Nouto aloitettiin lukemalla Salme Mujusen Tie tottelevaisuusvalioksi -kirja. Ja sitten siirryttiin teoriasta käytäntöön. Aloitus meni niinkuin olin aavistellutkin, eli ei ihan putkeen.
Kerta no. 1:
Aloitin muotoilemalla pahvista kapean putkilon teipin avulla, jotta päästään aloittamaan pitoharjoitukset. Lyhyesti homman idea tällä opetustekniikalla on tämä: ''kapulan'' pitoa harjoitellaan kevyellä esineellä niin, että laitetaan esine oikealle kohdalle suuhun, pidetään kiinni kuonosta pureskelun välttämiseksi, otetaan pois ja palkataan.
Yritys 1: pahvi nenän eteen, katsotaan mitä Aslak tekee.
Tulos: otti pahvin suuhun ja alkoi pureskella.
Yritys 2: yritin totuttaa sitä käsiin kuonon ympärillä ja sormen menoon hampaiden väliin.
Tulos: kärsivän näköinen koira, joka silmät sirillään katsoi muualle ikäänkuin sanoen ''pidä nyt sitten kiinni jos on pakko, mutta tee se nopeasti''.
Yritys 3: avukseni facebook ja göötti ihmiset. Sieltä sain vahvistuksen ajatukselle, että tuo käsiapu unohdetaan heti alkuunsa ja lähdetään kokeilemaan yksinkertaisesti tekniikkaa kapula suuhun - palkka. Ja hankitaan nyt se oikea kapula ja unohdetaan tuo ensimmäisestä treenikerrasta tuhon omaksi joutunut pahvi.
Kerta no. 2:
Ja homma alusta kapulan vihdoin saavuttua postissa:
Tilanne se, että Aslak ottaa kapulan suuhun kun pidän sitä kädessä kuonon edessä, tai oikeastaan niin syvälle kitaan kun saa otettua, alkaa heti pureskella sitä ja vielä äänitehosteiden kanssa ja kahden puraisuyrityksen jälkeen sylkee sen pois.
Kerta no. 3:
Kerroin ystävälleni ongelmasta ja sanoin, että nappaan homman videolle jotta hän voi kertoa ideoita asian eteenpäin viemiseksi. Otin ruokanappuloita käteen ja viritin puhelimen kuvaamaan, annoin kapulan suuhun, otin pois ja palkkasin... Siis täh? Eihän se jäytänyt sitä eikä pitänyt mitään ääntä. Tehtiin muutama hyvä toisto.
Kerta no. 4:
Otin jälleen ruokanappuloita ja kapulan. Yhden kerran kävi kapula suussa houkuttelemalla ja palkkasin. Sitten lähti Aslakki muualle, kun ei nyt oikein tuo oma ruoka houkutellut. Plan B: otin jääkaapista jauhelihapihviä ja siitäkös Aslak innostui - niin paljon, että se ei suostunut edes vilkaisemaan kapulaa, kun kiukkusi vaan täpinöissään, että pihviä mulle tänne heti nyt. Sitten laitoin niin kapulan kun pihvitkin pois, kun ei kerta ollut yhteistyökykyä. Aslak kävi makaamaan lattialle sammakkoasentoon ja kiukutteli yksinään, kun ei tullutkaan pihviä.
Kerta no. 5:
Saatiin jopa kolme äänetöntä toistoa lukuisilla yrityksillä.
Kerta no. 6:
Näytti (tai siis kuullosti) tältä:
Kuten videolta voi huomata, Aslak tuntuu olevan sitä mieltä, että tuo ääni kuuluu asiaan. Jos jollakin on mitä tahansa vinkkejä tähän niin otamme ne kiitollisena vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti