23. heinäkuuta 2014

Kokoontuminen

Sunnuntaisen paimennustaipumustestin jälkeen suunnattiin istumaan kesäiltapäivää ja kahvittelemaan Hallan perheen mökille viiden göötin voimin. Kiitoksia kovasti heille mukavasta vierailusta!

DSC_0539
Takaa eteen: Calawan Hertta, Calawan Fjalar (Aslak), Calawan Fanny
DSC_0573
Aslak
DSC_0507
Calawan Halla
DSC_0547
Aslak & Calawan Hertta
DSC_0561
Region's Gracious Gena (''Gena''), Hertta & Aslak
DSC_0563
Gena, Hertta, Fanny & Aslak elämän oppitunnilla
DSC_0751
Fanny & Halla
DSC_0596
Aslak, Halla & Hertta
DSC_0726
Fanny & Aslak

DSC_0785
Fanny & Aslak
DSC_0778
Calawan Halla (''Halla''), C. Hertta (''Hertta''), Region's Gracious Gena (''Gena''), C. Fanny (''Fanny'') & C. Fjalar (''Aslak'')

21. heinäkuuta 2014

Paimennustaipumustestissä

Viikonloppuna oli harvinaista herkkua koiramaisissa touhuissa, kun meidän ei tarvinnut ajaa Rantasalmea kauemmaksi (n. 25 km kotoa). Tapahtuma poikkesi muutenkin huomattavasti tavallisista harrasteistamme, kun vuorossa oli matka göötin alkuperään, eli paimennustaipumustesti.

Rotuyhdistyksemme järjesti jälleen harvinaisen tilaisuuden päästä ruotsalaisen Örjan Skoglundin testattavaksi. Testin kehittäjänäkin toiminut testaajamme saapui Ruotsista. Hänellä on vuosikymmenten kokemus gööteistä paimenina ja nytkin oli oma göötti matkassa.


Tämä koko koirien työmuoto oli itselle täysin vieras, mikä teki päivästä vieläkin mielenkiintoisemman. Koskaan en ollut nähnyt paimentavaa koiraa töissä, saati sitten gööttiä tositoimissa. Päivän aikana pääsimme näkemään kokeneempia bordercollieita työssään ja mikä parasta, upeita syttymisiä gööteiltä. Siellä nuo tappijalkaiset paimenpystykorvat menivät tarmolla ja pelottomuudella, edes vastaan laittavat ja haastavat lehmät eivät saaneet näitä ensikertalaisia säikähtämään. Juurikaan eläinten kanssa työskennelleitä koiria ei gööttien joukosta löytynyt, mutta taipumusta sitäkin enemmän, sillä valtaosa koirista alkoi hyvin nopeasti paimentaa lehmiä ja jopa luontaisen vaistonsa avulla kasata erkanevia yksilöitä takaisin läjään. Kaikkein hienointa oli nähdä sellaisten koirien työskentelyä, jotka ensin hajottivat lauman ja sen jälkeen halusivat sen kasaan, laitamille asti olisi melkein voinut kuulla raksutuksen pienten koirien päissä, kun ne miettivät kuinka saada eläimet takaisin läjään.

Oli myös todella mielenkiintoista nähdä aavistus gööttien ja bordercollieiden erosta paimenina. Kokemattomien gööttien lisäksi kun pääsi näkemään myös testaajamme oman göötin työskentelyä ja paikan bordercolliet näyttivät oman rotunsa puolta. En varsinaisesti ihmettele, että bordercolliet ovat aikanaan syrjäyttäneet göötit paimenen tehtävästä, sillä bc:llä oli kyllä aivan toisenlainen nöyryys tehdä töitä ja se selkästi nautti saada ohjeita ja työskennellä ohjaajalleen. Göötti taas teki hyvin gööttimäistä työtä, eli nautti kyllä tekemisen meiningistä, mutta olisi tehnyt mieluiten ''mennään eikä meinata'' -asenteella ja ihan omin päin. Oli myös hauskaa nähdä, mistä tietynlainen göötissä yleisesti näkyvä kipakkuus ja kovapäisyys kumpuaa, sitä nimittäin tarvittiin itsepäisten lehmien kanssa ja vaati koiralta rohkeutta nousta vastustavaa lehmää vastaan.

Ainoa regointi lehmiin, kun paikan ''haastajalehmä'' (haastoi koiria jatkuvasti) haastoi. Siinä kohtaan löytyi Aslakiltakin luonnetta kertoa, että menetkös kanttura siitä.




''Huh kun oli rankka hellelenkki ja turkkikin jotenkin kummasti likaantui täällä pyöriessä''
Omakohtaisena kokemuksena meille testi oli juuri sellainen kuin olin arvellutkin. Lehmät kiinnostivat Aslakkia juuri niin paljon kuin epäilinkin, eli ei ollenkaan. Aslak asteli lehmien aitaukseen tottuneen oloisesti, aivan kuin noita isoja eläimiä olisi meillä olohuoneessakin. Testin alussa mentiin kohti eläimiä liinassa ja odotettiin, että koira huomaisi ne. Noh, vaikka kuinka lähestyttiin ja odoteltiin, niin ei Aslak kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Haisteli läjiä maassa ja välillä vilkuili laitamille, missä oli nähnyt kauniita narttugööttejä. Meidän ihmisten innostamana se kyllä löntysteli lehmälauman perässä, mutta sillä ei ollut aikomustakaan hyökkäillä lehmiä kohti, saati sitten pelätä niitä tai tehdä niistä sen kummempaa numeroa. Kun päästin Aslakin irti, niin se lähinnä tuumasi, että kiva peltokävely. Juoksenteli heinikossa ja haisteli paikan tuoksuja. Sitten testaaja päästi oman narttugööttinsä paimentamaan Aslakin kaveriksi, jotta nähtäisiin syttyisikö Aslak toisen esimerkistä... No eipä syttynyt, ensin lähinnä katsoi, että kiva, joku tyttö liittyi mukaan kävelylle ja kun narttu lähti paimentamaan, Aslakin ilme oli lähinnä sellainen, että ''kaikenmaailman kotkotuksia noilla naisilla'' ja jatkoi omia tutkimusretkiään. Viimeisenä kokeiltiin vielä niin, että testaaja otti Aslakin hihnassa kävelemään lehmiä kohti. Aslak vain katsoi minua ja testaajaa vuorotellen, että mihinkähän tää nyt minua vie.

Lomakkeeseen oli rastitettu Aslakille seuraavanlaiset merkinnät:

- Kokemus: Ei ole nähnyt eläimiä aiemmin

- Ensimmäinen kontakti kytkettynä: 
1. Täysin välinpitämätön 
2. Tarkkaavainen, mutta seisoo paikallaan 
3. Liikkuu epäröiden eteenpäin 
4. Liikkuu määrätietoisesti eteenpäin 
5. Vetää taluttimessa, syöksyy eläimiä kohti

- Ohjaajan auttaessa liikuttamaan eläimiä:
1. Täysin välinpitämätön
2. Ajaa liikkeelle epäröiden, keskeyttää
3. Ajaa liikkeelle epäröiden, lisää vauhtia myöhemmin
4. Ajaa liikkeelle määrätietoisesti
5. Syöksyy eläimiä kohti

- Loppukommentit: Ei ole kiinnostunut.

- Koira on tilanteessa osoittanut: Ei paimennustaipumusta


Aslak käyttäytyi paikanpäällä hyvin, mitä nyt korvat oli vähän hukassa tuolla hajumaailmassa. Aslak ei tainnut juuri edes haukkua koko päivänä ja muutenkin käyttäytyi samoin kuin muutkin urokset. Se vaan aina tuntuu vilkkaammalta ja äänekkäämmältä, kun vertailukohteena on  yleensä muun rotuisia. :)

Tulipahan ainakin todettua, että huoletta voi ulkoilla edelleen ilman hihnaa, kun isotkaan eläimet ei aiheuta mitään reaktiota. Pohjoiseenkin voidaan suunnitella reissuja, kun porotkin saavat olla täysin rauhassa. Aslakin sisko, Calawan Fanny, osoitti hyvää paimennustaipumusta. Kokonaisuudessaan hieno kokemus ja antoisa päivä, vaikka Aslak ottikin yleisen hengailun kannalta.

(Kuvista kiitos Miialle)

15. heinäkuuta 2014

Soutuja ja hellettä




Täällä päin Suomea oli jälleen yksi kesän merkittävimpiä tapahtumia, Sulkavan soudut. Soutamassa ei ollut kyllä Aslak eikä meiltä ihmisväkeäkään, mutta pitihän sitä kesäistä hulinaa käydä vähän vilkaisemassa. Käytiin Aslakin kanssa ihmisvilinässä kävelyllä ja vaikka ihmisiä oli paljon ja koiriakin ihan riittämiin, sujui kävely ihan nätisti. Kyläkävelyn jälkeen suunnattiin mökille, missä Aslak lähinnä lepäsi loppu päivän sisä- tai ulkopöydän alla hellettä paossa. 

Mitään kauhean ihmeellistä ei noin muuten ollakaan tehty, vähän käyty metsiä talsimassa ja tänään ulkoilun lomassa pieni ja onnistunut tokotreeni tehtiin. Vähän liikkeestä seisomista (hienot pysähdykset!), perusasennon ennakoimattomuutta (vahvistamalla paikallaan seisomista), ihan pienet pätkät seuraamista vasemmalle käännöksistä palkaten ja ehkä n. 20 s paikkamakuu 7 metrin matkassa, pahalla häiriöllä kun Aslak yritti pyydystää naamalle tulevia kolmea paarmaa... Ihme kyllä ei etes kyynärät nousseet maasta, vaikka leuat naksi ja pää pyöri. Tajusi ne onneksi kyllä sitten lähteä, että saatiin päätös ihan rauhallisesti maaten. Nyt sitten toivotaan aavistuksen viileämpiä ilmoja, jotta jaksetaan touhuta.

10. heinäkuuta 2014

Kesäpäivä mätsärissä


Eilen vietettiin lämmin kesäpäivä, tai oikeastaan -ilta, match show:n merkeissä Punkaharjulla. Osallistujia oli ihan kohtuu paljon, joten päästiin aloittamaan odottelulla. Ennen omaa vuoroa Aslak istui jo sen näköisenä, että hyvä kun silmät kestävät auki. Ei siinä kuitenkaan mitään, kun ilma oli hyvä ja seura oli kohdallaan.

Aslak sai ensin punaisen nauhan ja sijoittui pienten punaisten ensimmäiseksi. Lopuksi sijoituttiin vielä koko homman ykkösiksi, eli Aslak oli BIS1. Hienosti se kyllä esiintyikin väsymyksestä huolimatta, jaksoi seistä ryhdikkäästi (paitsi häntää jo väsytti) ja ravasi nätisti. Meitä myös jälleen haastateltiin, lehti taisi olla tällä kertaa Puruvesi, kun viimeksi mätsärissä Aslak pääsi Itä-Savon haastatteluun. Mätsärissä vierähtäneen neljän tunnin jälkeen meillä onkin ollut väsynyt göötti kotona. Vielä tänäänkään ruusukkeen kanssa poseeraaminenkaan ei meinannut onnistua, kun silmät tahtoivat painua kiinni. Saatiin kuitenkin kuva silmät auki. :) 

6. heinäkuuta 2014

''Jotkut menee sekaisin kuusta, jotkut menee sekaisin jostain ihan muusta''


Mitä meille kuuluu tokon ulkopuolella? Yleensä sitä ei viitsi kirjoittaa muusta, kuin treeneistä, koska mikään ei muka tunnu tarpeeksi merkittävältä ylös kirjattavaksi. Hassua sinänsä, että treenithän on vain pieni osa koiran kanssa elosta

Yhteistyö on tuntunut sujuvan viime aikoina kuin tanssi, hihnalenkit on mukavia, haukkuminen yleisillä paikoilla lähes loppunut ja muutenkin Aslak on vaan tuntunut niin loputtoman taitavalta joka paikassa ja asiassa. Kunnes tässä yksi päivä sillä oli jo heti alkuun vähän sellainen komenteleva ''teen kuin itse haluan'' -asenne ja se haukkui kielloista huolimatta. Sitten sain sen kuulolle, laskin hihnasta ja ajattelin ruveta treenaamaan... Mutta Aslakpa sai jonkin hajun ja lähti sen perässä pientareelle. Siinä se juoksi ympäri kenttää täysin ilman korvia. Koiranomistajuuden tähtihetkiä. Tilanne sitten kyllä ratkesi koiran kiinni otolla itse teosta ja kurinpalautuksella, mutta itse sai kyllä keräillä omia hermonriekaleita oikein huolella. Huomasin sattumalta, että joku oli päätynyt lukemaan blogiamme googlesta haulla ''göötti vapaana''... tuolla hetkellä jos kyseistä asiaa olisi minulta kysytty, niin olisin saattanut sanoa, että älä koskaan ikinä ota göötiltä hihnaa pois. Noh, verenpaineen tasaannuttua en enää ole ollut ihan samaa mieltä, joskin Aslak kyllä voitti itselleen ''liinaloman'' eli treenit ja ulkoilu ei tapahdu ainakaan viikkoon vapaana.

Myös toiset treenit olivat katastrofi, tosin paikalla ollut juoksuinen narttu saattaa selittää asiaa... Aslak oli vaan lähdössä omille teilleen ja haukkui eikä sillä ollut pienintäkään halua tehdä minkäänlaista yhteistyötä. Jälkeenpäin suututtaa lähinnä omat hermostumiset, miten vaatia koiraa pitämään paineen alla mieli hallinnassa, jos itse ei osaa pitää omaa päätään kasassa. Olen jo tuumannutkin, että treenikassista pitäisi löytyä myös peili, johon voisi aina vilkaista kun hommat menee pieleen. Aslak on muutenkin jotenkin nyt toden teolla keksinyt naisten olemassaolon.

Pari päivää sitten oli vuorossa ''päivä kaupunkikoirana''. Käytiin keskustassa kävelemässä, torilla ostamassa mansikoita ja kyläilemässä kerrostalossa keskustassa. Sujui oikein mukavasti, mitä nyt pientä kiukuttelua oli lenkin loppuvaiheella, kun isäntä ei tuonutkaan torilta mansikkalootassa  janoiselle göötinpojalle vettä, vaikka se muistutti vesiastiaa. Hihna tahtoo kiristyä ikävästi, mutta muuten käytös oli mallikasta.

Viime viikon keskiviikkona Aslak korkkasi epävirallisen kaverikoiruus uransa tapaamalla mielenterveyskuntoutujia. Teimme esitysmäisesti muutaman tottelevaisuus liikkeen parin muun koirakon kanssa ja Aslak sekä muut koirat olivat siliteltävinä. Ja se jos mikä oli Aslakista mahtavaa. Täytyy myöntää, että jännitin hieman hommaa etukäteen. Aslak kun ei ole mikään rauhallisuuden perikuva, vaikka omaakin hyvät sosiaaliset taidot. Huoli oli kuitenkin turhaa, kyllähän se ensin hieman haukahteli ja veti, mutta eivät silittäjät sitä säikähtäneet, päinvastoin Aslak hauskuutti olemuksellaan. Nopeaan se rauhoittuikin ja osasi hienosti mennä eri ihmisten luo erilailla, aina tilanteen vaatimalla tavalla.