Ihan vaan kokeilu mielessä lähdettiin potkukelkkailemaan. Ajattelin kyllä, että Aslakhan luultavasti vaan säntäilee miten sattuu, mutta kokeillaan. Väärässäpä olin, valjaat niskaan ja menoksi. Eipä uskoisi, että noin pieni koira voi oikeasti vetää noin, yhden ihmisen seistessä potkukelkan kyydissä ei tarvinnut edes juuri potkia vauhtia, kun Aslak paahtoi menemään. Saas nähdä ''joutuuko'' sen kanssa kokeilemaan jossain vaiheessa myös hiihtämistä. Paremmat valjaat vetopuuhaan täytyy kyllä hankkia. Eihän nyt pikkugöötin kropalla oikeasti kovin kummoisia matkoja ja lasteja vedellä, mutta sopivasti keventäen mukavaa puuhaa.
Käytiin vielä illan ratoksi treenaamassa hiukan tokoa.
- Ensin ihan lyhyt, ehkä 20 s, paikkamakuu. Lopetin heti kun häntä laskeutui ja näytti rauhalliselta.
- Sitten laitoin hetkeksi maahan ja rauhottelin ja siitä suoraan seuraamaan.
- Pieniä seuruutuspätkiä, välillä hieman karkasi hajujen maailmaan, mutta pääasiassa hyvä.
- Liikkeestä maahanmeno, ennakoi perusasennon, otin loppuosan uudestaan ja palkkasin maahan.
- Liikkeestä seisominen, palkkasin seisomaan, hyvä.
Kokonaisuudessaan harjoiteltiin lähinnä sitä rauhallisuutta, mikä sujuikin ihan mukavasti. Ei haukkunut eikä muutenkaan säntäillyt päättömänä. Itse pitää kiinnittää huomiota vapautukseen, että koira ei itse vapauta itseään vaan se vapautus tulee ohjaajalta selkeästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti