Kun koiria on lukuisia eri rotuja, jotka ovat paitsi hyvin eri näköisiä, niin myös hyvin erilaisia alkuperäisiltä käyttötarkoituksiltaan ja myös nykyaikaisilta luonteiltaan, niin minusta on hyvin mielenkiintoista kuulla miksi kukakin on oman rotunsa valinnut.
Tämän innoittamana aloin itse pohtia nyt Aslakin täytettyä kaksi, että miksi me sitten päädyttiinkään juuri gööttiin, joka onkin tehnyt meihin lähtemättömän vaikutuksen.
Suosikkien joukkoon nousevia rotuja oli todella monia, oikeastaan suurin osa keskikokoisista ja pienistä koiraroduista kahlattiin läpi. Aina niistä kuitenkin löytyi jotain vikaa; huono terveystilanne, aivan liikaa terävyyttä, riistaviettiä, liian iso, liian pieni, liian rajalliset harrastusmahdollisuudet, liian pehmeä luonne, liian jotain -ulkonäkö jnejne. Rotuja kaivelemalla aina se vika jostain tupsahti.
Sitten jostain mieleeni juolahti göötti, en edes muista mistä se sillä hetkellä tuli. Olin tainnut livenä nähdä yhden ainoan kappaleen ja rotu oli muutenkin täysin tuntematon meille. Se ei varsinaisesti ollut mikään ''rakkautta ensisilmäyksellä'' -tarina, sillä ensimmäiset kuvat joita olin göötistä nähnyt, eivät olleet oikein tuoneet rotua edukseen eikä se juuri viehättänyt kirjojen kuvien perusteella silmää. Sitten eksyin netin ihmeellisessä maailmassa lukemaan blogeja. Kahlasin läpi kirjoitettuja kuulumisia gööttiperheiden elämästä ja kokoajan enemmän ihastuin niin luonteesta kuin ulkonäöstäkin tulleeseen vaikutelmaan. Loppujen lopuksi käytin yönkin pikkutunteja lukemalla jok ikisen kotisivun, blogin ja muun göötistä kertovan reitin yksin kotona aikaa viettäessäni miehisen osapuolen ollessa armeijassa. Ja se alkoi tuntua jo jotenkin itsestäänselvyydeltä, että tuollainen koira on meidän koira. Sattuman kautta mieskin näki sellaisia livenä eräänä kertana kotiin lomille tullessaan, kun junassa oli matkustanut pari gööttiä. Niin minun kuin miehenkin ensikertaa näkemät göötit jäivät ikäväkyllä anonyymeiksi, mikä on jälkikäteen harmittanut. (Junassa olleita gööttejä en kykene etsintäkuuluttamaan, mutta pari vuotta sitten Savonlinnassa naisen/tytön kanssa ulkoillut harmaa töpöhäntä ilmoittautukoon.)
Ensimmäinen kerta kunnolla gööttejä nähdessä oli ikimuistoinen, nuo pienet, eloisat ja ihmisläheiset touhuajat hurmasivat meidät aivan täysin. Ei oikeastaan osattu sen kummemmin mitään edes kysellä, vaan katsottiin koiria ihaillen. Koimme sitten kuitenkin melkein rakkautta ensisilmäyksellä. Tuon jälkeen ei ollut enää epäilystäkään, etteikö se olisi ollut se oikea. Tuolloin en olisi kyllä osannut luultavasti edes perustella päätöstä.
- Nyt myöhemmin uskon rodun valintaan eniten vaikuttaneen sen, että göötti on kaikkeen ''muovaantuva'' kompakti paketti.
- Se ei ole suuri, mutta ei mikään ihan pikkuruinenkaan, siitä ei ole käsilaukkuun mutta se mahtuu kuitenkin syliin.
- Sillä ei ole pitkää karvaa, mutta ei myöskään niukkaa Suomen talveen riittämätöntä turkkiakaan.
- Se ei ole mikään itsestäänselvä harrastuskoira, mutta ''muovautuu'' PK-lajeja lukuunottamatta lähes kaikkiin harrastuksiin, joten tiet olivat sitä kautta täysin avoinna.
- Se ei ole (minusta) liioitellun matala tai roteva, mutta omaa kuitenkin hieman keskivertoa massavamman rungon, mikä miellyttää omaa silmää.
- Se ei vaadi järjettömiä määriä liikuntaa, mutta jaksaa patikoida metsissä juuri niin paljon kuin on tarvis. Sillä ei (yleensä) ole riistaviettiä, mutta se kuitenkin omaa saalisviettiä mikä on omiaan harrastuksissa.
- Jokaisella yksilöllä on persoonallinen luonne ja jokainen on myös ulkonäöltään hyvin yksilöllinen
- Se on keskimäärin suhteellisen terve rotu.
- Ja tänä päivänä moni göötti kuuluu kauneimpiin koskaan näkemiini koiriin.
Kertokaahan muutkin bloggaajat (tai kommentilla vähemmän bloggaavat) miksi päädyitte juuri kyseiseen valitsemaanne rotuun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti