Ruoan äärellä ja äänekkäästi arkisissa

Ensin ruokatilanteestamme. Canagan -ruualla ollaan menty siitä lähtien kun nappulaan siirryttiin takaisin. Ja ollaan oltu tyytyväisiä. Pussin kylkeä lukaistessa voi huomata, että raaka-aineet ovat tässä ruuassa kohdallaan, vaikka ruoka ei ole halvimmasta päästä niin on siinä jotain mistä maksaakin (ei ole täytetty millään vehnähötöllä). Toistaiseksi ruoka on myös uponnut hyvällä ruokahalulla ja vatsallekin se on sopinut, itseasiassa vatsan toiminta on ollut huomattavasti säännöllisempää. Ennen Aslak pyysi ulos hädässään, nyt sille riittää aamuin illoin ulkona käynti + pissitys iltapäivällä jos on jostain syystä sellainen päivä ettei lenkkeillä sen enempää.

Kuppiin ei ole juurikaan tippunut muuta kuin nuo nappulat ja sen lisäksi toki herkkuina menee milloin mitäkin ihmisten ruuan tähteistä koirien teollisiin nameihin. Jostain vasta luin, että jotkut eivät voi ymmärtää ihmisiä jotka laittavat koiran kuppiin pelkkää nappulaa, se kun on rinnastettavissa lähestulkoon rääkkäykseen, kun syötetään niin maultaan yksitoikkoista ruokaa koiraparalle.

Canaganissa on paljon samoja raaka-aineita kuin mitä kuppiin meni raakaruokinnassakin ja ruoka on hyvin sopinut, joten en tiedä miksi muuta oikeastaan tarvitsisi antaa, olkoonkin sitten monien mielestä julmaa koiran kannalta syödä vain yhden makuista ruokaa. Todellisuudessahan koiran elimistö sulattaa pääasiassa niitä ruoka-aineita mitä se on tottunut saamaan, eli mikään ruuan vaihteluhan ei ole edes järkevää vain siksi, että ''pitäähän koiran saada enemmän makuelämyksiä päivittäisessä ruokavaliossaan''.

Tänään taas käytiin arkitottiksissa muistelemassa kuinka yleisillä paikoilla käyttäydytään. Ja tälle muistuttelulle tuntui taas olevan aihetta, sillä jouduimme ensimmäisen puolituntisen hieman keskustelemaan siitä saako Aslak keskustella. Sinne ja tänne se haukkua paukutteli, muitten humiota, minun huomiota, odottelun tylsyyttä, sitä kun ei saanut leikkimään mennä jne jne. Aina se keksii asiaa.

Sitten kun oikeasti kovemmin sille sanoin, että nyt oikeasti riittää, niin sitten se vihdoin hiljeni ja oleskeli nätisti. Huoh. No mutta pääasia on, että loppupeleissä sain sen oleskelemaan nätisti ja siitä pääsin kehumaan ja saatiin päätettyä ''treeni'' siihen. Koska treenikenttä ui vedessä ja loskassa, en ottanut sen kummemmin mitään tokoa tänään. Ensi viikolla päästäänkin jo halliin treenailemaan.

Loppukevennyksenä täysin aiheen vierestä: ''katso kengurun loikkaa...''