Mitä meille kuuluu tokon ulkopuolella? Yleensä sitä ei viitsi kirjoittaa muusta, kuin treeneistä, koska mikään ei muka tunnu tarpeeksi merkittävältä ylös kirjattavaksi. Hassua sinänsä, että treenithän on vain pieni osa koiran kanssa elosta
Yhteistyö on tuntunut sujuvan viime aikoina kuin tanssi, hihnalenkit on mukavia, haukkuminen yleisillä paikoilla lähes loppunut ja muutenkin Aslak on vaan tuntunut niin loputtoman taitavalta joka paikassa ja asiassa. Kunnes tässä yksi päivä sillä oli jo heti alkuun vähän sellainen komenteleva ''teen kuin itse haluan'' -asenne ja se haukkui kielloista huolimatta. Sitten sain sen kuulolle, laskin hihnasta ja ajattelin ruveta treenaamaan... Mutta Aslakpa sai jonkin hajun ja lähti sen perässä pientareelle. Siinä se juoksi ympäri kenttää täysin ilman korvia. Koiranomistajuuden tähtihetkiä. Tilanne sitten kyllä ratkesi koiran kiinni otolla itse teosta ja kurinpalautuksella, mutta itse sai kyllä keräillä omia hermonriekaleita oikein huolella. Huomasin sattumalta, että joku oli päätynyt lukemaan blogiamme googlesta haulla ''göötti vapaana''... tuolla hetkellä jos kyseistä asiaa olisi minulta kysytty, niin olisin saattanut sanoa, että älä koskaan ikinä ota göötiltä hihnaa pois. Noh, verenpaineen tasaannuttua en enää ole ollut ihan samaa mieltä, joskin Aslak kyllä voitti itselleen ''liinaloman'' eli treenit ja ulkoilu ei tapahdu ainakaan viikkoon vapaana.
Myös toiset treenit olivat katastrofi, tosin paikalla ollut juoksuinen narttu saattaa selittää asiaa... Aslak oli vaan lähdössä omille teilleen ja haukkui eikä sillä ollut pienintäkään halua tehdä minkäänlaista yhteistyötä. Jälkeenpäin suututtaa lähinnä omat hermostumiset, miten vaatia koiraa pitämään paineen alla mieli hallinnassa, jos itse ei osaa pitää omaa päätään kasassa. Olen jo tuumannutkin, että treenikassista pitäisi löytyä myös peili, johon voisi aina vilkaista kun hommat menee pieleen. Aslak on muutenkin jotenkin nyt toden teolla keksinyt naisten olemassaolon.
Pari päivää sitten oli vuorossa ''päivä kaupunkikoirana''. Käytiin keskustassa kävelemässä, torilla ostamassa mansikoita ja kyläilemässä kerrostalossa keskustassa. Sujui oikein mukavasti, mitä nyt pientä kiukuttelua oli lenkin loppuvaiheella, kun isäntä ei tuonutkaan torilta mansikkalootassa janoiselle göötinpojalle vettä, vaikka se muistutti vesiastiaa. Hihna tahtoo kiristyä ikävästi, mutta muuten käytös oli mallikasta.
Viime viikon keskiviikkona Aslak korkkasi epävirallisen kaverikoiruus uransa tapaamalla mielenterveyskuntoutujia. Teimme esitysmäisesti muutaman tottelevaisuus liikkeen parin muun koirakon kanssa ja Aslak sekä muut koirat olivat siliteltävinä. Ja se jos mikä oli Aslakista mahtavaa. Täytyy myöntää, että jännitin hieman hommaa etukäteen. Aslak kun ei ole mikään rauhallisuuden perikuva, vaikka omaakin hyvät sosiaaliset taidot. Huoli oli kuitenkin turhaa, kyllähän se ensin hieman haukahteli ja veti, mutta eivät silittäjät sitä säikähtäneet, päinvastoin Aslak hauskuutti olemuksellaan. Nopeaan se rauhoittuikin ja osasi hienosti mennä eri ihmisten luo erilailla, aina tilanteen vaatimalla tavalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti