Pimeys ja klikkeri

Vihdoin täällä on oikeasti talvi. Maa on valkoinen ja tänään näytti lämpömittari seitsemää miinuksen voitoksi. Jes! Talvessa on myös varjopuolensa, joka on nähtävissä ylimmässä kuvassa, pimeä tulee nimittäin hirveän aikaisin! Iltapäivällä lähdettiin lenkille ja mentiin vielä reitille jossa ei olla ennen käyty, alkoi hieman jo jänskättää kun pimeys otti meitä aika nopeaan kiinni. Ilman lampun apua kuitenkin juuri ja juuri kerettiin takaisin autolle.

Kuulumiset on tällä hetkellä aika hiljaiset. Treenattu ei juurikaan olla, kun odotellaan ensi viikkoa ja halliin pääsyä. Muutenkin on ollut tohinaa kaiken muun tekemisen parissa, koiramaisia hommia ei toki olla unohdettu, kun olen itse ollut mukana järjestämässä tulevan sunnuntain mätsäriä. 

Ollaan me sentään jotain tehty, ollaan yritetty rustata ylös liikkumisiamme ja aktivointejamme, joista myöhemmin tulossa ihan julkinen julkaisu (jos nyt kehtaan meidän onnetonta liikunnan määrää julkaista kaikkien nähtäville, on meinaan selkeästi parantamisen varaa jos muitten liikuntapäiväkirjoihin on vertaaminen). 

Ollaan myös opeteltu käyttämään tuota maagista muovista esinettä, nimittäin naksutinta ja Aslak on aika hyvin tainnut sille ehdollistua, nimittäin kun kuuli videolta tulevan naksahdus -äänen, juoksi salamana eteisestä olkkariin katsomaan minua sellaisella ilmeellä, että ''mitä tein häh, missä nami, olinko taitava''. Naksutin on itsestä tuntunut aiemmin vähän hassulta ja kauhean monimutkaiselta ja turhalta. Mutta mitä enemmän sitä olen katsellut muiden käytössä, olen alkanut oivaltaa sen nerokkuutta ja pitäähän sitä nyt sitten itsekin yrittää käyttää. Vielä kun oma reagointikyky pysyisi terävänä, että osaa naksauttaa oikeaan aikaan. Nyt on jo Aslakissakin havaittavista sellaista terävöitymistä naksutinta käytettäessä, jospa sitä tuon kautta innostuisi opettelemaan kaikkea vähemmän hyödyllistäkin ihan vaan ajankuluksi ja aivojumpaksi.

(Jos joku ei vielä tiedä naksuttimen tarkoitusta, ideana on siis ehdollistaa koira yhdistämään naksaus namiin, jolloin oikean toiminnan merkitseminen oikea-aikaisesti on tehokasta ja helppoa klikkeriä naksauttamalla.)

Aikamoinen säihkysilmä -haaste (kontaktin parantelua)

Rähinäryhmän blogia lueskellessani olen saanut äärettömän paljon ajattelemisen aihetta sekä inspiraatiota ja ideoita omaan treenaamiseen ja koiran kanssa elämiseen.

Vaikka Aslakin kanssa olenkin harrastanut jo tovin tokoa ja se muutenkin kyllä tietää mitä on katsekontakti, ajattelin kuitenkin tarttua tähän haasteeseen (ja luultavasti myös muihin blogista löytyviin haasteisiin tämän jälkeen), sillä pieni perustojen varmistelu ja korjailu ei varmasti ole koskaan pahitteeksi (varsinkin kun Aslakin pentuaikana ei tehty mitään ''oppikirjojen mukaan''). Tahdon myös hieman hioa yhteistyötämme näin, että saadaan hieman vastapainoa toko harrastuksen teknisille harjoituksille.

Aslakhan on lenkillä irti ollessaan hyvin kuulolla, mutta muita ihmisiä tai koiria nähdessään kääntää hyvin tehokkaasti korvat off -asentoon. Myös hihnassa vetäminen on edelleen ajoittainen ongelmamme, jonka myötä itseasiassa aloin näitä haasteita lueskelemaan.

Nyt sitten tehdään näitä harjoituksia jonkin aikaa ja katsotaan kuinka homma etenee. Olemme vasta taannoin ottaneet naksuttimen käyttöön, joten tässä päästään nyt senkin toimivuutta toteamaan (vaatii myös itseltä siis skarppiutta, että muistaa painaa sitä).

Aloitimme illalla, eli teimme ensimmäisenä päivänä vain yhden harjoituksen kolmessa erässä. Lähtötasomme oli 16, 16 ja 16 onnistumista jokaisessa minuutin erässä. Selkeästi se vähän hapuili katseellaan ja päänuppi naksutti, että mitäköhän se miulta oottaa, mutta aika hyvin se katse sitten aina hakeutui oikeaan paikkaan.

Pyrin palaamaan asiaan viikon päästä, katsotaan ollaanko edistytty viikossa.

Ruoan äärellä ja äänekkäästi arkisissa

Ensin ruokatilanteestamme. Canagan -ruualla ollaan menty siitä lähtien kun nappulaan siirryttiin takaisin. Ja ollaan oltu tyytyväisiä. Pussin kylkeä lukaistessa voi huomata, että raaka-aineet ovat tässä ruuassa kohdallaan, vaikka ruoka ei ole halvimmasta päästä niin on siinä jotain mistä maksaakin (ei ole täytetty millään vehnähötöllä). Toistaiseksi ruoka on myös uponnut hyvällä ruokahalulla ja vatsallekin se on sopinut, itseasiassa vatsan toiminta on ollut huomattavasti säännöllisempää. Ennen Aslak pyysi ulos hädässään, nyt sille riittää aamuin illoin ulkona käynti + pissitys iltapäivällä jos on jostain syystä sellainen päivä ettei lenkkeillä sen enempää.

Kuppiin ei ole juurikaan tippunut muuta kuin nuo nappulat ja sen lisäksi toki herkkuina menee milloin mitäkin ihmisten ruuan tähteistä koirien teollisiin nameihin. Jostain vasta luin, että jotkut eivät voi ymmärtää ihmisiä jotka laittavat koiran kuppiin pelkkää nappulaa, se kun on rinnastettavissa lähestulkoon rääkkäykseen, kun syötetään niin maultaan yksitoikkoista ruokaa koiraparalle.

Canaganissa on paljon samoja raaka-aineita kuin mitä kuppiin meni raakaruokinnassakin ja ruoka on hyvin sopinut, joten en tiedä miksi muuta oikeastaan tarvitsisi antaa, olkoonkin sitten monien mielestä julmaa koiran kannalta syödä vain yhden makuista ruokaa. Todellisuudessahan koiran elimistö sulattaa pääasiassa niitä ruoka-aineita mitä se on tottunut saamaan, eli mikään ruuan vaihteluhan ei ole edes järkevää vain siksi, että ''pitäähän koiran saada enemmän makuelämyksiä päivittäisessä ruokavaliossaan''.

Viikset (Movember -haaste)

Kun muutkin niin mekin. Sattui sopivasti tunkemaan tuota viiksekästä nokkaansa iPhonen eteen, joten päätinpä napata kuvan viiksistä. Kuvan laatu nyt ei päätä huimaa, mutta kyllä siinä on viiksikarvoja näkyvissä riittämiin.

Asiasta vielä tietämättömille: koiran omistajat ovat ottaneet omalla tyylillään osaa Movemberiin jakamalla blogeissaan kuvan koiran viiksistä. Kyseistä kampanjaa tuskin tarvitsee sen kummemmin esitellä ja se joka ei sen tarkoitusta tiedä ottakoon äkkiä googlen apuun.

Haasteen olen bongannut jo useammasta blogista ja kaikki ovat heittäneet haasteen kaikille, joten samalla linjalla jatketaan: laittakaahan karvakuonojen karvaiset kuonot esille kaikki muutkin. :-)

Möllitoko

Kätevän treenin merkeissä suunnattiin möllitokoihin, kun sellaiset sattui olemaan tuossa karkeasti arvioiden kolmen kilometrin päässä kotoa. Paikanpäällä reilun vartin verran Aslakkia ulkoilutin, minkä jälkeen alkoi luoksepäästävyys joukkoliikkeenä. Vähän oli virtaa ja lentoon yritti lähteä, mutta riittävästi kuitenkin rauhoittui.

Hajut ja energian määrä hieman heikentivät suoritusta ja luoksetulossa juoksi ensin ohi kun yleisö oli takana, mutta kääntyi kuitenkin takaisin ja perusasentoon eikä onneksi juossut yleisöön asti. Liikkeestä maahanmenossa tein itse ison mokan, kun tökkäsin Aslakkia vahingossa jalalla kylkeen viereen palatessa, tietysti sitten ennakoi perusasennon, kun varmaan luuli että oli jäljessä tai jotain. Hyppy meinasi mennä pieleen, mutta menikin sitten nappiin. Eli ennen kuin edes ehdin sanoa valmista, niin Aslak jo rynnisi hypylle, mutta kun älähdin niin ei hypännyt, siirsin sitten takaisin perusasentoon ja aloittettiin liike. Ei edes lopun perusasentoa ennakoinut!

Kokonaisuudessaan saatiin positiivista palautetta siitä, että (kerrankin) olin kärsivällinen ja että Aslak seurasi ja teki muutenkin kauniisti lukuunottamatta niitä hajumaailman aiheuttamia harhailuja. Hajuihin uppoutuminen ei mikään ihme ollut, kun sisätiloissa on tokoa tehty viimeksi viime talvena. Omaan kärsivällisyyteen vaikutti huomattavasti se, että vaikka Aslak oli heräämisestä lähtien ollut hieman turhan vauhdikas, niin jotenkin siitä huokui sellainen iloisuus, eikä se ''tahallaan'' pelleillyt, välillä se kun pelleilee kiellettäessä vaan enemmän.

Paikkamakuuhan meillä on vielä totaalisen keskeneräinen liike, joten osallistuttiin siis mölliluokkaan. Kyseisessä luokassa valittiin viisi liikettä, joista yksi oli kaikilla luoksepäästävyys. Meidän suoritus näytti siis tältä:

Luoksepäästävyys 10
Taluttimessa seuraaminen 8,5
Liikkeestä maahanmeno 9,5
Luoksetulo 10
Hyppy 10

yht. 48 p.

Sijoitus 2. / 5.

(Kiinnostaisi kovin tietää mitä tässä tapahtuu, mahtoiko huitaista itseään naamaan??)

Vielä saadaan ''nauttia'' syksyisistä säistä. Ei siinä mitään, syksy lukeutuu kyllä talven lisäksi suosikkeihini kun vuodenajoista puhutaan, mutta silti tämä kura ja pimeys saisi jo väistyä lumen tieltä. Aslakille on sama mikä on sää, silti ulkoilu on aina yhtä mukavaa, kuten kuvista näkyy.

Eilen otettiin hieman tokoa.

• Seisominen ja maahanmeno ihan vaan irrallisina, ei kokeenomaista liikettä, molemmat oikein mallikkaat. 
• 20 s paikkamakuu, rauhassa makasi, jonka jälkeen rauhallinen vapauttelu.
• Pieni pätkä seuraamista, josta suoraan siirtymä luoksetuloon pelkillä kehuilla ilman palkkaa (luoksetulo kun on siitä kiva liike) ja luoksetulon päätteeksi reilu namipalkka.

Tänään taas vietettiin iltaamme arkitottelevaisuuden ja tokon parissa. Arkitottiksissa lähinnä ''hengailin'' Aslakin kanssa tunnin verran, eli saman verran mitä oltaisiin varmaan toko kokeessa paikanpäällä ennen suoritusta. Ensimmäisen puolen tunnin ajan Aslakilla oli vähän kaasu hirttänyt pohjaan ja se haukkua paukutteli vähän väliä ja oli muutenkin sen näköinen, että kohta kasvaa siivet. Puolen tunnin jälkeen sitten hieman rauhoittui ja hiljeni, malttoi jopa äänetikin katsella.

Tunnin jälkeen alkoi toko ja otettiin paikkamakuu toisen koirakon kanssa. Sidoin Aslakin takana olevaan tolppaan, jotta jos se taas keksii siitä nousta niin ei lähde häiriköimään toisen suoritusta. Jätin makaamaan ja kun käännyin, niin siellä se seisoi ja tutki maata! Ei siis lähtenyt mihinkään kunhan siinä tutkiskeli, palautin (huomasin palauttaessa kylläkin, että siinä hollilla oli isompi irto kivi, liekö se ollut vatsan alla). Ehkä n. 6 metriä otin matkaa ja aika oli jotain puolen minuutin tienoilla, rauhassa makasi sen alun nousun jälkeen. Loppu puolella toinen nousi ja ohjaaja kävi torumassa ja palauttamassa, tästä ei häiriintynyt lainkaan, ei edes vilkaissut. Sitten palkkaus ja vapautus ja vähän seuruutin ja se riitti.

Kotona oli hyvin väsynyt koira tunnin arkitottistelun ja lyhyen toko treenin jälkeen.

Ps. Kirjoitan tätä tekstiä kauniin paukkeen soidessa taustalla: Aslak tyrkkii tyhjää lelulaatikkoa ympäri olohuonetta, kun koko pehmolelujen armeija on kuivumassa pesun jäljiltä ja se jos mikä on Aslakille kurjaa. Saa nähdä kykeneekö nukkumaankaan lelujen puuttuessa. Meillähän lelut eivät koe suolistamista tai muuta kaltoinkohtelua, vaan niitä hoidetaan ja niiden kanssa nukutaan. Olipa yksi päivä vastassa pehmolelujen joukkokulkuekin, oli eteisen käytävästä keittiöön asti pehmoleluja jonossa. Ken tietääkään miten mielikuvituksellisiin leikkeihin koiramme kykenevät. :D

''Myrskyn jälkeen, on poutasää...'' ja sitä rataa, on meinaan tänään ollut hieno ilma. Auringon kunniaksi suunnattiin Aslakin kanssa kaksistaan kunnon lenkille metsään. 

Meidän vakkari paikka lenkkeillä, kun siellä harvoin muita näkyy vaikka onkin kuntoreitti. No nyt sitten näkyi, autoja (siellä ei siis saisi ajaa autolla). Ensimmäinen tuli aika puskista ja Aslak oli kauempana, onneksi autoilija näki Aslakin ja ystävällisesti odotti, että kutsuin ja laitoin kiinni (ei vielä meinannut tulla, kun oli puskassa jonkin ihanan hajun kanssa). Sitten ajattelin, että ei niitä nyt enempää ole, kun jatkettiin eri reittiäkin, mutta taas tuli auto, nyt onneksi Aslak kävelikin jo vain ihan vieressä, sain suoraan hihnaan. Loppu matka mentiinkin remmissä, tuli vielä kolmannenkin kerran auto. Olivat varmaan siivoilemassa myrskyn kaatamia puita.

Nuo on haastavia siksi, että Aslakhan menisi moikkaamaan kaikki autot ja niiden matkustajat, mikä ei ole kovinkaan turvallista. Saatiin nyt sitten vahingossa pari harjoitusta noista tilanteista.

Jäljillä

Useimmiten saan Aslakista vain kahdenlaisia kuvia. Toiset ovat lähinnä abstraktia taidetta ja niistä voi kuvitella hahmottavansa göötin muotoisen eläimen jos oikein pistää mielikuvitus-solut liikkeelle, toiset ovat sitten terhakoita poseerauskuvia kun se sattumalta pysähtyy sekunnin sadasosaksi linssin taakse.

Välillä on myös näitä hetkiä, jotka näissä kuvissa esiintyy, hetkiä jolloin se oikeasti kuuntelee ja katselee suoraan silmiin. Näitä kuvia katsoessani tuli mieleeni eräs asia, joka on mielestäni yksi tällaisen koiran parhaita puolia. Koira ottaa katsekontaktia ja sillä on paljon ilmeitä. En tiedä onko tämä vain omaa kuvitelmaani, mutta en voisi kuvitella saavani samanlaista yhteyttä esimerkiksi koiraan jonka naaman löytää vain kaivamalla karvojen seasta tai joka on muuten ilmeetön. On iso rikkaus, että ilmeitä on monia ja niistä voi tulkita koiran mielenliikkeitä (vaikka harvoin niitä ymmärtääkään).



Eilen vihdoin otettiin itseämme niskasta kiinni ja suunnattiin metsään. Metsään suuntaamisessa ei sinänsä ole mitään poikkeavaa, koska siellä lenkkeilemme harvasen päivä. Nyt ei kuitenkaan suunnattu lenkille, vaan jälkeä talsimaan. Jälki ei ollut kovinkaan pitkä ja makupala oli jokaisella askeleella. Maaston sanelemana jouduin tekemään jälkeen myös mutkan, mikään kulma se ei varsinaisesti ollut. Tässä ''ongelma kohdassa'' ei ollut mitään hankaluuksia. Joissain kohdissa Aslak hieman harhaili jäljeltä, mutta palasi kyllä hyvin nopeasti takaisin. Hieman epätarkkuuttahan siinä oli, kun harhautuessa jäi pari askelta käymättä. Nameista jäi varmaan puolet harakoille, otti hyvin kyllä kyseiset jäljet muttei syönyt nameja. Kyllä se on mukavaa puuhaa, kun näkee miten koira nauttii nenän käytöstä. Täytyy vaan taas itse perehtyä asiaan paremmin, että mitä tehdään jos se alkaa enemmän tuolla tavoin harhailemaan. Seuraavalla kerralla annetaan jäljen ehkä painua hiukan pidempään.

Tavoitteena kymppi

Aslakin meille tullessa opetin sille ensin vain huvikseen muun muassa istumista ja maahanmenoa. Kävin jonkin aikaa arkitottelevaisuus treeneissä, enkä tiennyt vielä tokosta lajina yhtikäs mitään. Vasta myöhemmin aloitin opettamaan katsekontaktia, perusasentoa ja muita tokon peruspilareita.

Sitten ymmärsin jo tokosta jotakin ja tiesin suunnilleen mitä sen alokas-luokkaan kuuluu. Edelleen opetin liikkeet erittäin kotikutoisesti, en tiennyt tosiaankaan miten ne kuuluisi tehokkaasti ja oikeaoppisesti opettaa. Toki mitään oikeaa tapaa ei olekaan olemassa, mutta noin tarkemmin ajateltuna oltaisiin jo korkattu tällä treenin määrällä toko-kokeet mikäli a) oltaisiin treenattu tarkemmin ja suunnitelmallisemmin b) oltaisiin opeteltu jo aiemmin joitain liikkeitä, kuten paikkamakuuta.

Monta asiaa on opeteltu kantapään kautta, mutta täytyy todeta, että tässä pätee sanonta ''hiljaa hyvä tulee''. Ei olla enää alun mokien jälkeen oiottu eikä kiirehditty ja ennenkaikkea olen myös ohjaajana oppinut mielettömän paljon. Ja oikeastaan nyt myöhemmin tokosta jo hiukan enempi ymmärtäen ihmettelen miten tarkasti ja omaan makuun kauniisti Aslak liikkeitä suorittaa siihen nähden, että olen ohjaajana tehnyt varmasti lukuisia virheitä, joita en ole vielä edes kaikkia tiedostanut.

Vieraillessani kaupunkimme uudessa kirjastossa piti taas napata mukaan jotakin koiramaista luettavaa ja silmään pisti heti kirja nimeltään ''Tavoitteena täysi 10''. Itse olen aika pilkunviilaaja, joten ajattelin ihan mielenkiinnosta napata mukaani kyseisen kirjan. Ja kirja on kyllä vastannut odotuksia, joten voin suositella. Itse näkisin sen ehkä hyödyllisemmäksi jo tokosta jotain ymmärtävälle, meidän tilanteeseen se tuntuu juuri sopivalta, kun hommia pitää vielä hioa ja kokeisiin valmistautuminen on toivottavasti kohta ajankohtaista.

Tykkään yleensäkin lukea kirjoja, niistä saa hieman uutta puhtia ja uudenlaisia näkökulmia omaan treenaamiseen kun miettii asioita oman koiran kohdalla. Kirjoista saa myös sellaisia ideoita treenaamiseen joita ei olisi tullut välttämättä mietittyä lainkaan etukäteen. (Saimaisesta syystä luen ahkeraan myös muiden blogeja.)

Kirjojen kautta tulee myös aina mietittyä tokoa lajina hiukan syvällisemmin. Jostain syystä se on tuntunut itselle alusta asti mieluisimmalta ja omimmalta lajilta, enkä oikein osaa perustella miksi. Ehkä se on se yhteistyön tunne koiran kanssa, en usko että missään se tulee yhtä selvänä esiin, kuin onnistuneessa toko suorituksessa. Ja yleinen uskomus/väitehän kuuluu, että toko on kauhean totista ja tylsää puuhaa, mikä ei kyllä pidä alkuunkaan paikkaansa. Se on juuri sellaista mitä siitä itse tekee. Ystäväni kanssa tätä pohdittaessa tultiin myös siihen tulokseen, että agilityssä ei pysty ikinä yhtä tarkkaan hiomiseen kuin tokossa ja agissa tulee myös niitä epäonnistumisia niin rutkasti, että siksi ehkä toko myöskin se oma laji. Sitä en osaa sanoa olisinko innostunut lajista yhtä paljon mikäli Aslak olisi toisenlainen.

Ja yleisen pohdinnan jälkeen lähinnä itselle kirjan pohjalta tehtyjä huomioita, joita pitää jatkossa miettiä itse treenatessa:

• Siirtymät liikkeestä toiseen: treeneissä olisi hyvä harjoitella myös kokeenomaisia siirtymiä, jotta lelulla pitkän aikaa riehumisesta ja muista ylenpalttisista palkkauksista ei tulisi niin tiivis osa siirtymärutiinia.
• Kehääntulo: tähänkin jonkinlainen rutiini. Koira voi seurata tai kulkea vapaammin, täytyy miettiä antaako koiran tervehtiä liikkuria vai täytyykö sen pysyä kokoajan perusasennossa ja kontaktissa jne.
• Liikkeiden ketjutus: treenipalkka (nami/lelu) esimerkiksi vasta kahden liikkeen jälkeen.
• Palkitseminen epäsäännöllisemmäksi: Jos koira on tottunut saamaan palkkion jokaisen liikkeen jälkeen ja aina tietyissä kohdissa, se huomaa tarkemmin palkkioiden puuttumisen. Tämän vuoksi palkitsemisessa pitäisi olla vaihtelua eikä palkka saa olla ennakoitavissa. Palkitsemiskertojen määrän ja palkitsemistilanteet voi miettiä ja alkaa välillä puolittamaan ja välillä jopa tuplaamaan.
• Toiminnot järjestyksessä arvostuksen mukaan: Koira ikäänkuin palkkautuu edellisestä liikkeestä päästessään tekemään seuraavaa liikettä, mikäli seuraava on sille edellistä mieluisampi.
• Vaikeneminen seuruutuksessa: Tulisi muistaa, että koiraa ei katso ja kehu seuraamisen aikana, vaan nimenomaan katsoo eleettömästi eteenpäin ja sitten palkka. Koiran tulisi yhdistää eteenpäin katsominen ja ilmeettömyys siihen, että silloin se toimii oikein.
• Ensin palkkasana ja sitten palkka: Koira kiinnittää helposti enemmän huomiota käden liikkeeseen kuin puheeseen. Palkkauksessa voisi siis sanoa selkeästi palkkasanan ensin ja sitten vasta alkaa kaivaa palkkaa: palkkasanan merkitys selkiintyy jolloin sillä on enemmän merkitystä niissä tilanteissa joissa palkkaa ei tulekaan.

Arkitottiksissa

Sekä tänään että eilen käytiin Aslakin kanssa arkitottiksissa. Ennen seuramme arkitottelevaisuuksien kesätaukoa viime keväänä olin saanut siltä kitkettyä jo aika hyvin sitä jatkuvaa huutelua, mutta kesätauon jälkeen on ollut taas turhan äänekästä.

Niinpä käytin eiliset näyttelytreenit ''oleskeluun'' ja tänään mentiin kunnolla mukaan arkitottiksiin, jotta saataisiin sitä suuta taas hieman supummalle. Se haukkuu minulle, se haukkuu muille ja ihan vaan haukkumisen ilosta ja tylsyydestä tyhjälle.

Göötin herkkähaukkuisuushan toki on ollut aina tiedossa, mutta Aslakhan oli täysin äänetön murkku ikään asti, ei haukahdellut kuin ehkä sillon tällöin. Sitten murkun tultua se kuin taikaiskusta alkoi räkyttää minkä ehtii. Eli pennusta asti en ole päässyt puuttumaan...

Tänään se jo aika mukavasti rauhoittui ja hiljeni kun oltiin vähän aikaa oltu, toisten koirien keskellä oltiin ja siinä kyykyssä sen kanssa katselin, hiljaa makoili jo siinä. Pitää hieman enemmän taas harjoitella tuota hiljentymistä ja rauhoittumista.

Muiden lähdettyä kentältä otin Aslakin vielä autosta, rauhoittelin ja otin n. 8 m, 20 s paikkamakuun, rauhassa sen makasi. Jospa se ihan vaan näin alusta harjoittelemalla alkaisi sujua, jos ei, niin sitten täytyy kokeilla muita keinoja.

Tokoamassa jälleen

Käytiin sunnuntai aamun iloksi itsekseen ottamassa hieman tokoa, auringon paisteen kunniaksi, joka tosin vaihtui sateeseen heti kotipihasta lähdettyämme.

Ensin pientä virran purkua ja haistelua kentällä, jonka jälkeen sitten paikkamakuu. Kyllä on toivoton liike. Otin matkaa 15 m ja kahdesti Aslak lähti. Suuret torut ja palautus. Tosin kummallakin kerralla Ville seisoi vieressä ottamassa aikaa, sitä aina vilkaisi ennen kuin lähti. Kolmannella kerralla Ville meni taaemmaksi Aslakkia häiritsemästä, 15 m jälleen matkaa, hieman reilun minuutin otin ja sitten palkkaamaan. Saatiin sitten tosiaan lopuksi onnistunut, mutta joku tässä nyt mättää kun on viime aikoina noussut. En tiedä pitäisikö sitten ottaa noin pitkässä matkassa vieläkin lyhyempiä ja sitten pari minuuttisia ihan lyhyestä matkasta... Täytyy tätä miettiä.

Sitten seuraamista ilman hihnaa, ei mitään nameja tai muita houkuttimia vaan ''kisanomainen'' aloitus, seuruutin hetken sitten palkkasana jonka jälkeen namipalkka. Tätä tehtiin pari pätkää. Huomiota olen yrittänyt kiinnittää juurikin tuohon, että palkkasana, meillä ''hyvä'', ''hieno'' tai ''jes'' (myös vapautus), tulisi ennen kuin alkaa kaivaa sitä palkkaa, sillä palkkaa kaivaessa koiran aivot keskittyy vain ja ainoastaan siihen käden naminkaivuu liikkeeseen, jolloin kehusana menee kuuroille korville. Kisoja ajatellen on tärkeää vahvistaa sitä palkkasanaa.

Sitten liikkeestä seisominen, oikein nätisti pysähtyi ilman apuja, palkkasin vierelle tullessa ja vapautin.

Luoksetulo, 20 m, nappisuoritus, palkkaus pallolla.

Perusasentoon rauhoittumista ja siinä vähän nameja (jotta sain loput nappulat syötettyä, kun oli aamuruoka).

Kivasti meni siis jälleen, tuo paikkamakuu kun vaan nyt saataisiin kuntoon.

Muok.: Koska tuon paikkamakuun kanssa tuntuu junnaavan paikallaan, niin nyt sitten otetaan se tehotreeniin. Aloitetaan tavallaan alusta, eli otan luultavasti matkaa n. 15-20 metriä ja aloitan ihan vaan 20 sekunnista. Pyrin treenaamaan joka toinen päivä (tai miten ehditään) ja pikkuhiljaa nostan 10 s kerrallaan ja välillä harppaus taaksepäin. Ei se anna jos ei otakaan, eli kokeillaan nyt tätä.

Lämmikettä

Aslak ei ehkä niinkään ilahtunut tästä löydöstä, itse olin postilaatikkoon saapuneesta paketista huomattavasti iloisempi. Olin jo pidempään ajatellut, että pitää hankkia jokin mantteli treenien odottelu ajaksi ja muutenkin jos joutuu autossa värjöttelemään enemmän, pysyy lihaksetkin paremmassa kunnossa.

Pomppa oli haaveena, mutta kun käytettynä löytyi musta Hurtan mantteli, niin se sai kelvata, säästyipähän varmaan yksi 50 euroa. Koko on 40 (selän mitta), pari lisä senttiä ei haittaisi, mutta kyllä tuokin juuri ja juuri ylettyy tarpeeksi pitkälle. Ja on kyllä laadukkaan oloinen ja istuu hyvin. 

Ulos päästyään Aslak kiersi puun ja jäi koivun taakse istumaan, varmaan ajatteli, ettei naapurin koirat vaan näe.

Tokoa ja linnunjalkoja

Tänään käytiin treenaamassa tokoa kolmen koirakon voimin. Koirista toinen oli Aslakille tuttu ja toinen vieraampi.

Aloitettiin paikkamakuulla. Aslak jäi hiukan vinoon, tähän pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota, sillä tuntuu että nousemisella on yhteyttä tähän rintamasuunnan vinouteen viereistä koiraa kohti, tiedä sitten vaikuttaako se oikeasti. Minuutin verran se kesti, sitten niskakarvat pystyssä juoksi haistelemaan jotain hajuja ja pienen huutamisen jälkeen tuli luo, palautin paikalleen ja otin vielä lyhyessä matkassa muiden loppuajan, sen kesti mutta oli levottoman näköinen, kuten jo alussakin. Olisi luultavasti pitänyt alkuun ottaa pidempi rauhoittelu hetki, kun paikkakin oli uusi. Kyllä tuo on välillä niin toivottoman tuntuinen liike, mutta toivottavasti se siitä vielä onnistumiseksi muuttuu.

Sitten huili autossa, edelleen oli aika lentoon lähdössä. Autosta yksilöliikkeitä tekemään, sitten ei enää ihan niin lentävää. Tehtiin kaikki alo luokan liikkeet, seuraamisissa haettiin vähän pois omaa vinoutta ja pari kertaa Aslakin huomio lähti jonnekin muualle, mutta pääasiassa kivasti seurasi. Maahanmeno ok (tosin ennakoi perusasennon), seisomisessa ekalla meni maahan, tokalla onnistui, ei ollut käsiliike apuja. Luoksetulo oikein hyvä. Hyppy oli hiukan kotikutoisella esteviritelmällä, niin Aslak ei etes ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä, mutta kun kädellä kerran näytin, niin sitten sujui.

Vaikka paikkamakuu meni ihan pyrstölleen, niin jäi silti ihan hyvä mieli treenistä, Aslak oli kuitenkin ihan ok mielentilassa yksilöliikkeissä.


Sitten huomattavasti ikävempään teemaan. Treeneistä tultiin päivällä kotiin, laskin Aslakin ovelta sisälle ja jäin itse riisumaan ulkovaatteita. Kuuntelin, että joku rouske kuuluu keittiöstä. Menin keittiöön ja heti hyppäsi sydän kurkkuun, että ei voi olla enää totta! Kissamme oli pudotellut keittiön tasolle jääneestä astiasta teeripaistin jämät, eli linnun luita ja Aslak niitä rouskutti naamaansa. Ei loppujen lopuksi tutkinnan jälkeen kerinnyt kauhean paljon syödä, kun kaivoin osan pois suusta eikä paljon ollut, mutta kyllä nämä luut nyt meitä koettelee. Tankoparsaa vaan koiralle naamaan, senhän pitäisi siis kietoutua vatsassa olevien palojen ympärille ja suojata näin suolistoa. Vielä ei ainenkaan mitään ongelmia ole tullut, toivotaan että selvittiin säikähdyksellä.

Jalostustarkastus Lahti

Tänään oli ohjelmassamme Länsigöötanmaanpystykorvien jalostustarkastus Lahdessa. Aslak oli vielä aavistuksen alle 2v. mutta kun tarkkiin mahtui mukaan ja se oli meille ihan inhimillisen matkan päässä, niin mukavaa että päästiin ''hoitamaan se pois alta''. :-)

Homma sujui ihan mallikkaasti, paikalle päästyämme automatkan jälkeen Aslakilla oli toki virtaa hieman muillekin jaettavaksi, joten ensin piti hiukan riekkua ja haukkua, mutta sitten sisällä jo rauhoittui ja itse tarkastuksessa oli oikein nätisti. Jopa Aslakilla, joka ei yleensä kummastu mistään, oli hieman tuumiva ilme, kun niin kauan piti pöydällä seisoskella ja joka paikkaa tökittiin ja mitattiin, mutta hyvin malttoi ja liikkeetkin saatiin ihan hyvin esitetyksi ravailemalla.

Aslak oli jalostustarkastuksessa kokonaiskuvaltaan/-tyypiltään Erittäin hyvä, hyväksytään jalostukseen. Moneen suuntaan ajattelin näyttää tarkastuksen tuloksia, joten koko tarkastuksen ''arvostelu'' on nähtävissä täällä: Aslak

Samalla tuli taas nähtyä muita gööttejä ihmisineen ja shoppailtua göötti tavaraa. Oikein mukava päivä siis. Jalostustarkastus oli oikein hyvin järjestetty, ei mitään moittimista siinäkään.