Hiukan taas treeneistä

Nyt ei olla lähiaikana treenattu juuri muuta kuin tokoa. Suht tasaisesti ollaan pyritty treenailemaan kaikkia liikkeitä, tosin nyt sitä seisomista hiukan enempi, kun se ei millään tahdo olla muistissa.

Keskiviikon paikkamakuu harjoituksessa oli paljon koiria ja meidän molemmin puolin sattui aloittelevammat koirakot. Aslak kesti oikein hyvin siihen asti, ennen kun molemmat narttu koirat molemmin puolin nousi jatkuvasti, pää pyöri Aslakilla kuin väkkärä ja sitten nousi ja tuli luo. Palautin ja loppu ajan kesti hyvin. Yksilöliikkeiden harjoittelun ohessa otin vielä yksin paikkamakuuta, jotta sain onnistuneemman suorituksen. Ensin lyhyt aika, kesti hyvin, menin luo ja palkkasin ja heti perään toinen lyhyt ja edelleen onnistunut suoritus ja sitten reilusti palkkaa. Keskiviikon treeneissa harjoiteltiin myös hyppyä, missä ei varsinaisesti ole mitään hiomista, mutta pitää aina muistutella sitä mieleen ettei pääse unohtumaan. Ensimmäisellä yrittämällä iski ilmasta joku mahti tuoksu ja piti mennä viereinen pusikko haistelemaan, kävin nappaamassa koiran kantoon ja tiukasti kannoin takaisin hypylle. Uusi yritys ja pari toistoa, nappiin meni.


Torstaina oli viimeisimmät treenit. Mentiin kentälle hieman ennen treeniseuramme saapumista ja otin Aslakin kanssa pientä luoksetuloa liinassa ja käytin tarpeilla. Sen jälkeen pienelle huilille autoon.

Tämän jälkeen otin Aslakin autosta, annoin vettä ja käytin jälleen tarpeilla jonka jälkeen otettiin paikkamakuu, seuranamme varma hoffinarttu. Valmistelut oli juuri sopivat, ensin energian purkua ja sitten rauhoittuminen, tarpeille ja vettä. En osaa sanoa paljon oli aika, luultavasti minuutin verran, ehkä hieman yli. Puolessa välin kävin palkkaamassa, jonka jälkeen oli aiempaakin rauhallisempi. Sitten palasimme koirien luo ja jälleen reilu palkka jonka jälkeen taas pientareelle haistelemaan ja kävelemään.

Yksilöliikkeinä harjoiteltiin sitä seisomista, tietynlaisella käskyn äänenpainolla saatiin onnistuneita suorituksia, toivottavasti osaan sanoa sen samoin vielä jatkossakin. Hieman seuruutusta, missä tuli todettua sen ajoittaisen jätättämisen johtuvan siitä liinasta, sillä nyt hihnassa kun oli ja innoissaan, niin melkein enempi edisti. Hieman hiottiin omaa käsien asentoa, jotta saadaan sillä hiottua parempi seuruutus asento, eli pitäessä kättä hiukan alempana ja taaempana kuin aiemmin, niin paikka on juuri oikea.


Nyt on otettu eilinen ilta ja tämä aamu hiukan rauhallisemmin, kun jokin pöpö kaiketi iskenyt koiralla vatsaan, yöllä piti käydä takaovi avaamassa useamman kerran ja aamullakin paristi. Tosin eilisellä mökkireissullakin voi olla osuutta asiaan, kun suuhun aina eksyy kaikenlaisia herkkuja.

Ristiina näyttely

Lauantaina 24.8. pakattiin Aslak ja Onni -mitteli autoon ja suunnattiin Ristiinan ryhmänäyttelyyn. Paikanpäällä oli taas mukavasti gööttejä, niin kehään menijöitä kuin turistiksi paikalle tulleitakin. Uroksia taisi olla seitsemän kappaletta, ellen aivan väärin muista. 

Kehässä ja ylipäätänsä paikanpäällä oli jotain valtavan hyviä tuoksuja, sillä Aslak kirjaimellisesti ryömi pitkin nurmikkoa haistellen ja välillä kaihoisasti valittaen. Juuri siinä kohtaa missä kehässä olisi pitänyt seisoa oli joku haju ja Aslak oli kovin erimieltä patsastelusta. Sain sen kaiketi kuitenkin tarpeeksi liikkumaan ja seisomaan jotta tuomari pääsi riittävästi näkemään, liikkeessä ei sitten onneksi ihan yhtä paljon vieneet hajut, vaikka siinäkin huomattavasti edellis kertoja enemmän.

Uroksista SA:n sai ainoastaan Aslak ja sen velipuoli Eka saman emän edellisestä pentueesta. Parhaan uroksen tittelin ja vielä ROP:inkiin vei velipoika (onnittelut heille jälleen hienosta suorituksesta), mutta koska Eka on jo valio, niin SERT siirtyi sitten Aslakille.

Aslakhan on vielä suhteellisen kevyt urokseksi, mutta tällä kertaa se oli kaiketi tuomarin mieleen. Myös omaan silmään Aslakin toinen ''heikko kohta'' eli häntä miellytti tuomaria. Itsehän olen nyt pyrkinyt sitä nostamaan selän päälle, jotta ei näyttäisi vain epämääräiseltä perässä roikkuvalta ulokkeelta, mutta tällä kertaa tuomari ei pitänyt tiiviimmälle kiepille kääntyvästä hännästä, mikä oli Aslakin etu.

Kokonaisuudessaan rivimme näytti siis tältä:

NUO ERI NUK1 SA PU2 SERT, tuomarina Tapani Pukkila.

Tarkempi arvostelu löytyy jälleen Näyttelyt -sivulta.

Tältä vuodelta meidän näyttelyt olivat nyt sitten luultavasti siinä, joulukuussa Aslakille tulee täyteen se kahden vuoden ikä, joten jatkanemme näyttelemistä sitten vuodenvaihteen jälkeen, jotta saataisiin sitten vielä SERT muotovalion arvoa varten. Nämä kolme SERTiä ja ihan mukavan kuulloiset arvostelut riittävät ennen sitä.

Tokoilemassa

Perjantai (23.8.) lähdettiin heti aamusta treenikentälle tokon pariin.

Alkuun otettiin kolmen koirakon voimin paikkamakuuta. Ensimmäisellä kerralla Aslak kesti alusta ihan hyvin, kunnes alkoi kutittaa lonkan kohdilta ja piti sitten nousta sitä varten istumaan, kävin palauttamassa maahan. Sitten taas kesti hyvin, kunnes ihan yhtäkkiä haukahti ja juoksi luo, tai oikeastaan vähän ohitse ja ajattelin, että vetää ihan pelleilyksi, mutta antoi kiinni ja palautin taas, sitten vielä lyhyt pätkä onnistumisella ja palkkaus.

Sitten Aslak meni huilille autoon ja n. 15-20 min päästä uusiksi paikkamakuuseen. Nyt kesti oikein hyvin, niin kauan ennen kuin viereinen lähti, Aslak katsoi terhakkaana sekunnin sinne ja lähti perään, yritti pistää leikiksi. Palautin torujen kera takaisin paikalleen, minkä jälkeen kesti vaikka toinen nousi uudestaan. Sitten otettiin hetken päästä vielä lyhyt, jotta saataisiin kokonaisuudessaan onnistunut, ja kolmas kerta toden sanoo. Nyt Aslak kesti oikein rauhallisin mielin eikä edes harkinnut nousemista, eli saatiin se onnistunutkin sitten vihdoin sieltä. Palkkasin runsaasti nameilla siinä maassa, jonka jälkeen vapautus pientareelle haistelemaan.

Pienenä huomiona mietin treenin jälkeen omia käsiäni paikkamakuun aikana. Olen aina arponut, että pidänkö niitä ns. ristittynä tuohon eteen vaiko sivuilla. Aiemmin ajattelin, että käsien sivuilla ollessa näytän Aslakin silmään rentoutuneemmalta, mutta sitten totesin, että tämä muistuttaa toisaalta täysin luoksetulon asentoa, nyt siis taidan jatkaa käsiä edessä pitäen.

Tämän jälkeen otettiin vapaana (liinassa) seuraaminen, vähän tuntui jo toistamiseen minusta jätättävän, mutta todettiin sen johtuvan todennäköisesti liinasta, se kun tuonne tappijalkoihin tahtoo osua. Tähän täytyy nyt kiinnittää huomiota, ettei tule ns. pakotetta sen liinan välityksellä väärään paikkaan. Muutoin oikein mallikasta.

Sitten luoksetulo ja maahanmeno, molemmat sujui oikein hyvin. Luoksetulossa palkkana lensi pallo, jäävässä namia ja kehuja.

Viimeisenä liikkeestä seisominen. Nyt ollaan jauhettu tuota maahanmenoa, kun se oli tahtonut unohtua, niin onpa nyt sitten ainenkin se jäänyt sinne korvien väliin, nimittäin tällä kertaa oli sitten ihan vierasta semmoinen seisominen. Millään ei tahtonut sitä sieltä saada, loppujen lopuksi pysähtyen ja hiukan käsi liikkeen kanssa sain jäämään, jolloin palkkaus ja siihen lopetettiin. Nyt sitten täytyy yrittää tätä treenata, mutta myös tehdä aina myöskin se liikkeestä maahan meno. Sitten kun molemmat taas kunnolla hallussa, niin täytyy kaiketi muistaa joka kerta treeneissa tehdä molemmat jäävät jos toisen tekee, ettei toinen jää ainoana mieleen.

Treenejä

Eilen käytiin taas joka tiistaisissa näyttelytreeneissä. Itse lähinnä keskityin tutkiskelemaan muiden koiria, mutta pääsi Aslak myös vähän oleskelemaan ja hieman kävelemään näyttelyhihnassa ja pöydälle tutkittavaksi.

Tänään oli taas vuorossa keskiviikon treenit, eli arkitottelevaisuus ja toko. Ensin otettiin liinassa pienen matkan päässä muista luoksetuloa, jonka jälkeen vaihdettiin normaaliin remmiin ja mentiin rinkiin muiden kanssa. Siinä lähinnä harjoiteltiin oleskelua toisten koirien ja ihmisten keskuudessa ja hihnassa kävelyä. Oikein hienosti Aslak rauhoittui, ihan makoilikin välillä odotellessa ja hihnassakin käveltiin nätisti.

Arkitottelevaisuuden jälkeen oli lepotauko autossa ja sitten taas tokoa. Otettiin tätä viime kerran ongelmakohtaa, eli maahanmenoa (Aslak on tosiaan nyt jotenkin keksinyt, ettei semmoisa liikettä ole kuullutkaan). Nyt meni maahanmeno oikein hienosti, sitten lyhyt paikallaanolo yksin ja kahteen erään jaettuna, hienosti rauhassa oli ja kesti, sitten vapautusta ja sitten vielä luoksetulo, nappiin sekin. Tällä kertaa siis taas oikein onnistuneet harjoitukset. :)

Jäävissä liikkeissä pyrin välttämään ennakointia niin, että niissäkin palkkaan nyt suhteellisen rauhallisesti ja vain ruualla, eli ei nostattavaa lelupalkkausta. Lelulla palkataan riehakkaammin vain luoksetulossa ja seuraamisessa.