20. marraskuuta 2012

Aktivointia


Aktivointi on asia, jota aktiivisen koiran kanssa on tullut paljon pohdittua. Ensinnäkin Aslakilla riittäisi energiaa vaikka mihin ja onhan yhdessä tekeminen aina mukavaa. Tämän lisäksi luulen, että riittävä aktivointi on varmasti avainsana murrosiän tuomiin haasteisiin.

Ennen kuin Aslak tuli taloon meillä ei ollut mitään kokemusta tai käsitystä koiran kanssa harrastettavista lajeista. Etukäteen oltiin päätetty, että näyttelyitä ja vähän tokoa voidaan kokeilla, mutta ei uskottu, että kovin laajamittaisesti innostuttaisiin harrastamaan. Toisin kuitenkin kävi, nyt Aslakin ensimmäisen vajaan vuoden aikana harrastuksiimme on kuulunut lähinnä vain näyttelyitä ja arkitottelevaisuutta, mutta mitä enemmän ollaan harrastettu, sitä enemmän ollaan innostuttu.

Tulevaisuudessa olisi mukavaa päästä kokeilemaan jälkeä ja hakua, ei ehkä kovinkaan laajamittaisesti, mutta yhteisen tekemisen meiningissä. Myös tokoliikkeitä on treenailtu ja hyvällä alulla ollaan omasta mielestäni.

Talvi, etenkin lumeton sellainen, tuo mielestäni turhan paljon haasteita harrastamiseen. Aina kun ehdittäisiin lähteä jotain touhuamaan, on ulkona jo todella pimeää. Tänään pitkästä aikaa oltiin kaikki kotona valosan aikaan ja päätettiin lähteä vähän metsään. Ensin enimmät virrat purettiin lenkkeilemällä, sitten Aslak pääsi leikkimielisesti etsimään toista meistä metsästä ja sitten vielä vähän tottisteltiin. Ja oli muuten tämän jälkeen väsynyt ja onnellisen oloinen koira! Tästä siis tulimme tulokseen, että nenää ja päätä aktivoivaa tekemistä tarvitaan tämän hetkistä enemmän.

Aktivoidun päivän jälkeen on hyvä ottaa vähän rennommin uuden muumin kanssa.

18. marraskuuta 2012

Match show Savonlinna 18.11.2012

Tänään käytiin Aslakin kanssa taas vähän palauttelemassa näyttely juttuja mieleen mätsärissä. Aslakhan toki on lähiaikoina käynyt hienosti esiintymässä Tuuloksen näyttelyssä, mutta itse ei ole tullut käytyä kehässä kesän jälkeen.

Tuloksena oli punainen nauha, mutta punaisten kehässä meidät sitten käteltiin pois ilman sijoitusta. Aslakhan osallistui vielä pentuihin kun on alle vuoden ikäinen. Oma mielipide suorituksesta oli, että parempikin tuntuma on hommaan ollut, mutta ei ollut juuri kuitenkaan moittimista. Ihan nätisti käpöteltiin ja seisoskeltiin, ja hampaat sekä muut jutut sai katsoa oikein hyvin. Mutta noh, mielipideasioista ei voi kiistellä...

Ainoa miinuspuoli oli koirien määrä kehässä, kun niin hirveän kauan olisi pitänyt mallikkaasti osata seisoa ja Aslakilla alkoi jo kärsivällisyys loppua. Omaa suoritusta myös aina häiritsee mätsäreissä koirien kokoerot kun kaikki menee niin erilaista vauhtia, että se hankaloittaa esiintymistä.

Kokonaisuudessaan oli ihan hyvää harjoitusta ja meni ihan hyvin. Harjoitusta tarvittaisiin kyllä myös kehän ulkopuolella, nimittäin Aslak on ihan mahdoton haukkumaan meille kun joutuu hetkenkin odottelemaan. Niin kauan kun tapahtuu pysyy Aslak hiljaisena, mutta kun ihmiset esimerkiksi juttelevat hetken keskenään alkaa järjetön huuto.

Aslak pääsi taas esittämään corgia, kun eräs nainen tuli sanomaan että ompas täällä tänään paljon näitä corgeja... Vastasin hänelle, että niin tosiaan on useampi, mutta Aslakhan ei kyllä ole corgi, vaan länsigöötanmaanpystykorva. Taisipa olla Aslakin elon aikana jo about viides kerta... :)

Aslakin kaveri, joka on oikeasti corgi, Feelix (<-- Feelixin omaan blogiin) taas menestyikin sitten Aslakinkin puolesta. Feelix oli hienosti pentujen punaisten kolmas! Ikäähän sillä pikkuherralla on vasta 4,5 kk. :)


17. marraskuuta 2012

Vihreä talvi ja opin askeleita


Täällä kaipailtaisiin kovasti lunta, mutta siitä ei ole kyllä tietoakaan, kuten kuvastakin voi havaita. Mutta ei auta, täytyy sitä ulkoilla synkkyydestä ja kurasta huolimatta (hetkiä jolloin voi iloita Aslakin likaahylkivästä turkista). 

Arkeen ei kuulu mitään kovinkaan ihmeellistä. Aslakin yksinolo on ottanut askeleen positiivisempaan suuntaan, sillä oven taakse jääminen ei enää ole yhtä hankalaa, vaan käskystä ''ei tule'' osataan jäädä toiselle puolelle. Tosin äänekkäästi myös osataan kertoa, että hauskaa se ei ole... Myös häkissä oloa on harjoiteltu ja kotona se jo sujuukin aika hyvin. Seuraavana etappina olisikin sitten harjoitella sitä jossakin hieman julkisemmalla paikalla.

Kolmas askel parempaan on Aslakin hihnakäyttäytymisessä. Ennen hihnassa kävelemeninen oli lähinnä sitä, että esimerkiksi 45 minuutin lenkistä vedettiin täydet 45 minuuttia niin paljon kun voimaa riitti. Nyt 45 minuutin lenkistä vedetään vain ensimmäiset 15 minuuttia ja loput kävellään nätisti. Jee!

Myös yksi pylväs on jäänyt kokonaan huomiotta, nimittäin sisäsiisteys. Vihdoin noin kuukausi takaperin saatoimme todeta, että nyt täällä ollaan kutakuinkin sisäsiistejä. Se jos mikä on ison pojan merkki.

Arkitottelevaisuuskoulutuksissa käymme edelleen ahkerasti ja joka kerralla Aslak saa ihmiset iloiselle mielelle. On huikeaa huomata kuinka hienosti se kehittyy. Viime kerran aiheena oli kohtaamistilanteet ja uskomatonta mutta totta; Aslak istua tapitteli vieressäni nätisti toisen koiran ollessa metrin päässä, eikä edes yrittänyt mennä toisten luo! Myös ihmisten kohtaamista on harjoiteltu siten, että Aslakin täytyy istua nätisti tyytyen siihen, ettei sitä huomioida, vaan ihmiset vain juttelevat. Tässäkin huimaa edistystä.

Nyt sitten koputellaan puuta, jotta ei tämän hehkutuksen jälkeen harpata takapakkia.





9. marraskuuta 2012

Lunta osa 2



Aina olisi kivempi kertoa vaan kivoja juttuja, mutta tällä hetkellä Aslak on lähinnä saanut kokemattomat koiran omistajat ymmälleen, niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä.

Ensinnäkin Aslak on tällähetkellä erittäin mallikas esimerkki murrosikäisestä koirasta. Kaikki jo aikoja sitten opitut jutut ei jostain kumman syystä muistu millään mieleen, kuten esimerkiksi se että nilkkoja ei saa näykkiä ja kuinka panta laitetaan kaulaan. Yleinen kiukuttelu ja erimielisyys on myös tällähetkellä erittäin arkipäivää. Negatiivisten listaan myös viimeisenä muttei todellakaan vähäisimpänä lisättäköön Aslakin eroahdistus, joka on niin ihmisille kuin koirallekkin tällähetkellä kurja juttu. Kovat harjoittelut asian poistamiseksi on käynnissä, toivotaan että ne tuottaisivat tulosta jottei tarvitsisi koiran ja ihmisten stressata.

Sitten niitä hyviä uutisia. Arkitottis kouluttaja neuvoi meille, että Aslak ei todennäköisesti juuri nyt opi mitään uusia juttuja kun murkku on niin vahvasti päällä, mutta tässä asiassa ollaan kyllä tultu juuri päinvastaiseen tulokseen. Vaikka Aslak on todella levoton ja jaksaa komentaa ihmisiä haukkumalla, sen tottelevaisuus ja keskittymiskyky tositilanteissa on uskomaton! Se oppii hetkessä uusia juttuja ja keskittyy täysillä siihen mitä tehdään niin koulutuksissa kuin omallakin ajalla. Toivotaan, että se ei keksi käyttää mahtavaa oppimiskykyään mihinkään ihmisiä ei-miellyttävään toimintaan ja nautitaan nyt tämän murkuttelun keskellä sitten tästä positiivisesta asiasta ja reenaillaan niin paljon kun suinkin ehditään.

P.s. lumi on edelleen tosi kiva juttu, kuten kuvista näkyy.