Jyväskylässä näyttelemässä

Tänään käytiin näyttelyssä Jyväskylän KV:ssä. Näyttely oli Aslakin ensimmäinen isojen poikien sarjassa, eli avoimessa luokassa. Tuloksena oli AVO ERI AVK2, eli mitään kummoisia kotiin tuomisia ei tullut, mutta kaikin puolin meni kivasti. Aslak esiintyi hienosti, arvostelu on Aslakin näköinen, siinä on löydetty kyllä kaikki Aslakin viat, mutta juuri ne mitkä siinä tosiaan on. Ja ERIäkään ei tänään helposti irronnut, joten olkaamme siis tyytyväisiä siihen. Tarkempi arvostelu täällä (klik).

Reissu sujui kokonaisuudessaan hyvin. Näyttelypaikalle mennessä tuntui hieman ahtaalta, kun Aslak oli virtaa täynnä automatkan jälkeen ja itsellä oli tavaroita joka sormelle, mutta selviydyttiin sisään. Ensimmäinen puolituntinen piti taas harjoittaa vallatonta idiotismia, kuin ei olisi koskaan ihmisten ilmoilla käynytkään. Matkakaverimme sanoja lainatakseni, Aslak oli asenteella ''Moi mie oon Aslak ja mie tuun Savonlinnasta kuka sie oot?'' kun jokainen ihminen ja koira olisi pitänyt päästä moikkaamaan. 

Samalla voimme vielä toivottaa Leenalle julkiset pahoittelut ''parempiin suihin'' hävinneestä pasteijasta jonka Aslak varasti sekunnin sadasosassa kädestä. Onneksi oli suihkepullo vieressä, Aslak sai kokea hellät mutta tiukat nuhtelut aiheesta. Loppuajasta Aslak alkoi käyttäytyä nätisti, istuskeli ja katseli näyttelyn menoa rauhassa ja jopa makoilikin hetken ympärillä olevasta näyttelyhulinasta huolimatta ihan pyytämättä. Kaikin puolin mukava reissu, jälleen kerran paljon kiitoksia Leenalle ja Onnille reissuseurasta!

Jos jotain hyvää niin jotain huonoakin

Mitä meille kuuluu? Kaikenlaista. Viime viikolla Aslak vietti täyttä sairaslomaa kärsien vatsakivuista ja ripulista. En oikein vieläkään tiedä mikä pisti mahan niin kipeäksi, mutta se ei meinannut millään hellittää. Loppujenlopuksi se kuitenkin taisi onneksi mennä ohitse, ehdin jo miettiä kaikkia vakavampiakin sairauksia.

Tällä viikolla allekirjoittanut aloitti tutustumaan lemmikkieläinhoitolan maailmaan, mikä on osoittautunut oikein mukavaksi. Aslak on välillä ollut mukana ja voin vain sanoa, että se ei ole ollut asiasta yhtä mielissään. Kun itse teen siellä hommia, on Aslak ollut sisähäkissä tai ennemminkin tarhassa ja välillä päässyt juoksemaan ulkotarhaan. Ollaan käyty valtataisteluja aiheesta, sillä Aslak on vahvasti erimieltä verkkoaidan toiselle puolen menemisestä, se kun on aina erimieltä joutuessaan ''irti vallan kontrollikahvasta'' eli joutuessaan paikkaan missä ei voi vahtia ihmisten tekemisiä ja olla minun lähellä. Ja on se vaan luupää. Mutta sinne se on silti aina joutunut aidan taakse ja tulee joutumaan.

Tänään käytiin illan arkitottistreeneissä. Ja nyt kun hehkutan kuinka upeasti harjoitukset sujuivat, unohtuu siltä varmasti käytöstavat kotiin seuraavalla kerralla, mutta iloitaan nyt kuitenkin hetki: Aslak haukahti vain muutaman kerran, hajut painoi nenää maahan, mutta harjoitteista selvittiin ihan kunnialla ja sain olla ylpeä kuinka kiltisti Aslak seisoskeli.

Tervetuloa karvanlähtö

Se on täällä taas. Milläköhän karvoilla meinaa pitää itsensä lämpimänä jos sieltä pamahtaa vielä yllätyksenä paukkupakkaset, kysynpähän vaan?

Operaatio nouto, osa 1

Nouto aloitettiin lukemalla Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi -kirja. Ja sitten siirryttiin teoriasta käytäntöön. Aloitus meni niinkuin olin aavistellutkin, eli ei ihan putkeen.

Kerta no. 1:

Aloitin muotoilemalla pahvista kapean putkilon teipin avulla, jotta päästään aloittamaan pitoharjoitukset. Lyhyesti homman idea tällä opetustekniikalla on tämä: ''kapulan'' pitoa harjoitellaan kevyellä esineellä niin, että laitetaan esine oikealle kohdalle suuhun, pidetään kiinni kuonosta pureskelun välttämiseksi, otetaan pois ja palkataan.

Yritys 1: pahvi nenän eteen, katsotaan mitä Aslak tekee.
Tulos: otti pahvin suuhun ja alkoi pureskella.

Yritys 2: yritin totuttaa sitä käsiin kuonon ympärillä ja sormen menoon hampaiden väliin.
Tulos: kärsivän näköinen koira, joka silmät sirillään katsoi muualle ikäänkuin sanoen ''pidä nyt sitten kiinni jos on pakko, mutta tee se nopeasti''.

Yritys 3: avukseni facebook ja göötti ihmiset. Sieltä sain vahvistuksen ajatukselle, että tuo käsiapu unohdetaan heti alkuunsa ja lähdetään kokeilemaan yksinkertaisesti tekniikkaa kapula suuhun - palkka. Ja hankitaan nyt se oikea kapula ja unohdetaan tuo ensimmäisestä treenikerrasta tuhon omaksi joutunut pahvi.

Kerta no. 2:

Ja homma alusta kapulan vihdoin saavuttua postissa:

Tilanne se, että Aslak ottaa kapulan suuhun kun pidän sitä kädessä kuonon edessä, tai oikeastaan niin syvälle kitaan kun saa otettua, alkaa heti pureskella sitä ja vielä äänitehosteiden kanssa ja kahden puraisuyrityksen jälkeen sylkee sen pois.


Kerta no. 3:

Kerroin ystävälleni ongelmasta ja sanoin, että nappaan homman videolle jotta hän voi kertoa ideoita asian eteenpäin viemiseksi. Otin ruokanappuloita käteen ja viritin puhelimen kuvaamaan, annoin kapulan suuhun, otin pois ja palkkasin... Siis täh? Eihän se jäytänyt sitä eikä pitänyt mitään ääntä. Tehtiin muutama hyvä toisto.


Kerta no. 4:

Otin jälleen ruokanappuloita ja kapulan. Yhden kerran kävi kapula suussa houkuttelemalla ja palkkasin. Sitten lähti Aslakki muualle, kun ei nyt oikein tuo oma ruoka houkutellut. Plan B: otin jääkaapista jauhelihapihviä ja siitäkös Aslak innostui - niin paljon, että se ei suostunut edes vilkaisemaan kapulaa, kun kiukkusi vaan täpinöissään, että pihviä mulle tänne heti nyt. Sitten laitoin niin kapulan kun pihvitkin pois, kun ei kerta ollut yhteistyökykyä. Aslak kävi makaamaan lattialle sammakkoasentoon ja kiukutteli yksinään, kun ei tullutkaan pihviä.


Kerta no. 5:

Saatiin jopa kolme äänetöntä toistoa lukuisilla yrityksillä.


Kerta no. 6:

Näytti (tai siis kuullosti) tältä:



Kuten videolta voi huomata, Aslak tuntuu olevan sitä mieltä, että tuo ääni kuuluu asiaan. Jos jollakin on mitä tahansa vinkkejä tähän niin otamme ne kiitollisena vastaan!

Todistusaineistoa viime vuoden puolelta

Tässä video joka jäi muutama kuukausi takaperin julkaisematta marraskuun möllitoko käynnistämme. Tuolla muistin virkistämiseksi aiempi päivitys aiheesta: http://slakki.blogspot.fi/2013/11/mollitoko.html

Tutustuminen homeopatian maailmaan

Seurallamme oli tarjolla kolmen tunnin luento homeopatiasta ja tokihan sille piti osallistua, kun koko aihe on itselle täysin vieras.

Homeopatian idea perustuu luonnonmukaisiin aineisiin, jotka aiheuttavat oireita terveelle, mutta parantavat ne sairaassa. Tuotteet eivät sisällä lisä- tai väriaineita ja käsittääkseni ne ovat muutoinkin aika vaarattomia. Homeopatian tavoitteena on vastustuskyvyn ja terveyden vahvistaminen. Ideana on antaa ainetta mahdollisimman vähän ja antaa kehon rauhassa reagoida. Aineet sopivat niin ihmiselle kuin koirallekin.

Kaikkea luennon sisältöä en raapustanut ylös, mutta jotain yleisimpiä juttuja kuitenkin:

• Aconitum napellus (pelästys, paniikki, flunssan ensioireet, eturauhastulehdus, lihasjäykkyys, lämpöhalvaus)
• Hypericum (hermoalueiden vammat/särky)
• Arnica montana (kipulääke pehmytkudokseen, ruhjeet, kaatuminen, lihaskipu ja -krampit, leikkausten jälkihoito)
• Rescue Remedy (BACH-kukkatipat, käytetään juomaveteen/ruokaan neljästi päivässä kolmen viikon ajan esim. uuden vuoden pauke, eroahdistus yms. ahdistus)
• Hyperical (2 ainetta, kehäkukka ja mäkikuisma(?), puhdistusaine esim. hot spotteihin, 1 dl vettä, 15 tippaa molempia aineita)
• Arsenicum album (ruokamyrkytys, ripuli- ja oksennustilat)
• Belladonna (voimakas äkillinen kuumetila, lämpöhalvaus, korvatulehdus)
• Nux-vomica (ruoansulatusvaivat esim. ylensyönti, tiheentynyt virtsaamisentarve)
• Apis (hyönteisten puremat)
• Vipera (kyynpurema, vartin välein ennen hoitoon pääsyä ja lääkärikäynnin jälkeen 1 krt/pv viikon ajan)
• Ledum palustre (esim. naulaan tai lasiin astuminen, silmävammat, ajoissa otettuna ehkäisee jäykkäkouristusta)
• Propolis (kennelyskään)
• Vetramil (esim. korvien puhdistus)

Täytyy myöntää, että minulla oli, jos nyt ei ennakkoluuloja, niin ainenkin jokseenkin skeptinen asenne aiheeseen liittyen ennen luentoa. Vielä näin kolme tuntisen aiheeseen perehtymisen jälkeenkään en purematta niele kaikkea aiheeseen liittyvää, mutta uskon sen kuitenkin olevan kokeilun arvoista ja kyllähän sitä voi järkisyinkin perustella, sillä onhan ennen lääketieteen kehittymistä niin ihmiset kuin eläimetkin lääkitty luonnollisemmin keinoin.


Ps. Täällä taas! Blogin päivittämiseen hyvinkin olennainen väline, nimittäin tietokoneeni, ystäväni omena, oli ulkokuoren paikkailu reissulla Helsingissä viikon verran, joten kaikki sähköinen sosiaalisuus on ollut hieman suppeaa.

Vapaapäivä

Eilen 2.2. olisi ollut treenipäivä, eli ollaan käyty yleensä sunnuntaina jotain treenailemassa. Tänään päätettiin kuitenkin pitää paussia, normaalista poiketen ei menty autolla mihinkään. Käytiin kävellen läheisellä jäällä ulkoilemassa ja illalla vielä hihnalenkki. Syötiin ja levättiin. Välillä on hyvä vähän lintsata ja laittaa aivot narikkaan. Vaikka harrastaminen onkin mukavaa enkä vaihtaisi harrastuksiamme pois, niin silti on hyvä välillä antaa asioitten hautua ja levähtää itse sekä antaa koiran levätä. Tosin täytyy myöntää, että ulkoilu oli eräänlainen treeni: jäällä näkyi kaukana pari ihmistä, yksi hiihtäjä ja yksi koira, sain silti Aslakin pysymään luona ilman harkintaakaan lähtemisestä muiden luo, toki ne olivat hyvin kaukana, mutta silti. Jäälle mennessä tehtiin myös upeasti seuraten vastaan tulleen koiralauman ohitus hihnassa.

Tänään 3.2. käytiin jälleen jäällä ja jäältä poistuttaessa päästiin taas tekemään haastavampia ohituksia, kun meitä vastaan sattui tulemaan useampi rähisevä koira. Ja ensimmäinen niistä tuli 10 metrin päässä omistajastaan flexissä räyhäten niin että räkä lensi ja taluttaja vaan kiskoi menemään eteenpäin virkkamatta koiralleen yhtään mitään... Yritäppä siinä sitten ohittaa! Tästä taajamassa flexissä ulkoilusta saisi varmasti muutenkin hyvinkin pitkän mielipidepuheen ja keskustelun aikaiseksi, mutta enpä nyt siitä sen enempää mesoa. Joka tapauksessa, teki mieleni huutaa, että ota nyt hyvä ihminen se koira pois siitä tieltä että me päästään ohi. Sen verran saatiin tietä, että päästiin ohitse, Aslak seurasi katsekontaktissa, tosin kahdesti sen piti kääntyä tuon toisen koiran suuntaan ja haukahtaa, ikäänkuin ''voitko lopettaa, tässä on homma kesken''. Seuraava useamman koiran rähisevä läjä ohitettiin vain pienellä vilkaisulla.

Aslakhan ei ole koskaan (koputan puuta) mitenkään rähissyt vastaantulijoille, mutta pientä räkytystä ja kiskomista pitää aina suorittaa. Siksi ollaan harjoiteltu nyt sitä ihan makupalojen kanssa niin, että Aslakin pitää seurata ohitettaessa.