28. syyskuuta 2014

Kyläilijä

DSC_0406_01
DSC_0384
''Leikkisit nyt, jooko!'' Aslak yritti tehdä kaikkensa hurmatakseen vierailevan neidon
DSC_0349
Keittiössä ei ollut yhtään yksinäistä ruokaa laittaessa...
DSC_0393








Ensin vähän leikittiin, sitten istuttiin ja ihmeteltiin, sitten taas vähän leikittiin ja loppu aika nukuttiin. Mietinpä tuossa kahden göötin kanssa lauantai päivää viettäessäni, että eipä olisi hassumpaa jos niitä olisi kaksi. Sitten kun ne nukkuivat, niin melkein jo unohdin että niitä on kaksi yhden sijaan ja hereilläkin ne meni siinä samassa nipussa.

Launtai päiväämme piristämässä oli iloinen göötti tyttönen, Karjakon Piparminttu, ''Pepi''. Kaverukset innostuivat toistensa seurasta heti pihalla tavatessaan ja Pepi jatkoi muutamaksi tunniksi päivähoitoon meille. Etukäteen ajattelin, että toivottavasti Aslak jaksaa kotonakin leikittää nuorempaansa, mutta tilanne menikin lähinnä niin, että Aslak yritti liehitellä toista kaikin keinoin vielä sittenkin, kun toista ei enää olisi kauheasti huvittanut.

Kiitoksia vierailusta ja tervetuloa uudestaan! :)

21. syyskuuta 2014

Ei enää kesää ja kärpäsiä

DSC_0327
Vain syksy ja hirvikärpäset. Niihin kohdistettu katse kertonee mielipiteemme niistä. Mutta kyllä  tämä syksy on parasta!

19. syyskuuta 2014

Toko treenejä

Tokoa treenaillaan pari kolme kertaa viikossa, mutta niistä ei tule kauheasti kirjoitettua enää tänne, kun paperille olen pitänyt treenipäiväkirjaa. Tuo tarkan päiväkirjan pitäminen on kyllä ihan ehdoton juttu ja suosittelen sitä kaikille muillekin. Saadaan treenattua niitä tärkeimpiä asioita ja toisaalta saadaan vältettyä sitten turhat toistot ja paikallaan jauhamiset jo hallussa olevissa jutuissa.



Taannoin yksi treeni tehtiin ampumaradan ympäristössä metsälenkin jälkeen. Tehtiin paikkamakuu, luoksetuloa ja liikkeestä seisomista. Treenin loppupuolella tuli sellainen hyvin odottamaton häiriö, että huomaamatta alapuolella olevalle ampumaradalle tuli ihmisiä ja kuului ihan kunnon pamaus. Aslak oli juuri katsekontaktissa kyselemässä, että mitäs sitten tehdään ja laukauksen kuuluessa ei edes ilme sillä värähtänyt. Laukauksia tuli myös pari lisää, ei mitään reaktiota. Ollaan ennenkin ulkoiltu paukkuvassa ympäristössä, mutta ollaan oltu sen verran kauempana, että ihan noin kovia pamauksia ei ole aiemmin kuultu. Loppuun tehtiin ihan perusasentoja, mikä on meillä siis työn alla, suorat asennot ja niissä odottelu. Aiemmin tuli tehtyä vain sitä, että perusasennosta heti liikkeelle tai palkka, koskaan ei joutunut siinä rauhassa istumaan. Koe tilanteessa kun se homma ei etene ihan sitä vauhtia.

Eräässä toisessa treenissä tehtiin taas paikkamakuuta (10 metriä, 2 min 15 s) ja perusasentoihin rauhoittumista, molemmat oikein hyviä. Sitten tehtiin liikkeestä seisomista, nyt jo toisen kerran Aslak liikutti etujalkojaan kun palasin takaisin päin. Näihin olen ottanut ihan nollatoleranssin, eli ollaan vaan otettu uusiksi jos steppaa.  Luoksetulossa ihan aavistuksen ennakoi, joten päätin ottaa uudestaan. Vein takisin istumaan, menin takaisin ja kutsuin. Noh, ainakin sisäisti, että ei saa niin vaan lähteä... Ei meinaan lähtenyt kutsustakaan. Istui kuin tatti paikallaan. Toisella kutsulla tuli, mutta aavistuksen laiskalla liikkeellä. Toivoin ettei vauhtiin tullut pysyvä vaurio. Tehtiin vielä vapaana seuraamista, oikein hyvä. Kahdesti taisi katsekontakti aavistuksen tipahtaa, mutta nosti heti takaisin ilman pyyntöä.

Tänään treenattiin perusasentoon rauhoittumista, jääviä ja 15 metrin paikallaan makuu, pari minuuttinen. Tosi hyvä mielentila koko treenin, tosin häiriötä ei ollut. Tämän viikon toinen treeni oli suuremmassa häiriössä ja se myös oikein kiva. Ainoa juttu häiriöympäristössä on ne toiset koirat, kun ei vaan saisi niiden luo mennä. Yritti sännätä setterikakaran luo, mutta liina loppui onneksi kesken. Keskittyi kyllä tehdessä mukavasti, mutta heti kun oli hetki ettei tapahdu, niin Aslak keksisi omaa aktiviteettia säntäilemällä muiden luo. Luoksetulo ei kärsinyt aiemmasta treenistä, tällä viikolla teki oikein hyvin.

10. syyskuuta 2014

Gööttien erikoisnäyttely ja suunnitelmia

Kesäämme kuului jälleen yksi vuoden kohokohdista, nimittäin länsigöötanmaanpystykorvien erikoisnäyttely. Tänä vuonna erkkarimme oli Tampereella, mutta väliin sitä ei jätetä vaikka kilometrejä kertyisi, ja pitihän meidän palauttaa viime vuonna saatu paras nuori -kiertopokaali. Paitsi että kyseinen näyttely on usein matkustelua sellaisiin kaupunkeihin, joissa ei muuten tulisi vierailtua, niin se on myös ainoa tilaisuus nähdä vuodessa paljon rodun edustajia ihmisineen. Tunnelma on tapahtumassa aina hieno, jotenkin kun nämä göötit ovat niin oma maailmansa. Näyttelyn järjestelytkin olivat oikein onnistuneet. 

Erkkari oli (jälleen) hieman liian kaukana meidän makuumme päiväreissuun, joten yövyimme oikein mukavassa huoneistossa neljän ihmisen ja kolmen göötin voimin. Aslakhan sietää yleensä aika hyvin muita uroksia, mutta ilmeisesti liian läheinen tuttavuus ei ole mieleen ja tässä uroksessa oli nyt jokin miksi kemiat eivät kohdanneet, joten pojat eivät sitten viettäneet kauheasti aikaa keskenään. Mutta tilaahan meillä riitti. 



Aslakin tuloksena oli VAL ERI, sen kummemmin se ei sijoittunut lukuisten valiourosten joukosta. Urokset arvosteli Pekka Teini ja Aslakin arvostelu kuullosti tältä: 

''Keskikokoinen mittasuhteiltaan oikea valiouros, jolla hyvä ylälinja ja hyvä rungon volyymi. Hieno pää, hieman pysty olkavarsi. Hyvä rakenne takana. Hyvälaatuinen kesäturkki.''

Ihan kiva arvostelu siis, minusta. Kokonaisuudessaan oli taas oikein mukava reissu, Aslak käyttäytyi ihan mallikkaasti näyttelypaikalla. Toivottavasti ensi kesänä taas samoissa merkeissä reissataan.



Kyseisenä viikonloppuna hoidettiin myös hieman tutustumista, mikä johti suvunjatke suunnitelmiin. Nyt vain odotellaan morsion juoksujen alkua, jotta saadaan vietyä suunnitelmia eteenpäin. Lisää tietoa yhdistelmästä ja mahdollisesta tulevasta pentueesta voi lukea Kennel Norvillen sivuilta ja suunniteltua yhdistelmää voi tutkailla myös KoiraNetistä .

5. syyskuuta 2014

Tokokoulutus

DSC_0041.2

Aslakin kanssa käytiin Oili Huotarin tokokoulutuksessa. Keskityttiin Aslakin kanssa pääasiassa itse keskittymiseen, eli tehtiin häiriö-/keskittymisharjoituksia.

Aloitettiin pienellä kävelylenkillä ja sitten sillä haastavalla osuudella, eli odottelulla. Ihan kivasti se malttoi sitten odotella loppujen lopuksi. Toinen koirakin kävi siinä vähän rähjäämässä ympärillä, mutta ei sekään kauheasti haitannut. Vähän piti haukahdella.

Ensin tehtiin harjoite, jossa Aslak oli rennommalla maassaolo käskyllä paikoillaan eikä saanut siitä lähteä huitelemaan, eli ''pakotettiin'' se rauhoittumaan.

Toinen harjoite oli sellainen, jossa sen tuli kestää siinä häiriöstä huolimatta. Vaikka kouluttaja olisi sitä houkutellut, niin mihinkään ei saanut nousta eikä lähteä, ennen kuin lupa tuli minulta. Hetken aikaa meni, ennen kuin Aslak hoksasi, että ei todella voi nousta muuten kuin miun käskystä. Pari hienoakin toistoa saatiin, joten alkoi se lopulta päästä hommasta jyvälle.

Sitten tehtiin harjoite, jossa Aslak oli paikoillaan ja laitoin makupalan sen tassujen eteen eikä se saanut ottaa sitä, vaikka kuka muu sanoisi mitä. Hetken se aina katsoi minuun, mutta sitten makupalan houkutus yhdistettynä kouluttajan häiriöön vei huomion ja lihapullanpala meni parempiin suihin. Tässäkin kuitenkin saatiin myös pari onnistumista.

Kolmas harjoite liittyi perusasennossa keskittymiseen. Otin Aslakin sivulle ja vaikka kouluttaja olisi tullut sille lirkuttelemaan viereen tai kävellyt siinä makupalojen kanssa, niin huomio oli pidettävä minussa ja katsekontakti yllä. Tässäkin sitkeästi ensin yritti kääntyä kouluttajan puoleen, mutta saatiin myös onnistumisia.

Varsinaisena tokoliikkeenä tehtiin hieman seuruuta. Siihen ainoana pienenä korjauksena oli puhe siitä, että täytyy kiinnittää huomiota ohjaajan suoruuteen (katse eteenpäin jne.) ja vauhti saisi olla reippaampi itsellä. Oikein hyvää seuruuta oli koiran osalta, niin allekirjoittaneesta kuin kouluttajankin mielestä.

Lopuksi vapautin Aslakin ja se siinä juoksenteli ja tietenkin lähti säntäämään vähän matkan päässä olevan toisen koirakon luo. Olisi taas pitänyt muistaa, että Aslakilla on tapana lähteä säntäämään jos se saa tuollaisen mitään tekemättömyys hetken vapaana. Takaisin karjaisu kaikui ihan kuuroille korville, piti ensin yrittää käydä härkkimässä tuttavuutta toisen koiran kanssa. Vasta kun toisen koiran luo ei päässyt syttyi göötinpojalla lamppu, että jaaaa, mua vissiin huudetaan ja sitten tuli takaisin. Tähän saatiin palautetta, että a) se ei missään nimessä enää tuon ikäisenä saisi tehdä tuollaista (mikä sinänsä on itsestäänselvää, tietenkään ei saisi) ja b) kun se tuli takaisin, en olisi saanut kehua sitä, vaan sille olisi pitänyt motkottaa siitä että se lähti. Vasta jälkeenpäin tajusin, että en sitten kuitenkaan oikein tajunnut kysyä mitään työkaluja tähän, että kuinka tuota nyt sitten voidaan harjoitella.

Mutta varmaan ylipäätänsä keskittymisharjoitukset ovat siihen avuksi, sitten voitaisiin taas tehdä hieman liinatreeniä ja sitten vielä se, että pitäisi itse muistaa etten jätä sitä tekemättä mitään. Tavoitteena on myös hieman nostaa omaa ja palkkojen arvoa koiran silmissä, eli muistutellaan omaa olemassaoloa ja sitä, että kaikki hyvä tulee vaan ohjaajan kautta niin arjessa kuin koulutuskentälläkin.

Ihan hyvää pointtia tuli myös ylipäätään koirien nykyisestä käytöstä, että gööttikin on kuitenkin ollut kova työläinen ennen, kuten moni koira, ja silti niiltä vaaditaan ihan olemattoman vähän tänäpäivänä. On ne sen kovankin työn kestänyt, niin voi niiltä vähän vaatia nykyisinkin.


Harvinainen tapahtuma siinä mielessä, että samalla pääsi katsomaan gööttien tekemistä. Aslakin sukua oli paikalla kolmessa polvessa, kun sekä Aslakin emä että emän emä olivat treenaamassa agilityä. Sen lisäksi oli yksi suvun ulkopuolinen aikuinen ja nähtiinpä me aivan valloittavan ihana n. 8 viikkoinen gööttikakarakin. Voihan pentukuume!