Joensuu KV

Eilen pakattiin jälleen pari pikkukoiraa autoon ja lähdettiin pyörähtämään näyttelykehässä, tällä kertaa suuntanamme Joensuu. Ilma oli hieno, suht kuuma, muttei kuitenkaan ihan liian helle koirille. Näyttelypaikalle saapuessamme Aslakin piti taas ensimmäinen vartti vetää kuin juhtahärkä hajujen perässä, mutta sen jälkeen rauhoittui mukavasti. Näyttelykehän laidalla istuskellessamme se vain makoili varjossa, mitä nyt välillä piti vähän ohi menijöille haukahdella, mutta kokonaisuudessaan oli tosi nätisti ja rauhassa.

Meille tuli toissapäivänä viimetipassa tuomarimuutos ja göötit arvostelikin Paavo Mattila. Aslak esiintyi minusta todella hienosti, paremmin kuin aikoihin. Ravasi kauniisti, seisoi nätisti ja piti hännän ja korvatkin skarppina, oli selkeästi iloinen kehässä, häntä heilui ja malttoi keskittyä. Sai olla todella tyytyväinen. Ja hieno esiintyiminen tuottikin tulosta, lukuisten kehässä kierrettyjen kierrosten jälkeen Aslak korjasi niinkin kivan potin, kuin: VAL ERI VAK1 SA PU1 CACIB VSP

Näyttelyn jälkeen suunnattiin vielä muualle treffaamaan sukulaisgöötit, mukana oli sisaruksia kolmesta yhdistelmästä samalta emältä, Eve ensimmäisestä, Aslak toisesta ja Martta & Väinö edustivat kolmatta. Niitä on kyllä hauska seurata kun päästään metsään, ovat jotenkin niin elementissään vapaana juostessaan. Aslak on siitä erikoinen, että vaikka tahtoisi aina kaikkien toisten koirien seuraan, niin ei se lähde kuitenkaan paineihin mukaan, touhuilee omiaan ja katsoo kun muut leikkii, vähän juoksee mukana. 

Myös korvat ja käytöstavat olivat meinanneet ensin unohtua näyttelypaikalle, kun Aslak säntäsi autosta ilman lupaa ja juoksi hetken ympyrää muut villiten, täysin ilman kuuloaistia. Kyllä ne korvatkin sitten lopulta löytyi, mutta oli ilmeisesti ylpistynyt hienosta esiintymisestään, niin piti ottaa vähän omia vapauksia. Vielä tänäänkin se koki olevansa ylemmistöä, herkutellen omin lupineen kissan kanssa broilerinfileepihvit kermakastikkeessa.

Näyttelystä kotia kohti ajellessamme vilkuilin tapani mukaan kalenteria, että mitäs seuraavaksi. Ja järkytyin kun tajusin, että meillä ei ole pariin kuukauteen yhtään näyttelyä eikä juuri mitään muutakaan menoa! Nyt pitää äkkiä keksiä jostain kalenterin täytettä. ;)

Päivän kauempana lapsuutta, päivän matkan kauempana kotoa

Aslak karisteli miesten kanssa kaupungin pölyt tassuistaan ja suuntasi mökkeilemään ja kalastamaan vuorokaudeksi. Varoittelin hieman, että en todellakaan tiedä osaako tämä kaupunkilainen rauhoittua nukkumaan metsän keskellä vieraassa paikassa, saati sitten käyttäytä veneessä. Mutta mitä vielä, siellä se oli matkustanut veneessä uteliaan tyytyväisenä aivan rauhassa, juoksennellut pitkin pihaa, lepäillyt tuvassa miesten saunoessa ja kiivennyt yöpuulle ihmisten viereen nukkuen koko yön kuin tukki. Edes veneillessä päälle laitettu välttämätön paha, pelastusliivit, eivät olleet Aslakkia vaivanneet, vaikka yleensähän se ei siedä edes valjaita saati jotain vaatteita.

Eilen kotiin palasi väsynyt, jatkuvasti nälkäinen ja iloinen pikkukalastaja. Meidän pikku näyttelypuudeli toi tuliasena muun muassa teräketjuöljyyn sotkeutuneen turkkinsa, kylpyhetki siis tiedossa.

Suunnittelemisen taito ja sen puute

Ollaan treenailtu nyt muutaman kerran tauon jälkeen paikkamakuuta, mutta suunnitelmallisuus on siitä(kin) ollut kaukana. Lenkillä olen vaan päättänyt, että hei harjoitellaanpas sitä tässä välissä. Matkat ja ajat ovat olleet todella lyhyitä, mutta ehkä se on ihan hyväkin, jotta on saatu nyt sitä varmuutta taas siihen ettei lähde perään. Nätisti on ollut.

Maanantaina käytiin treenailemassa arkitottelevaisuus juttuja. Pari itsenäistä ihan pientä paikkamakuu harjoitusta muitten leikkiessä ja touhutessa ympärillä. Vähän seuraamista ja arkisemmalta puolelta kontaktia, toisten ohittamista ja hiljaa odottelua. Äärimmäisen hyvä treeni. Alussa piti vähän vinkua, mutta se menee varmasti sen piikkiin, ettei olla pitkään aikaan tehty kunnolla mitään, niin oli sitten sitä malttamattomuutta ja virtaa.

Sitä suunnitelmallisuutta pitäisi taas kaivaa ihan muutenkin treeneihin. Kokonaisia liikkeitä kun ei viitsi harjoitella, mutta juttuja voisi kuitenkin hioa. Käännöksiä, paikkamakuuseen aikaa ja matkaa, suoria perusasentoja, varmaa katsekontaktia jne. Mutta kun ei vaan osaa. Aina mennään treenaamaan lähinnä niin, että ''noh, katsotaan mitä tästä tulee ja mitä tehdään''... Ei, ei, ei. Tosi hedelmätöntä touhua tällainen treenaaminen. Jospa sitä nyt ottaisi itseä niskasta kiinni ja raapustaisi niitä ihan vaikka paperille ja vetäisi vaikkapa linjan, että treenaamaan ei mennä jos ei ole suunniteltu etukäteen mitä tehdään.

Ja sitten vielä sellainen juttu täysin aiheen vierestä: jos jollakin on hyviä vinkkejä koiran hampaiden puhtauden ja valkoisuuden säilyttämiseen, niin otamme niitä ilolla vastaan. Raakaruuasta nappulaan siirtymisen jälkeen Aslakin takahampaat ovat menettäneet sen hohtavan valkoisuutensa ja raakoja luita en sattuneista syistä uskalla sille antaa...

Vappumme mätsärissä

Aamulla päätettiin, että lähdetään vapun kunniaksi pyörähtämään mätsärissä, kun ihan täällä omassa kaupungissa sellainen kerta pitkästä aikaa järjestettiin. Kehässä esiintymiseen Aslak ei juuri tarvitse harjoitusta (koputan puuta), se osaa kyllä yleensä esiintyä, jos vain on hyvä päivä. Mentiin kuitenkin ihan ajankuluksi harjoittelemaan ja Aslakille ison koira määrän seassa rauhoittuminen on aina hyvää harjoitusta.

Alun sähellyksen jälkeen Aslak olikin oikein nätisti. Pääasiassa aivan hiljaa, istuskeli ja katseli muitten menoa ja seurusteli. Lämpötilakin oli kerrankin sopiva, ettei tarvinnut kuumuudestakaan mieltään osoittaa (halleissa kun keskittymiskyky yleensä jää läähätyksen ja kuumuudesta tuskailun alle). 

Kehässä esiintymisen onnistuvuudesta en ollut etukäteen laisinkaan varma, nimittäin alustana oli nurmi joka oli aivan täynnä jäniksen papanoita... Ja nehän jos mitkä ovat Aslakille vastustamatonta herkkua. Kehään mennessä niitä piti hieman yrittää ensin tutkiskella, mutta sitten onneksi unohtuivat. Sin/pun kehässä olimme perhoskoiran kanssa ja tuomarimme arpoi kauan kumpi saisi kumman, ihan meinasi itsellä polvet puutua Aslakkia seisottaessa. Tuumasi vielä, että kuinka hän voi meitä sijoittaa mihinkään järjestykseen ja päätyi antamaan meille sitten sinisen nauhan.

Sinisten kehässä karsi ensin jäljelle kuusi (olisikohan meitä kaiken kaikkiaan ollut n. 15-17 sinistä) johon päästiin, mutta kovassa tasossa ei sitten kuitenkaan sijoituttu neljän parhaan joukkoon. Olin kuitenkin äärettömän tyytyväinen, sillä Aslak osasi odotella hienosti ja kehässä ravasi kauniisti ja seisoi kuin patsas, vaikka paikallaan sai pönöttää tovin jos toisenkin. Lopussa alkoi jo huokailuttaa, mutta jaksoi kuitenkin todella hyvin.