31. tammikuuta 2015

Lenkkiseuraa

DSC_0056
göötti aina mukana, huolimatta siitä, että kenestä kuvaa otetaan

DSC_0054_01
''vieraskoreat'' makupalan kerjuut (kaikki mulle tänne heti nyt, piti olla jo menossa!)


Lauantai päivän iloksi saatiin kaunista sheltti seuraa lenkille. Rinnakkaiselo sujui sheltillä ja göötillä ihan hyvin tälläkin kertaa, vaikka tuo göötin vauhdikas huumorintaju ei oikein uppoakaan shelttineidolle. Kun toinen kertoo, että älä tule liian lähelle tungetellen, Aslak ei oikein tiedä kuinka suhtautua ja alkaa vaan juosta päättömänä sinne tänne, kuten yleensä, eikä sillä nyt ainakaan tee vaikutusta. 

24. tammikuuta 2015

Möllit




Aslakin kanssa käytiin tänään pitkästä aikaa vähän katsastamassa, että mitä meidän toko taidoille kuuluu. Möllitokot siis vuorossa. Kokonaisvaltaisesti Aslak käyttäytyi ihan hyvin, mutta oli jotenkin levoton. Vierustoverina olleen belggari nartun alkamassa olevat juoksut ehkä vaikuttivat asiaan, kun olisi sen kanssa pitänyt saada tehdä tuttavuutta, mutta kun se ei ollut sallittua, niin piti sitten hyöriä ja pyöriä.

Itse toko suoritukseen olin erittäin tyytyväinen. Ei keretty ennen paikkamakuuta olemaan paikanpäällä kuin vartti, kun meidän aikataulu vähän petti, mutta rauhoittumattomuus ja pieni kiirekään ei suoritusta kaatanut. Seuruuseen olisin voinut vähän enempi viritellä, kun meni alussa sellaiseen haisteluhaahuiluun, mutta loppua kohden seurasi oikein kivasti. Tässä meidän pisteet:

Luoksepäästävyys 10 (istui nätisti kuin tatti)

Paikalla makaaminen 1 min 9,5 (etäisyyttä ei ollut taas kuin muutama hassu metri, sen kiireen ja treenaamattomuuden vuoksi pelasin vähän varmanpäälle. Ennakoi hieman perusasennon, muuten hyvä!)

Seuraaminen kytkettynä 9 (vähän haistelusta jouduin paristi huomauttamaan, muuten hyvä)

Maahanmeno 9,5 (ennakoi taas hieman perusasentoon)

Luoksetulo 10 (tuli kuin tykin suusta ja ilmalennolla perusasentoon)

Estehyppy 7,5 (noh... Eipä voinut muuta paljon odottaa. Jälkimmäinen kuva kertoo paljon. Aslak ei kiinnittänyt mitään huomiota esteeseen ja kun pyysin hypätä, sillä ei ollut hajua mitä tehdä. Hyppäsi sitten vasten ja mölisi, kun ei keksinyt muutakaan. Piti sitten kädellä näyttää, että se este, tuolla päin, sitten hoksasi. Olisi ollutkin outoa jos olisi heti hoksannut, sillä hyppyä ei olla tehty kertaakaan sitten  viime kevään)

Kokonaisvaikutus 10

Pistemäärä: 136,5/150 Sijoitus: 2./4.

21. tammikuuta 2015

Toinen kerta toden sanoo

Ainakin toivottavasti, sillä Aslak ylitti kyllä kaikki odotukset tänään meidän toisissa ohjatuissa tokotreeneissä.
DSC_0555

Aloitettiin paikallaan makaamisella. Vielä tokalla kerralla, näin pitkän treenitauon ja uuden hallin sekä porukan ollessa kyseessä, ei menty ryhmäpaikkikseen, mutta otettiin kuitenkin yhtäaikaa vähän sivummalla. Matkaa oli vain muutama hassu metri, mutta aikaa oli ihan mukavasti. Korvat vähän luimi silloin tällöin, mutta muuten oikein nättiä.

Varsinaisena päivän aiheena oli herätellä koiran aktiivisuutta katsekontaktin suhteen. Olin ihan yllättynyt, että Aslak oikeasti tarjosi katsekontaktia minun heittäytyessä passiiviseksi ja oli oikein valmis tekemään hommia.

Meillä tämä jäi kuitenkin vain katsekontaktin asteelle, ei perusasentoon, sillä Aslakille se perusasento näköjään on vieläkin hieman häilyväinen käsite. Allekirjoittanut on harrastanut vaikka minkälaisia itämaisen tanssin koukeroita muljutessaan ja käsiapuja antaessaan ja suurin osa täysin huomaamatta! Mutta niinhän siinä käy, että koiralla ei pelkän sanallisen käskyn saatuaan kauheasti ole hajua mitä sen tarkalleen pitäisi tehdä.

Kyllä se takamustaan heilautti sille suunnille, mutta perusasentoa se ei ollut nähnytkään. Palkkaa ei tippunut, jos jouduin kolmestikkin pyytämään asennon korjausta. Kehut tuli kyllä lopulta, mutta palkka vain kun haki oikeata paikkaa itse.

Kotiläksyksi saimme harjoitella perusasentoja, pari toistoa käsiavusteisena ja sen jälkeen ilman käsiapua. Täytyy myös muistaa kiinnittää itse kovasti huomiota siihen, että olisin k a t s e  e t e e n! En tiedä miten sen saisi itselle iskostettua.

Treenin kruunasi muovinen vesikuppi, jonka Aslak otti yhtäkkiä suuhun ja viskasi - suoraan allekirjoittanutta silmään! Onneksi ehdin juuri laittaa silmän kiinni. Koira vaan katsoi viattomana vieressä, että mistä lie taivaalta putosi.

Oli jokseenkin väsynyt göötanmaalainen. Kotona avasin takakontin luukun, siellä oli pieni koira täydessä unessa. Jaksoi se kotiin kömpiä ja sitten sammui kuin saunalyhty.

14. tammikuuta 2015

Häsläkin paluu...


... Tokokentille nimittäin. Hoksasin juuri, että eipä olla Aslakin kanssa käyty missään treeneissä sitten kesän! Tämän päivän treenien tavoite oli siis hyvin yksinkertainen: kunhan oikeasti otetaan itseämme niskasta kiinni ja uskaltaudutaan taas treenaamaan.

Ensimmäinen 15-20 min meni Aslakin vanhan lempinimen, Häsläkin, tyyppikuvauksen mukaisesti. Häntä heilutti koiraa, edes makupaloihin ei voinut keskittyä, kun hallissa oli niin ihania ihmisiä ja koiria. 

Pikkuhiljaa korvat ja järki alkoivat kuitenkin löytyä. Ei olla juuri treenattu aiemmin tuollaisella pohjalla, joten hajut meinasivat vähän viedä, mutta olen kuitenkin kaikinpuolin tyytyväinen. Otettiin vähän seuraamista, kapulan pitoa, paikallaan makaamista ja ihan vain rauhoituttiin. Ryhmäpaikkikseen ei vielä osallistuttu. Olin tosiaan päättänyt, etten aseta mitään tavoitteita tai vaatimuksia tälle treenikerralle. 

Ensi kerrallekkaan tuskin vielä sen kummempaa, jos taas rauhoittumisen jälkeen pari liikettä saadaan tehtyä, niin se on jo oikein hyvä. Pyritään myös kiinnittämään huomiota siihen, että malttaisi luopua hajuista silloin kun tehdään. Tänään ihan sattumalta huomasin, että kun palkkasin hajun ''jättämisestä'', Aslak alkoi jo itsekin tarjota katsekontaktia haistelun sijaan. Tähän asti olen pyrkinyt yksinkertaisesti kieltämään haistellessa, mutta tunnetusti tuollaiselle jääräpäälle ei kiellot paljon auta. Kaiken kukkuraksi Aslakilla on tapana löytää sijaistoimintoja ja koska haistelu on usein myös sitä, en kauheasti viitsi kovistella sitä haistelusta, siinä olisi vaan valmis noidankehä pyöritettynä.

Ilo on lämmin halli näillä pakkasilla, todella kätevää harjoitella Aslakin kanssa rauhoittumista ja rentoutumista, kun voi istua alas. Tuolla lumihangessa ei kauheasti viitsi hengailla.

4. tammikuuta 2015

Olohuone toko

Meidän talossa on ihmiset maannut sängynpohjalla viimeisen viikon ajan, joten pienen göötanmaalaisen elämä on ollut jokseenkin tylsää. Perus pissilenkit on toki hoidettu ja paristi on päässyt vähän irroittelemaan lelun kanssa lumihankeen, mutta that's it. Siksipä on pitänyt yrittää keksiä sisällä vähän puuhaa. Iltapalaksi tarjottavat lihat on syöty aktivointilelujen sisästä ja sen lisäksi ollaan taas muistuteltu mieliin alkeita parista tokoliikkeestä, joita alettiin joskus aiemmin harjoittelemaan.



Kaukokäskyt: Aslak on aina mestari viemään ongelmat ihan uudelle tasolle. Yleensä kaukokäskyjen ongelmana on joko eteneminen tai pakittaminen. Mutta Aslakpa sotkee rintamasuuntaansa. Jokaisella siirrolla se onnistuu kääntämään kroppaansa jotenkin selittämättömällä ketteryydellä suuntaan x, säilyttäen kuitenkin suurin piirtein oikean paikan? Täytynee ottaa istumaan nousuja ihan läheltä imuttamalla, että saataisiin korjattua siihen sitä ajatusta, että tarkoitus on hillitysti nostaa itsensä istuvaan asentoon pelkillä etutassuilla, ei heilauttaa koko kroppaa sillä voimalla, että ei tiedä onko se sen jälkeen enää kuono vai häntä joka osoittaa ohjaajaa kohden. 

Kapulan pito: (näkyypä ihan tälläisenään muuten olevan uusissa tokosäännöissä). Pyyhin pitkästä aikaa pölyt meidän noutokapulasta. Tarjosin kapulaa Aslakille. Hetken aikaa se vilkuili minua ja kapulaa ja saatoin kuulla kun herne etsi kaveriaan. Sitten se tarttui kun tarttuikin kapulaan, ihan hiljaa ja nätisti ja piti sitä napakasti. Kolme toistoa otettiin, kaikki hyviä.