Mikkeli KV 2012

Aslak 7 kk

Eilisen ohjelmaan kuului siis Mikkelin kansainvälinen näyttely, jonne hurautimme aamulla. Jännitys oli kova viimeisimmän mätsärin jälkeen, luotto omiin taitoihin ja Aslakin käyttäytymiseen ei ollut kovinkaan korkealla, mutta lähdettiin kuitenkin avaamaan näyttely harrastuksemme. Ensiksikin viime aikainen tuurimme kruunasi itsensä, sillä Aslakin kanssa astueassamme kehään vettä alkoi sataa kaatamalla ja kehissä pidettiin tauko, palasimme siis jännittämään suoritusta. Sateen lakattua pääsimme kuitenkin kehään ja kuinka ollakkaan, Aslak käyttäytyi oikein mallikkaasti. Kokemukseen nähden kävely sujui ja takamuskaan ei ollut liian painava ja vetänyt istumaan kuten yleensä.

Tulos taisi siis olla jotenkin näin; PEK 1 ROP KP (?). Sisko tyttö tosin toimi ainoana kilpakumppanina, mutta tulos kyllä yllätti positiivisesti ja kannustaa meidät uudelleenkin kehiin kokeilemaan.

Virallisesti tuomari Leni Finne lausui Aslakista näin: ''Oikeat mittasuhteet, sopiva luusto, oikeanlainen pää, hyvät silmät ja korvat, oikea ylälinja, erinomainen eturinta, hieman pystyt lavat, oikeanlainen rintakehä, riittävät takakulmaukset. Erinomainen askelpituus, vispaa jonkin verran edestä.''

''Ei näitä toinna kaikille esitellä''

29.7. Savonlinnassa juhlitaan myös Pyhän Olavin juhlaa, jonka seurauksena illalla oli tiedossa kiertelyä kaupungilla. Aslak ei turhaan stressannut ihmispaljoutta, vaan rauhallisesti makoili nurmikolla rapsuteltavana ihmisten jutellessa. Edes illan kruunaava ilotulitus ei Aslakkia hätkäyttänyt riittävän matkan päästä, vaan possunkorva vei kaiken huomion.

Lastenvahti

Tänään käytiin Aslakin kanssa pitkästä aikaa arkitottelevaisuus koulutuksessa. Päällimmäisenä koulutuksessa oli opetus omistajille: älä vie jööttiä koulutukseen viime tipassa mikäli toivot sen keskittyvän. Ensimmäinen puolikas koulutuksesta meni höseltäessä, ei auttanut herkut tai muutkaan taikatemput. Tarpeeksi korvatonta esitettyään Aslak alkoi kuitenkin käyttäytyä suht mallikkaasti, mutta ehdottomasti koulutuksissa ja koirien paljoudessa pitäisi siis käydä huomattavasti useammin.

Arkitottiksen jälkeen mentiin itsenäisesti vähän harjoittelemaan näyttelyhihnassa kävelyä, joka taas sujui oikein mallikkaasti ja korvaton höseltäjä oli kadonnut. Vielä kun tosi tilanteessakin kävelisi yhtä nätisti. Kaiken keskittymisen jälkeen piti tietysti vielä päästä mukavampiinkin puhiin, eli metsälenkille, kun vihdoin oli jopa kokonainen sateeton päivä. Tapojahan ei tietenkään sielläkään unohdeta, vaan kyseiset tilanteet on mitä parhaimpia vahvistaa luoksetuloa.

Viimeisen viikon ajan Aslak on ollut mukana lapsenvahtina ja huomisesta alkaen on kyseistä hommaa vielä pari päivää jäljellä. Selvästi on koiralapsikin kasvanut viikon aikana, kun nyt voi lastenkin seurassa jo melkein kävellä normaalisti hyppimättä ja paimentamatta. Oheisessa kuvassa Aslak pitää vahtia rannalla lasten uidessa.

Vettä

Sade on ottanut tehtäväkseen hallita meidän lomailua. Sunnuntaina pitkästä aikaa oltiin maisemissa kun olisi arkitottelevaisuuskoulutusta ollut tarjolla, mutta tuurimme mukaisesti vettä alkoi tulla taivaan täydeltä juuri ennen koulutuksen alkua, joten se jäi sitten välistä (taas). Onneksi sentään ehdittiin sitä ennen kunnon metsälenkille, joka sitten tiesi loppupäiväksi vipeltävien punkkien metsästystä. Kesän parhaat puolet esillä siis. Noh näiden sadepäivien jälkeen on varmasti akut niin hyvin ladattu, että on koko porukalla sitten virtaa vaikka mihin.

Ystäväni Tiuku, osa 2

Koirapuiston muinaisjäänne

Aina oppii uutta. Koko ikäni olen asunut samoilla kulmilla ja tänään tuli mieleen hämärä muistikuva lähistöllä joskus sijainneesta koirapuistosta. Ja siellähän se oli, pienten etsintöjen jälkeen. Lähistöllä se tosiaan sijaitsikin, matkaa oli hädintuskin kilometri. Vaikka pisteitä tulikin läheisestä sijainnista, muuten puisto ei ollut kovin mainostamisen arvoinen. Aslakin menoa ei kuitenkaan repsottavat portit ja epäsiisti ympäristö haitannut, joten miksei siellä voisi pyörähtää lenkin lomassa useamminkin.

Ystäväni Tiuku

Aslakin mielestä Tiuku -kissa on sen paras kaveri. Tiukun mielestä taas Aslak on lähinnä ällö, joka ei ole kovinkaan suuri ihme huomioon ottaen valkoisen kuolan määrän Tiukun naamalla yhteisten hetkien jälkeen. Tähän on kuitenkin viimein tultu, että yhteiset (melkein) rauhalliset sekunnit onnistuvat.

Soudut

Viikonloppuun kuului sen verran vilinää ja vilskettä, että sosiaalistamista ei ainakaan puuttunut. Oltiin siis Aslakin kanssa Sulkavan souduissa, joka tarkoittaa suurta määrää ihmisiä ja lukuisia toisia koiria.
Myös uusia juttuja kokeiltiin. Pelkän kahlailun sijaan Aslak uskaltautui tänään jopa uimaan kunnolla, joka oli siis ensimmäinen varsinainen uinti, mikäli laiturilta putoamisesta seuranneita rantaan uimisia ei lasketa.

Ihmisten nauttiessa kesäisestä ruuasta ja auringon paisteesta, oli Aslakillekkin tarjolla juuri ne kesän in jutut...

viilentäytymistä järvessä (huom, makaamalla järven pohjassa)...

ja keppejä. Mitä sitä koiralapsi muuta kesältä voikaan toivoa?

Match Show Punkaharju

Tänään käytiin Aslakin kanssa hiukan harjoittelemassa tuota näyttelyesiintymistä match showssa Punkaharjulla. Paljon on vielä opittavaa niin koiralla kuin omistajallakin, sininen nauha tuli eikä sen kummempaa sijoitusta. Harjoittelemalla oppii, joten positiivisella asenteella eteenpäin.

Ennen mätsäriä käytiin kasvattaja Annen mökillä hiukan kahvittelemassa ja moikkaamassa Aslakin sukulaisia ja vähemmän sukulaisia. 

Unilelu

Pehmolelut on ehdottomasti Aslakin ''juttu''. Mitkään muut lelut ei kummemmin saa leikkiä aikaan, pehmoleluista on moneksi. Milloin niitä ''hoidetaan'', toisinaan taas heitellään seinille. Etenkin tylsistyessä alkaa lelujen ''komentaminen'' ja seinille viskely.

Yllä olevassa kuvassa näkyy ehdoton lemppari, kani. Kuvassa on myös Aslakin tyyny ja kuva on tämän viikon mökki reissulta. Uni mökilläkin tuli parhaiten oman lelun ja tyynyn kanssa. Kani pitäisi muutenkin olla kaikessa mukana, aamuisin Aslak odottaa ulko-ovella kani suussa ja ottaisi sen mieluiten mukaan myös lenkille.

Kuvia Aslakista lelujen kanssa löytyy paljon, sillä kotona se kulkee jatkuvasti pehmolelun kanssa.

Juhannus 2012

Juhannusta vietettiin vaihtelun vuoksi kunnon maalaistunnelmissa Oravissa. Kokkoa käytiin katsomassa läheisellä maatilalla, jossa Aslak pääsi ihmettelemään lehmiä. Vaikka Aslak on yleensä aika hiljainen, saivat lehmät senkin haukkumaan. Tontilla olleita muita haukkuvia koiria Aslak vain välillä vilkaisi ja tuntui ihmettelevän että mitä ne metelöi.

Alku

Tästä kaikki siis lähti. 19.2.2012 länsigöötanmaanpystykorvan pentu Aslak, virallisesti Calawan Fjalar, kotiutui meille. Oikeastaan kaikki lähti lukuisista koirakirjoista ja netin selailuista sekä pitkäaikaisesta haaveesta hankkia koira. Miehisempi osapuolemme oli kuitenkin tuolloin lähdössä armeijaan, joten suunnitelmat olivat vielä aika kaukaiset.

Kesällä 2011 vihdoin löytyi juuri sopivalta vaikuttava rotu ja pääsimmekin heti kesän loppupuolella tutustumaan rotuun, kun lähdimme näyttelyyn tapaamaan kasvattajaa - ensi kohtaaminen gööttiin ja olimme molemmat aivan myyty. Tämän jälkeen kaikki tapahtuikin aika nopeasti, suunnitelmat menivät uusiksi armeijan loputtua oletettua aiemmin ja sopivasti tämän jälkeen pentujakin oli tiedossa. Joulukuussa 23. päivä syntyi Calawan F-pentue ja helmikuussa Aslak kotiutui.

Paljon on ollut uutta opittavaa ja ihmeteltävää ensimmäisen oman koiran kanssa, mutta Aslak on täyttänyt kaikki odotuksemme. Tuntuu uskomattomalta ajatella, että vielä vuosi sitten tällainen perheenjäsen tuntui hyvin kaukaiselta ja nyt ollaan jo tässä. Suuri kiitos tästä kuuluu myös kasvattajalle Annelle. 

Blogin tarkoituksena on taltioida kuvallisia otoksia elämästä Aslakin kanssa ja sen ympärillä sekä tuoda ne näytille kaikille tutuille ja miksei tuntemattomammillekkin. Menossa mukana myös 8-vuotias kissaherramme Tiuku.