Sisko ja sen veli

Aslak edellä ja Fanny perässä (Aslakin lempi leikki juosta karkuun)

Vasemmalta Fanny, Gena & Aslak

Kokonaisen viikon toimettomuuden jälkeen Aslak pääsi hiukan purkamaan virtaa siskotyttö Fannyn (Calawan Fanny) kanssa. Mukana menossa oli myös Fannyn ''sisko'' eli elinkumppani Gena.

Kivasti Aslak tuli toimeen tyttöjen kanssa ja etenkin Fanny-siskon kanssa viiletettiin menemään yhdessä eteenpäin. Myös Fannyn ja Genan leikkeihin Aslak yritti kovin osallistua, mutta ei oikein voinut ymmärtää äänekkäämpiä painileikkejä, vaan enemmänkin pomppi vieressä. :D

Fannyn menoa voi seurata enemmänkin heidän omasta blogistaan (klik).

Kuvista voi hyvin huomata Aslakin ja Fannyn yhdennäköisyyden, vain väri on eri. Ja eroa löytyy kyllä vihdoin myös maskuliinisuudesta, kun Aslak on hiukan miehistynyt. Kuvat ei kylläkään ole laadulla pilattu, kun ei enää valo tahtonut riittää

Riekkumisen jälkeen tämä kolmikko siirtyi autoihin lepäämään ja me ihmiset lähdettiin katsomaan Aslakin ja Fannyn puolisisaruksia, Calawan G-pentuetta, jotka ovat nyt kuusiviikkoisia. Kyllä ne vaan on suloisia riiviöitä göötinpennut tuossa iässä. :)

Kiitosta siis mukavasta iltapäivästä/illasta Fannyn ja Genan omistajalle Suville ja Anne-kasvattajalle. :)

Siivouspäivä

Edelleen tässä talossa on menty hieman hitaammalla rytmillä, kipeä jalka tosiaan tämän viikon alkupuolella vaihtui sitten karmeaksi flunssaksi, nyt alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa ehkä tauti väistyä. Tänään jaksettiin jopa kaivaa siivousvälineet esiin.

Se miksi kerron Aslakin kuulumisissa siivoamisesta, liittyy sen vihaan imuria kohtaan. En tulkitsisi sen pelkäävän imuria, mutta se on silti vähintäänkin avaruudesta tullut ihmetys ja koska me ihmiset ollaan niin tyhmiä, että kosketetaan sitä, niin Aslakin kaiketi pitäisi yrittää se karkoittaa.

Imurin karkoitusyritykset ilmenevät siis niin, että Aslak hyökkii imuria kohti ja päästää olevinaan vakuuttavia murärmur ääniä. Nämä ottelut ovat päättyneet kutakuinkin 6-0 Aslakin voitoksi, nimittäin imuri on tällä hetkellä kasassa teippailtuna. Laiska omistaja on monesti pistänyt Aslakin autoon siivouksen ajaksi, mutta tänään otettiin sitten itseämme niskasta kiinni. Ensin Ville imuroi suurimman osan asuntoa ja Aslakin kanssa makoiltiin toisessa huoneessa. Ensin piti vähän kiljahdella, onhan se isäntä sen hirmuliskon kanssa toisellapuolella, mutta sitten rauhoittui makaamaan ja mököttämään. 

Viimeisen osion imuroin Aslakin kanssa, kaverinamme namipurkki. Annoin nameja imurin päältä ja palkkailin sitä vähän väliä rauhallisesta käytöksestä ja katseesta minuun. Selvittiin ilman ainoatakaan hyökkäystä imuriin. Näitä kun vain jaksaisi nyt tehdä useita, niin Aslak varmasti rauhoittuisi ja ystävystyisi tuon ärsyttävän pedon kanssa.

Myös lattioiden pyyhkiminen/luuttuaminen aiheuttaa samaa hyökkäilyä, hiukan lievempänä tosin. Katuharja kuuluu myös tähän kategoriaan. Olen lukenut muidenkin paimenkoirien omistajien kirjoituksia samasta aiheesta, en tiedä onko tuo sitten jokin saalistusvietin aste tai paimentamiseen liittyvä piirre (imurin kohdalla yhditettynä ärsytykseen ja epäluuloon), mutta jokatapauksessa siinä köyhtyy lompakko siivousvälineitä uusiessa ja siivoaminen on aika hidasta puuhaa. Täytyy siis harjoitella tätä, jotta imurista tulisi kaveri. 

(Täytyy vielä sanoa, jos joku miettii miksi en yksinkertaisesti kiellä sitä tekemästä niin: siitäkös se vasta yltyy, kun komennan.)

Toimettomampia päiviä

Alkuviikosta flunssa alkoi ilmoitella tulostaan, mutta maanantaina ja tiistaina jaksoin vielä raahautua ulkoilemaan. Tiistai iltana tauti kaatoi aika voimattomaksi, joten nyt on kohta pari päivää menty suht toimettomana. 

Aslak on siis viettänyt lomaviikkoa treeneistä ja kaikesta muustakin. Yllättävän hyvin se on jaksanut vain kyhjöttää sisällä, eilen oli kyllä ilmakin sellainen, että ei ulkoilu houkuttanut kaksi- eikä nelijalkaisia. Vaikka Aslak ei sinänsä vesisadetta säiky, mutta kova tuuli ja räntäsade saa senkin mukavuudenhalun heräämään, kyllä se ulos lähtee, mutta selkeästi pysyy myös mielellään sisällä. Lyhyillä pissilenkeillä ollaan siis menty.

Tänä aamuna Aslak alkoi kaiketi jo tuumia, että minun makoilut alkaisi riittää. Se kipitteli ympäriinsä ja valitti, mikä kertoo aina siitä, että sen on päästävä juuri nyt ja heti ulos. Pitkän harkinnan jälkeen kaivauduin peittojen alta ja menin päästämään sen ulos - ja Aslak kömpi samalla paikalleni sänkyyn pehmoleluineen päivineen. On se ovela.

Iltaruoka aktivointipallosta, että olisi edes hiukan tekemistä tylsinä päivinä

Vielä pieni väliaikatieto ruokinta-asioista. Nyt meillä on syöty jo toista viikkoa Canagan nappulaa ja hyvin on edelleen maistunut. Harvemmin tulee kerrottua ruuasta jo koiran läpi tulleena, mutta kerronpa nyt senkin, että jätösten määrä ei ole juurikaan muuttunut, eli raakaruualla sekä tällä nappulalla jätökset ovat inhimillisen kokoisia, mikä omalta osaltaan kertoo varmasti ruuan imeytyvyydestä. Ruoka on tullut vaivattomasti ulos, mutta vatsa ei ole mennyt löysälle. Lupaavalta siis näyttää. Aika näyttää kuinka se tulee sopimaan esimerkiksi iholle ja turkille jne. 

Treeniä

Ajeltiin Aslakin kanssa kahdestaan lauantai päivän iloksi treenikentälle, kun oma jalka hieman vähentää pidempiä lenkkejä (kipeytynyt jalkaterä, enkä tiedä mistä, ei kärsi astua kunnolla) ja jotain aktiviteettia piti keksiä.

• Ensin harjoiteltiin ihan vaan arkista luoksetuloa, eli Aslak sai juoksennella liinassa. Häiriö oli suuri, sillä kentän viereisellä pihalla oli ihmisiä. Tyhjällä kentällä on aina häiriöherkempi ulkopuolisille tekijöille.
• Pari lyhyttä seuraamista, sekä rauhoittumista perusasentoon.
• Paikkamakuu n. 12 m etäisyyttä, reilu 1 min. Häiriönä edelleen pihalla olevat ihmiset sekä niin kova tuuli, etten meinannut pystyssä pysyä. Hienosti kuitenkin kesti, vaikka pihalle vilkuili. Palkkaus maahan ja sitten pyyntö perusasentoon, nousi hieman epäröiden mutta kuitenkin ekalla.
• Liikkeestä seisominen, istui heti takaisin palatessani, joten otin uudestaan. Palkkasin seisomista takaisin tullessa ja vapautin siitä.
• Liikkeestä maahanmeno, hyvä, palkkasin maahan ja vapautin.
• Luoksetulo, n. 20 metriä, käveltyäni pois Aslakin luota ja käännyttyäni oli noussut seisomaan (varmaan jäi päälle liikkeestä seisomisen harjoittelusta). En sanonut mitään, kävin vain hakemassa mukaan ja muutaman askeleen päästä otin homman uusiksi. Sitten onnistui.
• Muutama vapaamuotoinen ''seiso'' käsky ja pallo lensi kun pysähtyi napakasti käskystä.
• Loppuun ihan vaan perusasennossa istuskelua ja muuta oleilua, rauhoittumista.
• Ennen kentältä lähtöä harjoiteltiin myös häkissä rauhassa oloa. Laitoin Aslakin auton takaosassa olevaan häkkiin ennenkuin korjailin tavarat autoon ja kun takaluukku oli auki pidempään --> alkoi uikutus/piippaus/mölinä. Menin istumaan takaluukun reunalle ja yksinkertaisesti odottelin hiljenemistä ja palkkasin parista hiljenemisestä ja sitten takaluukku kiinni ja kotiin.

Palkkasin luoksetulon pallolla, mutta ensi kerralla pitää muistaa palkata nameilla, jotta säilyy se oikea paikka mihin tullaan ja missä kestetään. Nyt tulee kyllä oikealle kohdalle, mutta heti irtaantuu ja on lentoon lähdössä, kun odottaa palloa.