11. heinäkuuta 2013

Ei makeaa mahan täydeltä

Aiemmin olen kehunut, kuinka Aslakin nirsoilusta ruuan suhteen ei ole ollut tietoakaan raakaruualle siirtymisen jälkeen. Nyt se on kuitenkin viime aikoina ruvennut nirsoilemaan kasvissoseen kanssa ja monena aamuna on jäänytkin ruoka kuppiin kun ei kelpaa. Pelkkä liha kyllä kelpaisi. Täytynee testata syöttää pääasiassa varmaan sitten pelkkää lihaa ilman kasvissosetta, mikä taitaa olla monella muutenkin tapana, vitamiineista kun ei kuitenkaan pitäisi pula tulla vitamiinijauheen ansiosta (eikähän ne vitamiinit pääasiassa siinä kasviksessa olekaan). Ainoa tarkkailtava kohta ilman kasvissosetta on sitten vatsan toiminta.

Toinen tämän päivän miete liittyy tämän illan agility treeneihin. Viime aikoina treenit kun on menneet niin hyvin, niin agissa kuin tokossakin, että välillä sitä pitää vähän palata maanpinnallekkin. Mentiin normaalisti agilityn ryhmätreeneihin ja kaikki sujui ihan mallikkaasti aluksi, mentiin vähän hyppy juttuja ja sen jälkeen siirryttiin harjoittelemaan A-estettä, tai siis sen kontakteja. Aslak väkisin heitti peräpään pikimmiten pois esteeltä, vaikka kokeiltiin jos jonkinlaista taktiikkaa.

Kun samaa kohtaa oli tarpeeksi kauan yrititetty, Aslak kaiketi päätti, että nyt riitti ja lähti juoksemaan omille teilleen. Se ei juossut hajujen perässä, vaan ihan yksinkertaisesti miun huomiota hakien. Ja mitäpä keksi Aslak sitten, kiipesi A-esteen päälle ja jäi sinne ylös istuskelemaan. Jos koira osaisi näyttää keskisormea tai kieltä, se olisi tehnyt juurikin niin. Siinä vaiheessa yritin vain rauhassa kannustaa sitä tulemaan esteen loppuun, ettei vain hyppäisi, mutta koska idea oli tehdä juuri päin vastoin kun käsketään, se tuli hiukan alaspäin ja hyppäsi. Silloin ajattelin, että nyt sattui, mutta jatkoi vaan juoksemista ilman mitään ontumisia tms. joten säikähdyksellä taidettiin onneksi selvitä. Ja sen jälkeen ehkä 5 min juoksi vain edelleen karkuun. Siinä vaiheessa itse tyynen viileästi lähdin kävelemään pois kentältä, jolloin Aslak toki juoksi perässä ja salakavalasti käännyin ja nappasin sen kiinni ja niinkutsutulla ''niskapers'' otteella kovien torujen kera autoon. Oli oikeastaan hyvä, että sain sen napattua ''itse teossa'', eikä niin, että olisi itse tullut luo, koska silloin olisi ollut ristiriitaista torua.

Siinä sitten muut treenaili, itse keräilin hermoja ja Aslak kasvatti korvia sekä järkeä autossa, jonka jälkeen otin sen taas uudella yrityksellä autosta. Tämän jälkeen tehtiin onnistunut ja innostunut mukava treeni, ei ollut tietoakaan mistään edellisistä typeryyksistä tai omille teilleen lähtö yrityksistä. Tehtiin hiukan hyppykuvioita, lähinnä valssi harjoituksia ja lopuksi putki ja leikkiä pallolla ja sitten jäähdyttelyn jälkeen autoon. Loppu peleissä jäi tosi hyvä mieli treeneistä, kun sain tehtyä sille selväksi, ettei sellainen vetele ja saatiin treeni päätettyä iloiseen ja onnistuneeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti