Tokokoulutus

Aslakin kanssa käytiin Oili Huotarin tokokoulutuksessa. Keskityttiin Aslakin kanssa pääasiassa itse keskittymiseen, eli tehtiin häiriö-/keskittymisharjoituksia.

Aloitettiin pienellä kävelylenkillä ja sitten sillä haastavalla osuudella, eli odottelulla. Ihan kivasti se malttoi sitten odotella loppujen lopuksi. Toinen koirakin kävi siinä vähän rähjäämässä ympärillä, mutta ei sekään kauheasti haitannut. Vähän piti haukahdella.

Ensin tehtiin harjoite, jossa Aslak oli rennommalla maassaolo käskyllä paikoillaan eikä saanut siitä lähteä huitelemaan, eli ''pakotettiin'' se rauhoittumaan.

Toinen harjoite oli sellainen, jossa sen tuli kestää siinä häiriöstä huolimatta. Vaikka kouluttaja olisi sitä houkutellut, niin mihinkään ei saanut nousta eikä lähteä, ennen kuin lupa tuli minulta. Hetken aikaa meni, ennen kuin Aslak hoksasi, että ei todella voi nousta muuten kuin miun käskystä. Pari hienoakin toistoa saatiin, joten alkoi se lopulta päästä hommasta jyvälle.

Sitten tehtiin harjoite, jossa Aslak oli paikoillaan ja laitoin makupalan sen tassujen eteen eikä se saanut ottaa sitä, vaikka kuka muu sanoisi mitä. Hetken se aina katsoi minuun, mutta sitten makupalan houkutus yhdistettynä kouluttajan häiriöön vei huomion ja lihapullanpala meni parempiin suihin. Tässäkin kuitenkin saatiin myös pari onnistumista.

Kolmas harjoite liittyi perusasennossa keskittymiseen. Otin Aslakin sivulle ja vaikka kouluttaja olisi tullut sille lirkuttelemaan viereen tai kävellyt siinä makupalojen kanssa, niin huomio oli pidettävä minussa ja katsekontakti yllä. Tässäkin sitkeästi ensin yritti kääntyä kouluttajan puoleen, mutta saatiin myös onnistumisia.

Varsinaisena tokoliikkeenä tehtiin hieman seuruuta. Siihen ainoana pienenä korjauksena oli puhe siitä, että täytyy kiinnittää huomiota ohjaajan suoruuteen (katse eteenpäin jne.) ja vauhti saisi olla reippaampi itsellä. Oikein hyvää seuruuta oli koiran osalta, niin allekirjoittaneesta kuin kouluttajankin mielestä.

Lopuksi vapautin Aslakin ja se siinä juoksenteli ja tietenkin lähti säntäämään vähän matkan päässä olevan toisen koirakon luo. Olisi taas pitänyt muistaa, että Aslakilla on tapana lähteä säntäämään jos se saa tuollaisen mitään tekemättömyys hetken vapaana. Takaisin karjaisu kaikui ihan kuuroille korville, piti ensin yrittää käydä härkkimässä tuttavuutta toisen koiran kanssa. Vasta kun toisen koiran luo ei päässyt syttyi göötinpojalla lamppu, että jaaaa, mua vissiin huudetaan ja sitten tuli takaisin. Tähän saatiin palautetta, että a) se ei missään nimessä enää tuon ikäisenä saisi tehdä tuollaista (mikä sinänsä on itsestäänselvää, tietenkään ei saisi) ja b) kun se tuli takaisin, en olisi saanut kehua sitä, vaan sille olisi pitänyt motkottaa siitä että se lähti. Vasta jälkeenpäin tajusin, että en sitten kuitenkaan oikein tajunnut kysyä mitään työkaluja tähän, että kuinka tuota nyt sitten voidaan harjoitella.

Mutta varmaan ylipäätänsä keskittymisharjoitukset ovat siihen avuksi, sitten voitaisiin taas tehdä hieman liinatreeniä ja sitten vielä se, että pitäisi itse muistaa etten jätä sitä tekemättä mitään. Tavoitteena on myös hieman nostaa omaa ja palkkojen arvoa koiran silmissä, eli muistutellaan omaa olemassaoloa ja sitä, että kaikki hyvä tulee vaan ohjaajan kautta niin arjessa kuin koulutuskentälläkin.

Ihan hyvää pointtia tuli myös ylipäätään koirien nykyisestä käytöstä, että gööttikin on kuitenkin ollut kova työläinen ennen, kuten moni koira, ja silti niiltä vaaditaan ihan olemattoman vähän tänäpäivänä. On ne sen kovankin työn kestänyt, niin voi niiltä vähän vaatia nykyisinkin.

Harvinainen tapahtuma siinä mielessä, että samalla pääsi katsomaan gööttien tekemistä. Aslakin sukua oli paikalla kolmessa polvessa, kun sekä Aslakin emä että emän emä olivat treenaamassa agilityä. Sen lisäksi oli yksi suvun ulkopuolinen aikuinen ja nähtiinpä me aivan valloittavan ihana n. 8 viikkoinen gööttikakarakin. Voihan pentukuume!