jälkeen kävin palkkaamassa ja lopetin liikkeen siihen. En uskaltanut venyttää pidemmäksi, jotta saadaan ensimmäisessä varsinaisessa rivissä onnistunut suoritus.

Sitten otin jäävät, luoksetulo ja maahanmeno meni nappiin (tosin lopuksi maahan jätössä ennakoi heti perusasentoon kun menin vierelle, tuo on yks vahva kulmakivi jota täytyy harjoitella, niin hypyssä, seisomaan jätössä kuin maahan jätössäkin). Seisomaan jätössä ei jäänyt ensimmäisellä käskyllä, vaan jatkoi seuraamista, toisella käskyllä jäi ja otin liikkeen heti uudestaan, sitten onnistui.

Ensimmäistä kertaa harjoiteltiin luoksepäästävyyttä. Siinä kävi juuri niinkuin ennustin, Aslak innokkaasti meni heti kohti ja luoksetulijan koskettaessa heittäytyi selälleen maahan. :D On tietysti oikein hienoa, että se on sosiaalinen ja avoin, mutta tokokokeen tuomari ei välttämättä arvosta selällään makaamista tai syliin kiipeämistä. :D Sitten lihapullan voimin huomio minuun, sitten onnistui istua nätisti paikallaan.

Treenit onnistui nappiin, mutta treenien lopettamisessa on edelleen oma pulmansa, josta olen aiemmin jo maininnut. Aslakilla iskee kunnon kiukuttelu kohtaus päälle, kun se tajuaa joutuvansa autoon. Tätä onkin nyt harjoiteltu siten, että jos ei mene sinne nätisti, niin otetaan vähän ajan päästä pois autosta vaikka vaan vähän kävelemään ja homma uusiksi, jotta saataisiin loppuun aina onnistunut suoritus: menisi sinne itse hyppäämällä ilman mukinoita. Tämähän siis esiintyy vaan treenikentillä ym. kivoissa paikoissa, kotona sinne mennään jo ennen kuin häkkiäkään ehtii aukaista. Tästä johtuen Aslakkia ei voikaan viedä heti liikkeiden päätyttyä autoon, jotta ei saa ikäänkuin rangaistusta treenistä, vaan ennen autoon menoa kävellään ja höntsäillään. Jospa se vielä siitä, aina on sinne kurja emäntä koira paran kuitenkin laittanut. :P

15. heinäkuuta 2013

Leikkimässä taas




Aslak kävi taas pentujen seassa leikkimässä. Leikit sujui taas oikein mukavasti, Aslak oli poliisina paikalla jälleen, aina kun joku vingahti niin juoksi tarkistamaan tilanteen ja muutenkin tasapuolisesti yritti leikkiä aina siellä missä leikit oli vauhdissa.

Paikalla oli myös jo aikuinen cockeri narttu ja kun eräs toinenkin uros alkaa jo tyttöjen päälle ymmärtää, niin treffien päätteeksi Aslak teki sen mitä ei vielä ole tehnyt, eli rähisi tälle toiselle urokselle. Ei hammasta näyttänyt, mutta kiipesi päälle ja rätisi. Ei väsyneenä enää huumori riittänyt tytön jakamiseen.  Yksi narttu ja useampi uros ei siis näköjään toimi Aslakinkaan kohdalla pitemmän päälle, vaikka olen kuvitellut, että se sietää minkä vaan.

Pentujen kanssa taas oli oikein kärsivällinen, tosin ensi kerralla leikitään lyhyemmän aikaa, ettei vaan pääse hermostumaan väsyttyään. Hauskaa on seurata pentujen rohkaistumista, jo parin kerran jälkeen kaikki useamman kerran käyneet pennut ovat selkeästi rohkeampia ja vauhdikkaampia.

13. heinäkuuta 2013

Lomalla


Eilen käytiin vielä kiva ja helppo lyhyt agility treeni omalla ajalla, ikäänkuin vahvistamassa edelliskerran vakavampien treenien jälkeen lajin mukavuutta. Tänään alkoi sitten parin päivän lomailu tauko treenaamisesta, tänään Aslak oli mukana ihmettelemässä Sulkavan soutuja, kävelemässä ihmisvilinässä, vilvoittelemassa järvessä ja syömässä luuta pöydän alla kun muut nautiskeli kylmiä juomia, sai onneksi koirakin tulla sisätiloihin auringon paahteesta. Aslak keräsi jotenkin tavallista enemmän katseita, yksi kuului nimittävän corgiksi (kuten kaikki yleensä), yksi kuului sanovan tovereilleen, että ''siinä on jäänyt koiralla jalat lyhyiksi'' ja yksi pieni tyttö sanoi ohi kävellessään ''Katso äiti, paimenkoira!'' :D

Huomenna ihmiset viettävät päiväaikaa juhlissa ja illalla taas olisi tarkoitus lähteä juoksemaan ja painimaan muiden koirien kanssa leikkitreffeille.

11. heinäkuuta 2013

Ei makeaa mahan täydeltä

Aiemmin olen kehunut, kuinka Aslakin nirsoilusta ruuan suhteen ei ole ollut tietoakaan raakaruualle siirtymisen jälkeen. Nyt se on kuitenkin viime aikoina ruvennut nirsoilemaan kasvissoseen kanssa ja monena aamuna on jäänytkin ruoka kuppiin kun ei kelpaa. Pelkkä liha kyllä kelpaisi. Täytynee testata syöttää pääasiassa varmaan sitten pelkkää lihaa ilman kasvissosetta, mikä taitaa olla monella muutenkin tapana, vitamiineista kun ei kuitenkaan pitäisi pula tulla vitamiinijauheen ansiosta (eikähän ne vitamiinit pääasiassa siinä kasviksessa olekaan). Ainoa tarkkailtava kohta ilman kasvissosetta on sitten vatsan toiminta.

Toinen tämän päivän miete liittyy tämän illan agility treeneihin. Viime aikoina treenit kun on menneet niin hyvin, niin agissa kuin tokossakin, että välillä sitä pitää vähän palata maanpinnallekkin. Mentiin normaalisti agilityn ryhmätreeneihin ja kaikki sujui ihan mallikkaasti aluksi, mentiin vähän hyppy juttuja ja sen jälkeen siirryttiin harjoittelemaan A-estettä, tai siis sen kontakteja. Aslak väkisin heitti peräpään pikimmiten pois esteeltä, vaikka kokeiltiin jos jonkinlaista taktiikkaa.

Kun samaa kohtaa oli tarpeeksi kauan yrititetty, Aslak kaiketi päätti, että nyt riitti ja lähti juoksemaan omille teilleen. Se ei juossut hajujen perässä, vaan ihan yksinkertaisesti miun huomiota hakien. Ja mitäpä keksi Aslak sitten, kiipesi A-esteen päälle ja jäi sinne ylös istuskelemaan. Jos koira osaisi näyttää keskisormea tai kieltä, se olisi tehnyt juurikin niin. Siinä vaiheessa yritin vain rauhassa kannustaa sitä tulemaan esteen loppuun, ettei vain hyppäisi, mutta koska idea oli tehdä juuri päin vastoin kun käsketään, se tuli hiukan alaspäin ja hyppäsi. Silloin ajattelin, että nyt sattui, mutta jatkoi vaan juoksemista ilman mitään ontumisia tms. joten säikähdyksellä taidettiin onneksi selvitä. Ja sen jälkeen ehkä 5 min juoksi vain edelleen karkuun. Siinä vaiheessa itse tyynen viileästi lähdin kävelemään pois kentältä, jolloin Aslak toki juoksi perässä ja salakavalasti käännyin ja nappasin sen kiinni ja niinkutsutulla ''niskapers'' otteella kovien torujen kera autoon. Oli oikeastaan hyvä, että sain sen napattua ''itse teossa'', eikä niin, että olisi itse tullut luo, koska silloin olisi ollut ristiriitaista torua.

Siinä sitten muut treenaili, itse keräilin hermoja ja Aslak kasvatti korvia sekä järkeä autossa, jonka jälkeen otin sen taas uudella yrityksellä autosta. Tämän jälkeen tehtiin onnistunut ja innostunut mukava treeni, ei ollut tietoakaan mistään edellisistä typeryyksistä tai omille teilleen lähtö yrityksistä. Tehtiin hiukan hyppykuvioita, lähinnä valssi harjoituksia ja lopuksi putki ja leikkiä pallolla ja sitten jäähdyttelyn jälkeen autoon. Loppu peleissä jäi tosi hyvä mieli treeneistä, kun sain tehtyä sille selväksi, ettei sellainen vetele ja saatiin treeni päätettyä iloiseen ja onnistuneeseen.

10. heinäkuuta 2013

Toko ryhmässä

Tänään suunnattiin metsälenkin jälkeen toko ryhmän toiselle kokoontumiselle. Joku voi ehkä miettiä saako tuo koira koskaan levätä, mutta kyllä se saa, nyt vain on yhteen suppuun sattunut paljon ohjelmaa, joten täällä on ahkeraan myös kerrottu meiningeistä.

Paikan päällä mahtavien ohjaajiemme lisäksi ei ollut kuin yksi koirakko meidän lisäksi, joka teki alkuun hiukan tokoa ja lähti sitten jatkamaan eteenpäin, joten saatiin Aslakin kanssa sitten vähän niinkuin yksityisopetusta. Koska aikaa meidän tekemiselle oli normaalia runsaammin, päätettiin ottaa koko toko kaavio paikkamakuuta lukuunottamatta. 

Hain Aslakin tokokokeenomaisesti autosta hihnaan ja käytin sen hihnassa tarpeillaan. Tämän jälkeen suunnattiin lähtöruutuun, moikkaamatta ihmisiä. (Useimmitenhan annan sen moikata, ja käydä irti ensin tarpeillaan ja haistella paikkoja.) Otettiin siis hihnassa seuraaminen, vapaana seuraaminen, maahan jättö, seisomaan jättö sekä luoksetulo ja lopuksi vielä estehyppy.

Ennen seuruutuksia innostin Aslakkia tarkoituksella aika korkeaan vireeseen, jotta se keskittyisi täysillä. Tämä näkyi ajoittain pienenä edistämisenä, mutta muuten seuruutukset meni nappiin. Jäävät onnistui mallikkaasti ensimmäisellä yrittämällä, samoin hyppy. Kaikki iloisella ja reippaalla asenteella ilman hölmöilyjä. Mielettömän hyvä treeni siis!

Pienenä erona aikaisempaan treenaamiseen päätin käyttää luoksetulossa käskyä ''seuraa'', mikä siis aina taroittaa meillä sivulle tuloa sekä siinä kulkemista. Aiemmin se on ollut luoksetulossa ''tänne'', mutta koska en kertakaikkiaan osaa olla käyttämättä sitä myös yleisesti arjessa luokse kutsuttaessa (jolloin koiralta ei vaadita perusasentoa, vaan riittää kun tulee luo), niin se ei voi olla liikekäskynä. 

Ensi kerrasta lähtien ruvetaankin hiomaan Aslakin kanssa luoksepäästävyyttä, sitähän ongelmaa toki ei ole, etteikö se luokse päästäisi, mutta täytyy harjoitella ahkeraan sitä, että silloin ei voi yrittää kiivetä syliin eikä heittäytyä selälleen eikä muuta vastaavaa.

Treenien jälkeen unilelu suuhun ja nukkumaan

Match Show Punkaharju

Odottelu on tylsää!

... mutta kun toiminnan makuun päästään, niin sitten ihan hymyilyttää.

Kopeloitavana





Bongattiin taas, että lähellä järjestetään mätsäri, joten tietysti lähdettiin taas tällainen tilaisuus hyödyntämään. Pakattiin göötti ja mitteli autoon ja suunnattiin Punkaharjulle.

Ensin taas Aslakilla oli totaalinen vauhti päällä ja piti kyllä ilmoitella paikalla olostaan hyvin äänekkäästi. Pikkuhiljaa kuitenkin rauhottui ja kehään mennessä olikin jo oikein nätisti. Kehässä sai olla ylpeä, ravasi nätisti (ei yrittänyt lainkaan haistella), seisoi rennosti pöydällä ja seisoa tönötti maassa kuin patsas.

Joistain kuvista katsastin jälkeenpäin, että jopas pojalla kasvaa takakintut, kun näyttää ajoittain tosi takakorkealta. Sitten toisissa kuvissa taas ei näytä, joten kaipa se on sitten vaan välillä niin huonossa asennossa. Alaselän lihakset tuntuu omaan käteen jumiutuneilta, joten kireys siellä vaikuttanee myös selkälinjaan. Pitäisi varmaan varata aikaa hierontaan.

 Ja tuo häntä, se on oikeastaan aika huvittavan näköinen :D Aslak ottaa tuon seisoskelun aina niin rennosti, että ei sitä häntää viitsi ylhäällä pitää, mikä omaan silmään näyttäisi paremmalta, kun koira olisi reippaamman näköinen.

Ensin pari kehässä Aslak sai punaisen nauhan ja oli sitten punaisten 3. Lopputulokseen oltiin erittäin tyytyväisiä, paljon paremmin ei tuo gööttipoika voisi esiintyä! :-)


Ps. Myös matkaseuralaisemme Onni -mitteli esiintyi oikein mallikkaasti ja oli punaisten 2. Lähdettiin siis hyvillä mielin kotiin koko porukka.

8. heinäkuuta 2013

Tähän väliin vähän liitoa


Tänään taas agiliidettiin, tälläkertaa hieman eri ohjaajan kanssa. Pientä rataa tehtiin, tekniikoina lähinnä niistoa ja valssia. Ja voi että kun voi itse olla sählä. Vaikka kuinka teoriassa tajusin ja nyökyttelin neuvottaessa, en sitten käytännössä oikein enää osaakkaan ajatella mihin suuntaan sitä oltiinkaan menossa :D Ja valssissa tuli esiin sellainenkin ongelma, että teen sen liian paikallani, vaikka tuon vauhtihirmun kanssa pitäisi olla jatkuvassa liikkeessä ja erittäin ripeä. Treeniä lisää vain siis, pitäisi varmaan vielä enempi juosta sitä rataa ihan ilman koiraa. 

Saatiin hyviä neuvoja ja hyvää ohjausta, eli kokonaisuudessaan tosi hyvin irti treenistä. On hyvä kun joku osaa heti sanoa mitä itse teen väärin ja kuinka asian voisi tehdä paremmin, jotta onnistuminen tulisi, sillä tällöin onnistuminen tulee nopeasti, eikä samaa kohtaa joudu hiomaan kovinkaan monesti. Aslakin kanssa kun tahtoo olla niin, että samaa kohtaa ei ovi kovin monasti kokeilla, tai sillä loppuu mielenkiinto. On myös hyvä, kun joku huutaa milloin palkata koiraa, sillä itse jos esim. unohtaa mitä piti tehdä, niin helposti koiran palkkauskin unohtuu, mikä tekee varmasti todella paljon huonoa Aslakin kaltaiselle koiralle, joka on sitä mieltä, että ei täällä nyt huvikseen pompita.

Kontaktiesteistä tehtiin A-estettä ja siinä on kyllä kontaktien osalta paljon parantamisen varaa, Aslak kun ei millään malttaisi ottaa kontaktia, saati siihen pysähtyä. Alastulokontaktia harjoiteltiin ihan vain kiepauttamalla koira siihen asentoon, etutassut maahan ja takapää kontaktille ja siinä sitten toistin odota -käskyä ja palkkasin kun pysyi siinä. Tätä pitäisi harjoitella vaikka muuallakin (rappusilla tms.) jotta tottuu käyttämään paremmin sitä takapäätä sekä olemaan kaltevassa asennossa ja samalla tottuisi sanaan joka tarkoittaa sitä pysähtymistä.

Aslak oli treeneissä omaan silmään mieletön, se oli nopea, luki hyvin ohjausta ja teki hyvällä innolla ''juuri sopivasti kuumuen''. Oli kokoajan kuulolla ja valmiina, vaikka kentällä oli juuri ennen meitä juoksuinen narttukin treenaamassa, keskittyi täysillä tekemiseen eikä hajuihin. 

P.s. Postaukset ovat erittäin kuvattomia syystä että kamera on kyllä ollut joka paikassa mukana, mutta en muistanut laittaa sen sisään muistikorttia. 

7. heinäkuuta 2013

Monenlaisia kavereita

Aamulla kun heräsin, suuntasin ensimmäisenä takapihalle katsastamaan mitä Aslak touhuilee. Enkä voinut uskoa silmiäni, kun huomasin, että Aslak ei olekaan pihalla yksin. Sillä oli nimittäin kaveri, orava. Orava istuskeli aidan päällä ja Aslak aidan vieressä nurmikolla, siinä ne katselivat toisiaan päät kallellaan. Eipä taida ainenkaan riistaviettiä löytyä, kun Aslakille ei tullut mieleenkään yrittää jahdata sitä.

Hieman lajityypillisempiäkin kavereita taas tänään myös treffattiin, nimittäin jälleen pentujen leikkitreffeillä. Taas oli rotukirjo mukavan laaja, oli newfoundlandia, espanjanvesikoiraa, ranskanbulldogia, parsonia, barbetia, cockeria jne. Aslakin sosiaaliset taidot taas hämmästyttivät, pienten pentujen luo meni varovaisemmin ja isompien kanssa juoksi kuperkeikkarallia, kävi tarkastamassa aina kun joku inahti ja ujompien kanssa tyytyi pelkkään nuuskutteluun ja rauhalliseen tuttavuuden tekemiseen. Leikin jälkeen antoi rauhassa laittaa hihnan ja rauhallisesti käveli autoon tyytyen menemään häkkiinsä (ei siis liiallista kuumumista leikistä kuten talvella.)

Tällaiset aktiviteetit ovat tehneet selkeästi Aslakille hyvää, sillä tällaisen jälkeen se on aina väsynyt ja malttaa rauhoittuakkin. Vaikka energiaa riittää muillekkin jaettavaksi, on Aslakin ylitsepursuava energian määrä monissa tilanteissa hiukan tasoittunut. Luulin, että johtuu vain helteistä, mutta sitä tarkemmin seurattuani se on ehkä joillain osa-alueilla hieman aikuistunut. Mutta ei syytä huoleen, kyllä se riekkuakkin edelleen osaa, ei meinannut nahoissaan kestää kun leikkitreffeille mentiin, näki paikan niin sen siliän tien hävisi opit hihnassa kävelystä ja rauhallisuudesta. :D

5. heinäkuuta 2013

Uusi panta



Kuvien tarkoituksena oli esitellä uutta hienoa pantaa, mutta Aslak taas kuvauksellisena tyyppinä otti vähän eri linjan ja päätti enemmänkin tehdä kuvasarjaa ''kuinka tehdä typeriä ilmeitä''.

Mutta voi niistä pannankin bongata ja hieno panta onkin, osoitteesta http://tassuttelijoiden-pannat.blogspot.fi/ . Joku voi tunnistaakkin kyseisellä sivulla esiintyvän mallin, täällä blogissa aiemmin esiintynyt Aslakin kaveri Feelix on päässyt omistajansa koekaniiniksi testaamaan tuotteiden kestävyyttä. :)

4. heinäkuuta 2013

Tokosta taas

Käytiin taas harjoittelemassa tokoa ja päivän treenien jälkeen ajattelin hieman pohtia nyt ylöskirjaten tätä meidän treenien etenemistä, oikeastaan lähinnä itsellekkin kirjallisena, jotta ei pääse unohtumaan.

Ensinnäkin tuli taas todettua, että kuumassa auringon paisteessa on turha treenata; Aslakin keskittymiskyky hiipui hetkessä ja vapautuksen jälkeen se ryömi auton alle (?!) makoilemaan, kun ei muualta löytynyt varjoa. Treenit loppui sitten siihen, autoon vain ilmastointi huutamaan.

Aslak myös lähti keskittymiskyvyn puutteessaan jäävästä makuusta jonkun ilmasta ottamansa makoisan tuoksun perään haahuilemaan, liekkö oli eilisen kentällä treenaneen juoksuisen nartun hajua jäänyt. Ikinä ei ole ennen tätä tehnyt. Jäävien liikkeiden sanat tuntuu muutenkin olevan hiukan hukassa, joten nyt harjoitellaan seisomista ja maahan menoa vain ihan ''lennosta'' ilman ketjutusta kokonaiseksi liikkeeksi, jotta sanat painuisi paremmin mieleen. Täytyy myös kiinnittää huomiota, että käskysanat tulee aina täysin samalla tavalla ja että oma elekieli ei ole ristiriitaista.

Hyppy tuntuu olevan sopivan keventävä liike, sitä kun ei ole liikaa tehty, joten sitä voisi nyt taas pienen tauon jälkeen harjoitella. 

Vaihtelevampi palkkaus voisi olla kova juttu, helposti kun tulee palkattua aina samoilla herkuilla ja Aslakin tuntien se helposti kyllästyy samaan ruokaan, joten vaihtelevia nameja mukaan. Etenkin ryhmätreeneissä jotain erityisen hyvää mukaan!

Ei liikaa toistoja lyhyellä aikavälillä, saman hiominen kun jos mikä on Aslakista tylsää puuhaa. Eli mahdollisimman ripeästi onnistunut suoritus ja ei onnistunutta liikettä uudestaan samoissa treeneissä!

Seuraamisen harjoittelua vaihtelevilla palkkausväleillä. Eli välillä palkkaus jo ensimmäisestä askeleesta tai jopa pelkästä perusasennosta, välillä hieman pidempi pätkä ja sitten tosi hyvä palkka.

Enemmän käännöksiä. Käännöksiä tulee tehtyä äärimmäisen vähän, etenkin vasemmalle. Tässä voisi ottaa myös käyttöön sen, että palkataan koiraa heti käännöksen jälkeen, jolloin koira tekee napakat käännökset palkkaa odottaen, eikä haahuile omille teilleen käännöksissä ja niiden jälkeen.

Liikkeelle lähtö liikkurin kanssa. Kuten jo aiemmin olen maininnut, Aslakilla on tapana mennä maahan kun nyökkään tai sanon liikkurille ''on'' valmiutemme merkiksi.

Ja kuten jo aiemmassa tekstissä mainitsin, huomion kiinnitys omaan asentoon. Ei mitään vinoa kävelyä, vaan kroppa suorassa.

Ps. Tänään harjoiteltiin taas kotona pieni paikkamakuu, päästiin jo 30 s. Nyt mennään tällä 30 s muutama päivä kotona ja sitten harjoitellaan kyseistä aikaa kentällä (välillä ehkä myös jopa lyhempiä ennalta arvattavuuden vähentämiseksi). Kun saadaan tuo aika harjoiteltua kentällä, niin sitten yritetään pikkuhiljaa kivuta 1 min kotona.

Pps. Luoksepäästävyys: tätä pitäisi muistaa harjoitella, jotta vielä joku kaunis päivä Aslak malttaisi istua paikallaan kivojen ihmisten lähestyessä.




3. heinäkuuta 2013

Toko treenit

Nyt alkoi vihdoin tuossa läheisellä kentällä kauan kaivatut toko treenit. Ensimmäisellä kerralla käytiin vähän läpi koesääntökirjan kanssa mitä se toko tarkalleen ottaen on, katsottiin alokasluokan liikkeitä läpi ja otettiin yksi koira kerrallaan pieni harjoitus.

Vaikka Aslak on viime aikoina harjoitellut vain erittäin vähällä häiriöllä, ainoastaan kentän hajut ja pari ihmistä on ollut häiritsemässä, niin silti se pystyi yllättävän hyvin keskittymään myös suuremman ihmismäärän ja parin toisen koiran läsnäollessa. Ei ollut Aslakin tekemisessä juuri moittimista, teki juuri oikeanlaisella iloisella mielentilalla. Omassa tekemisessä sen sijaan olisi taas ollut parantamisen varaa, nimittäin käännyn auttamattomasti vinoon koiraa kohti. En vain kerta kaikkiaan osaa olla suorassa, kun en tuolloin näe koiraa. :D Nyt siis kiinnitettävä omaan asentoon erityishuomiota.

Kipinä taas roihahti suuremmaksi harjoittelun myötä, olen tässä treenien jälkeen yrittänytkin miettiä, että miksi juuri toko tuntuu niin omalta lajilta. Totesin sen olevan ehkä siinä, että tokossa sitä tekee niin tiivistä yhteistyötä koiran kanssa ja koira tekee vain ohjaajalle ja ohjaajan kanssa. Kovasti on mietinnässä se, kuinka voisin tehdä harjoittelustamme vieläkin parempaa ja kovassa harkinnassa on, että täytyisi varmaankin ruveta ennalta suunnittelemaan treenit, tarkkaan mitä treenataan, minkä aikaa ja minkälaisella tekniikalla ja palkkauksella.

Kotona vielä harjoiteltiin paikkamakuuta: 20 s :D Sen pidempää en uskaltanut ottaa, kun makasi niin patsaana nätisti. Ajatus oli tosiaan se, että pääsen palkkaamaan sen täydellisestä suorituksesta, eikä niin, että venytän sitä liian pitkäksi, jolloin se menee pieleen ja tulee epäonnistunut suoritus.

Uintia