Paikkamakuu

Paikkamakuu on nyt tosiaan se ainoa alokasluokan liike, joka on vielä täysin alkutekijöissään. Eilen lähdin Aslakin kanssa hyvissä ajoin näyttelyharjoituksiin, jotta kerkesin käyttää sitä hiukan kävelemässä ja ottaa sen kanssa paikkamakuun kentällä reilusti ennen näyttely asioiden harjoittelua.

Se kävi kyllä nätisti maahan, mutta heti huomasin, että on tosi levoton. Sitten kentän takana olevan talon pihaan tuli auto ja Aslak vilkuili sitä hiukan olan yli, sitten katsoi miettivän näköisenä minuun ja sitten nousi ja hipsi oman auton toiselle puolelle, jos olisi puhua osannut niin olisi varmasti sanonut ''oota ihan pikku hetki, pakko käydä kattoo kuka tonne tuli''. Tämän jälkeen palautin maahan ja palkkasin kun pienen hetken kesti.

Kotona harjoiteltiin makuuta ja ajattelin, että kyllä se täysin häiriöttömässä tilassa sen minuutin kestää. 40 sekunnin kohdalla laittoi pään maahan, mitä ei tarvitsisi tehdä, mutta ajattelin, että olkuut jos kestää kuitenkin siinä. 50 sekunnin kohdalla nousi ja tuli minua kohti, luultavasti ajatteli, että ai ei tässä nyt tehtykkään mitään. Taas palautin ja pienen hetken jälkeen palkkasin.

Ei voi kyllä syyttää kuin itseään, ollaan edetty kyseisessä liikkeessä aivan liian nopeasti. Tänään otettiin kotona minuutti siten, että n. 10 s välein palkkasin. Tällä tavoin täytyy varmasti harjoitella, jotta pysyy skarppina ja jotta tajuaa sen liikkeen jatkuvan. Kyseinen liike on kuitenkin harjoiteltava Aslakin kohdalla tuolla tavoin positiivisesti eikä pakon kautta, sillä jos se vain pakotettaisiin pysymään siellä, niin se ei taatusti kisatilanteessa pysyisi maassa saatikka hiljaa.

Hiljaa hyvä tulee, vielä kun itse malttaisin tehdä hitaasti.

Myöhempi lisäys:
Käytiin vielä tänään tokon ryhmä treeneissä. Otin kaksi erillistä treeniä, ensimmäisellä kerralla alettiin selkeästi tehdä liian nopeasti autosta oton jälkeen, Aslak olisi mielummin vain juossut ihan päättömänä ympyrää ja touhunnut kaikkea muuta. Otettiin kuitenkin muutama onnistunut estehyppy.

Toisella kerralla käytiin kävelemässä ja haistelemassa ensin, jotta hiukan rauhottui. Sitten mentiin sivuun ihmis joukosta (muut koirat olivat autoissa) ja otettiin siellä paikkamakuu. Kouluttajamme otti kauempana aikaa ja otettiin ihan täysi 2 min paikallaanolo siten, että kävin vähän väliä palkkaamassa. Alku puolella pieni lapsi itki äänekkäästi kentällä, jolloin Aslakin piti kuikuilla mikä siellä takana on hätänä, mutta ei kuitenkaan noussut.

Lopuksi vielä hiukan seurusteltiin kentällä, jotta tuli vähän taas tuota harjoitusta pelkässä odottelussa. Rauhallisesti ja hiljaisesti sujui sekin. :-)