31. joulukuuta 2013

Miksi göötti


Kun koiria on lukuisia eri rotuja, jotka ovat paitsi hyvin eri näköisiä, niin myös hyvin erilaisia alkuperäisiltä käyttötarkoituksiltaan ja myös nykyaikaisilta luonteiltaan, niin minusta on hyvin mielenkiintoista kuulla miksi kukakin on oman rotunsa valinnut.

Tämän innoittamana aloin itse pohtia nyt Aslakin täytettyä kaksi, että miksi me sitten päädyttiinkään juuri gööttiin, joka onkin tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen.

Suosikkien joukkoon nousevia rotuja oli todella monia, oikeastaan suurin osa keskikokoisista ja pienistä koiraroduista kahlattiin läpi. Aina niistä kuitenkin löytyi jotain vikaa; huono terveystilanne, aivan liikaa terävyyttä, riistaviettiä, liian iso, liian pieni, liian rajalliset harrastusmahdollisuudet, liian pehmeä luonne, liian jotain -ulkonäkö jnejne. Rotuja kaivelemalla aina se vika jostain tupsahti.

Sitten jostain mieleeni juolahti göötti, en edes muista mistä se sillä hetkellä tuli. Olin tainnut livenä nähdä yhden ainoan kappaleen ja rotu oli muutenkin täysin tuntematon meille. Se ei varsinaisesti ollut mikään ''rakkautta ensisilmäyksellä'' -tarina, sillä ensimmäiset kuvat joita olin göötistä nähnyt, eivät olleet oikein tuoneet rotua edukseen eikä se juuri viehättänyt kirjojen kuvien perusteella silmää. Sitten eksyin netin ihmeellisessä maailmassa lukemaan blogeja. Kahlasin läpi kirjoitettuja kuulumisia gööttiperheiden elämästä ja kokoajan enemmän ihastuin niin luonteesta kuin ulkonäöstäkin tulleeseen vaikutelmaan. Loppujen lopuksi käytin yönkin pikkutunteja lukemalla jok ikisen kotisivun, blogin ja muun göötistä kertovan reitin yksin kotona aikaa viettäessäni miehisen osapuolen ollessa armeijassa. Ja se alkoi tuntua jo jotenkin itsestäänselvyydeltä, että tuollainen koira on meidän koira. Sattuman kautta mieskin näki sellaisia livenä eräänä kertana kotiin lomille tullessaan, kun junassa oli matkustanut pari gööttiä. Niin minun kuin miehenkin ensikertaa näkemät göötit jäivät ikäväkyllä anonyymeiksi, mikä on jälkikäteen harmittanut. (Junassa olleita gööttejä en kykene etsintäkuuluttamaan, mutta pari vuotta sitten Savonlinnassa naisen/tytön kanssa ulkoillut harmaa töpöhäntä ilmoittautukoon.)

Ensimmäinen kerta kunnolla gööttejä nähdessä oli ikimuistoinen, nuo pienet, eloisat ja ihmisläheiset touhuajat hurmasivat meidät aivan täysin. Ei oikeastaan osattu sen kummemmin mitään edes kysellä, vaan katsottiin koiria ihaillen. Koimme sitten kuitenkin melkein rakkautta ensisilmäyksellä. Tuon jälkeen ei ollut enää epäilystäkään, etteikö se olisi ollut se oikea. Tuolloin en olisi kyllä osannut luultavasti edes perustella päätöstä.

    Nyt myöhemmin uskon rodun valintaan eniten vaikuttaneen sen, että göötti on kaikkeen ''muovaantuva'' kompakti paketti

  • Se ei ole suuri, mutta ei mikään ihan pikkuruinenkaan, siitä ei ole käsilaukkuun mutta se mahtuu kuitenkin syliin. 
  • Sillä ei ole pitkää karvaa, mutta ei myöskään niukkaa Suomen talveen riittämätöntä turkkiakaan. 
  • Se ei ole mikään itsestäänselvä harrastuskoira, mutta ''muovautuu'' PK-lajeja lukuunottamatta lähes kaikkiin harrastuksiin, joten tiet olivat sitä kautta täysin avoinna. 
  • Se ei ole (minusta) liioitellun matala tai roteva, mutta omaa kuitenkin hieman keskivertoa massavamman rungon, mikä miellyttää omaa silmää. 
  • Se ei vaadi järjettömiä määriä liikuntaa, mutta jaksaa patikoida metsissä juuri niin paljon kuin on tarvis. Sillä ei (yleensä) ole riistaviettiä, mutta se kuitenkin omaa saalisviettiä mikä on omiaan harrastuksissa. 
  • Jokaisella yksilöllä on persoonallinen luonne ja jokainen on myös ulkonäöltään hyvin yksilöllinen
  • Se on keskimäärin suhteellisen terve rotu. 
  • Ja tänä päivänä moni göötti kuuluu kauneimpiin koskaan näkemiini koiriin.

Kertokaahan muutkin bloggaajat (tai kommentilla vähemmän bloggaavat) miksi päädyitte juuri kyseiseen valitsemaanne rotuun?

30. joulukuuta 2013

Pimeys ja koirien koulussa


Jokaisessa blogissa ja kahvipöytäkeskustelussa on varmasti päiväilty kyllästymiseen asti tätä loppumatonta pimeyttä, mutta sanompa sen vielä minäkin: järkyttävää kuinka on pimeää. Eikä se etenkään koiran kanssa elävän ja bloggaajan arkipäivässä ole mikään huomaamaton juttu: koiran kanssa joutuu lenkkeilemään vesi- ja räntäsateessa keskellä loppumatonta mustaa ja mistään onnistuneista kuvista on turha haaveillakaan.

Sen lisäksi, että jatkuva pimeys häiritsee harrastamista näköesteenä, se saa myös hyvin saamattomaksi. On huomattavasti isompi työ raahautua lenkille kylmään ja märkään kuin kimaltavien hankien keskelle. Myös treenaaminen on vaikeaa, kun on aina ajettava hallille, jonne parinkymmenen kilsan matka tuntuu hirmuiselta, kun kesän treenikentälle on meiltä noin puolitoista kilometriä. Ollaan me treenaamassa käyty, mutta ei sentään päivittäin kuten kesällä.


Toko treenit 29.12.

Tekemäni treenisuunnitelma jopa lähti lupaavasti käyntiin, kun hurautettiin tänään hallille. Hallille päästyäni en enää alkuunkaan muistanut mitä olin suunnitellut Aslakin ja itseni pään menoksi tälle kerralle, mutta jälkeen päin katsottuna osuin aika oikeaan.

Halliin tullessa laitoin Aslakin hetkeksi maahan ja siitä hetken seuruutin ja palkkasin, siinä vähän rauhoituttiin ja hiljennyttiin. Hallissa oli kevythäkissä ihana tuoksuva porokoiratytön alku ja sen lisäksi hallissa oli myös lapsia, joten Aslakilla oli haastetta keskittyä. Nopeasti se kuitenkin unohti muut ja keskittyi tekemiseen. 

Ensin seuruutin pari pätkää ja palkksin. Sitten otin seuruutus pätkän ja lopuksi vain kehuin ja silitin ja siitä siirtymä heti liikkeestä maahanmenoon. Yllätyksekseni kehuista ei lähtenyt hakoteille, vaan innostui keskittymään vaikkei nakkia tullutkaan. Liikkeestä siis maahan ja takaisin tullessa otin suoraan seuraamaan ja sitten palkkaus. Sitten taas pidempi seuruutus kaavio ja vasta lopuksi palkka, hyvin kesti kontakti. Loppuun otin vielä luoksetulon ja palkkasin, hyvällä vauhdilla tuli eikä etes törmännyt, vaan nätisti kaarsi perusasentoon.

Pientä piippailua silloin tällöin oli, mutta lopussa rauhassa palkkailin pelkästä hiljaisesta sivulla istuskelusta.

''Koirien koulussa, alaluokilla, vikistään ja vingutaan, harjoitellaan haukkumaan, alaluokilla''. Nyt on ikää jo kaksi ja käskystä osataan haukkua ja toivottavasti myös hiljetä, joten voitaisiin siirtyä tuolta Fröbelinpalikoiden alaluokilta jo pois ja jättää ne vikinätkin sinne. Tämän päiväisestä ei voi tosin moittia, kokonaisuutena oikein onnistunut treeni. :-)

28. joulukuuta 2013

Kurkistus tokon kuulumisiin


Paljon en olekaan toko treenejämme täällä avannut viimeaikoina. Teoriassa ei olla tokoa treenattu, käytännössä kyllä sitäkin enemmän. Kerran viikossa ollaan käyty arkitottelevaisuus treeneissä, jotka ovat kuitenkin tavallaan olleet toko treenit. Vajaa puoli tuntinen ollaan tehty toisten koirien kohtaamista, maahanmenoa, luoksetuloa, seuraamista jne. Vieläkään en uskalla näistä treeneistä kauheasti hehkuttaa, mutta viimisimpinä kertoina Aslak on ollut rauhallinen ja hiljainen.

Varsinaista tokoa pitäisi kuitenkin nyt taas alkaa treenata suunnitelmallisemmin. Arkitottistreenit hyödynnetään mielentilan hakemiseen, mutta palkkaamattomuutta ja paikkamakuuta täytyy harjoitella erikseen. Paikkamakuuta on nyt tehty kotona ja koska täällä se 2 minuuttia onnistuu hyvin pikku matkasta, niin tehdään nyt vaihtelevalla ajalla kotona pikkuhiljaa matkaa pidentäen. Pikkukaksiossamme ei ikäväkyllä riitä tila kovin pitkälle, mutta vahvistellaan liikettä nyt kuitenkin kotona ja muualla tehdään edelleen vain 20-30 s makuita ihan lyhkäisestä matkasta.

Tässä suunnitelma hetkeksi eteenpäin:

26. joulukuuta 2013

Piparihaaste



Pitäähän sitä yllytettäessä aina kaikkea testata. Onnistumisen salaisuutena oli nopea liipaisinsormi! Meillä kun ei mitään ''pidä'' tai muuta vastaavaa käskyä ole vielä opeteltu.

Joulu


Ruoan teon valvontaa


Poseeraus


Ja et muuten varmana laita mitään kangasta päähäni, joku raja tällä poseerauksella kuitenkin!


Herkun syöntiä tunteella


Kun pukki koputteli ikkunoihin juoksi Aslak lasten kanssa katsomassa ikkunasta toiseen. Lahjoja olohuoneeseen kannettaessa Aslak ei oikein ymmärtänyt tapahtumia ja haki vanhan rotan suuhun kun ei muuta keksinyt...


Lahjojen jaossa




Ja se paras: lahjapakettien repiminen! Meinasi jäädä päälle, kun olisi tahtonut muidenkin paketteja aukoa.

Kokonaisuudessaan käsiteltiin joulu kunnialla, syötiin hyvin ja oltiin rauhassa (myös Aslak) vaikka ympärillä oli lapsia ja vilskettä. Aattoiltana Aslak oli jo niin tottunut hulinaan, että nukkui sikeästi keskellä lattiaa lasten leikkiessä samassa huoneessa. Mitään kiellettyjä jouluruokiakaan ei Aslakin suuhun kummemmin eksynyt.

Tänään Aslak joutui hieman jännään tilanteeseen, kun oli remmilenkillä isännän ja sukulaislasten kanssa. Yhtäkkiä ihan puskista yllättäen juoksi kaksi suurta koiraa ihan iholle. Aluksi lapset ja isäntä olivat säikähtäneet, joten Aslak ei päästänyt koiria lähelle, oli vain urissut ne kauemmas. Koirat kuitenkin osoittautuivat ystävällisiksi ja sitten Aslak käveli niiden kanssa hetken rinnakkain kun totesi tilanteen turvalliseksi. Onneksi olivat ystävällisiä ja omistajakin löysi sitten koiransa ja olivat kyllä totelleet meidänkin porukan ihmisiä heti kun oli hätistelleet niitä loitommaksi Aslakista. Täytyy toivoa, ettei jäänyt Aslakille mitään räksytraumaa tai muuta sellaista.

Nyt jatketaan lomailua, toivottavasti ulkoillen muussakin kuin vesisateessa!

23. joulukuuta 2013

Tiedän olen nuori ikäisekseni




Kaksi vuotta sitten syntyi neljä kappaletta F-pentuja Calawan kenneliin. Tuntuu kuin oltaisiin saatu tuo kyseisen joulun paras lahja, tekstiviesti, vasta hetki sitten.

Paljon Onnea Aslak 2v. (Calawan Fjalar) ja hurjasti onnea myös siskolle ja veljille!


21. joulukuuta 2013

Rennosti



Nyt alkoi sitten virallisesti kai useimmilla joululoma, eli nyt saa sitten näyttää tältä (ei sillä etteikö meillä useinkin näytettäisi etenkin näin lenkin jälkeen, mutta nyt ilman omantunnon piikkejä). Henkilöiden Aslak, tv & sohva kanssa.

Eli rentouttavaa lomaa kaikille!

19. joulukuuta 2013

Piip piip

Tämän päivän opetus: älä treenaa pari päivää virtaa padonneen vauhtipakkauksen kanssa tokoa kylmiltään jos et halua sen ääntelevän epäkuntoisesti. Haukkuja en juurikaan saanut, mutta ainenkin kaikki muut ihmiskorvaan kuuluvalla taajuudella sijaitsevat piippaukset ja ujellukset sain kyllä kuunnella. Toisin sanoen, vakavasti ottaen, täytyypä ensi kerran treenata vähän vähemmällä energialla, jotta näen ettei piippaus yritä juurtua tavaksi.


















Muuten treeni meni oikein mukavasti, mitä nyt ohjaajalla on havaittavissa jäykkyyttä liikkeissä ja kieroutta asennossa, mutta Aslak teki oikein hyvin. Seuraamista ja kaksi ihan lyhyttä n. 20-30 s. paikkamakuuta ihan lyhyestä matkasta.

18. joulukuuta 2013

''Ole aina nuori rohkea ja katso valoon päin...



... sanoin hymypoika ystäväin.''

Paikkamakuu on edelleen täysin vaiheessa, mutta valoon päin. Treenihallilla ollaan pari kertaa otettu jotain ihan lyhyttä 20 s makuuta.

Kotona tehtiin pari päivää takaperin sellainen 30 s + 30 s yhtäjaksoisesti (palkka välissä). Jälkimmäisen palkan kun vein, niin ajattelin etten ota perusasentoa vaan suoraan vapautan, siinä kehuin ja lähdin jo pois tilanteesta, omasta mielestäni oikein selkeästi osoittaen että homma on ohi. Mitä tekee Aslak? Se makaa edelleen paikallaan kuin tatti ja makasi niin kauan, että pyysin perusasentoon ja vapautin. Kyllä se jaksaa aina yllättää.

Tänään otettiin jo sitten kotona 1 min + 1 min ja oikein rauhassa jaksoi senkin, tietysti koti on täysin häiriötön ja matkaa vain jokunen metri, mutta kuitenkin. Hiljaa hyvä tulee.

Arkitottiksissa ollaan käyty hakemassa rauhoittumista ja oikeanlaista mielentilaa sekä sitä hiljaisuutta. Vielä en uskalla sen kummemmin juhlia, mutta täytyy sanoa, että muutama viime kerta on mennyt aika hyvin... *koputtaa puuta*.

15. joulukuuta 2013

Tämän vuoden tavoitteet

Vuosi alkaa lähentyä loppuaan, niin kalenterissa kuin Aslakin ikämittarissakin. Itsekin vasta nyt katsoin mitä olinkaan listannut tälle vuodelle tavoitteiksi ja nyt olisi sitten varmaan aika pohtia mitä ollaan saatu aikaan.

Toko:

  • Alokas luokan liikkeet kuntoon ja seuraamisen toivoton maanhaistelu pois.
Tämän saavutimme melkein: seuraaminen alkaa olla aika hyvällä mallilla ja alokas luokan liikkeet muutenkin. Paikkamakuu on vielä täysin alkutekijöissään, joten vähän vielä jatkamme tämän tavoitteen täydentämistä.


Arkitottelevaisuus: 

  • Haukkuminen treeneissä yms. ja hihnassa vetäminen pois
 Molemmat ovat aika vaihtelevia, paljon saatiin tehtyä töitä näihin vuoden aikana, nyt lähi menneisyydessä otti molemmissa aika reilusti takapakkia ja nyt taas pikkuhiljaa on menty parempaan suuntaan. Onkohan sillä joku uhma numero 2?

  • Eroahdistus pois
Nyt lähiaikoina Aslak ei ole ollut enää niin paljon meidän perään, joskin kiukuttelee jatkuvasti haukkumalla yksinollessaan edelleen. Eroahdistusta on monien ihmisten voimin pohdittu ja on tultu siihen tulokseen, että kyse ei ole Aslakin hermoista, vaan sen pomoluonteesta. Se on sitä mieltä, että koska yksinolo on kurjaa, niin hän protestoi kyseistä tapahtumaa vaikka maailman tappiin asti, haukkua paukuttamalla jos saisi komennettua meidät siten vaikka takaisin.

  • Arjen luoksetulo 
Vuoden aikana parantunut kyllä huimasti. Tätä on harjoiteltu ulkoilemalla metsissä vapaana ja ulkoilemalla kentillä ja metsissä liinassa. Edelleen on varmasti hetkiä, jolloin Aslak saattaa olla jonkin hajun lumoissa ja tulee vasta hetken huutelun jälkeen, mutta esimerkiksi vähän aikaa sitten ketun jälkiä suurella innolla jäljestäessä se tuli kyllä salamana luokse kun huusin. Toisen koiran ohittaminen vapaana olisi kyllä edelleen luultavasti mahdoton tehtävä, mutta jatkamme homman vahvistamista, ehkä se vielä jokin päivä. Olen myös todennut, että jos lenkillä olisi useampi koira se luultavasti kykenisi jättämään menemättä toisten luo, mutta yksin on niin tylsää.

  • Ruuan varastaminen pöydiltä, pois
Tästä ollaan aika hyvin päästy eroon (koputtaa puuta). Alku vuodesta se vei jopa minultakin ruuat käsistäkin oikein röyhkeästi, mutta nyt se tulee vaan kaihoisasti kuola valuen tuijottelemaan, mutta ei varastele.

  • Hanskojen varastelu pois
Tähän liittyen se myös napsi housun lahkeista innostuessaan lenkillä. Tämän sain kokonaan pois ihan vaan yksinkertaisesti sillä, kun sain napattua sen kiinni itse teosta ja kerroin sille hyvin kuuluvalla äänellä, että ei käy. Hanskojen varastelussa sitä ei ole vielä saatu kiinni itse teossa, tosin se ei ole sitä yhtä laajamittaisesti tänä talvena vielä yrittänytkään (komentamisesta ja kiinniotto yrityksistä innostuu vain lisää). Jos sitä alkaa taas ilmetä, ajattelin laittaa sen liinaan ulkoilemaan jotta pääsen puuttumaan ja nappaamaan sen kiinni.


Näyttelyt: 

  • Yksi SERT aiemman kaveriksi

Tässä ylitimme tavoitteemme. Haaveena oli saada yksi SERT lisää jo yhden ennestään saadun kaveriksi ennen kahden vuoden ikää, mutta Aslak sai sertejä kaksi (toisen gööttien erikoisnäyttelystä ollessaan PU2) ja muutkin näyttelyt menivät oikein mukavasti.

  • Häkissä olo 
Ei olla laiskoina harjoiteltu läheskään niin paljon kun pitäisi. Kotiin hankimme sisälle häkin, jotta siitä tulisi mukavampi paikka. Aslak hakeutuukin sinne itsekin nukkumaan, mutta lähinnä vain yöllä kun olettaa varmaan, että kukaan ei näe. Ei varmaan tahtoisi myöntää tykkäävänsä olla siellä. :D Nyt juuri viimeisimmässä näyttelyssä messukeskuksessa Aslak oli häkissä joka oli kokonaan peitetty, välillä vaan yhdeltä sivulta nostettiin huppua jotta näki meidät. Yllättävän rauhassa oli, vaikka selvästi ottikin päähän joutua sinne. Jatkamme harjoittelua tässäkin.

  • Näyttelyissä esittäminen paremmaksi

Myös Aslakin esittämisestä on tullut suhteellisen vaivatonta. Meille sopivan näyttelyhihnan löydyttyä Aslak on ollut helpompi esittää ja olen saanut sen ravailemaan suht paljon eteenpäin katsoen.


Terveystarkastukset: 

  • Jotkin tarkastukset tehdään (myöhemmin päätettiin, että tutkitaan silmät, lonkat, polvet, kyynärät ja selkä)

Näiden suhteen tehtiin pieni tarkoituksellinen viivästys ja nyt lähi aikoina olisi tarkoitus ne tehdä. Ajateltiin odotella kahta ikävuotta, jotta saadaan selkäkuvatkin virallisina.



























Aslak on myös nauttinut koiranelämästä ihmistensä parissa elellen, harrastaen ja toki herkutellen, kuten kuvasta näkyy. Onneksi herkut yleisimmin tulee kaupasta eikä jäniksestä kuten kuvassa.

13. joulukuuta 2013

Helsinki Winner 2013


Parin tunnin uniyrityksen jälkeen suuntasimme kutakuinkin 17 tunnin näyttelyreissulle, Helsinki Winneriin. Auto starttasi kohti Helsinkiä klo 2.30 yhden göötin ja yhden mittelin voimin.

Oltiin suhteellisen ajoissa messukeskuksessa, joten otettiin Aslakillekin häkki. Ja kuka olisi uskonut, että se oli siellä melkein hiljaa. Välillä vähän kimitti ja haukahteli, mutta pääasiassa kuitenkin oli hiljaa.

Tuloksenamme oli NUO ERI NUK1 SA, tuomarina ruotsalainen Annika Ulltveit-Moe. Tulokseen olemme tyytyväisiä ja Aslak esiintyikin ihan hyvin - paras uros -kehään asti. Siellä se olisi mielummin pistänyt leikiksi muitten kanssa. Mutta ainenkin sillä oli hauskaa ja luonteesta oli mukava maininta arvostelussakin. Tarkempi arvostelu jälleen näyttelytulosten omalla sivulla (klik)

Reissusta palasi äsken kolme erittäin väsynyttä ihmistä ja kaksi hyvin väsynyttä pientä pystykorvaa. Nyt Aslakin kanssa rentoudutaan ja odotellaan ensivuoden näyttelyitä isojen poikien sarjassa kahden ikävuoden tullessa mittariin kohta...

Ps. Pitihän se myös vähän shoppailla ja mukaan tarttui muun muassa gööttimäistä tavaraa, uusi panta ja kuvassa näkyvä sorsa.

8. joulukuuta 2013

Veto!

Oi ihana talvi, saadaan mekin aikaan muutakin kuin peruslenkkejä. Tässäpä meidän tämän päivän harraste:


























Ihan vaan kokeilu mielessä lähdettiin potkukelkkailemaan. Ajattelin kyllä, että Aslakhan luultavasti vaan säntäilee miten sattuu, mutta kokeillaan. Väärässäpä olin, valjaat niskaan ja menoksi. Eipä uskoisi, että noin pieni koira voi oikeasti vetää noin, yhden ihmisen seistessä potkukelkan kyydissä ei tarvinnut edes juuri potkia vauhtia, kun Aslak paahtoi menemään. Saas nähdä ''joutuuko'' sen kanssa kokeilemaan jossain vaiheessa myös hiihtämistä. Paremmat valjaat vetopuuhaan täytyy kyllä hankkia. Eihän nyt pikkugöötin kropalla oikeasti kovin kummoisia matkoja ja lasteja vedellä, mutta sopivasti keventäen mukavaa puuhaa. 


Käytiin vielä illan ratoksi treenaamassa hiukan tokoa. 
  • Ensin ihan lyhyt, ehkä 20 s, paikkamakuu. Lopetin heti kun häntä laskeutui ja näytti rauhalliselta.
  • Sitten laitoin hetkeksi maahan ja rauhottelin ja siitä suoraan seuraamaan.
  • Pieniä seuruutuspätkiä, välillä hieman karkasi hajujen maailmaan, mutta pääasiassa hyvä.
  • Liikkeestä maahanmeno, ennakoi perusasennon, otin loppuosan uudestaan ja palkkasin maahan.
  • Liikkeestä seisominen, palkkasin seisomaan, hyvä.
Kokonaisuudessaan harjoiteltiin lähinnä sitä rauhallisuutta, mikä sujuikin ihan mukavasti. Ei haukkunut eikä muutenkaan säntäillyt päättömänä. Itse pitää kiinnittää huomiota vapautukseen, että koira ei itse vapauta itseään vaan se vapautus tulee ohjaajalta selkeästi.

7. joulukuuta 2013

Aktiivista laiskottelua



Oikeastaan koko tämä viikko on mennyt normaalista poiketen erittäin epäkoiramaisissa touhuissa. Nyt on kuitenkin allekirjoittanut saanut yhden vaiheen päätökseen, eli valkolakin päähänsä, ja nyt voidaan taas keskittyä normaaliin.

Aslak on joutunut olemaan muutaman päivän kovin toimeton, lyhyillä lenkeillä, isännän kanssa kotosalla tai perhepiirissä hoidossa. Samaan syssyyn hoidettiin nimittäin juhlajärjestelyjä, pikkujoulut, toisten lakkiaiset ja omat lakkiaiset juhlineen ja jatkoineen.

Torstaina ennen juhlahumun alkua käytiin Aslakin kanssa vielä metsälenkillä. Paikassa, josta meidän oli tarkoitus mennä metsään, meni hiihtoladut ja juuri se hetki kun siinä hiihtolatujen liki käveltiin niin tuli tietysti hiihtäjiä ja Aslak ei ollut hihnassa. Ja voinen sanoa, että tämä oli niitä ''tilanne jolloin häpesit koiraasi'' -hetkiä. Enpä ollut koskaan tullut ajatelleeksi, ettei Aslak ole nähnyt hiihtäjää ainenkaan kovin läheltä. Nyt se tuli kovaa vauhtia viuhtoen takaamme, jolloin Aslak nosti niskakarvat pystyyn ja hurrjana suurena koirana kai ajatteli puolustavansa meitä, kun se ärinän säestyksellä juoksi hiihtäjän perään. Noh ei se sitä kiinni saanut/ottanut, vaan meidän karjuessa kääntyi heti takaisin, eikä tilanteessa kuinkaan käynyt, mutta silti kovasti hävetti. Hiihtäjä-parka varmaan ajatteli, että kohta sillä roikkuu ylimääräinen 13 kilon paino lahkeessa... Pitääpä mennä katselemaan hiihtäjiä ihan namien kanssa, ettei jää päälle tuo. Välikohtauksen jälkeen mentiin vähän matkan päähän leikkimään, mistä näkyi vielä pari hiihtäjää.

Myös aikamoinen säihkysilmä -haaste jäi nyt vähän vaiheeseen, kun ei yksinkertaisesti ehditty tehdä mitään näiden päivien aikana. Tulevalla viikolla jatkamme hommaa, eli jospa taas viikonkuluttua palaisin asiaan.

2. joulukuuta 2013

Liikuntapäiväkirja (+aktivointi)



























Pitihän sitä meidänkin tarttua blogeissa vaeltavaan haasteeseen siitä kuinka paljon todellisuudessa tuleekaan liikuttua.

Ei me kyllä aktiivisemmallakaan viikolla ylletä samoihin lukemiin mitä on monen muun blogissa nähty. Itse en koskaan ole ollut kovinkaan urheilullinen, se ei vaan jotenkaan ole eksynyt elämäntapoihini. Aslakin myötä on kuitenkin oppinut nauttimaan ulkoilusta aiempaakin enemmän ja nyt ollaan pikkuhiljaa pyritty sisällyttämään se arkeemme.

Tämä haaste on todella hyvä katsaus siihen, että näkee itsekin vähän mitä tulee tehtyä tällähetkllä. Pyrin kirjaamaan siis 7 päivän ajan meidän ulkoilut. Ohjeistuksesta poiketen kirjaan myös muun aktiivisuuden.

Viikon aikana:

29. marraskuuta 2013

Pimeys ja klikkeri


Vihdoin täällä on oikeasti talvi. Maa on valkoinen ja tänään näytti lämpömittari seitsemää miinuksen voitoksi. Jes! Talvessa on myös varjopuolensa, joka on nähtävissä ylimmässä kuvassa, pimeä tulee nimittäin hirveän aikaisin! Iltapäivällä lähdettiin lenkille ja mentiin vielä reitille jossa ei olla ennen käyty, alkoi hieman jo jänskättää kun pimeys otti meitä aika nopeaan kiinni. Ilman lampun apua kuitenkin juuri ja juuri kerettiin takaisin autolle.

Kuulumiset on tällä hetkellä aika hiljaiset. Treenattu ei juurikaan olla, kun odotellaan ensi viikkoa ja halliin pääsyä. Muutenkin on ollut tohinaa kaiken muun tekemisen parissa, koiramaisia hommia ei toki olla unohdettu, kun olen itse ollut mukana järjestämässä tulevan sunnuntain mätsäriä. 

Ollaan me sentään jotain tehty, ollaan yritetty rustata ylös liikkumisiamme ja aktivointejamme, joista myöhemmin tulossa ihan julkinen julkaisu (jos nyt kehtaan meidän onnetonta liikunnan määrää julkaista kaikkien nähtäville, on meinaan selkeästi parantamisen varaa jos muitten liikuntapäiväkirjoihin on vertaaminen). 

Ollaan myös opeteltu käyttämään tuota maagista muovista esinettä, nimittäin naksutinta ja Aslak on aika hyvin tainnut sille ehdollistua, nimittäin kun kuuli videolta tulevan naksahdus -äänen, juoksi salamana eteisestä olkkariin katsomaan minua sellaisella ilmeellä, että ''mitä tein häh, missä nami, olinko taitava''. Naksutin on itsestä tuntunut aiemmin vähän hassulta ja kauhean monimutkaiselta ja turhalta. Mutta mitä enemmän sitä olen katsellut muiden käytössä, olen alkanut oivaltaa sen nerokkuutta ja pitäähän sitä nyt sitten itsekin yrittää käyttää. Vielä kun oma reagointikyky pysyisi terävänä, että osaa naksauttaa oikeaan aikaan. Nyt on jo Aslakissakin havaittavista sellaista terävöitymistä naksutinta käytettäessä, jospa sitä tuon kautta innostuisi opettelemaan kaikkea vähemmän hyödyllistäkin ihan vaan ajankuluksi ja aivojumpaksi.

(Jos joku ei vielä tiedä naksuttimen tarkoitusta, ideana on siis ehdollistaa koira yhdistämään naksaus namiin, jolloin oikean toiminnan merkitseminen oikea-aikaisesti on tehokasta ja helppoa klikkeriä naksauttamalla.)

28. marraskuuta 2013

Aikamoinen säihkysilmä -haaste (kontaktin parantelua)


Rähinäryhmän blogia lueskellessani olen saanut äärettömän paljon ajattelemisen aihetta sekä inspiraatiota ja ideoita omaan treenaamiseen ja koiran kanssa elämiseen.

Vaikka Aslakin kanssa olenkin harrastanut jo tovin tokoa ja se muutenkin kyllä tietää mitä on katsekontakti, ajattelin kuitenkin tarttua tähän haasteeseen (ja luultavasti myös muihin blogista löytyviin haasteisiin tämän jälkeen), sillä pieni perustojen varmistelu ja korjailu ei varmasti ole koskaan pahitteeksi (varsinkin kun Aslakin pentuaikana ei tehty mitään ''oppikirjojen mukaan''). Tahdon myös hieman hioa yhteistyötämme näin, että saadaan hieman vastapainoa toko harrastuksen teknisille harjoituksille.

Aslakhan on lenkillä irti ollessaan hyvin kuulolla, mutta muita ihmisiä tai koiria nähdessään kääntää hyvin tehokkaasti korvat off -asentoon. Myös hihnassa vetäminen on edelleen ajoittainen ongelmamme, jonka myötä itseasiassa aloin näitä haasteita lueskelemaan.

Nyt sitten tehdään näitä harjoituksia jonkin aikaa ja katsotaan kuinka homma etenee. Olemme vasta taannoin ottaneet naksuttimen käyttöön, joten tässä päästään nyt senkin toimivuutta toteamaan (vaatii myös itseltä siis skarppiutta, että muistaa painaa sitä).


Aloitimme illalla, eli teimme ensimmäisenä päivänä vain yhden harjoituksen kolmessa erässä. Lähtötasomme oli 16, 16 ja 16 onnistumista jokaisessa minuutin erässä. Selkeästi se vähän hapuili katseellaan ja päänuppi naksutti, että mitäköhän se miulta oottaa, mutta aika hyvin se katse sitten aina hakeutui oikeaan paikkaan.

Pyrin palaamaan asiaan viikon päästä, katsotaan ollaanko edistytty viikossa.



27. marraskuuta 2013

Ruoan äärellä ja äänekkäästi arkisissa

Ensin ruokatilanteestamme. Canagan -ruualla ollaan menty siitä lähtien kun nappulaan siirryttiin takaisin. Ja ollaan oltu tyytyväisiä. Pussin kylkeä lukaistessa voi huomata, että raaka-aineet ovat tässä ruuassa kohdallaan, vaikka ruoka ei ole halvimmasta päästä niin on siinä jotain mistä maksaakin (ei ole täytetty millään vehnähötöllä). Toistaiseksi ruoka on myös uponnut hyvällä ruokahalulla ja vatsallekin se on sopinut, itseasiassa vatsan toiminta on ollut huomattavasti säännöllisempää. Ennen Aslak pyysi ulos hädässään, nyt sille riittää aamuin illoin ulkona käynti + pissitys iltapäivällä jos on jostain syystä sellainen päivä ettei lenkkeillä sen enempää.

Kuppiin ei ole juurikaan tippunut muuta kuin nuo nappulat ja sen lisäksi toki herkkuina menee milloin mitäkin ihmisten ruuan tähteistä koirien teollisiin nameihin. Jostain vasta luin, että jotkut eivät voi ymmärtää ihmisiä jotka laittavat koiran kuppiin pelkkää nappulaa, se kun on rinnastettavissa lähestulkoon rääkkäykseen, kun syötetään niin maultaan yksitoikkoista ruokaa koiraparalle.

Canaganissa on paljon samoja raaka-aineita kuin mitä kuppiin meni raakaruokinnassakin ja ruoka on hyvin sopinut, joten en tiedä miksi muuta oikeastaan tarvitsisi antaa, olkoonkin sitten monien mielestä julmaa koiran kannalta syödä vain yhden makuista ruokaa. Todellisuudessahan koiran elimistö sulattaa pääasiassa niitä ruoka-aineita mitä se on tottunut saamaan, eli mikään ruuan vaihteluhan ei ole edes järkevää vain siksi, että ''pitäähän koiran saada enemmän makuelämyksiä päivittäisessä ruokavaliossaan''.

26. marraskuuta 2013

Viikset (Movember -haaste)



Kun muutkin niin mekin. Sattui sopivasti tunkemaan tuota viiksekästä nokkaansa iPhonen eteen, joten päätinpä napata kuvan viiksistä. Kuvan laatu nyt ei päätä huimaa, mutta kyllä siinä on viiksikarvoja näkyvissä riittämiin.

Asiasta vielä tietämättömille: koiran omistajat ovat ottaneet omalla tyylillään osaa Movemberiin jakamalla blogeissaan kuvan koiran viiksistä. Kyseistä kampanjaa tuskin tarvitsee sen kummemmin esitellä ja se joka ei sen tarkoitusta tiedä ottakoon äkkiä googlen apuun.

Haasteen olen bongannut jo useammasta blogista ja kaikki ovat heittäneet haasteen kaikille, joten samalla linjalla jatketaan: laittakaahan karvakuonojen karvaiset kuonot esille kaikki muutkin. :-)

23. marraskuuta 2013

Möllitoko











































Kätevän treenin merkeissä suunnattiin möllitokoihin, kun sellaiset sattui olemaan tuossa karkeasti arvioiden kolmen kilometrin päässä kotoa. Paikanpäällä reilun vartin verran Aslakkia ulkoilutin, minkä jälkeen alkoi luoksepäästävyys joukkoliikkeenä. Vähän oli virtaa ja lentoon yritti lähteä, mutta riittävästi kuitenkin rauhoittui.

Hajut ja energian määrä hieman heikentivät suoritusta ja luoksetulossa juoksi ensin ohi kun yleisö oli takana, mutta kääntyi kuitenkin takaisin ja perusasentoon eikä onneksi juossut yleisöön asti. Liikkeestä maahanmenossa tein itse ison mokan, kun tökkäsin Aslakkia vahingossa jalalla kylkeen viereen palatessa, tietysti sitten ennakoi perusasennon, kun varmaan luuli että oli jäljessä tai jotain. Hyppy meinasi mennä pieleen, mutta menikin sitten nappiin. Eli ennen kuin edes ehdin sanoa valmista, niin Aslak jo rynnisi hypylle, mutta kun älähdin niin ei hypännyt, siirsin sitten takaisin perusasentoon ja aloittettiin liike. Ei edes lopun perusasentoa ennakoinut!

Kokonaisuudessaan saatiin positiivista palautetta siitä, että (kerrankin) olin kärsivällinen ja että Aslak seurasi ja teki muutenkin kauniisti lukuunottamatta niitä hajumaailman aiheuttamia harhailuja. Hajuihin uppoutuminen ei mikään ihme ollut, kun sisätiloissa on tokoa tehty viimeksi viime talvena. Omaan kärsivällisyyteen vaikutti huomattavasti se, että vaikka Aslak oli heräämisestä lähtien ollut hieman turhan vauhdikas, niin jotenkin siitä huokui sellainen iloisuus, eikä se ''tahallaan'' pelleillyt, välillä se kun pelleilee kiellettäessä vaan enemmän.

Paikkamakuuhan meillä on vielä totaalisen keskeneräinen liike, joten osallistuttiin siis mölliluokkaan. Kyseisessä luokassa valittiin viisi liikettä, joista yksi oli kaikilla luoksepäästävyys. Meidän suoritus näytti siis tältä:

Luoksepäästävyys 10
Taluttimessa seuraaminen 8,5
Liikkeestä maahanmeno 9,5
Luoksetulo 10
Hyppy 10

yht. 48 p.

Sijoitus 2. / 5.

20. marraskuuta 2013

(Kiinnostaisi kovin tietää mitä tässä tapahtuu, mahtoiko huitaista itseään naamaan??)





























Vielä saadaan ''nauttia'' syksyisistä säistä. Ei siinä mitään, syksy lukeutuu kyllä talven lisäksi suosikkeihini kun vuodenajoista puhutaan, mutta silti tämä kura ja pimeys saisi jo väistyä lumen tieltä. Aslakille on sama mikä on sää, silti ulkoilu on aina yhtä mukavaa, kuten kuvista näkyy.

Eilen otettiin hieman tokoa.

  • Seisominen ja maahanmeno ihan vaan irrallisina, ei kokeenomaista liikettä, molemmat oikein mallikkaat. 
  • 20 s paikkamakuu, rauhassa makasi, jonka jälkeen rauhallinen vapauttelu.
  • Pieni pätkä seuraamista, josta suoraan siirtymä luoksetuloon pelkillä kehuilla ilman palkkaa (luoksetulo kun on siitä kiva liike) ja luoksetulon päätteeksi reilu namipalkka.


Tänään taas vietettiin iltaamme arkitottelevaisuuden ja tokon parissa. Arkitottiksissa lähinnä ''hengailin'' Aslakin kanssa tunnin verran, eli saman verran mitä oltaisiin varmaan toko kokeessa paikanpäällä ennen suoritusta. Ensimmäisen puolen tunnin ajan Aslakilla oli vähän kaasu hirttänyt pohjaan ja se haukkua paukutteli vähän väliä ja oli muutenkin sen näköinen, että kohta kasvaa siivet. Puolen tunnin jälkeen sitten hieman rauhoittui ja hiljeni, malttoi jopa äänetikin katsella.

Tunnin jälkeen alkoi toko ja otettiin paikkamakuu toisen koirakon kanssa. Sidoin Aslakin takana olevaan tolppaan, jotta jos se taas keksii siitä nousta niin ei lähde häiriköimään toisen suoritusta. Jätin makaamaan ja kun käännyin, niin siellä se seisoi ja tutki maata! Ei siis lähtenyt mihinkään kunhan siinä tutkiskeli, palautin (huomasin palauttaessa kylläkin, että siinä hollilla oli isompi irto kivi, liekö se ollut vatsan alla). Ehkä n. 6 metriä otin matkaa ja aika oli jotain puolen minuutin tienoilla, rauhassa makasi sen alun nousun jälkeen. Loppu puolella toinen nousi ja ohjaaja kävi torumassa ja palauttamassa, tästä ei häiriintynyt lainkaan, ei edes vilkaissut. Sitten palkkaus ja vapautus ja vähän seuruutin ja se riitti.

Kotona oli hyvin väsynyt koira tunnin arkitottistelun ja lyhyen toko treenin jälkeen.

Ps. Kirjoitan tätä tekstiä kauniin paukkeen soidessa taustalla: Aslak tyrkkii tyhjää lelulaatikkoa ympäri olohuonetta, kun koko pehmolelujen armeija on kuivumassa pesun jäljiltä ja se jos mikä on Aslakille kurjaa. Saa nähdä kykeneekö nukkumaankaan lelujen puuttuessa. Meillähän lelut eivät koe suolistamista tai muuta kaltoinkohtelua, vaan niitä hoidetaan ja niiden kanssa nukutaan. Olipa yksi päivä vastassa pehmolelujen joukkokulkuekin, oli eteisen käytävästä keittiöön asti pehmoleluja jonossa. Ken tietääkään miten mielikuvituksellisiin leikkeihin koiramme kykenevät. :D

18. marraskuuta 2013


''Myrskyn jälkeen, on poutasää...'' ja sitä rataa, on meinaan tänään ollut hieno ilma. Auringon kunniaksi suunnattiin Aslakin kanssa kaksistaan kunnon lenkille metsään. 

Meidän vakkari paikka lenkkeillä, kun siellä harvoin muita näkyy vaikka onkin kuntoreitti. No nyt sitten näkyi, autoja (siellä ei siis saisi ajaa autolla). Ensimmäinen tuli aika puskista ja Aslak oli kauempana, onneksi autoilija näki Aslakin ja ystävällisesti odotti, että kutsuin ja laitoin kiinni (ei vielä meinannut tulla, kun oli puskassa jonkin ihanan hajun kanssa). Sitten ajattelin, että ei niitä nyt enempää ole, kun jatkettiin eri reittiäkin, mutta taas tuli auto, nyt onneksi Aslak kävelikin jo vain ihan vieressä, sain suoraan hihnaan. Loppu matka mentiinkin remmissä, tuli vielä kolmannenkin kerran auto. Olivat varmaan siivoilemassa myrskyn kaatamia puita.

Nuo on haastavia siksi, että Aslakhan menisi moikkaamaan kaikki autot ja niiden matkustajat, mikä ei ole kovinkaan turvallista. Saatiin nyt sitten vahingossa pari harjoitusta noista tilanteista.

16. marraskuuta 2013

Jäljillä



























Useimmiten saan Aslakista vain kahdenlaisia kuvia. Toiset ovat lähinnä abstraktia taidetta ja niistä voi kuvitella hahmottavansa göötin muotoisen eläimen jos oikein pistää mielikuvitus-solut liikkeelle, toiset ovat sitten terhakoita poseerauskuvia kun se sattumalta pysähtyy sekunnin sadasosaksi linssin taakse.

Välillä on myös näitä hetkiä, jotka näissä kuvissa esiintyy, hetkiä jolloin se oikeasti kuuntelee ja katselee suoraan silmiin. Näitä kuvia katsoessani tuli mieleeni eräs asia, joka on mielestäni yksi tällaisen koiran parhaita puolia. Koira ottaa katsekontaktia ja sillä on paljon ilmeitä. En tiedä onko tämä vain omaa kuvitelmaani, mutta en voisi kuvitella saavani samanlaista yhteyttä esimerkiksi koiraan jonka naaman löytää vain kaivamalla karvojen seasta tai joka on muuten ilmeetön. On iso rikkaus, että ilmeitä on monia ja niistä voi tulkita koiran mielenliikkeitä (vaikka harvoin niitä ymmärtääkään).



Eilen vihdoin otettiin itseämme niskasta kiinni ja suunnattiin metsään. Metsään suuntaamisessa ei sinänsä ole mitään poikkeavaa, koska siellä lenkkeilemme harvasen päivä. Nyt ei kuitenkaan suunnattu lenkille, vaan jälkeä talsimaan. Jälki ei ollut kovinkaan pitkä ja makupala oli jokaisella askeleella. Maaston sanelemana jouduin tekemään jälkeen myös mutkan, mikään kulma se ei varsinaisesti ollut. Tässä ''ongelma kohdassa'' ei ollut mitään hankaluuksia. Joissain kohdissa Aslak hieman harhaili jäljeltä, mutta palasi kyllä hyvin nopeasti takaisin. Hieman epätarkkuuttahan siinä oli, kun harhautuessa jäi pari askelta käymättä. Nameista jäi varmaan puolet harakoille, otti hyvin kyllä kyseiset jäljet muttei syönyt nameja. Kyllä se on mukavaa puuhaa, kun näkee miten koira nauttii nenän käytöstä. Täytyy vaan taas itse perehtyä asiaan paremmin, että mitä tehdään jos se alkaa enemmän tuolla tavoin harhailemaan. Seuraavalla kerralla annetaan jäljen ehkä painua hiukan pidempään.

14. marraskuuta 2013

Tavoitteena kymppi

Aslakin meille tullessa opetin sille ensin vain huvikseen muun muassa istumista ja maahanmenoa. Kävin jonkin aikaa arkitottelevaisuus treeneissä, enkä tiennyt vielä tokosta lajina yhtikäs mitään. Vasta myöhemmin aloitin opettamaan katsekontaktia, perusasentoa ja muita tokon peruspilareita.

Sitten ymmärsin jo tokosta jotakin ja tiesin suunnilleen mitä sen alokas-luokkaan kuuluu. Edelleen opetin liikkeet erittäin kotikutoisesti, en tiennyt tosiaankaan miten ne kuuluisi tehokkaasti ja oikeaoppisesti opettaa. Toki mitään oikeaa tapaa ei olekaan olemassa, mutta noin tarkemmin ajateltuna oltaisiin jo korkattu tällä treenin määrällä toko-kokeet mikäli a) oltaisiin treenattu tarkemmin ja suunnitelmallisemmin b) oltaisiin opeteltu jo aiemmin joitain liikkeitä, kuten paikkamakuuta.

Monta asiaa on opeteltu kantapään kautta, mutta täytyy todeta, että tässä pätee sanonta ''hiljaa hyvä tulee''. Ei olla enää alun mokien jälkeen oiottu eikä kiirehditty ja ennenkaikkea olen myös ohjaajana oppinut mielettömän paljon. Ja oikeastaan nyt myöhemmin tokosta jo hiukan enempi ymmärtäen ihmettelen miten tarkasti ja omaan makuun kauniisti Aslak liikkeitä suorittaa siihen nähden, että olen ohjaajana tehnyt varmasti lukuisia virheitä, joita en ole vielä edes kaikkia tiedostanut.

Vieraillessani kaupunkimme uudessa kirjastossa piti taas napata mukaan jotakin koiramaista luettavaa ja silmään pisti heti kirja nimeltään ''Tavoitteena täysi 10''. Itse olen aika pilkunviilaaja, joten ajattelin ihan mielenkiinnosta napata mukaani kyseisen kirjan. Ja kirja on kyllä vastannut odotuksia, joten voin suositella. Itse näkisin sen ehkä hyödyllisemmäksi jo tokosta jotain ymmärtävälle, meidän tilanteeseen se tuntuu juuri sopivalta, kun hommia pitää vielä hioa ja kokeisiin valmistautuminen on toivottavasti kohta ajankohtaista.

Tykkään yleensäkin lukea kirjoja, niistä saa hieman uutta puhtia ja uudenlaisia näkökulmia omaan treenaamiseen kun miettii asioita oman koiran kohdalla. Kirjoista saa myös sellaisia ideoita treenaamiseen joita ei olisi tullut välttämättä mietittyä lainkaan etukäteen. (Saimaisesta syystä luen ahkeraan myös muiden blogeja.)

Kirjojen kautta tulee myös aina mietittyä tokoa lajina hiukan syvällisemmin. Jostain syystä se on tuntunut itselle alusta asti mieluisimmalta ja omimmalta lajilta, enkä oikein osaa perustella miksi. Ehkä se on se yhteistyön tunne koiran kanssa, en usko että missään se tulee yhtä selvänä esiin, kuin onnistuneessa toko suorituksessa. Ja yleinen uskomus/väitehän kuuluu, että toko on kauhean totista ja tylsää puuhaa, mikä ei kyllä pidä alkuunkaan paikkaansa. Se on juuri sellaista mitä siitä itse tekee. Ystäväni kanssa tätä pohdittaessa tultiin myös siihen tulokseen, että agilityssä ei pysty ikinä yhtä tarkkaan hiomiseen kuin tokossa ja agissa tulee myös niitä epäonnistumisia niin rutkasti, että siksi ehkä toko myöskin se oma laji. Sitä en osaa sanoa olisinko innostunut lajista yhtä paljon mikäli Aslak olisi toisenlainen.

Ja yleisen pohdinnan jälkeen lähinnä itselle kirjan pohjalta tehtyjä huomioita, joita pitää jatkossa miettiä itse treenatessa:


  • Siirtymät liikkeestä toiseen: treeneissä olisi hyvä harjoitella myös kokeenomaisia siirtymiä, jotta lelulla pitkän aikaa riehumisesta ja muista ylenpalttisista palkkauksista ei tulisi niin tiivis osa siirtymärutiinia.
  • Kehääntulo: tähänkin jonkinlainen rutiini. Koira voi seurata tai kulkea vapaammin, täytyy miettiä antaako koiran tervehtiä liikkuria vai täytyykö sen pysyä kokoajan perusasennossa ja kontaktissa jne.
  • Liikkeiden ketjutus: treenipalkka (nami/lelu) esimerkiksi vasta kahden liikkeen jälkeen.
  • Palkitseminen epäsäännöllisemmäksi: Jos koira on tottunut saamaan palkkion jokaisen liikkeen jälkeen ja aina tietyissä kohdissa, se huomaa tarkemmin palkkioiden puuttumisen. Tämän vuoksi palkitsemisessa pitäisi olla vaihtelua eikä palkka saa olla ennakoitavissa. Palkitsemiskertojen määrän ja palkitsemistilanteet voi miettiä ja alkaa välillä puolittamaan ja välillä jopa tuplaamaan.
  • Toiminnot järjestyksessä arvostuksen mukaan: Koira ikäänkuin palkkautuu edellisestä liikkeestä päästessään tekemään seuraavaa liikettä, mikäli seuraava on sille edellistä mieluisampi.
  • Vaikeneminen seuruutuksessa: Tulisi muistaa, että koiraa ei katso ja kehu seuraamisen aikana, vaan nimenomaan katsoo eleettömästi eteenpäin ja sitten palkka. Koiran tulisi yhdistää eteenpäin katsominen ja ilmeettömyys siihen, että silloin se toimii oikein.
  • Ensin palkkasana ja sitten palkka: Koira kiinnittää helposti enemmän huomiota käden liikkeeseen kuin puheeseen. Palkkauksessa voisi siis sanoa selkeästi palkkasanan ensin ja sitten vasta alkaa kaivaa palkkaa: palkkasanan merkitys selkiintyy jolloin sillä on enemmän merkitystä niissä tilanteissa joissa palkkaa ei tulekaan.

13. marraskuuta 2013

Arkitottiksissa

Sekä tänään että eilen käytiin Aslakin kanssa arkitottiksissa. Ennen seuramme arkitottelevaisuuksien kesätaukoa viime keväänä olin saanut siltä kitkettyä jo aika hyvin sitä jatkuvaa huutelua, mutta kesätauon jälkeen on ollut taas turhan äänekästä.

Niinpä käytin eiliset näyttelytreenit ''oleskeluun'' ja tänään mentiin kunnolla mukaan arkitottiksiin, jotta saataisiin sitä suuta taas hieman supummalle. Se haukkuu minulle, se haukkuu muille ja ihan vaan haukkumisen ilosta ja tylsyydestä tyhjälle.

Göötin herkkähaukkuisuushan toki on ollut aina tiedossa, mutta Aslakhan oli täysin äänetön murkku ikään asti, ei haukahdellut kuin ehkä sillon tällöin. Sitten murkun tultua se kuin taikaiskusta alkoi räkyttää minkä ehtii. Eli pennusta asti en ole päässyt puuttumaan...

Tänään se jo aika mukavasti rauhoittui ja hiljeni kun oltiin vähän aikaa oltu, toisten koirien keskellä oltiin ja siinä kyykyssä sen kanssa katselin, hiljaa makoili jo siinä. Pitää hieman enemmän taas harjoitella tuota hiljentymistä ja rauhoittumista.

Muiden lähdettyä kentältä otin Aslakin vielä autosta, rauhoittelin ja otin n. 8 m, 20 s paikkamakuun, rauhassa sen makasi. Jospa se ihan vaan näin alusta harjoittelemalla alkaisi sujua, jos ei, niin sitten täytyy kokeilla muita keinoja.

10. marraskuuta 2013

Tokoamassa jälleen



Käytiin sunnuntai aamun iloksi itsekseen ottamassa hieman tokoa, auringon paisteen kunniaksi, joka tosin vaihtui sateeseen heti kotipihasta lähdettyämme.

Ensin pientä virran purkua ja haistelua kentällä, jonka jälkeen sitten paikkamakuu. Kyllä on toivoton liike. Otin matkaa 15 m ja kahdesti Aslak lähti. Suuret torut ja palautus. Tosin kummallakin kerralla Ville seisoi vieressä ottamassa aikaa, sitä aina vilkaisi ennen kuin lähti. Kolmannella kerralla Ville meni taaemmaksi Aslakkia häiritsemästä, 15 m jälleen matkaa, hieman reilun minuutin otin ja sitten palkkaamaan. Saatiin sitten tosiaan lopuksi onnistunut, mutta joku tässä nyt mättää kun on viime aikoina noussut. En tiedä pitäisikö sitten ottaa noin pitkässä matkassa vieläkin lyhyempiä ja sitten pari minuuttisia ihan lyhyestä matkasta... Täytyy tätä miettiä.

Sitten seuraamista ilman hihnaa, ei mitään nameja tai muita houkuttimia vaan ''kisanomainen'' aloitus, seuruutin hetken sitten palkkasana jonka jälkeen namipalkka. Tätä tehtiin pari pätkää. Huomiota olen yrittänyt kiinnittää juurikin tuohon, että palkkasana, meillä ''hyvä'', ''hieno'' tai ''jes'' (myös vapautus), tulisi ennen kuin alkaa kaivaa sitä palkkaa, sillä palkkaa kaivaessa koiran aivot keskittyy vain ja ainoastaan siihen käden naminkaivuu liikkeeseen, jolloin kehusana menee kuuroille korville. Kisoja ajatellen on tärkeää vahvistaa sitä palkkasanaa.

Sitten liikkeestä seisominen, oikein nätisti pysähtyi ilman apuja, palkkasin vierelle tullessa ja vapautin.

Luoksetulo, 20 m, nappisuoritus, palkkaus pallolla.

Perusasentoon rauhoittumista ja siinä vähän nameja (jotta sain loput nappulat syötettyä, kun oli aamuruoka).

Kivasti meni siis jälleen, tuo paikkamakuu kun vaan nyt saataisiin kuntoon.

Muok.: Koska tuon paikkamakuun kanssa tuntuu junnaavan paikallaan, niin nyt sitten otetaan se tehotreeniin. Aloitetaan tavallaan alusta, eli otan luultavasti matkaa n. 15-20 metriä ja aloitan ihan vaan 20 sekunnista. Pyrin treenaamaan joka toinen päivä (tai miten ehditään) ja pikkuhiljaa nostan 10 s kerrallaan ja välillä harppaus taaksepäin. Ei se anna jos ei otakaan, eli kokeillaan nyt tätä.



8. marraskuuta 2013

Lämmikettä


Aslak ei ehkä niinkään ilahtunut tästä löydöstä, itse olin postilaatikkoon saapuneesta paketista huomattavasti iloisempi. Olin jo pidempään ajatellut, että pitää hankkia jokin mantteli treenien odottelu ajaksi ja muutenkin jos joutuu autossa värjöttelemään enemmän, pysyy lihaksetkin paremmassa kunnossa.

Pomppa oli haaveena, mutta kun käytettynä löytyi musta Hurtan mantteli, niin se sai kelvata, säästyipähän varmaan yksi 50 euroa. Koko on 40 (selän mitta), pari lisä senttiä ei haittaisi, mutta kyllä tuokin juuri ja juuri ylettyy tarpeeksi pitkälle. Ja on kyllä laadukkaan oloinen ja istuu hyvin. 

Ulos päästyään Aslak kiersi puun ja jäi koivun taakse istumaan, varmaan ajatteli, ettei naapurin koirat vaan näe.

7. marraskuuta 2013

Tokoa ja linnunjalkoja

Tänään käytiin treenaamassa tokoa kolmen koirakon voimin. Koirista toinen oli Aslakille tuttu ja toinen vieraampi.

Aloitettiin paikkamakuulla. Aslak jäi hiukan vinoon, tähän pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota, sillä tuntuu että nousemisella on yhteyttä tähän rintamasuunnan vinouteen viereistä koiraa kohti, tiedä sitten vaikuttaako se oikeasti. Minuutin verran se kesti, sitten niskakarvat pystyssä juoksi haistelemaan jotain hajuja ja pienen huutamisen jälkeen tuli luo, palautin paikalleen ja otin vielä lyhyessä matkassa muiden loppuajan, sen kesti mutta oli levottoman näköinen, kuten jo alussakin. Olisi luultavasti pitänyt alkuun ottaa pidempi rauhoittelu hetki, kun paikkakin oli uusi. Kyllä tuo on välillä niin toivottoman tuntuinen liike, mutta toivottavasti se siitä vielä onnistumiseksi muuttuu.

Sitten huili autossa, edelleen oli aika lentoon lähdössä. Autosta yksilöliikkeitä tekemään, sitten ei enää ihan niin lentävää. Tehtiin kaikki alo luokan liikkeet, seuraamisissa haettiin vähän pois omaa vinoutta ja pari kertaa Aslakin huomio lähti jonnekin muualle, mutta pääasiassa kivasti seurasi. Maahanmeno ok (tosin ennakoi perusasennon), seisomisessa ekalla meni maahan, tokalla onnistui, ei ollut käsiliike apuja. Luoksetulo oikein hyvä. Hyppy oli hiukan kotikutoisella esteviritelmällä, niin Aslak ei etes ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä, mutta kun kädellä kerran näytin, niin sitten sujui.

Vaikka paikkamakuu meni ihan pyrstölleen, niin jäi silti ihan hyvä mieli treenistä, Aslak oli kuitenkin ihan ok mielentilassa yksilöliikkeissä.


Sitten huomattavasti ikävempään teemaan. Treeneistä tultiin päivällä kotiin, laskin Aslakin ovelta sisälle ja jäin itse riisumaan ulkovaatteita. Kuuntelin, että joku rouske kuuluu keittiöstä. Menin keittiöön ja heti hyppäsi sydän kurkkuun, että ei voi olla enää totta! Kissamme oli pudotellut keittiön tasolle jääneestä astiasta teeripaistin jämät, eli linnun luita ja Aslak niitä rouskutti naamaansa. Ei loppujen lopuksi tutkinnan jälkeen kerinnyt kauhean paljon syödä, kun kaivoin osan pois suusta eikä paljon ollut, mutta kyllä nämä luut nyt meitä koettelee. Tankoparsaa vaan koiralle naamaan, senhän pitäisi siis kietoutua vatsassa olevien palojen ympärille ja suojata näin suolistoa. Vielä ei ainenkaan mitään ongelmia ole tullut, toivotaan että selvittiin säikähdyksellä.

2. marraskuuta 2013

Jalostustarkastus Lahti

Tänään oli ohjelmassamme Länsigöötanmaanpystykorvien jalostustarkastus Lahdessa. Aslak oli vielä aavistuksen alle 2v. mutta kun tarkkiin mahtui mukaan ja se oli meille ihan inhimillisen matkan päässä, niin mukavaa että päästiin ''hoitamaan se pois alta''. :-)

Homma sujui ihan mallikkaasti, paikalle päästyämme automatkan jälkeen Aslakilla oli toki virtaa hieman muillekin jaettavaksi, joten ensin piti hiukan riekkua ja haukkua, mutta sitten sisällä jo rauhoittui ja itse tarkastuksessa oli oikein nätisti. Jopa Aslakilla, joka ei yleensä kummastu mistään, oli hieman tuumiva ilme, kun niin kauan piti pöydällä seisoskella ja joka paikkaa tökittiin ja mitattiin, mutta hyvin malttoi ja liikkeetkin saatiin ihan hyvin esitetyksi ravailemalla.

Aslak oli jalostustarkastuksessa kokonaiskuvaltaan/-tyypiltään Erittäin hyvä, hyväksytään jalostukseen. Moneen suuntaan ajattelin näyttää tarkastuksen tuloksia, joten koko tarkastuksen ''arvostelu'' on nähtävissä täällä: Aslak

Samalla tuli taas nähtyä muita gööttejä ihmisineen ja shoppailtua göötti tavaraa. Oikein mukava päivä siis. Jalostustarkastus oli oikein hyvin järjestetty, ei mitään moittimista siinäkään.

31. lokakuuta 2013

Yhteiseloa ja treeniä


Kuvassa Aslak ja kissamme Tiuku. Aslak on vihdoin hieman rajoittanut sitä pakonomaista tarvettaan jahdata kissaa, jonka myötä myös Tiuku on oppinut paremmin Aslakia sietämään. Olenpa jopa kerran nähnyt kissan nuolevan Aslakin päätä. Edelleen kiintymys on kuitenkin aika yksipuoleista, Aslak tahtoisi niin kovin pestä kissan korvat, silmät, suun ja jokapaikkaan pusutella, kissa ei niin erityisesti näistä nauti, mutta ei enää kauheasti vastaankaan laita.


Tokoa 30.10:

Eilen taas pienen tauon jälkeen mentiin arkitottis ja toko treeneihin. Ensin hiukan arkitottelevaisuutta, ihan vaan toisten koirien ohituksia yms. Ensin piti vähän huudella, mutta nopeaan hiljeni ja rauhottui ja ihan kivasti meni. Pitäisikin muistaa merkata miten ollaan treeneihin valmistauduttu, jotta osaisi verrata onko sillä eroa. Ennen näitä treenejä ei käyty millään kummemmalla lenkillä.

Sitten taas autossa huilia, josta toko treeneihin. 

Aloitettiin paikkamakuulla, käytin ensin pientareella ja sitten riviin rauhoittumaan. Silittelin ja annoin nameja ja rauhoittui mukavasti. Luoksepäästävyys otettiin alkuun, ihminen oli tuttu, joten ensin meni hiukan vastaan, tokalla istui ja odotti nätisti. Paikkamakuussa matkaa oli n. 10 m ja aikaa n. 2 min. Rauhassa ja kivasti kesti, välillä niukkaeleisesti kehuin ja haukottelu on tehokasta, sitä tein paristi. Lopuksi menin luo, kehuin ja palkkasin maahan, jonka jälkeen pyysin perusasentoon, nousi ekalla. Oikein hieno suoritus siis. Nyt tuskin enää tehdään ulkona tätä, kun maa on niin kauhean kylmä. Odotellaan jos päästäisiin parin viikon kuluttua halliin. (Jännää on huomata miten rauhoittavasti tämä liike vaikuttaa koiraan. Paikkamakuun jälkeen kun käveltiin kentän laitaan, niin käveli rauhallisesti ja nätisti hihnassa.)

Paikkamakuun jälkeen käytiin taas pientareella, jonka jälkeen otettiin hieman yksilöliikkeitä. Myös muutama muu koira oli kentällä yhtäaikaa. 
  • Ensin hiukan hihnassa seuraamista. Kivasti seurasi.
  • Sitten otin hihnan irti (ensimmäistä kertaa muiden koirien yhtäaikaa treenatessa). Namien voimalla keskittyi oikein hyvin, hiukan irti seuraamista, hyvä.
  • Liikkeestä seisahtuminen, pienen käsiavun annoin, hyvä. Palkkasin takaisin tullessa seisomaan ja vapautin.
  • Liikkeestä maahanmeno, palkkasin maahan ja vapautin.
  • Luoksetulo, ehkä 8 m. Kivalla vauhdilla tuli, ei törmännyt. Aavistuksen väljä perusasento, pienellä oman vartalon liikkeellä korjasi nättiin, sitten kehut ja palkka.

Kokonaisuudessaan oikein onnistuneet treenit. Tauko teki ehkä ihan hyvääkin. :-)

27. lokakuuta 2013

Sisko ja sen veli

Aslak edellä ja Fanny perässä (Aslakin lempi leikki juosta karkuun)

Vasemmalta Fanny, Gena & Aslak

Kokonaisen viikon toimettomuuden jälkeen Aslak pääsi hiukan purkamaan virtaa siskotyttö Fannyn (Calawan Fanny) kanssa. Mukana menossa oli myös Fannyn ''sisko'' eli elinkumppani Gena.

Kivasti Aslak tuli toimeen tyttöjen kanssa ja etenkin Fanny-siskon kanssa viiletettiin menemään yhdessä eteenpäin. Myös Fannyn ja Genan leikkeihin Aslak yritti kovin osallistua, mutta ei oikein voinut ymmärtää äänekkäämpiä painileikkejä, vaan enemmänkin pomppi vieressä. :D

Fannyn menoa voi seurata enemmänkin heidän omasta blogistaan (klik).

Kuvista voi hyvin huomata Aslakin ja Fannyn yhdennäköisyyden, vain väri on eri. Ja eroa löytyy kyllä vihdoin myös maskuliinisuudesta, kun Aslak on hiukan miehistynyt. Kuvat ei kylläkään ole laadulla pilattu, kun ei enää valo tahtonut riittää

Riekkumisen jälkeen tämä kolmikko siirtyi autoihin lepäämään ja me ihmiset lähdettiin katsomaan Aslakin ja Fannyn puolisisaruksia, Calawan G-pentuetta, jotka ovat nyt kuusiviikkoisia. Kyllä ne vaan on suloisia riiviöitä göötinpennut tuossa iässä. :)

Kiitosta siis mukavasta iltapäivästä/illasta Fannyn ja Genan omistajalle Suville ja Anne-kasvattajalle. :)

25. lokakuuta 2013

Siivouspäivä


Edelleen tässä talossa on menty hieman hitaammalla rytmillä, kipeä jalka tosiaan tämän viikon alkupuolella vaihtui sitten karmeaksi flunssaksi, nyt alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa ehkä tauti väistyä. Tänään jaksettiin jopa kaivaa siivousvälineet esiin.

Se miksi kerron Aslakin kuulumisissa siivoamisesta, liittyy sen vihaan imuria kohtaan. En tulkitsisi sen pelkäävän imuria, mutta se on silti vähintäänkin avaruudesta tullut ihmetys ja koska me ihmiset ollaan niin tyhmiä, että kosketetaan sitä, niin Aslakin kaiketi pitäisi yrittää se karkoittaa.

Imurin karkoitusyritykset ilmenevät siis niin, että Aslak hyökkii imuria kohti ja päästää olevinaan vakuuttavia murärmur ääniä. Nämä ottelut ovat päättyneet kutakuinkin 6-0 Aslakin voitoksi, nimittäin imuri on tällä hetkellä kasassa teippailtuna. Laiska omistaja on monesti pistänyt Aslakin autoon siivouksen ajaksi, mutta tänään otettiin sitten itseämme niskasta kiinni. Ensin Ville imuroi suurimman osan asuntoa ja Aslakin kanssa makoiltiin toisessa huoneessa. Ensin piti vähän kiljahdella, onhan se isäntä sen hirmuliskon kanssa toisellapuolella, mutta sitten rauhoittui makaamaan ja mököttämään. 

Viimeisen osion imuroin Aslakin kanssa, kaverinamme namipurkki. Annoin nameja imurin päältä ja palkkailin sitä vähän väliä rauhallisesta käytöksestä ja katseesta minuun. Selvittiin ilman ainoatakaan hyökkäystä imuriin. Näitä kun vain jaksaisi nyt tehdä useita, niin Aslak varmasti rauhoittuisi ja ystävystyisi tuon ärsyttävän pedon kanssa.
Myös lattioiden pyyhkiminen/luuttuaminen aiheuttaa samaa hyökkäilyä, hiukan lievempänä tosin. Katuharja kuuluu myös tähän kategoriaan. Olen lukenut muidenkin paimenkoirien omistajien kirjoituksia samasta aiheesta, en tiedä onko tuo sitten jokin saalistusvietin aste tai paimentamiseen liittyvä piirre (imurin kohdalla yhditettynä ärsytykseen ja epäluuloon), mutta jokatapauksessa siinä köyhtyy lompakko siivousvälineitä uusiessa ja siivoaminen on aika hidasta puuhaa. Täytyy siis harjoitella tätä, jotta imurista tulisi kaveri. 

(Täytyy vielä sanoa, jos joku miettii miksi en yksinkertaisesti kiellä sitä tekemästä niin: siitäkös se vasta yltyy, kun komennan.)