29. kesäkuuta 2014

Salme Mujusen tokokoulutus 2











Viikonloppu meni taas tyypillisesti koirien parissa. Seurallamme oli taas yksi kesän treenien kohokohdista, kun Salme Mujunen oli meitä jälleen opastamassa. Viime kesänähän olimme hänen opissaan Aslakin kanssa ensimmäisen kerran.

Aslakin kanssa oltiin henkilökohtaisessa opetuksessa lauantaina tunnin verran ja tänään olin kymmenestä viiteen kuuntelemassa ja imemässä oppia. Tässä tiivistettynä meidän treeniä:

Aloitettiin juttelemalla ja kertoilemalla hieman kuulumisia, miten on sujunut ja edistynyt meidän yhteiselämä. Aslak sai hetken rauhoittua ihan vaan istuskelemalla.

Ensimmäinen harjoitus liittyi paikkamakuuseen. Mainitsin meidän ongelmakohtana olevan enimmäkseen paikkamakuussa tulevan matkan. Aikaahan Aslakille on tosiaan saatu jo se pari minuuttia kasattua, mutta matkan pidetessä tuntuu liike hajoavan. Salme neuvoi meitä harjoittelemaan ihan erillisena juttunaan matkan ottamista. Laitoin Aslakin maahan ja lähdin ottamaan matkaa haitarina. Aloitin kävelemällä n. 4 metriin, palasin ja annoin palkan, lähdin taas ja etenin aina metrin tai pari enemmän ja heti palasin takaisin. Ideana olisi saada otettua vaikka jopa 40 metriä etäisyyttä niin, että koiralle vaan saadaan tehtyä selväksi, että vaikka lähtisi kuinka kauaksi niin aina tullaan takaisin.

Seuraavaksi katsottiin hieman noutoa. Varsinaisestihan se ei ole meille vielä ajankohtainen liike, mutta koska olen ajatellut sen opettamisen ottavan Aslakin kohdalla aikaa (kantaminen ei ole sille kovinkaan luontaista), niin ajattelin että voisimme pohtia sitä yhdessä. Ensin katsottiin hieman käsien laittoa kuonon ylä ja alapuolelle, jonka tarkoituksena on siis saada taattua koiralle vakaa ja rauhallinen pito. Sitten kaivettiin kuitenkin kapula esiin ja lähdettiin tekemään pitoharjoituksia. Tehtiin vain sekunnin pitoja, jotka sujui mukavasti. Sitten siirryttiin niin, että sama sekunnin pito perusasennossa, edelleen onnistunut. Sitten pyrittiin siihen, että otetaan yksi seuruu askel kapulaa kantaen. Tämä olikin jo haastavampi, mutta alkuun päästiin siinäkin. Aslakilla tahtoi vähän tässä mopo karata käsistä, kun lähdettiin liikkeelle, yritti Aslak pistää leikiksi ja lähteä leikkimään kapulalla. Jatkamme siis pitoharjoituksia ja pyritään pieniin seuruisiin kapula suussa.

Katsastettiin seuraaminen, siinä ei ollut juuri parantamista, kisavalmista kamaa kuulemma.

Luoksetulo, muuten oikein hyvä, mutta sivulle istuminen saisi olla vielä ripeämpi (tulee suoraan sivulle). Tätä hiotaan ihan vain sivulle tulo harjoitusten merkeissä, eli makupalalla kiepsauttelua perusasentoon.

Liikkeestä maahanmenossa ei korjattavaa.

Liikkeestä seisominen: Aslak istui ensimmäisellä yrittämällä, toisella seisoi, mutta ennakoi lopussa perusasennon. Tätä lähdettiin työstämään niin, että itse menen peruuttaen ja koira tulee etupuolella ja siitä otetaan seisomisia, palkkaus selän taa, jotta saadaan sana ehdottoman varmaksi. Lopun perusasennon ennakoimattomuutta harjoitetaan niin, että Aslak seisoo ja itse olen sen etupuolella, otan vaikka yhden askeleen kohti sen kylkeä ja takaisin eteen ja palkka. Ideana se, että saan haitarimaisesti liikkua sen sivulla ja edessä niin, että seisomisessa on kestoa.

Hyppy: muuten ei korjattavaa, mutta lopun perusasennon ennakointi näkyy myös tässä.

Puhuttiin Aslakin palkkaamisesta, kun itse olen puntaroinut sitä ikuista kysymystä, palkatakko lelulla vai eikö palkata. Salme yhtyi mielipiteeseeni siitä, että en palkkaa tokossa lelulla, koska Aslak nousee siitä liikaa. Leikkiä saa ja pitää suhteen parantamiseksi ja ylläpitämiseksi, mutta se ei ole treenikentällä tarpeen vilkkaalle koiralle.

Liikkeitten välejä pohdittiin, koska vaikka treenissäkin Aslak teki todella hyvin, niin vapautettuna ''harmaalla alueella'' se tahtoo lähteä huitelemaan. Nätisti tuli kyllä takaisin kun pyysin, mutta kokeessahan se ei voi lähteä haahuilemaan. Tästä syystä tavoitteena on, että alo-liikkeet ovat yksi suuri kokonaisuus, en varsinaisesti vapauta väleissä. Tätä lähdetään harjoittelemalla ketjuttamalla kaksi liikettä putkeen, mieluiten lopusta alkuun päin (esim. hyppy-seisominen-palkka). Mietin itse sitä kahdenkin liikkeen ketjuttamista jännityksellä, että näinköhän Aslakkia kiinnostaa jos sitä palkkaa ei heti tule. Aslak kuitenkin kuulemma selkeästi nauttii tekemisestä, joten jo itse tekeminen on sen verran palkitsevaa, että pienen ketjuttamisen se kestää.

Kokonaisuudessaan saatiin oikein positiivista palautetta siitä, että Aslak tekee ilolla minulle ja minun kanssa ja yhteistyö on parantunut huomattavasti. Aslak kesti kivasti irti kuulolla, meidän jutellessa istuskeli, makoili ja nuuski, oli hiljaa lähes koko tunnin treenin.

(Nitalle iso kiitos kuvista!)

21. kesäkuuta 2014

Hyvää Juhannusta!





























Aslakin juhannus alkoi hieman ikävissä merkeissä, kun aamulenkillä kaksi suurempaa koiraa (rotuja sen kummemmin mainitsematta ihan heidän yksityisyytensä vuoksi) yrittivät rähinällä päälle. Koirat olivat olleet kyllä hihnassa, mutta omistajalla oli ilmeisesti hieman hankaluutta hallita koiriaan. Isäntä oli kuitenkin ehtinyt vetämään Aslakin pois alta ja potkaisemaan toista koirista. Toivottavasti ei sattunut koiraa pahasti. Onneksi Aslakkia ei kovin helposti hetkauteta, vaan se oli ihan iloisin mielin jatkanut isännän kanssa matkaa.

Suuntasimme juhannuksen viettoon Sulkavalle, mutta Aslakin juhannuskoettelemukset eivät vielä olleet siinä. Ensinnäkin Aslakilla oli vähän vauhti päällä, kun ei olla viime aikoina käyty kylässä. Mökin pihapiirissä ei voi olla irti isosta tiestä johtuen  ja hihnassa ei pääse kaikkia moikkaamaan ja touhuihin osallistumaan, niin ensin piti vähän muistella, että kuinkas sitä rauhoituttiinkaan huolimatta juoksevista lapsista ja muusta vastustamattomasta. Sitten kun Aslak oli jo hieman rauhoittunut ja ehdin jo miettiä, että nyt vihdoin voidaan aloittaa rentoutumaan, niin Aslak astui kimalaisen päälle joka pisti sitä tassuun. Ulina oli kova ja luulin ensin, että astuin tassun päälle, mutta kun kiljunta vain jatkui niin tajusin, että jokin osui. Tassu ei kuitenkaan onneksi sen kummemmin turvonnut ja kipukin unohtui äkkiä ihmisten seurassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

17. kesäkuuta 2014

Huomioita


























Se monelle göötin (ja lähes minkä tahansa koiran) omistajalle niin tuttu tilanne on nyt vihdoin saapunut meidänkin talouteen. Kun haluan voileivän, otan leivän ja ravistelen siitä vähintään neljä karvaa. Otan leviterasian, nypin sieltä vähintään yhden koirankarvan. Viimeistelen leivän siivulla juustoa, ensin huuhdellen koirankarvat juustohöylästä ja sitten noukin pari myös juuston pinnalta. Arvaattekos mikä se on? Se on karvanlähtö! Uinnin jälkeen ylhäältä päin tuo tähän asti tasainen pötkylä on näyttänyt vähän kaljulta ruipelolta, mutta kyllä se riittävät näyttelykuteet taisi säästää.

Toinen merkille pantava huomio tänä kesänä on olleet punkit. Eli siis niiden puute. Aslakissa ei ole ollu y h t ä ä n ainuttakaan punkkia! Lähistön muilla koirilla ja kissoilla niitä on kyllä ollut, mutta Aslakissa ei. Ei haittaa yhtään, pysyköötkin poissa, mutta ihmettelen suuresti, lenkkimaastot kun on täysin samat kuin viime kesänäkin. (Korjaan: pitkikin mennä manaamaan, ennen julkaisua tavoitin yhden kävelemästä Aslakin turkista).

Alkuviikosta olin pari päivää Aslakin kanssa kahden, mikä tarkoitti myös normaalia enemmän kahdenkeskeisiä hihnakävelyitä. Ja kun yhtenä iltana oli kävelty oikein reipasta tahtia hyvä tovi, täytyi ihan kääntyä katsomaan, että onko se todella tuo minun koirani hihnan päässä ja onko siinä koiraa ylipäätänsä, sen verran mallikkaasti ravasi jalan vieressä hihna löysällä. Ja tämä toistui joka lenkillä, hihna oli vaan muodollinen löysästi riippuva juttu. Ei sillä, etteikö sitä olisi harjoiteltukin ahkerasti. Alkuun etenimme vain joitakin metrejä ja hihnan ollessa hetkenkin löysällä sai Aslak palkaksi hetken pientareella haistellen, matkaa pidennettiin pikkuhiljaa. Ja tähän sitä ollaan tultu, en ollut huomannut. Hyvän hajun leijaillessa nenään se oikein skarppaa ja katsoo, että huomaanko varmasti kuinka hienosti se kulkee, jotta pääsee hajun äärelle. Muiden ollessa mukana lenkillä onkin jo enemmän haastetta, mutta me oman talon ihmiset saadaan olla mukana molemmatkin ilman säntäilyä.

13. kesäkuuta 2014

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty



Kuten on tullut tännekkin useammin kuin kerran kirjattua, allekirjoittaneella ei ole taitoa suunnitella treenejä etukäteen päässä. Olen kuitenkin järjestelmällisyyden ja ylöskirjaamisen ystävä (yksi syy blogin rustaamisenkin aloittamiselle), joten kaivoin kaikessa yksinkertaisuudessaan esiin ruutuvihkon ja mustekynän. Päätin, että nyt loppuu tuo tyhjänpäiväinen paikallaan jauhaminen ja aletaan suunnittelemaan, koska hyvin suunniteltu on puoliksi tehty (ja se suunnitteleminen onkin ehkä itselläni vahvempi laji kuin se toteutus, kunhan saan kynän ja paperia). Tästä lähtien pidän siis aivan perinteistä paperista treenipäiväkirjaa, koska tänne ei kuitenkaan tule tarpeeksi kattavasti kirjattua. Kirjaan ylös mitä ollaan tehty ja suunnittelen seuraavat treenit jo etukäteen paperille. Nyt olen kertonut sen julkisesti, joten siitä on pidettävä kiinni!

Viimeksi toko treeneissä käytiin vähän hengaamassa ja rauhoittumassa sekä tekemässä vasemmalle käännöksiä. Pitää yrittää itse opetella palkkaamaan vieläkin oikea-aikaisemmin käännöksestä. Tehtiin myös 2 min paikallaan makaaminen rivin keskimmäisenä. Nätisti ja rauhassa makasi, vaikka molemmilta puolilta vierustoverit nousi kesken, toinen jopa lähti kävelemään Aslakkia kohti. Aslakin vilkaistessa noussutta kuiskasin sille rauhassa ''paikka'', mikä tuli ihan vaistomaisesti kun meinasi itselle iskeä paniikki että nyt nousee. Mutta ei noussut. Matkaa oli taas vain joku 3 metriä, nyt kun vaan saataisiin sitä matkaa.

Tästä jatkamme ahkerasti suunnitellen (ja toteuttaen).

7. kesäkuuta 2014

''Mä osaan tän mä osaan ton, oon jätkä mahdoton, minimaalinen on määrä mua parempien''

Luoksetuloponnistus



Tokoa ollaan edelleen treenailtu pari kertaa viikossa. En yhä edelleenkään osaa suunnitella treenejä etukäteen, mutta yritän edelleen ryhdistäytyä siinä.

Viimeksi oltiin helteisessä säässä arkitottelevaisuustreeneissä, missä ensin vähän hengailtiin ja sen jälkeen jäätiin treenaamaan itse tokoa. 
  • Pitkästä aikaa hyppyä, ensimmäisellä käskyllä näki kun pienellä koiralla kovin raksutti päässä, mutta hyppäsi kuitenkin ilman toista käskyä ja suoritti loppuun asti nätisti. Otettiin pari toistoa, palkkaus aina seisovasta.
  • Kokonaisuudessaan oli kivasti kuulolla, irti treenattiin kaikki liikkeet eikä yrittänytkään lähteä toisten luo. Yhden kerran jäi pieneksi hetkeksi tutustumaan ruohotuppoon.
  • Seuraamista kerrankin ilman hihnaa, oikein hyvä. Vasemmalle käännöksiä pitäisi tehdä enemmän, mutta itse jätän aina ne tekemättä, kun niissä herkimmin tippuu kontakti ja tulee ongelmia paikassa. Nyt voisin heittää tuon epäloogisen ajattelun romukoppaan ja ottaa härkää sarvista ja treenata nimenomaan niitä. Mikä siinä onkin niin vaikeaa, että vaikka itse tiedostaa ongelmat, niin ei silti korjaa niitä?
  • Liikkeestä seisominen on ollut meillä tehotreenissä, kun se ei ole meinannut sujua. No nyt sujui. Hienosti jäi seisomaan niin ''seiso'' kuin ''maahan'' käskylläkin... Tyypillistä, se mistä on saanut viime aikoina palkkaa, se tarjotellaan kaikkeen. Aslakilla on jotenkin sellainen tyyli, että se paahtaa eteenpäin ylpeänä taidoistaan ja kun tulee käsky niin tekee sellaisella ''tän mä osaan'' ilmeellä jotain, eikä ole edes kuunnellut mitä pyydetään :D Harjoitelkaamme siis tarkkaavaisuutta ja kuulolla oloa ja muistetaan ettei väheksytä sitä varmempaakaan jäävää vaan tehdään nyt tasapuolisesti molempia.
  • Luoksetulossa oli nätti koiratyttönen ihan lähettyvillä siihen mihin Aslakin jätin, mutta nätisti odotti ja hienosti tuli.
Paikallaan makaamista on treenattu vaihtelevalla menestyksellä. Helteisen lenkin jälkeen tehtiin metsässä makuu auringon paisteessa, siitä puolen minuutin jälkeen ampaisi minun luokse. Palautin takaisin ja ei mennyt kuin hetki niin kävi haistelemaan ja hajun lumoissa nousi seisomaan. Palautin ja otin lyhyemmällä matkalla pienen hetken ja palkkasin. Käytiin juomassa ja viilentymässä ja vaihdettiin niin, että ei paista aurinko silmiin. Sitten tehtiin uusi, vajaa minuutti ja kesti hyvin. 

Toinen kerta oli viimeisimmässä treenissä, rivissä toisten keskellä. Toisen puolen vierustoveri ei kestänyt ollenkaan maassa, toinen kesti kokoajan rauhassa. 2 minuuttia aikaa, ehkä n. 4 metriä matkaa ja yksi välipalkka, nätisti makasi. Tosin vatkasi toista etujalkaa ihmeellisesti ja oli korvat pään sivulla, hyvinkin luultavasti johtuen maassa olleista muurahaisista.


Kuvat otettu keväällä, kiitosta Leenalle. :)

5. kesäkuuta 2014

''Oodi makkaralle''



Hyvä tapa viettää vapaapäivää on suunnata kaupan kautta makkarapaketti kaverina metsäpolkuja pitkin laavulle. Hieman koleampi ja sateisempi sääkään ei haitannut. Aslak ei ainakaan tiedä parempaa yhdistelmää kun hihnaton ulkoilu, metsä ja makkara.