Mitä meille kuuluu? Kaikenlaista. Viime viikolla Aslak vietti täyttä sairaslomaa kärsien vatsakivuista ja ripulista. En oikein vieläkään tiedä mikä pisti mahan niin kipeäksi, mutta se ei meinannut millään hellittää. Loppujenlopuksi se kuitenkin taisi onneksi mennä ohitse, ehdin jo miettiä kaikkia vakavampiakin sairauksia.
Tällä viikolla allekirjoittanut aloitti tutustumaan lemmikkieläinhoitolan maailmaan, mikä on osoittautunut oikein mukavaksi. Aslak on välillä ollut mukana ja voin vain sanoa, että se ei ole ollut asiasta yhtä mielissään. Kun itse teen siellä hommia, on Aslak ollut sisähäkissä tai ennemminkin tarhassa ja välillä päässyt juoksemaan ulkotarhaan. Ollaan käyty valtataisteluja aiheesta, sillä Aslak on vahvasti erimieltä verkkoaidan toiselle puolen menemisestä, se kun on aina erimieltä joutuessaan ''irti vallan kontrollikahvasta'' eli joutuessaan paikkaan missä ei voi vahtia ihmisten tekemisiä ja olla minun lähellä. Ja on se vaan luupää. Mutta sinne se on silti aina joutunut aidan taakse ja tulee joutumaan.
Tänään käytiin illan arkitottistreeneissä. Ja nyt kun hehkutan kuinka upeasti harjoitukset sujuivat, unohtuu siltä varmasti käytöstavat kotiin seuraavalla kerralla, mutta iloitaan nyt kuitenkin hetki: Aslak haukahti vain muutaman kerran, hajut painoi nenää maahan, mutta harjoitteista selvittiin ihan kunnialla ja sain olla ylpeä kuinka kiltisti Aslak seisoskeli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti