Täällä iloitaan vihdoin sataneesta lumesta. Aslakin kanssa lähdettiin tänään kaksin lenkille ja syrjempään päästyämme ajattelin vähän harjoitella ''turvallista luoksetuloa'' ja laitoin Aslakin liinaan. Hienostihan se yleensä tulee luokse, mutta jos sattuukin toinen koira tulemaan vastaan niin sen kanssa pitäisi ehdottomasti saada leikkiä viitisen minuuttia ennen luoksetuloa, joten vahvistustahan se kaipaa. Saapa nähdä että kuinka paljon sen täytyy aikuistua että malttaa jättää leikit väliin ja tulla samantien luokse.
Kuva esittää idean toteutusta. Liinaa ei oltu saatu edes pois rullalta, kun Aslak oli kieputtanut meidät yhteen jotenkin kummallisesti niin liinalla kuin hihnallakin, kun ei malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan. Myös narut oli solmussa keskenään. Tästä siis opimme, että tuulessa ja tuiskussa kahden kesken suuri virta päällä ei kannata ihmisen alkaa säätämään ja opettelemaan mitään. Aslak on kyllä omistajalle niin paljon opettanut kärsivällisyyttä, että tilanne vain nauratti.
Kuvasta on nähtävissä Aslakin joulukuun alun kunniaksi toteuttama punakuono. Taitanee jäädä mysteeriksi mitä nenälle on käynyt, todennäköisesti se on työntänyt sitä oven alitse. Nahkat on siis pois, mutta onneksi se ei tunnu kipeä olevan ja on jo parantunut aika hyvin. Musta värikin on alkanut palautua, onneksi, sillä aloin jo kehittää kauhukuvia päässäni että nenä jää vaaleanpunaiseksi.
Ennen lumien tuloa piti käydä pesulla pitkästä aikaa, oli sen verran mutaojissa kahlattu että turkki oli kestolikainen. Viimeksi joskus pentuna oli käyty kunnon pesulla, mutta eipä se ollut kummoisempi juttu. Märkä turkki oli kyllä sitten sitäkin kurjempi, kuten kuvasta näkyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti