Aktivointi on asia, jota aktiivisen koiran kanssa on tullut paljon pohdittua. Ensinnäkin Aslakilla riittäisi energiaa vaikka mihin ja onhan yhdessä tekeminen aina mukavaa. Tämän lisäksi luulen, että riittävä aktivointi on varmasti avainsana murrosiän tuomiin haasteisiin.
Ennen kuin Aslak tuli taloon meillä ei ollut mitään kokemusta tai käsitystä koiran kanssa harrastettavista lajeista. Etukäteen oltiin päätetty, että näyttelyitä ja vähän tokoa voidaan kokeilla, mutta ei uskottu, että kovin laajamittaisesti innostuttaisiin harrastamaan. Toisin kuitenkin kävi, nyt Aslakin ensimmäisen vajaan vuoden aikana harrastuksiimme on kuulunut lähinnä vain näyttelyitä ja arkitottelevaisuutta, mutta mitä enemmän ollaan harrastettu, sitä enemmän ollaan innostuttu.
Tulevaisuudessa olisi mukavaa päästä kokeilemaan jälkeä ja hakua, ei ehkä kovinkaan laajamittaisesti, mutta yhteisen tekemisen meiningissä. Myös tokoliikkeitä on treenailtu ja hyvällä alulla ollaan omasta mielestäni.
Talvi, etenkin lumeton sellainen, tuo mielestäni turhan paljon haasteita harrastamiseen. Aina kun ehdittäisiin lähteä jotain touhuamaan, on ulkona jo todella pimeää. Tänään pitkästä aikaa oltiin kaikki kotona valosan aikaan ja päätettiin lähteä vähän metsään. Ensin enimmät virrat purettiin lenkkeilemällä, sitten Aslak pääsi leikkimielisesti etsimään toista meistä metsästä ja sitten vielä vähän tottisteltiin. Ja oli muuten tämän jälkeen väsynyt ja onnellisen oloinen koira! Tästä siis tulimme tulokseen, että nenää ja päätä aktivoivaa tekemistä tarvitaan tämän hetkistä enemmän.
Aktivoidun päivän jälkeen on hyvä ottaa vähän rennommin uuden muumin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti