Viikonloppuna oli harvinaista herkkua koiramaisissa touhuissa, kun meidän ei tarvinnut ajaa Rantasalmea kauemmaksi (n. 25 km kotoa). Tapahtuma poikkesi muutenkin huomattavasti tavallisista harrasteistamme, kun vuorossa oli matka göötin alkuperään, eli paimennustaipumustesti.
Rotuyhdistyksemme järjesti jälleen harvinaisen tilaisuuden päästä ruotsalaisen Örjan Skoglundin testattavaksi. Testin kehittäjänäkin toiminut testaajamme saapui Ruotsista. Hänellä on vuosikymmenten kokemus gööteistä paimenina ja nytkin oli oma göötti matkassa.
Tämä koko koirien työmuoto oli itselle täysin vieras, mikä teki päivästä vieläkin mielenkiintoisemman. Koskaan en ollut nähnyt paimentavaa koiraa töissä, saati sitten gööttiä tositoimissa. Päivän aikana pääsimme näkemään kokeneempia bordercollieita työssään ja mikä parasta, upeita syttymisiä gööteiltä. Siellä nuo tappijalkaiset paimenpystykorvat menivät tarmolla ja pelottomuudella, edes vastaan laittavat ja haastavat lehmät eivät saaneet näitä ensikertalaisia säikähtämään. Juurikaan eläinten kanssa työskennelleitä koiria ei gööttien joukosta löytynyt, mutta taipumusta sitäkin enemmän, sillä valtaosa koirista alkoi hyvin nopeasti paimentaa lehmiä ja jopa luontaisen vaistonsa avulla kasata erkanevia yksilöitä takaisin läjään. Kaikkein hienointa oli nähdä sellaisten koirien työskentelyä, jotka ensin hajottivat lauman ja sen jälkeen halusivat sen kasaan, laitamille asti olisi melkein voinut kuulla raksutuksen pienten koirien päissä, kun ne miettivät kuinka saada eläimet takaisin läjään.
Oli myös todella mielenkiintoista nähdä aavistus gööttien ja bordercollieiden erosta paimenina. Kokemattomien gööttien lisäksi kun pääsi näkemään myös testaajamme oman göötin työskentelyä ja paikan bordercolliet näyttivät oman rotunsa puolta. En varsinaisesti ihmettele, että bordercolliet ovat aikanaan syrjäyttäneet göötit paimenen tehtävästä, sillä bc:llä oli kyllä aivan toisenlainen nöyryys tehdä töitä ja se selkästi nautti saada ohjeita ja työskennellä ohjaajalleen. Göötti taas teki hyvin gööttimäistä työtä, eli nautti kyllä tekemisen meiningistä, mutta olisi tehnyt mieluiten ''mennään eikä meinata'' -asenteella ja ihan omin päin. Oli myös hauskaa nähdä, mistä tietynlainen göötissä yleisesti näkyvä kipakkuus ja kovapäisyys kumpuaa, sitä nimittäin tarvittiin itsepäisten lehmien kanssa ja vaati koiralta rohkeutta nousta vastustavaa lehmää vastaan.
 |
| Ainoa regointi lehmiin, kun paikan ''haastajalehmä'' (haastoi koiria jatkuvasti) haastoi. Siinä kohtaan löytyi Aslakiltakin luonnetta kertoa, että menetkös kanttura siitä. |
 |
| ''Huh kun oli rankka hellelenkki ja turkkikin jotenkin kummasti likaantui täällä pyöriessä'' |
Omakohtaisena kokemuksena meille testi oli juuri sellainen kuin olin arvellutkin. Lehmät kiinnostivat Aslakkia juuri niin paljon kuin epäilinkin, eli ei ollenkaan. Aslak asteli lehmien aitaukseen tottuneen oloisesti, aivan kuin noita isoja eläimiä olisi meillä olohuoneessakin. Testin alussa mentiin kohti eläimiä liinassa ja odotettiin, että koira huomaisi ne. Noh, vaikka kuinka lähestyttiin ja odoteltiin, niin ei Aslak kiinnittänyt niihin mitään huomiota. Haisteli läjiä maassa ja välillä vilkuili laitamille, missä oli nähnyt kauniita narttugööttejä. Meidän ihmisten innostamana se kyllä löntysteli lehmälauman perässä, mutta sillä ei ollut aikomustakaan hyökkäillä lehmiä kohti, saati sitten pelätä niitä tai tehdä niistä sen kummempaa numeroa. Kun päästin Aslakin irti, niin se lähinnä tuumasi, että kiva peltokävely. Juoksenteli heinikossa ja haisteli paikan tuoksuja. Sitten testaaja päästi oman narttugööttinsä paimentamaan Aslakin kaveriksi, jotta nähtäisiin syttyisikö Aslak toisen esimerkistä... No eipä syttynyt, ensin lähinnä katsoi, että kiva, joku tyttö liittyi mukaan kävelylle ja kun narttu lähti paimentamaan, Aslakin ilme oli lähinnä sellainen, että ''kaikenmaailman kotkotuksia noilla naisilla'' ja jatkoi omia tutkimusretkiään. Viimeisenä kokeiltiin vielä niin, että testaaja otti Aslakin hihnassa kävelemään lehmiä kohti. Aslak vain katsoi minua ja testaajaa vuorotellen, että mihinkähän tää nyt minua vie.
Lomakkeeseen oli rastitettu Aslakille seuraavanlaiset merkinnät:
- Kokemus: Ei ole nähnyt eläimiä aiemmin
- Ensimmäinen kontakti kytkettynä:
3. Liikkuu epäröiden eteenpäin
- Ohjaajan auttaessa liikuttamaan eläimiä:
2. Ajaa liikkeelle epäröiden, keskeyttää
- Loppukommentit: Ei ole kiinnostunut.
- Koira on tilanteessa osoittanut: Ei paimennustaipumusta
Aslak käyttäytyi paikanpäällä hyvin, mitä nyt korvat oli vähän hukassa tuolla hajumaailmassa. Aslak ei tainnut juuri edes haukkua koko päivänä ja muutenkin käyttäytyi samoin kuin muutkin urokset. Se vaan aina tuntuu vilkkaammalta ja äänekkäämmältä, kun vertailukohteena on yleensä muun rotuisia. :)
Tulipahan ainakin todettua, että huoletta voi ulkoilla edelleen ilman hihnaa, kun isotkaan eläimet ei aiheuta mitään reaktiota. Pohjoiseenkin voidaan suunnitella reissuja, kun porotkin saavat olla täysin rauhassa. Aslakin sisko, Calawan Fanny, osoitti hyvää paimennustaipumusta. Kokonaisuudessaan hieno kokemus ja antoisa päivä, vaikka Aslak ottikin yleisen hengailun kannalta.
(Kuvista kiitos Miialle)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti