1. maaliskuuta 2014

Kevät tuli, lumi suli, lumen alta esiin tuli...




Jokainen koiranomistaja ja taajamassa asuja voinee arvata miten otsikon loru voisi jatkua. Eipä ole vielä omaan silmään osunut yhtään mielipidekirjoitusta aiheesta, mutta kyllä se kakka varmasti jaksaa tänäkin keväänä puhuttaa.

Ei ole varmaan keltään jäänyt huomaamatta noin muutoinkaan, että kyllä se kevät sieltä nyt tosiaan taitaa tulla. Itse vannoutuneena talven kannattajana olen hieman harmistunut talven lyhyydestä, jäälläkin ehdittiin lenkkeillä vähemmän kuin kymmenen kertaa. Nyt kuitenkin jos se kevät sieltä ajatteli tulla, niin toivottavasti tulee rytinällä, sillä siitä loskasta ja kurasta ei varmasti pidä kukaan!

Sen verran on jo maata näkyvissä, että lenkin lomassa on otettu vähän toko juttujakin. Eilen otettiin vähän seuraamista, vahvisteltiin liikkeestä seisomista (se on nyt tehotreenissä, kun se on aina ollut vähän epävarma liike) ja otettiin lyhyt paikkamakuu, ehkä vain joku 20 s. Suunnilleen saman mittainen paikkamakuu tehtiin myös viimeksi arkitottis treeneissä hallissa. Ihanaa kun ulkonakin voi taas harrastaa, innolla jo odotetaan jälkimetsään pääsyä! Se on jotenkin sellainen laji, että Aslakilla on siihen selvästi suuri palo ja ohjaajastakin se on ihan mukava harrastus, mutta silti sitä on treenattu olemattoman vähän. Jospa nyt tänävuonna kunnostauduttaisiin asiassa.

Ps. Onneksi Aslakin varpaat ei ihan aina näytä tuolta kuin alemmassa kuvassa. Rotumääritelmähän lausuu göötin käpälistä näin: ''KÄPÄLÄT: Keskikokoiset, lyhyet, soikeat ja suoraan eteenpäin suuntautuneet. Päkiät ovat voimakkaat, varpaat tiiviisti yhdessä ja kaarevat''. Nuo ei ihan näytä määritelmän mukaisilta tuossa kuvassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti