Tänään oli ohjelmassamme tokoa. Otin Aslakin autosta, hallilla oli lisäksemme yksi ihminen eikä yhtään koiraa. Jo autolta lähtiessä Aslak oli aivan lentoon lähdössä, selvästi oli kiire päästä halliin katsomaan, että onko siellä joku muu. Yleensä tyhjä treenipaikka on muille koirille vain hyvä juttu, mutta Aslak on selkeästi niin tyhjässä hallissa kuin tyhjällä kentälläkin keskittynyt vain kuuntelemaan, että missä ne muut on piilossa.
Mentiin halliin rauhoittumaan ja Aslak oli hiljaa, mutta hieman edelleen säntäilyvaihde päällä. Hetken rauhottumisyrityksen jälkeen otettiin paikkamakuuta, ihan vain Aslak maahan ja itse menin max kahden metrin päähän... Samalla hallin pihaan alkoi valua ihmisiä tuleviin treeneihin ja siitäkös Aslak innostui. Pää pyöri kuin väkkyrä ja yritti makuu asennostakin sännätä hallin ovelle kokoajan katsomaan, että ketä sieltä tuli. Jopa autoon menossa saatiin käydä pieni keskustelu, kun pihalla oli aivan ihana tyttökoira.
Hallissa alkoivat agitreenit joita jäin seuraamaan, joiden jälkeen alkoi viralliset tokotreenit ja otin Aslakin taas autosta. Nyt oli ulkona myös valloittavan ihana colliepentu ja sehän sai Aslakille taas kumipalloefektin päälle, pomppi ja haukkui kun olisi tahtonut tutustumaan. Loppujen lopuksi kuitenkin uskoi, että ei käy ja jatkettiin halliin sisälle.
Istuskeltiin hallin laidalla jutustelemassa muiden kanssa varmaan puolituntia ja syömässä nameja. Siihen Aslak rauhoittui oikein kivasti, mitä nyt halliin uusien koirien sisään astuessa piti aina päästää pieni vahtihaukku, mutta ei jäänyt kuitenkaan räkyttämään. Toisen koiran tehdessä tottista otettiin vielä hallin toisessa päässä ehkä 2 metriä ja 15 s paikkamakuu, ihan vaan että saatiin onnistuminen loppuun kun ekan yrityksen paikkamakuut jäi totaaliseksi räpellykseksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin, lopuksi Aslak ei vetänyt hihnassa ja autoonkin meni oikein nätisti.
Kyllä oli taas oma kärsivällisyys koetuksella. Kun korvat on koiralla täysin kadoksissa ja tututkaan hommat ei luonnistu, niin itsellä alkaa hermostus nousta. Välillä pitää tulla näköjään aina näitä maanpinnalle palautteluja, kun pääasiassa treenit ovat sujuneet mallikkaasti. Täytyy vaan itse tehdä töitä, ettei hermostuisi liikaa, Aslak vaistoaa heti jos olen itse hermostunut ja vetää vielä enemmän ranttaliksi. Pitäisi aina yrittää muistaa, että ei se tahallaan tee väärin, minkäs sille mahtaa kun on niin hauskaa ja jalat vaan vispaa. ;)
Olen nyt kaavaillut, että tokon osalta käydään ehkä tekemässä 1/3 treeneistä teknisiä juttuja ja liikkeiden pientä ketjuttamista ja kaksi kolmesta kerrasta käytetään ikäänkuin harjoittelemalla tokokokeen toista puoliskoa, eli odottelu + paikkamakuu. Mennään vain rauhoittumaan ja harjoittelemaan paikkamakuuta. Nousemaanhan Aslakin saa sitten hyvin nopeasti kun toimintaa tarvitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti