Sekä tänään että eilen käytiin Aslakin kanssa arkitottiksissa. Ennen seuramme arkitottelevaisuuksien kesätaukoa viime keväänä olin saanut siltä kitkettyä jo aika hyvin sitä jatkuvaa huutelua, mutta kesätauon jälkeen on ollut taas turhan äänekästä.
Niinpä käytin eiliset näyttelytreenit ''oleskeluun'' ja tänään mentiin kunnolla mukaan arkitottiksiin, jotta saataisiin sitä suuta taas hieman supummalle. Se haukkuu minulle, se haukkuu muille ja ihan vaan haukkumisen ilosta ja tylsyydestä tyhjälle.
Göötin herkkähaukkuisuushan toki on ollut aina tiedossa, mutta Aslakhan oli täysin äänetön murkku ikään asti, ei haukahdellut kuin ehkä sillon tällöin. Sitten murkun tultua se kuin taikaiskusta alkoi räkyttää minkä ehtii. Eli pennusta asti en ole päässyt puuttumaan...
Tänään se jo aika mukavasti rauhoittui ja hiljeni kun oltiin vähän aikaa oltu, toisten koirien keskellä oltiin ja siinä kyykyssä sen kanssa katselin, hiljaa makoili jo siinä. Pitää hieman enemmän taas harjoitella tuota hiljentymistä ja rauhoittumista.
Muiden lähdettyä kentältä otin Aslakin vielä autosta, rauhoittelin ja otin n. 8 m, 20 s paikkamakuun, rauhassa sen makasi. Jospa se ihan vaan näin alusta harjoittelemalla alkaisi sujua, jos ei, niin sitten täytyy kokeilla muita keinoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti