Aamulla kun heräsin, suuntasin ensimmäisenä takapihalle katsastamaan mitä Aslak touhuilee. Enkä voinut uskoa silmiäni, kun huomasin, että Aslak ei olekaan pihalla yksin. Sillä oli nimittäin kaveri, orava. Orava istuskeli aidan päällä ja Aslak aidan vieressä nurmikolla, siinä ne katselivat toisiaan päät kallellaan. Eipä taida ainenkaan riistaviettiä löytyä, kun Aslakille ei tullut mieleenkään yrittää jahdata sitä.
Hieman lajityypillisempiäkin kavereita taas tänään myös treffattiin, nimittäin jälleen pentujen leikkitreffeillä. Taas oli rotukirjo mukavan laaja, oli newfoundlandia, espanjanvesikoiraa, ranskanbulldogia, parsonia, barbetia, cockeria jne. Aslakin sosiaaliset taidot taas hämmästyttivät, pienten pentujen luo meni varovaisemmin ja isompien kanssa juoksi kuperkeikkarallia, kävi tarkastamassa aina kun joku inahti ja ujompien kanssa tyytyi pelkkään nuuskutteluun ja rauhalliseen tuttavuuden tekemiseen. Leikin jälkeen antoi rauhassa laittaa hihnan ja rauhallisesti käveli autoon tyytyen menemään häkkiinsä (ei siis liiallista kuumumista leikistä kuten talvella.)
Tällaiset aktiviteetit ovat tehneet selkeästi Aslakille hyvää, sillä tällaisen jälkeen se on aina väsynyt ja malttaa rauhoittuakkin. Vaikka energiaa riittää muillekkin jaettavaksi, on Aslakin ylitsepursuava energian määrä monissa tilanteissa hiukan tasoittunut. Luulin, että johtuu vain helteistä, mutta sitä tarkemmin seurattuani se on ehkä joillain osa-alueilla hieman aikuistunut. Mutta ei syytä huoleen, kyllä se riekkuakkin edelleen osaa, ei meinannut nahoissaan kestää kun leikkitreffeille mentiin, näki paikan niin sen siliän tien hävisi opit hihnassa kävelystä ja rauhallisuudesta. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti