Tokoa ja linnunjalkoja

Tänään käytiin treenaamassa tokoa kolmen koirakon voimin. Koirista toinen oli Aslakille tuttu ja toinen vieraampi.

Aloitettiin paikkamakuulla. Aslak jäi hiukan vinoon, tähän pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota, sillä tuntuu että nousemisella on yhteyttä tähän rintamasuunnan vinouteen viereistä koiraa kohti, tiedä sitten vaikuttaako se oikeasti. Minuutin verran se kesti, sitten niskakarvat pystyssä juoksi haistelemaan jotain hajuja ja pienen huutamisen jälkeen tuli luo, palautin paikalleen ja otin vielä lyhyessä matkassa muiden loppuajan, sen kesti mutta oli levottoman näköinen, kuten jo alussakin. Olisi luultavasti pitänyt alkuun ottaa pidempi rauhoittelu hetki, kun paikkakin oli uusi. Kyllä tuo on välillä niin toivottoman tuntuinen liike, mutta toivottavasti se siitä vielä onnistumiseksi muuttuu.

Sitten huili autossa, edelleen oli aika lentoon lähdössä. Autosta yksilöliikkeitä tekemään, sitten ei enää ihan niin lentävää. Tehtiin kaikki alo luokan liikkeet, seuraamisissa haettiin vähän pois omaa vinoutta ja pari kertaa Aslakin huomio lähti jonnekin muualle, mutta pääasiassa kivasti seurasi. Maahanmeno ok (tosin ennakoi perusasennon), seisomisessa ekalla meni maahan, tokalla onnistui, ei ollut käsiliike apuja. Luoksetulo oikein hyvä. Hyppy oli hiukan kotikutoisella esteviritelmällä, niin Aslak ei etes ymmärtänyt mitä pitäisi tehdä, mutta kun kädellä kerran näytin, niin sitten sujui.

Vaikka paikkamakuu meni ihan pyrstölleen, niin jäi silti ihan hyvä mieli treenistä, Aslak oli kuitenkin ihan ok mielentilassa yksilöliikkeissä.


Sitten huomattavasti ikävempään teemaan. Treeneistä tultiin päivällä kotiin, laskin Aslakin ovelta sisälle ja jäin itse riisumaan ulkovaatteita. Kuuntelin, että joku rouske kuuluu keittiöstä. Menin keittiöön ja heti hyppäsi sydän kurkkuun, että ei voi olla enää totta! Kissamme oli pudotellut keittiön tasolle jääneestä astiasta teeripaistin jämät, eli linnun luita ja Aslak niitä rouskutti naamaansa. Ei loppujen lopuksi tutkinnan jälkeen kerinnyt kauhean paljon syödä, kun kaivoin osan pois suusta eikä paljon ollut, mutta kyllä nämä luut nyt meitä koettelee. Tankoparsaa vaan koiralle naamaan, senhän pitäisi siis kietoutua vatsassa olevien palojen ympärille ja suojata näin suolistoa. Vielä ei ainenkaan mitään ongelmia ole tullut, toivotaan että selvittiin säikähdyksellä.