Häsläkin paluu...

... Tokokentille nimittäin. Hoksasin juuri, että eipä olla Aslakin kanssa käyty missään treeneissä sitten kesän! Tämän päivän treenien tavoite oli siis hyvin yksinkertainen: kunhan oikeasti otetaan itseämme niskasta kiinni ja uskaltaudutaan taas treenaamaan.

Ensimmäinen 15-20 min meni Aslakin vanhan lempinimen, Häsläkin, tyyppikuvauksen mukaisesti. Häntä heilutti koiraa, edes makupaloihin ei voinut keskittyä, kun hallissa oli niin ihania ihmisiä ja koiria. 

Pikkuhiljaa korvat ja järki alkoivat kuitenkin löytyä. Ei olla juuri treenattu aiemmin tuollaisella pohjalla, joten hajut meinasivat vähän viedä, mutta olen kuitenkin kaikinpuolin tyytyväinen. Otettiin vähän seuraamista, kapulan pitoa, paikallaan makaamista ja ihan vain rauhoituttiin. Ryhmäpaikkikseen ei vielä osallistuttu. Olin tosiaan päättänyt, etten aseta mitään tavoitteita tai vaatimuksia tälle treenikerralle. 

Ensi kerrallekkaan tuskin vielä sen kummempaa, jos taas rauhoittumisen jälkeen pari liikettä saadaan tehtyä, niin se on jo oikein hyvä. Pyritään myös kiinnittämään huomiota siihen, että malttaisi luopua hajuista silloin kun tehdään. Tänään ihan sattumalta huomasin, että kun palkkasin hajun ''jättämisestä'', Aslak alkoi jo itsekin tarjota katsekontaktia haistelun sijaan. Tähän asti olen pyrkinyt yksinkertaisesti kieltämään haistellessa, mutta tunnetusti tuollaiselle jääräpäälle ei kiellot paljon auta. Kaiken kukkuraksi Aslakilla on tapana löytää sijaistoimintoja ja koska haistelu on usein myös sitä, en kauheasti viitsi kovistella sitä haistelusta, siinä olisi vaan valmis noidankehä pyöritettynä.

Ilo on lämmin halli näillä pakkasilla, todella kätevää harjoitella Aslakin kanssa rauhoittumista ja rentoutumista, kun voi istua alas. Tuolla lumihangessa ei kauheasti viitsi hengailla.